Raivoraitis elämä

[Randomizer]

Noh, riippuvuus ja se, ettei kiinnosta lopettaa ovat kuitenkin kaksi vähän eri asiaa. Voisihan sitä esim. lopettaa autolla ajamisenkin, mutta ei ihan hirveästi napeksi. Ei se silti tarkoita, että olisi jotenkin riippuvainen ajamisesta.

Sä tosissas vertaat autolla ajamista ryyppämiseen?

 

[FireFly Renaissance]

Sä tosissas vertaat autolla ajamista ryyppämiseen?

Kyllä, kaikki alkoholin käyttö ei johdu tai liity riippuvuuteen. Voidaan myös puhua vaikka kahvinjuonnista. Kaikki kahvinjuontikaan ei tarkoita riippuvuutta. Se on melko raaka yksinkertiaistus. Oleellisempaa olisi tunnistaa, kun kyseessä on riippuvuus. Riippuvuuksien muodostuminen on myös hyvin yksilöllistä. Toiselle se tulee nopeasti, ja toiselle ei oikein millään.

Jos aloittaja on sen tyyppinen henkilö, jolle riiippuvuuksia tulee helpommin, niin silloin ei kannata lähteä leikkimään.

 

[Touhutippa]

Melkein pakko tässä on selvinpäin olla, kun ei kiinnosta viikon kestävät darrat ja vitulliset harhat jo samana iltana kun ottaa. Tarvi olla edes missään ns. kantokunnossa, kun kuulee ja näkee aivan omia ja tässä hiljattainkin esim. luulin avovaimoa aivan toiseksi henkilöksi. Tullut kahvia keiteltyä, voileipiä tehtyä ja juteltua henkilölle joka ei ole ollut lähelläkään asuntoa sillä hetkellä. Nähnyt että olen viiltänyt ranteeni auki ja fyysisesti tunsin kuinka veri valuu, vaikka tällaista ei toki ollut tapahtunut. Näiden lisäksi kaikkea muuta mukavaa ja noi siis muutama tunti siitä kun olen ekan putelin korkannut. Alkaa vaan puskemaan selväänkin elämään noi jutut pikkuhiljaa, niin ei kiva.

 

[Vision]

Itse en ole ottanut tippaakaan, ehkä noin viiteen vuoteen. En koe että jäisin mistään paitsi.

Omat vanhempani olivat kummatkin alkoholisteja ja jo hyvin pienestä asti tiesin, ettei minusta tule vanhempana koskaan samanlaista.

Jokainen tekee mitä tahtoo, olen joskus yrittänyt saada kaveriani vähentämään/lopettamaan, joka on perheellinen ja viikonloppu juoppo mutta tullut siihen tulokseen, että jokainen on vastuussa omasta elämästään ja jos on halua muuttua ihmisenä, sen on lähdettävä hänestä itsestään, muut harvemmin voivat siihen vaikuttaa.

 

[BOT]

Itse otan alkoholia juhlan kunniaksi lasillisen/korkillisen pari, riippuu mitä on tarjolla, mutta siihen se kannattaa kenen tahansa jättää. Olen rankemmin päihteillyt ainostaan pilven kanssa ihan päivittäisesti ja lopettanut sen kokonaan myös, ei siis ollenkaan kantsua missään tilanteessa enää koskaan. Tulin siihen tulokseen että aivojen kemiat menee pilalle riippuvuuksien takia ja epätasapaino aiheuttaa jatkuvaa puutteen tunnetta, teki mitä tahansa, oli meninkiä tai tylsää. Pitkän päihdejakson jälkeen menee enempi aikaakin että pääsee aivot palautumaan ihan perinteisen ruokailun, nukkumisen ja liikunnan yhdistelmällä, mikä onkin se kaikista pahin vaihe, mutta tämän jälkeen lähdetään nousukiitoon!
Nykyään tuntuu jo siltä että välillä olisi ihan selvinpäin kuin humalassa tai pilvessä ja joskus koen maisematkin niin kauniina, että melkein tippa tulee silmään tai koen ne vähintäänkin hyvin salpaavina. Pitämällä itsestään huolta aivot menee sellaiseen olotilaan että kaikki tuntuu todella hyvältä ja joka päivä on tietynlaisia nousuja luvassa. Hakemalla jyrkkää hetken huumaa tullaan rytinällä alas ja palautuminen kestää suhteettoman kauan ja on kettumaista, pahimmillaan itsetuhoisia ajatuksia herättävää piinaa. Kannattaa olla sisukas mies (tai nainen) ja väkisin vaan puskea itsensä raittiuteen ja nauttia elämän jokaisesta hetkestä ilman puutostiloja. Tälläkin hetkellä musiikki kuulostaa kyllä todella hyvältä näin selväpäisen korvilla! Pitäisi enemmän korostaa sitä että selväpäisyys on sitä parasta huumetta, muttei millään lällyllä vammailevalla tavalla, vaan korostomalla sitä että näin miehen tulee elää ja olla, olemalla selväpäinen!

En muuten suosittele vaihtamaan riippuvuutta johonkin uskon lahkojen hihhulointiin missä mukamas puhutaan kielillä ja jeesustellaan millä lie verukkeilla, vaan sisukkaasti kestää se puutostila läpi oli tylsää tai ei - aika varmasti tylsiä hetkiä tulee kyllä. Pitää luottaa siihen että aina tekemistä tulee vastaan tai sitä keksii itse ja tehdä mitä tahansa pientä tai suurta, käydä kävelyllä tai harrastaa jotain esimerkiksi. Ei saa jäädä ulvomaan miten elämä on kurjaa vaan lähteä vain tekemään jotakin, ihan sama onko sillä suurempaa merkitystä, tai väsyneenä voi ihan levätä rauhassa sängyllään ja huokailla. Minä ainakin huomaan että olen todella läsnä ajatuksieni kanssa ja uppoutunut omaan maailmaani, mitä viimeksi koin ehkä lapsena, eikä tähän tilaan koskaan aidosti päässyt päihteen avulla. Sisu on sitä että riuhtoo itsensä irti kaikista haitallisista elämäntavoista ja elää järkevästi.

 

[petepas]

Koko tämä ketju vaikuttaa siltä että ap perustelee itselleen miksi juomista kannattaa jatkaa...

Eihän siinä mitään, jatka vaan. Juominen on mukavaa. Siitä tulee hyvä olo. Tulee itsevarma olo. Tuntuu että olet vaimoasi älykkäämpi. Kaikki on ihan jeba.

Jatka vaan, kaikki on iha OK huomennakin. Minäkin jatkan. Mikä on raivoraitis? Raivokas joka ei saa viinaa?

 

[jefreitteri]

Se on tainnut aloittajalla korkki aueta.

 

[perato]

Se on aina yhtä käsittämätöntä itelle miten alkoholistit ei nää sitä alkoholia ongelmana. Ihmiselle jolle alkoholi on näinkin iso ongelma ei oikeasti ole kuin ne kaks vaihtoehtoa, juoda tai olla kokonaan juomatta. Sit töihin "levänneenä ja nollanneen" kun on oikeasti käynyt just päin vastoin.

Henkilökohtaisesti alko ei ole ollut ongelma, opiskellessa meni runsaahkosti, mutta verrokkina muihin suht vähän. Sittemmin käyttö vähentynyt ja nyt vähän vanhemmiten huomannut, että jos ottaa sen jonku 3-4 annostakin illassa, nii ei ne kaks vapaata paljoa levolta tunnu, toki näihin liittyy lähes aina sosiaalista kanssakäymistä, että siinä mielessä ovat eräänlaista lepoa. Mutta töihin palatessa kyl huomaa, ettei viikonloppu ollut se rentouttavin.

 

[Dr. Who]

Raivoraittius taitaa olla tasainen vitutus mielestäni. Dokatessa voi tuntea huippuhetkiäkin ja päinvastoin.

Ärsyttää kun väitetään ettei joku elänyt elinaikanaan. Oikeasti kuolleena se nyt ei ainakaan elänyt.

Kyllähän ne monet rikkaat julkkikset vetää vielä kovempia aineita. Ei ne kestä tuollaista julkisuutta ja rikkautta. Sitten taas joku köyhä on esim. jollain riisipellolla melkein koko elämänsä.
Olen kuullut lottovoittajista, jotka eivät ole jättäneet päivätöitään, kun ei kasetti kestäisi. Eräskin oli kuulemma hirttäytynyt lottovoiton jälkeen.

Taitaa se ihmisen kasettipakka olla aika heikko loppujen lopuksi johonkin liian suureen.

Onhan se vähän surullista jos ei lohtua, tekemistä ja iloa löydy muusta kuin pullosta, sitä kutsutaan alkoholismiksi. Toki ihmismieli on sen verran heikosti tunnettu asia vielä etten yhtään ihmettele jos kasetit paukkuu kun ei saa pulloa ja töitä.

Itse en ole koskaan ollut alkoholin suurkuluttaja, sanotaan että 16-20v välille mahtui suurimmat dokailut ja sen jälkeen ollut vähän hiljaista. Saatan ottaa sen saunakaljan tai kaksi, mutta neljää pulloa en edes muista koska olisin juonnut saman päivän aikana.

Viime vuonna ennätys oli kolme kaljaa kun mökillä oltiin ja saunottiin.

Silti mulla on hauskaa ja saan paljon enemmän elämästä irti kun dokaamalla ja kärsimällä krapulaa seuraavana päivänä.

 

[Dzekoo]

Se on tainnut aloittajalla korkki aueta.

Ei todellakaan ole auennu! Viimeks pämppäsin kunnolla vuonna 2014..

 

[?..]

Onhan se vähän surullista jos ei lohtua, tekemistä ja iloa löydy muusta kuin pullosta, sitä kutsutaan alkoholismiksi. Toki ihmismieli on sen verran heikosti tunnettu asia vielä etten yhtään ihmettele jos kasetit paukkuu kun ei saa pulloa ja töitä.

Itse en ole koskaan ollut alkoholin suurkuluttaja, sanotaan että 16-20v välille mahtui suurimmat dokailut ja sen jälkeen ollut vähän hiljaista. Saatan ottaa sen saunakaljan tai kaksi, mutta neljää pulloa en edes muista koska olisin juonnut saman päivän aikana.

Viime vuonna ennätys oli kolme kaljaa kun mökillä oltiin ja saunottiin.

Silti mulla on hauskaa ja saan paljon enemmän elämästä irti kun dokaamalla ja kärsimällä krapulaa seuraavana päivänä.

Itse en lähtisi ikinä saarnaamaan muille miten elää elämäänsä jos se henkilö itse kokee oman elämänsä mielekkääksi ja ei ongelmia muille.

 

[kasa]

Kiinnostaako aloittajaa lukeminen? Joskus selailin tätä kirjaa Tasapainon käsikirja ja sitä kannattaisi ehkä vilkaista. Kirjassa oli käsitelty juomisessa myös "harmaan sävyjä", eli sitä että ei dokata 24/7 muttei olla myöskään pakosta raivoraittiina. Tuntuu että alkoholikeskustelu on aika mustavalkoista, eikä kovin paljoa selvitetä niitä ihmisen taustalla olevia ongelmia, vaan keskitytään siihen että etanolia ei tipu juovan henkilön suuhun missään olosuhteissa ja muuten on ihan sama mitä se tekee.

 

[perato]

Missä mielessä surullista? Jos joku valitsee dokaamisen koska se on hänestä kivaa niin miksi se olisi sen surullisempaa kuin kotona tietokoneen pelailu? Olennaistahan on se miten se dokaaja kokee oman elämänsä, ei se miltä sinusta tai minusta se toiminta tuntuu.

Itse en lähtisi ikinä saarnaamaan muille miten elää elämäänsä jos se henkilö itse kokee oman elämänsä mielekkääksi. Toisaalta en tietenkään vietä aikaani näiden juoppojen kanssa tai väännä itkua kun arkku kutsuu.

Ku se on harvoin vain se alkoholisti joka näistä asioista sit lopulta kärsii. Toki voidaan räknätä siitä kumpi vie enemmän verovaroja, jatkuvasti istuva henkilö vai jatkuvasti ryyppäävä henkilö, mutta villi veikkaus, että ensimmäinen työllistää ainakin häkeä 2-3x enemmän ku jälkimmäinen.

Se alkoholin juominen kun harvoin tapahtuu missään turvallisessa kuplassa.

 

[Ponsu]

Aloittajalle: Keksi viikonlopuille jotain, millä nollaat itsesi ilman tuota alkoholia. Joillekin se on joku liikuntamuoto, joillekkin tietokoneella pelaaminen, joillekin joku muu.

Itse erittäin harvoin juon ja sen kyllä huomaa vielä 3 päivää sen jälkeen. Nyt viimeisin kerta taisi olla pikkujoulut 2017 vanhojen koulukavereiden kanssa.

Pääasia olisi löytää se tekeminen. Itselle se on musiikin kuuntelu, luonnossa kävely ja muutenkin semmoinen "rauhoittuminen".

 

[perato]

Kirjassa oli käsitelty juomisessa myös "harmaan sävyjä", eli sitä että ei dokata 24/7 muttei olla myöskään pakosta raivoraittiina. Tuntuu että alkoholikeskustelu on aika mustavalkoista, eikä kovin paljoa selvitetä niitä ihmisen taustalla olevia ongelmia, vaan keskitytään siihen että etanolia ei tipu juovan henkilön suuhun missään olosuhteissa ja muuten on ihan sama mitä se tekee.

Se vaan, että keskustelussa nopeasti sekottuu ne, jotka ottaa sen muutaman ja sit ne jotka ryyppää oikeasti kuin alkoholistit ja joille ne harmaansävyt muuttuu aina mustaksi.

Ja loppupeleissä monen alkoholistin kohdalla ne ongelmat ei ratkea ennen ku se ryyppääminen lopetetaan. Monet mielenterveyden yms. ongelmat on käytännössä mahdoton ratkaista ilman abstinenssia ja joku viikonloppukännit* käytännössä vetää vessasta alas kaiken työn mitä sen eteen tekee.

*Kaks päivää raivokasta ryyppäämistä.

Henk. koht. näkökulma esimerkiksi on, että alkoholi alkaa olla ongelma, jos edellisillan "illanistujaiset" tekee semmosen krapulan, et seuraavan päivän menoja perutaan.

 

[kasa]

Se vaan, että keskustelussa nopeasti sekottuu ne, jotka ottaa sen muutaman ja sit ne jotka ryyppää oikeasti kuin alkoholistit ja joille ne harmaansävyt muuttuu aina mustaksi.

Ja loppupeleissä monen alkoholistin kohdalla ne ongelmat ei ratkea ennen ku se ryyppääminen lopetetaan. Monet mielenterveyden yms. ongelmat on käytännössä mahdoton ratkaista ilman abstinenssia ja joku viikonloppukännit* käytännössä vetää vessasta alas kaiken työn mitä sen eteen tekee.

*Kaks päivää raivokasta ryyppäämistä.

Henk. koht. näkökulma esimerkiksi on, että alkoholi alkaa olla ongelma, jos edellisillan "illanistujaiset" tekee semmosen krapulan, et seuraavan päivän menoja perutaan.

Varmaan tapauksia ja ihmisiä on kaikenlaisia. Oma näkemykseni on, että syyttely, salailu, häpeä jne. tekee ihmiselle sitä pahaa oloa johon sitten juodaan, jolloin muodostuu noidankehä. Jos se ei olis niin iso asia, tyyliin "ehkä otin, ehkä en" niin ehkä se useammin jäis siihen yhteen iltaan eikä jäis putki päälle.

 

[Randomizer]

Varmaan tapauksia ja ihmisiä on kaikenlaisia. Oma näkemykseni on, että syyttely, salailu, häpeä jne. tekee ihmiselle sitä pahaa oloa johon sitten juodaan, jolloin muodostuu noidankehä. Jos se ei olis niin iso asia, tyyliin "ehkä otin, ehkä en" niin ehkä se useammin jäis siihen yhteen iltaan eikä jäis putki päälle.

Valitettavasti lähipiiristäni löytyy näitä "ehkä otin, ehkä en" kavereita joille alkoholin käyttö(kulutus ylittää selvästi riskirajat ja kännissä ollaan useana iltana viikossa) on selvä ongelma mutta ei ne itse sitä ymmärrä.

 

[nivelkulli]

Ei todellakaan ole auennu! Viimeks pämppäsin kunnolla vuonna 2014..

No ei haittaa jos pari otat. Maun vuoksi vain.

 

[lein]

Eilen tuli saunan ja ruoan kanssa otettua pari kaljaa, mutta edellinen kerta olikin sitten tammikuun alussa, eli tuossa oli välissä 6 tipatonta kuukautta.

Viime känneistä taas on yli 5 vuotta aikaa, kun tajusin silloin, etten oikein edes nauti humalatilasta pientä nousuhumalaa lukuunottamatta, sekä ihan periaatteessakin omien aivojen myrkytys ei pahemmin viehätä. Jotain kaljoja ja viinejä voisi toisaalta juoda ihan maunkin vuoksi, mutta on noita varoittavia esimerkkejä tullut nähtyä muutamia, minkä vuoksi hieman arastan alkoholia.

Näillä näkymin tulee jatkettua hyvin raitista linjaa ja otettua pari annosta tarjottaessa.

 

[Nomber]

Onneksi ei ole mitään riippuvuutta alkoholiin niin ei tarvitse olla kokonaan absolutisti. Viimeksi taisin ottaa muutaman oluen juhannuksena. Seuraavan kerran ehkä mökillä kun loma alkaa viikon päästä. Tai sitten jää väliin. Alkoholitonta olutta sen sijaan tulee juotua aina välillä saunassa.

 

[Drinkkeri]

Ei tätä paskaa todellakaan kestä selvinpäin. Reilu 10 vuotta tullut enemmän tai vähemmän juotua, ja ei kiinnosta pätkääkään vaikka henki menisi. Hyvä vaan.

Siinähän ei olis mitään ongelmaa, jos alkoholisti ei aiheuttais muille ongelmia.

 

[kasa]

Siinähän ei olis mitään ongelmaa, jos alkoholisti ei aiheuttais muille ongelmia.

Moniko ihminen ei aiheuta lainkaan muille ongelmia? Entäs muut riippuvuudet? Entä jos alkoholisti siirtyy vaikka peliriippuvuuteen?
Se on oma valinta kuinka kauan katselee ongelmallista ihmistä, aikuinen voi itse asettaa rajan sille. Lasten kohdalla asia on tietenkin ikävä.

 

[meridian]

Riippuvuuksia on monia, kaiken voi vetää toki överiksi ja aiheuttaa sillä ongelmia muille, mutta kyllä mä näkisin et päihderiippuvuus on kuitenkin vähän eri kaliiberin asia kuin vaikka peliriippuvuus, pl. ehkä uhkapelit. Harva varmaan on kynärin vuoksi menettänyt työtään, taloaan ja perhettään, ollut väkivaltainen muita kohtaan, telonut itseään pelatessa jne...

 

[Randomizer]

Puhumattakaan siitä kuinka paljon alkoholiongelmaiset kuluttavat yhteiskunnan ja/tai työnantajien varoja.

 

[KoessiKenguru]

alkoholi alkaa olla ongelma, jos edellisillan "illanistujaiset" tekee semmosen krapulan, et seuraavan päivän menoja perutaan.

Toisaalta näinkin, mutta toisaalta kun tarpeeksi kiskoo niin joko aamulla ollaan vielä humalassa tai sitten krapulaa ei oikeastaan enää tule, kun elimistö on niin tottunut alkoholiin. Siihen on helppo tuudittautua, jos jää vaan ajattelemaan että "eihän mulle tullu krapulaakaan, joten en minä juonu niin paljoa, ei tässä ole ongelmaa" -tyylisesti. Siinä mielessä ne annosmäärät on ihan hyvä laskeskella, vaikka vaikutukset on tietysti ihmisen koosta ja alkoholin sietokyvystä riippuen erilaiset. Jos vaimo tinttaa 5 siideriä, se on jo ihan hyvissä, itse jos kaksmetrisenä mahakkaana miehenä nappaan 5 olutta niin ollaan vasta alussa.

 

[Drinkkeri]

Puhumattakaan siitä kuinka paljon alkoholiongelmaiset kuluttavat yhteiskunnan ja/tai työnantajien varoja.

Tai ihan siitä, että ryypätään ne kelan rahat kuun alussa ja jätetään vuokrat maksamatta. Sitten kusetetaan rahaa jostain ja ryypätään niillä kunnes kelalta tulee lisää

 

[Dzekoo]

"Työttömyys..viina..kirves..ja perhe"
-Eppu Normaali

 

[Hugidisel]

Tuntuu että alkoholikeskustelu on aika mustavalkoista, eikä kovin paljoa selvitetä niitä ihmisen taustalla olevia ongelmia, vaan keskitytään siihen että etanolia ei tipu juovan henkilön suuhun missään olosuhteissa ja muuten on ihan sama mitä se tekee.

Jos tarkoitat tuolla alkoholikeskustelulla alkoholismikeskustelua, niin olet ihan oikeassa siinä, että se on mustavalkoista. Kun henkilölle on syntynyt riippuvuus ja alkoholi on alkanut ohjata elämää, ei siinä ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin täysraittius. Alkoholistin on mahdotonta oppia ns. kohtuukäyttäjäksi. Tämä johtuu fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisistä syistä.

Ainoa vaihtoehto todelliseen toipumiseen on päihteetön elämäntapa. Jos alkoholisti saa yhdenkin annoksen päihdettä elimistöönsä, syntyy tarve saada sitä lisää ja juominen lähtee uudestaan käyntiin. Kun alkoholisti ymmärtää sairautensa luonteen, hän voi oppia elämään päihteetöntä elämää, aivan kuten allergikko oppii elämään allergiansa kanssa.

Jos taas tarkoitat alkoholikeskustelua, niin se ei mielestäni ole mustavalkoista. Kyllä ainakin omissa tuttavapiireissäni on ihan perus, että jotkut "nollaavat" kerran kuukaudessa, ilman että se aiheuttaisi huolta muissa.

 

[kasa]

Kun henkilölle on syntynyt riippuvuus ja alkoholi on alkanut ohjata elämää, ei siinä ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin täysraittius. Alkoholistin on mahdotonta oppia ns. kohtuukäyttäjäksi. Tämä johtuu fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisistä syistä.

Tämä väite on helppo todistaa vääräksi yhdellä vastaesimerkillä, joita varmasti löytyy.

 

[Nomber]

Tämä väite on helppo todistaa vääräksi yhdellä vastaesimerkillä, joita varmasti löytyy.

Varmaan joillakin onnistuu, mutta aika monilla veikkaisin, että ei oikein onnistu kohtuu käyttäminen jos on vuosia ryypännyt oikein kunnolla? Mutta yksilöitähän kaikki ovat.

 

[Hugidisel]

Tämä väite on helppo todistaa vääräksi yhdellä vastaesimerkillä, joita varmasti löytyy.

Tottakai yksittäistapauksia voi löytyä, niinkuin kaikessa.

Meillä tuntuu olevan hieman erilainen käsitys alkoholismista. Minä näen asian niin, alkoholiriippuvaisen elimistössä on tapahtunut näitä edellä mainittuja muutoksia(kemiallisia/fysiologisia/psyykkisiä). Eli alkoholistin keskushermosto on muuttunut normaalista alkoholia tarvitsevaksi. Ja se muutos on krooninen ja peruuttamaton. Kun alkoholiriippuvainen ottaa yhdenkin annoksen, keskushermosto alkaa vaatia sitä lisää. Tämän seurauksena alkoholisti menettää kyvyn hallita juomistaan.

Voin toki olla tässä asiassa väärässäkin.

 

[vemkki]

Tottakai yksittäistapauksia voi löytyä, niinkuin kaikessa.

Meillä tuntuu olevan hieman erilainen käsitys alkoholismista. Minä näen asian niin, alkoholiriippuvaisen elimistössä on tapahtunut näitä edellä mainittuja muutoksia(kemiallisia/fysiologisia/psyykkisiä). Eli alkoholistin keskushermosto on muuttunut normaalista alkoholia tarvitsevaksi. Ja se muutos on krooninen ja peruuttamaton. Kun alkoholiriippuvainen ottaa yhdenkin annoksen, keskushermosto alkaa vaatia sitä lisää. Tämän seurauksena alkoholisti menettää kyvyn hallita juomistaan.

Voin toki olla tässä asiassa väärässäkin.

Joskus muuten näin jonkun Prisma-dokumentin, jossa kerrottiin lääkkeestä, joka estää aivosolujen reseptoreissa alkoholin mielihyvää tuovan vaikutuksen. Voi juoda seuran vuoksi ja humalaan tulee, mutta addiktio puuttuu. Tämän takia tuon lääkkeen avustuksella alkoholistikin voi juoda alkoholia, kunhan on tosiaan ottanut sitä lääkettä hyvissä ajoin. Googlasin sitten lääkkeestä lisätietoja, ja oli sitä Suomessakin vissiin kokeiltu. Päihdelinkin sivuilla oli jotain kokemuksia, mutta lääkkeellä oli jotain sivuvaikutuksia mielialaan.

 

[kasa]

Tottakai yksittäistapauksia voi löytyä, niinkuin kaikessa.

Meillä tuntuu olevan hieman erilainen käsitys alkoholismista. Minä näen asian niin, alkoholiriippuvaisen elimistössä on tapahtunut näitä edellä mainittuja muutoksia(kemiallisia/fysiologisia/psyykkisiä). Eli alkoholistin keskushermosto on muuttunut normaalista alkoholia tarvitsevaksi. Ja se muutos on krooninen ja peruuttamaton. Kun alkoholiriippuvainen ottaa yhdenkin annoksen, keskushermosto alkaa vaatia sitä lisää. Tämän seurauksena alkoholisti menettää kyvyn hallita juomistaan.

Voin toki olla tässä asiassa väärässäkin.

Nähdäkseni se henkinen puoli on kuitenkin vaikeampi hoitaa riippuvuudessa. Kyllähän alkoholisti saadaan kuiville vaikka pakottamalla katkolle. Mutta sitten kun se puolen vuoden päästä päästetään pihalle niin se kävelee kauppaan ja ostaa viinaa. Silloin ei ole kyse siitä, että sen elimistö vaatisi sitä viinaa vaan siellä aivoissa on hermoyhteyksiä tai jotain, jotka kertovat että nyt vituttaa, mutta taivaan portit aukeaa kun kävelee alkon ovesta sisään. Ja tätä nimenomaan sillä häpeän/stigman/tunnelukkojen/yms hoitamisella voidaan auttaa ja siihen liittyy myötätunto itseä kohtaan.

 

[Poppamies]

Itse olen ratkaissut tilanteen niin että en juo väkeviä ennen kello 12.00 päivällä enkä kello 00.00 jälkeen yöllä, hyvin on toiminut. Mietoja nyt voi näin aamupalaksi ottaa ilman että tuntee itseään alkoholistiksi jos osaa pitää välipäiviä ilman mitään niin että sisäelimet kerkeävät palautua saa tätä jatkaa vuosikymmeniä ilman että tulee sen suurempia ongelmia.

Pitää olla tosi joustava työpaikka että toi toimis pidemmän päälle.

Itellä urheiluharrastus vähentäny juomista. Huomenna jotkut isommat puutarhajuhlat tms ja pitää ottaa tosi kevyesti.

 

[Mikkos]

Joskus muuten näin jonkun Prisma-dokumentin, jossa kerrottiin lääkkeestä, joka estää aivosolujen reseptoreissa alkoholin mielihyvää tuovan vaikutuksen. Voi juoda seuran vuoksi ja humalaan tulee, mutta addiktio puuttuu. Tämän takia tuon lääkkeen avustuksella alkoholistikin voi juoda alkoholia, kunhan on tosiaan ottanut sitä lääkettä hyvissä ajoin. Googlasin sitten lääkkeestä lisätietoja, ja oli sitä Suomessakin vissiin kokeiltu. Päihdelinkin sivuilla oli jotain kokemuksia, mutta lääkkeellä oli jotain sivuvaikutuksia mielialaan.

Naltreksoni.
Naltreksoni

 

[Hugidisel]

Nähdäkseni se henkinen puoli on kuitenkin vaikeampi hoitaa riippuvuudessa. Kyllähän alkoholisti saadaan kuiville vaikka pakottamalla katkolle. Mutta sitten kun se puolen vuoden päästä päästetään pihalle niin se kävelee kauppaan ja ostaa viinaa. Silloin ei ole kyse siitä, että sen elimistö vaatisi sitä viinaa vaan siellä aivoissa on hermoyhteyksiä tai jotain, jotka kertovat että nyt vituttaa, mutta taivaan portit aukeaa kun kävelee alkon ovesta sisään. Ja tätä nimenomaan sillä häpeän/stigman/tunnelukkojen/yms hoitamisella voidaan auttaa ja siihen liittyy myötätunto itseä kohtaan.

Niin ja vapauduttuaan sieltä katkohoidosta, alkoholismi ottaa taas vallan sen ensimmäisen hörpyn jälkeen. Koska alkoholisti ei vain yksinkertaisesti pysty pitämään juomistansa kurissa vaikka kuinka olisi luja mieleltään. Tässä on kyse vakavasta sairaudesta, eikä näin ollen alkoholistin juomisessa voi olla mitään "harmaan sävyjä".

Sen takia onkin tärkeää, että hoidossa tehdään selväksi, ettei ole mitään mahdollisuutta enää nauttia sitä alkoholia. Ensimmäisestä hörpystä kierre lähtee taas käyntiin. Ja ei se eka hörppy välttämättä vie suoraan ojaan, kyllä alkoholismissakin on monia eri muotoja ja vaiheita. Joillakin sen ekan jälkeen alkoholi alkaa taas pyöriä kokoajan mielessä ja siitä se riippuvuus pikku hiljaa vie mennessään.

Alkoholistin täytyy siis tietyllä tapaa uudelleenohjelmoida aivonsa etsimään sitä nautintoa muualta kuin päihteistä. Ja harva tuollaiseen yksin kykenee.

Näin olemmekin samaa mieltä tuosta tunneperäisyydestä, onhan se alkoholistikin joskus saanut nautintoa juomisestaan. Sairauden edetessä juomisella kuitenkin päästään ainoastaan pakoon juomisen aiheuttamaa ahdistusta. Alkoholisti toivoo ja kuvittelee saavansa hyvää oloa juomisestaan, mutta todellisuudessa hän vain saa hetkellisen helpotuksen ahdistukseensa, joka tulee takaisin entistä voimakkaampana juomisen loputtua.

Sattuisiko täällä olemaan joku, joka on käynyt tuon minnesota-hoitomallin läpi? Olisi todella mielenkiintoista kuulla sen toimivuudesta/toimimattomuudesta lisää.

 

[kasa]

Niin ja vapauduttuaan sieltä katkohoidosta, alkoholismi ottaa taas vallan sen ensimmäisen hörpyn jälkeen. Koska alkoholisti ei vain yksinkertaisesti pysty pitämään juomistansa kurissa vaikka kuinka olisi luja mieleltään. Tässä on kyse vakavasta sairaudesta, eikä näin ollen alkoholistin juomisessa voi olla mitään "harmaan sävyjä".

Sen takia onkin tärkeää, että hoidossa tehdään selväksi, ettei ole mitään mahdollisuutta enää nauttia sitä alkoholia. Ensimmäisestä hörpystä kierre lähtee taas käyntiin. Ja ei se eka hörppy välttämättä vie suoraan ojaan, kyllä alkoholismissakin on monia eri muotoja ja vaiheita. Joillakin sen ekan jälkeen alkoholi alkaa taas pyöriä kokoajan mielessä ja siitä se riippuvuus pikku hiljaa vie mennessään.

Alkoholistin täytyy siis tietyllä tapaa uudelleenohjelmoida aivonsa etsimään sitä nautintoa muualta kuin päihteistä. Ja harva tuollaiseen yksin kykenee.

Näin olemmekin samaa mieltä tuosta tunneperäisyydestä, onhan se alkoholistikin joskus saanut nautintoa juomisestaan. Sairauden edetessä juomisella kuitenkin päästään ainoastaan pakoon juomisen aiheuttamaa ahdistusta. Alkoholisti toivoo ja kuvittelee saavansa hyvää oloa juomisestaan, mutta todellisuudessa hän vain saa hetkellisen helpotuksen ahdistukseensa, joka tulee takaisin entistä voimakkaampana juomisen loputtua.

Sattuisiko täällä olemaan joku, joka on käynyt tuon minnesota-hoitomallin läpi? Olisi todella mielenkiintoista kuulla sen toimivuudesta/toimimattomuudesta lisää.

Määrittelepä sitten se sairaus fysiologisesti yksikäsitteisesti. Jos ei pysty pitämään mieltään kurissa niin miksi edes yrittää siis? Antaa mennä vaan. Nimenomaan tarkoitan, että koska se riippuvuus on siellä aivojen neuroverkkojen tasolla niin siitä on terapialla ja positiivisella psykologialla mahdollista loiventaa niitä hyvin jyrkkiä polkuja jolloin juomisen kierre heikkenee. Tuollaiset äärimmäiset yleistykset "et voi parantua koska sussa on jotain perustavanlaatuisesti vialla" luovat niitä kovia häpeäntunteita.

 

[dude86]

Sä tosissas vertaat autolla ajamista ryyppämiseen?

Kyllä se aika monelta on rahat vieny, jos sponsoreita ei ole. Tietysti voi asian huumorillakin ottaa.

 

[FireFly Renaissance]

Missä mielessä surullista? Jos joku valitsee dokaamisen koska se on hänestä kivaa niin miksi se olisi sen surullisempaa kuin kotona tietokoneen pelailu? Olennaistahan on se miten se dokaaja kokee oman elämänsä, ei se miltä sinusta tai minusta se toiminta tuntuu. Tietenkin niin, että ei aiheuta omalla toiminnallaan muille harmia.

Itse en lähtisi ikinä saarnaamaan muille miten elää elämäänsä jos se henkilö itse kokee oman elämänsä mielekkääksi. Toisaalta en tietenkään vietä aikaani näiden juoppojen kanssa tai väännä itkua kun arkku kutsuu.

Tietokoneen pelailukin on surullista, jos siinä paskoo koko terveytensä ja elämänsä. Ihmiskeho ei nyt vain valitettavasti kestä jatkuvaa dokaamista, vaikka dokaaminen elimistön kestokyvyn siedettävillä rajoilla vielä hauskaa olisikin.

 

[kasa]

Tietokoneen pelailukin on surullista, jos siinä paskoo koko terveytensä ja elämänsä. Ihmiskeho ei nyt vain valitettavasti kestä jatkuvaa dokaamista, vaikka dokaaminen elimistön kestokyvyn siedettävillä rajoilla vielä hauskaa olisikin.

Oon ymmärtäny ettei ihmiskeho kestä elämääkään kovin pitkään. Melko harvat selviää edes kolminumeroisiin vuosirenkaisiin.

 

[FireFly Renaissance]

Valitettavasti lähipiiristäni löytyy näitä "ehkä otin, ehkä en" kavereita joille alkoholin käyttö(kulutus ylittää selvästi riskirajat ja kännissä ollaan useana iltana viikossa) on selvä ongelma mutta ei ne itse sitä ymmärrä.

Se vähän riippuu mitä se "kännissä olo" meinaa. Riskiraja (sinänsä korkea) on kuitenkin 24 annosta, eli esim. pari pulloa viiniä parina iltana tai mäyräkoira parina iltana.

Se on aika paljon, jos humalassa oleminen ei aina automaattisesti tarkoita "naula päähän". Itselle ainakaan normaali "viihdeannos" ei ole edes tuota kahta viinipulloa, koska kevyesti humalassa on paljon mukavampaa kuin örveltää kännissä.

 

[FireFly Renaissance]

Oon ymmärtäny ettei ihmiskeho kestä elämääkään kovin pitkään. Melko harvat selviää edes kolminumeroisiin vuosirenkaisiin.

Moni alkoholisti ei selviä edes puoleen siitä.

 

[Zerrod]

Porukat ovat juoneet omastakin puolesta ja mitä pari kertaa yrittäny kännit vetää niin vituttanu vain.

 

[Craphe]

Määrittelepä sitten se sairaus fysiologisesti yksikäsitteisesti. Jos ei pysty pitämään mieltään kurissa niin miksi edes yrittää siis? Antaa mennä vaan. Nimenomaan tarkoitan, että koska se riippuvuus on siellä aivojen neuroverkkojen tasolla niin siitä on terapialla ja positiivisella psykologialla mahdollista loiventaa niitä hyvin jyrkkiä polkuja jolloin juomisen kierre heikkenee. Tuollaiset äärimmäiset yleistykset "et voi parantua koska sussa on jotain perustavanlaatuisesti vialla" luovat niitä kovia häpeäntunteita.

Ei. Siis tarkoitushan on juurikin PARANTUA näistä asioista (esim. häpeä) ja HYVÄKSYÄ oma PARANTUMATON riippuuvus. Ja tämä nimenomaan monilla johtaa päihteettömään elämään.
En käsitä, miksi se ihmisille tuntuu olevan niin vaikea tajuta ja intää tästä asiasta. Voin alkoholistina sanoa tietäväni kyllä rajani ja se on TASAN nolla.
Mielestäni tuollainen taudin "määrittely" ja muu teennäinen ei ole mitenkään olennaista asian kannalta, kun fakta on, että 99,9% pähderiippuvaisista ei pysty kohtuukäyttämään ikinä.

Moniko ihminen ei aiheuta lainkaan muille ongelmia? Entäs muut riippuvuudet? Entä jos alkoholisti siirtyy vaikka peliriippuvuuteen?

Varmaan tapauksia ja ihmisiä on kaikenlaisia. Oma näkemykseni on, että syyttely, salailu, häpeä jne. tekee ihmiselle sitä pahaa oloa johon sitten juodaan, jolloin muodostuu noidankehä. Jos se ei olis niin iso asia, tyyliin "ehkä otin, ehkä en" niin ehkä se useammin jäis siihen yhteen iltaan eikä jäis putki päälle.

Tämä on mielestäni lähes edesvastuutonta kirjoittelua. En yhtään ihmettelisi, vaikka viestisi oisivat saaneet muutaman kuivilla olevan ratkeamaan, koska puhut alkoholismista niin vähättelevään sävyyn, "ei tämä niin paha oo, mun vaa pittää nuo muut asiat saaha kuntoo, iha hyvin voin käyä yhen illan vettää ku seki on menossa". Voisin hyvin kuvitellakin itseni ~7 vuoden takaa saavani "sytöt" tästä, koska vähättelisin mukanasi omaa ongelmaani ja lähtisin nollaamaan tilannetta. Siinäpä se sitte saattaski taas pari viikkoa mennä.

Kun alkoholiongelmani oli tarpeeksi pitkällä, oli hauskat juomiskerrat melko kortilla. Ideana oli monesti kyllä mukava lähtä kaatamaan, mutta kahden kaljan jälkeen olo oli jo aika turta ja sitten sitä piti juoda, jotta on kunnolla vitun sekasi ja on "mukavaa". Tosin ei se ollut. Toisen päivän nousu tietysti oli monesti melko mukava ja tämähän onkin yleisesti alkoholistipiireissä pidettykkin parhaana juomapäivänä. Mutta toisinaan se oli itsensä pakottamista pitämään alkoholia tarpeeksi kauan sisällä, jotta pääsee pahimmasta krapulasta eroon. Toisinaan tätä kesti neljän laatan verran, jonka jälkeen tavara alkoi pysymään sisällä. Vaihtoehtona olisi ollut maata aamukymmenestä aamyön puolelle sohvalla, oksennellen pitkin päivää. Kun putkessani mentiin kolmannen päivän kohdalle, joskus neljännen, alkoi juomisen ainut syy olla krapulan loiventaminen. Tätä saattoi joskus kestää viikon, joskus vähemmän ja monesti kauemmin. Tosin oli niitä kausiakin, jolloin vedettiin iha puhtaasti viinaa pari viikkoa putkeen, ei vain loiventamiseen.
Vuosina 2013 ja 2014 tuli juotua pitkälti yli 200krt/vuosi.

Terveydelliset seikat olivat syy, jonka takia lopetin juomisen lopullisesti vuoden 2014 loppupuolella. En ole katunut päivääkään tätä päätöstä ja vaikka on pitkäaikainen suhde mennyt tämän jälkeen poikki, ei ole mieleni tehnyt lähteä nollaamaan. Koska tiedän ja tajuan mitä paskaa se alkoholistille on - kaikki tai ei mitään (enkä saanut kyllä minkäänlaista nautintoa edes muutamasta ns. rentouttavasta).

 

[kasa]

Ei. Siis tarkoitushan on juurikin PARANTUA näistä asioista (esim. häpeä) ja HYVÄKSYÄ oma PARANTUMATON riippuuvus. Ja tämä nimenomaan monilla johtaa päihteettömään elämään.
En käsitä, miksi se ihmisille tuntuu olevan niin vaikea tajuta ja intää tästä asiasta. Voin alkoholistina sanoa tietäväni kyllä rajani ja se on TASAN nolla.
Mielestäni tuollainen taudin "määrittely" ja muu teennäinen ei ole mitenkään olennaista asian kannalta, kun fakta on, että 99,9% pähderiippuvaisista ei pysty kohtuukäyttämään ikinä.





Tämä on mielestäni lähes edesvastuutonta kirjoittelua. En yhtään ihmettelisi, vaikka viestisi oisivat saaneet muutaman kuivilla olevan ratkeamaan, koska puhut alkoholismista niin vähättelevään sävyyn, "ei tämä niin paha oo, mun vaa pittää nuo muut asiat saaha kuntoo, iha hyvin voin käyä yhen illan vettää ku seki on menossa". Voisin hyvin kuvitellakin itseni ~7 vuoden takaa saavani "sytöt" tästä, koska vähättelisin mukanasi omaa ongelmaani ja lähtisin nollaamaan tilannetta. Siinäpä se sitte saattaski taas pari viikkoa mennä.

Kun alkoholiongelmani oli tarpeeksi pitkällä, oli hauskat juomiskerrat melko kortilla. Ideana oli monesti kyllä mukava lähtä kaatamaan, mutta kahden kaljan jälkeen olo oli jo aika turta ja sitten sitä piti juoda, jotta on kunnolla vitun sekasi ja on "mukavaa". Tosin ei se ollut. Toisen päivän nousu tietysti oli monesti melko mukava ja tämähän onkin yleisesti alkoholistipiireissä pidettykkin parhaana juomapäivänä. Mutta toisinaan se oli itsensä pakottamista pitämään alkoholia tarpeeksi kauan sisällä, jotta pääsee pahimmasta krapulasta eroon. Toisinaan tätä kesti neljän laatan verran, jonka jälkeen tavara alkoi pysymään sisällä. Vaihtoehtona olisi ollut maata aamukymmenestä aamyön puolelle sohvalla, oksennellen pitkin päivää. Kun putkessani mentiin kolmannen päivän kohdalle, joskus neljännen, alkoi juomisen ainut syy olla krapulan loiventaminen. Tätä saattoi joskus kestää viikon, joskus vähemmän ja monesti kauemmin. Tosin oli niitä kausiakin, jolloin vedettiin iha puhtaasti viinaa pari viikkoa putkeen, ei vain loiventamiseen.
Vuosina 2013 ja 2014 tuli juotua pitkälti yli 200krt/vuosi.

Terveydelliset seikat olivat syy, jonka takia lopetin juomisen lopullisesti vuoden 2014 loppupuolella. En ole katunut päivääkään tätä päätöstä ja vaikka on pitkäaikainen suhde mennyt tämän jälkeen poikki, ei ole mieleni tehnyt lähteä nollaamaan. Koska tiedän ja tajuan mitä paskaa se alkoholistille on - kaikki tai ei mitään (enkä saanut kyllä minkäänlaista nautintoa edes muutamasta ns. rentouttavasta).

Vähästäpä se on kiinni, jos minun kirjoittelustani ratkeavat. Noinko paljon ihmistä arvostat ja heidän arvostelukyvylleen annat arvoa? Ei ihme että on pakko turruttaa oloa kun ulkopuolelta ei anneta minkäänlaista ihmisarvoa. Kyllä minäkin olen saanut alkoholin vaikutuksista kärsiä, ei siinä. Olen saanut kärsiä myös raivoraittiiden ehdottomuudesta eikä se ole yhtään sen mukavampaa.

Mutta jokainen on tasa-arvoinen ja jokaisella on oikeus itsemääräämisoikeuteen omaan kehoonsa.

 

[Flying Hellfish]

......

 

[k451]

-

 

[k334]

Työssäkäynti hillitsee dokaamis intoa, illan juo ja seuraavan päivän makaa niin siinä on äkkiä vapaat taputeltu ja työviikko taas edessä, käy nopeasti tympäisemään. Ei tietty kaikilla.

 

[podopado]

Aivan sama onko alkoholisti tai raitis.

Yleensä työt pakottaa osittaiseen raittiuteen. Ja perhe. Maalaisjärki kertoo aika pitkälle. Elämä alkaa ja loppuu. Juo tai ei juo, ei kannata tehdä juomisesta tai juomattomuudesta numeroa.

 

[meridian]

Kyllä minäkin olen saanut alkoholin vaikutuksista kärsiä, ei siinä. Olen saanut kärsiä myös raivoraittiiden ehdottomuudesta eikä se ole yhtään sen mukavampaa.

Uskaltaisin kyllä väittää, ettei raivoraittiin ehdottomuus ole ympäristölle aivan yhtä tuhoisaa kuin alkoholistin juominen.

Vai millä tavalla olet alkoholin vaikutuksista saanut kärsiä ja millä tavoin raivoraittiit ovat aiheuttaneet kärsimystä?