Hohhoijakkaa. Maanantai ja töihin raahautuminen katkaisi sopivasti hämmentävän parin päivän pelisession. Erityiskiitokset ymmärtäväiselle muijalle, joka kantoi olutta ja mässyä miesluolaan eikä käynyt edes valittamassa sieltä kuuluvasta räyhäämisestä - ja räyhäämiseksi se myös meni.
Ensimmäisenä voisi sanoa, että kyseessä on perus R*-tekele. Kaipa noille skriptatuille takaa-ajoille sun muille löytyy faninsa, mutta minusta ne on lähinnä rasittavia. Peli voisi suoraan kertoa, että tätä kaveria et sitten saa pysäytettyä tai tapettua ennen kuin juostaan/ratsastetaan ensiksi 10min ympäriinsä ja päästään lopulta paikkaan X, jossa seuraava kohtaus alkaa. Noh, tuo on yksi keino viedä tarinaa ja henkilöhahmoja eteenpäin, joten tyydyn vain hölkkäämään rauhallisesti jahdattavan perässä ja kuuntelen pakolliset dialogit läpi. Kiirettähän noissa ei juuri taida olla. Jos hakkaat hevosestasi kaiken irti, niin välimatka pysyy silti samana. Jos GTAV:ssa pakeneva auto sai välillä ihme turbobuusteja, niin nollasta sataseen sekunnissa kiihdyttävä heppa näyttää vielä naurettavammalle.
R*-skriptat vielä kestää, mutta sitten railoja rakkauteen tuo nuo kontrollit. Joo joo ostin xbox:n ihan tätä peliä ajatellen, joten ei sen ohjaimen kanssa pääse heti sinuiksi, mutta silti varsinkin tähtääminen on äärimmäisen hankalaa, puuduttavaa, vittumaista ja kaikkea siltä väliltä. Tällä hetkellä tulitaistelut menee lähinnä pyöritellessä kameraa oikeaan suuntaan.. taino siis ensiksi mennään vasemmalta ohi ja sitten korjausliike heittää tähtäimen 90 astetta oikealta metsään. Monestikko olen ensiksi tappanut vierestä juoksevan jäniksen ja vasta sitten saanut tähtäimeen varsinaisen vihollisen.
Minulla on näköjään myös tapana ammuskella vahingossa keskellä kaupunkia, mutta tuo kait menee oman kädettömyyden piikkiin. Vielä kun en tajunnut tehdä varsinaisia välitallennuksia, niin nuo kädettömyydet johti lopulta isohkoihin bounteihin. Saint Denisin kaupungissa vahinkoammuskelu päätyi kunnon takaa-ajoon, johon ilmeisesti osallistui koko piirikunnan lainvalvojat. Heppa jäi heti kättelyssä jälkeen, kun kolaroin raitiovaunun kanssa, joten lähdin juoksemaan pakoon kujia pitkin. Matka päättyi umpikujaan, jossa vielä hetken pystyin taistelemaan kontrollien kanssa ampumalla milloin mitäkin ja sitten heräsinkin samaisesta kaupungista 250$ bountyn kera. Toki peli muisti tallentaa tilanteen tässä vaiheessa
Niitä bounteja piti sitten maksella kaappaamalla ja myymällä vankkureita. Lopulta sekin päättyi kädettömyyteen ja vauhkoontunut kuskiton vankkuri jyräsi päälle sillä lopputuloksella, että kaikki* hevoset pääsivät hengestään ja olin keskellä ei mitään satula kainalossa. Harmittaa vain bondage lvl4 heppa, jonka hienosti alkanut reissu päättyi kovin ikävästi.
*Toinen vankkureiden hevosista jäi kylläkin henkiin, mutta kun kerta oli pakko potkaista päähän, niin päädyin suutuspäissäni lopettamaan kaakin siihen paikkaan.
Jotta viha-rakkaussuhde olisi täydellinen, niin pitäähän sitä olla jotain hyvääkin. Visuaalisesti ja äänimaailmaltaan RDR2 on kyllä melko tiukkaa timanttia. Metsissä samoillessa tulee hyvä fiilis ja maailma tuntuu olevan täynnä pientä liikettä. Pelialueella on myös paljon vaihtelevuutta ja pienet nyanssit kuorruttaa kivasti kakkua. Pienen pieniä juttuja, mutta joku on käyttänyt niihin paljon aikaa. Esim. jäällä liukastelut jne. Näin ~12% pääjuonta pelanneena tarinakin tuntuu olevan ihan laadukasta tavaraa, mutta toistaiseksi olen keskittynyt katsastamaan pelialuetta ja sen tarjoamia aktiviteetteja.
En heitä vielä tässä vaiheessa mitään arvosanaa, kun pelikokemukseen vaikuttaa liikaa avuttomuus tuon helvetin ohjaimen kanssa. Plussaa siitä, että ainakin pakasta vedetty ohjain ei vielä hirveästi natise, kun sitä suutuspäissään vääntelee
Jatketaan seikkailua neljän jälkeen.