Tässä on aina mielestäni olemassa se uhka ja mahdollisuus.
Suomen tapauksessa ja yleisesti koko yhteiskunnan tasolla on ehkä enemmän uhka. Ei se hetkessä tapahdu, mutta Suomen kohdalla ei sillä perustulon maksajalla ole rahaa. Tekoälymiljardit menevät muualle kuin Suomeen ja ei niihin ole verottajalla pääsyä. Hyvin pitkälle pyöritään yksilöiden verorahoilla, mistä kertoo poikkeuksellisen korkea veroastekin. Jos rahaa tulisi muualta, ei yksittäisen kansalaisen tarvitsisi maksaa niin paljoa veroja. Työn määrä/tarve ei paljoa lisäänny ja jos se tehdään paljon tehokkaammin, vähemmälle määrälle ihmisiä on töitä ja suurempi osa on toimettomana.
Tavallisen länsimaisen ihmisen elämä on melko kaavamainen. Käydään peruskoulu, opiskellaan ammattialalle kykyjen mukaan, mennään töihin, perustetaan perhe, kasvatetaan lapset ja jäädään eläkkeelle. Käydään töissä, saadaan palkkaa ja eletään sillä. Joku etenee uralla, joku jatkokouluttautuu ja joku toinen tekee perusduunia eläkkeelle asti. Elämällä on tarkoitus ja ihmiset ovat teoriassa onnellisia kuten sadun lopussa sanotaan.
Tavalliselle tallaajalle mielestäni tulevaisuus on se suurin uhka. Huippuyksilöt % pari pärjäävät aina, hoksaavat homman kuin homman, osaavat mukautua ja terävimmälle kärjelle on aina tehtäviä olemassa ja uusia tulee. Samoin osittain matalimman kynnyksen työt. Sielläkin robotaksit, roboruokalähetit, siivousrobotit, robohoiva jne ovat osittainen uhka, mutta luulen että tuon tyyppisissä töissä halutaan pitää inhimillinen tatsi tietyistä syistä. Matalan kynnyksen työt ovat koko ajan kylläkin vähentyneet. Enää ei ole ratikassa rahastajia, eikä kuorma-autoissa apumiehiä ja raksalla lautapoikia.
Väliin jää suurin osa ihmisistä. Keskiluokka varallisuudeltaan ja ominaisuuksiltaan. Heille ei tulevaisuudessa enää ole keskitason keskipalkkaisia töitä. Keskivertotyypillä ei ole paukkuja nousta huippuneroksi, ja alentuminen perustulolle tai matalapalkkatyöhön (jota on vähemmän sitäkin ja valtavasti pyrkijöitä, koska muuta ei ole) on melkoinen kynnys sekin. Eli puhutaan väliinputoajasta. Ammattityöt säilyvät. Ei ihan muutamaan vuoteen tule robottiputkimies hanaa vaihtamaan tai robottisähkäri vetämään piuhaa uudelle pistorasialle.
En ole kommunisti, mutta haisee vahvasti polarisaation kiihtymiseltä. Ne kenellä on kykyjä ja sykkeessä huippuveto, tienaavat entistä enemmän, mutta entistä suurempi osa kurjistuu. Ne terävän kärjen menestyjät ovat juuri niitä, ketkä osaavat tehostaa ja siten käytännössä lakkauttavat muiden työpaikkoja. Äärimmilleen polaridoituneita yhteiskuntia on olemassa maailmalla, mutta aika harvalle länsimaiselle ne ovat ihanne ja tavoittelemisen arvoinen asia. Näin scifin ja dystopian ystävänä on helppo maalailla kuvaa yhteiskunnasta, jossa korporaatio hallitsee ja turvallisuuskoneisto pitää kansan kurissa ja nuhteessa.
Yhteiskunta on kuitenkin olemassa ihmisiä, eikä mitään muuta varten ja länsimainen yhteiskunta korostaa tasa-arvoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia jokaiselle kykyjensä mukaan. Luonto toki toimii survival of the fittest-periaatteella ja mielestäni ollaan menossa vähän siihen suuntaan.
