- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 1 264
Noin lähtökohtaisesti oisin antanut kyllä kumpienkin vajakkiryhmien tapella ihan vaan keskenään.
Kuten moni valitsikin. Riippuen asemastasi ja maineestasi molempien osapuolten keskuudessa, olisit joko selvinnyt naarmuitta tai päätynyt öisen kutsumattoman vierailun päätteeksi montun reunalle reikä päässäsi. Onneksi tarpeeksi moni kuitenkin valitsi valkoisen puolen passiivisuuden sijaan. Jos ulkoinen ilmaisusi olisi ollut tuolloin yhtä harkitsematon (mikä ikinä "vajakin" vastine senaikaisessa suomessa oli), veikkaan, että olisit yhteiskunta-arvosta ja mahdollisesta hyödyllisyydestäsi sodassa riippuen päätynyt sinne monttuun.
Ilmeisesti eivät oppineet läksyään, kun mikäli suomen punaiset eivät olisi olleet samassa rintamassa Stalin olisi kävellyt Helsinkiin kuten alkuperäinen suunnitelma oli. Suomen yhtenäisyys oli se asia mikä Suomen pelasti, ja siitä saa kiittää kyllä ihan eri porukkaa kuin nämä keskenkasvuiset punikit hirteen kakarat.
Kyllä, Suomen yhtenäisyys oli elintärkeää talvisodassa ja myös entisillä punaisilla oli siinä tärkeä osansa. Siitä huolimatta punikkisakissa oli paljon ainesta, jotka onneksi poistettiinkin kierrosta. Kuten tokaisin, nekin sodasta selvinneet punaiset, jotka kantoivat katkeruutta epäonnistumisestaan, eivät olisi olleet millään lailla järkeviä jos olisivat hävittyään yrittäneet samaa. Eittämättä sellaisia pillipiipareitakin oli. Tuhoisaa ajattelua, jonka modernina ilmentymänä näen vassariuskatkeruuden.
Jos itse sanoisin "punikit hirteen", tarkoittaisin sitä maanpettuurudellista paskasakkia, joka tiesi mitä teki ja sai ansionsa mukaan. Kommareita, vallankumouksen larppaajia jossain päämäärättömässä hurmoksessa ilman käytännöllisyyttä. En puhu niistä vedätetyistä työläisistä tai niistä, jotka vedettiin sotaan mukaan tahtomattaan.