Datakeskusten torjuminen on myöhäistä, eikä välttämättä viisasta
Tänä keväänä on käyty kiivasta keskustelua datakeskuksista. HS Vision energia-alaa seuraava toimittaja Anni Lassila ruotii viisi esitettyä väitettä ja arvioi niiden todenperäisyyden.
Anni Lassila HS
Kirjoittaja on HS Vision toimittaja.
13:00
Mitä datakeskuksista pitäisi ajatella? Onko Suomesta tulossa datajättien hyväksikäyttämä kehitysmaa, vai pelastavatko keskukset Suomen talouden?
Väitteitä ja julistuksia on heitelty viime aikoina julkisuuteen monelta suunnalta. Totuus lienee jossain puolivälissä.
Moni on huolissaan, että sähkön kulutuksen kasvu nostaa hintaa ja aiheuttaa jopa sähköpulan.
Tunnettu yrittäjä
Risto Siilasmaa sanoi, ettei datakeskuksista ole Suomelle juuri mitään hyötyä.
Samoilla linjoilla on europarlamentaarikko
Aura Salla (kok.).
Usein kuultu argumentti on, että keskukset vievät paremmilta investoinneilta sähköliittymät. Kansainvälistä tuontitavaraa on huoli datakeskusten vedenkulutuksesta ja ilmastopäästöistä.
Pitävätkö väitteet paikkansa ja mitä datakeskuksista tiedetään? Kävin läpi keskustelua ja summasin.
Datakeskuksia on jo rakenteilla niin paljon, että niiden kokonaan torjuminen on joka tapauksessa myöhäistä.
Väite 1: Sähköstä tulee pula ja hinnat nousevat
HS
kirjoitti huhtikuussa, että Suomeen jo päätettyjen datakeskushankkeiden pyörittäminen vaatisi kahden ydinvoimalan verran sähköä. Ja suunnitteilla on vielä paljon lisää, joten väitteet sähkön kulutuksen kasvusta ovat totta.
Se ei välttämättä ole syy olla rakentamatta datakeskuksia Suomeen.
Keskuskompleksit rakennetaan yleensä monessa vaiheessa ja sähkön kulutuskin kasvaa vähitellen. Toisaalta Suomessa on valtava määrä tuulivoimahankkeita odottamassa vain sitä, että niiden sähkölle löytyy ostaja.
Sähkön tuotantoa voi siis syntyä kulutuksen tahdissa nopeastikin lisää. Se edellyttää, että datayhtiöt tekevät sähkön ostosta sopimuksia, joiden turvin tuulivoimatyömaat käynnistyvät.
Sähkön keskihinta voi nousta, mutta niin voi käydä siitä riippumatta rakennetaanko keskukset Suomeen.
Vaihtoehto on nimittäin usein Ruotsi, jonka sähkömarkkinat ovat suoraan yhteydessä Suomeen. Kulutuksen kasvu Ruotsissa vaikuttaa hintoihin myös Suomessa.
Väite 2: Säätövoima ei riitä
Jos tuulivoiman osuus kasvaa entisestään, mistä sähköä saadaan silloin kun koko maassa on tyyntä? Tämä on todellinen huoli, joka liittyy kaikkiin muihinkin paljon sähköä käyttäviin investointeihin.
Sähkön tarjontaa tasataan vesivoimalla ja tuomalla sähköä naapurimaista. Mutta ne eivät yksin riitä.
Suurten akkujen lisääntyminen hoitaa ongelmaa osittain.
Datakeskusyhdistys, Fingrid ja työ- ja elinkeinoministeriö ovat nostaneet esiin ajatuksen, että datakeskusten varavoimalaitteet voisivat osallistua säätövoiman tuottamiseen.
Useimpiin datakeskuksiin asennetaan joka tapauksessa mittavat varavoimageneraattorit. Nykyiset laitteet tai niiden ympäristöluvat eivät kuitenkaan sovi pidempiaikaiseen sähkön tuotantoon.
Mutta varavoiman voisi hoitaa myös säätövoimaksi sopivilla moottorivoimaloilla. Tästä puhutaan nyt niin paljon, että asiassa luultavasti jollain tavalla myös edetään.
Väite 3: Datakeskukset vievät liittymät oikealta teollisuudelta
Sähköliittymistä on todellakin pulaa jo nyt Etelä-Suomessa. Kantaverkkoyhtiö Fingrid pyrkiikin ohjaamaan datakeskushankkeita sinne, missä verkkoon vielä mahtuu.
Tarvittaessa ohjaamiseen olisi mahdollista säätää järeämpiä keinoja, kuten rahallisia kannustimia, jos ”paremmille” investoinneille etelässä ei riitä liittymiä.
Tai Fingridille voisi antaa valtuudet asettaa hankkeita paremmuusjärjestykseen, kun liittymiä jaetaan.
Fingrid ei ole ollut tilanteesta erityisen huolissaan. Verkkoa rakennetaan koko ajan. Suomesta ison sähköliittymän saa tällä hetkellä nopeammin kuin melkein missään muussa Euroopan maassa saati Yhdysvalloissa.
Väite 4: Datakeskukset eivät työllistä ainakaan suomalaisia
Väite ei pidä paikkansa. Suomessa on tällä hetkellä käynnissä useita datakeskustyömaita ja niissä on töissä tuhansia suomalaisia.
Alkuvaiheessa rakentajat tulivat usein ulkomailta. Eivät enää.
Keskusten rakentaminen työllistää maaurakoitsijoita, talonrakentajia ja talotekniikkayhtiöitä kaikilla osaamisen tasoilla. Samalla datakeskuksiin liittyvää osaamista siirtyy kotimaisille tekijöille ja yrityksille.
Välillisesti työtä syntyy myös monille muille aloille.
Hyvin usein väitetään, ettei varsinkaan valmiissa datakeskuksessa ole työpaikkoja. Riippuu mihin vertaa.
Esimerkiksi Microsoftin Uudellemaalle rakenteilla olevat datakeskukset työllistävät valmistuttuaan satoja ihmisiä.
UPM sulki viime vuoden lopulla Lappeenrannan paperitehtaansa, joka kulutti 0,6 prosenttia Suomen sähköstä. Tehdas työllisti suoraan 220 ihmistä.
Nykyisessä työllisyystilanteessa jokainen työpaikka on arvokas.
Väite 5: Datakeskuksista on enemmän haittaa kuin hyötyä
Datakeskuksiin maailmalla liitetyt ympäristöhaitat, kuten suuri veden kulutus eivät päde Suomeen. Suomessa keskuksia ei jäähdytetä juomavedellä vaan ilma yleensä riittää.
Monien keskusten tuottama hukkalämpö vieläpä hyödynnetään kaukolämpöverkoissa eli sähköenergia käytetään ikään kuin kahteen kertaan.
Suomessa sähkö myös tuotetaan lähes täysin ilman hiilidioksidipäästöjä. Keskusten rakentaminen Suomeen on siis ilmaston kannalta parempi kuin niiden rakentaminen melkein mihin tahansa muualle.
Hukkalämmön talteenotto on iso hyöty monelle paikkakunnalle, samoin keskuksista seuraavat työpaikat ja kiinteistöverotuotot.
Mutta selviä haittojakin on, etenkin luonnon kannalta. Datakeskusten tontit ovat suuria ja niiden tieltä saatetaan joutua kaatamaan metsää. Samoin sähkölinjojen vetäminen ja tuulivoiman lisärakentaminen tuhoavat väistämättä luontoa.
Sähkö ei Suomesta lopu, mutta huoli sähkön riittävyydestä joka tilanteessa myös talven pakkasilla on silti perusteltu.
Sekin ongelma on mahdollista hoitaa asettamalla datakeskuksille sähkön hankintaan liittyviä ehtoja.