- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 276
Terve techiläiset,
olen tässä jo pidempään punninnut ja havainnut itsessäni radikalisoitumisen merkkejä. Demografisesti olen hyvätuloinen, valkoihoinen, keski-ikäinen, kaupungissa asuva perheenisä. Kaikesta huolimatta - ollessani kuinka "etuoikeutettu" tahansa - en koe, että suomalainen yhteiskunta tarjoaa minulle enää mitään sellaista, jota aikoinani olen arvostanut.
Fear leads to anger, anger leads to hate ja niin edelleen. En kuitenkaan pelkää mitään, enkä varsinaisesti vihaakaan. Mutta suoraa ulospääsyä yhteiskunnallisesta ahdingosta ei ole tällä hetkellä nähtävissä, ja tästä voinee johtua tietyn asteen "pelko" minuudestani, joka asteittain johtaa joko omaan tai muiden kärsimykseen.
Mutta varsinainen kysymykseni teille on: mitä kaikkea radikalisoituminen vaatii?
Olen tullut tulokseen, että en ole ajatuksieni kanssa yksin. Monet nuoret miehet - niin hyvin toimeen tulevat kuin syrjäytyneetkin - pallottelevat samoja ajatuksia. Tietynlainen <se kreikkalainen kaveri> -kompleksi on jyllännyt jo pidempään = eli kiukku "äitini" sukupolvea ja sukupuolta kohtaan. Meidät nuoret miehet ajetaan nurkkaan keski-iän ylittäneiden, valtaa kahmivien miesten - mutta myös naisten toimesta. Olemme epäonnistuneita ja syrjäytyneitä, yhteiskuntakelvottomia. Samalla nämä naiset tanssivat kaduilla wippajeita ja ylistävät oman sukupuolensa paremmuutta.
Tästä seuraa ensimmäinen tarve radikalisoituimisen aikaan saamiseksi: joukkovoima.
Toinen ongelma on resurssit. Mistä saadaan riittävät resurssit, jotta joukkoa voidaan kouluttaa, koordinoida ja "aseistaa"? Tätä ongelmaa en ole kyennyt ratkaisemaan. Tarvittaisiin joku varakas turhautunut ihminen toimimaan taustalla.
Kolmas ongelma on piilossa järjestäytyminen. Jo tämä viestini on liian näkyvä ja helppo pala fobbalaisille tyrmätä. Jos kuitenkin ajatellaan esim. moottoripyöräkerhoja, niin siinä on samankaltaisuuksia hakemani joukon osalta. Tai vaihtoehtoisesti Ruotsissa (tai Ranskassa) turhautumistaan osoittavat maahanmuuttajat. Heiltä voisi ottaa oppia tämän asian ratkaisemiseksi.
Neljäs huomioni on kiinnittynyt kohteeseen. Eli jos nämä kolme ensimmäistä ongelmaa on saatu ratkottua, niin mihin kohdentaa kaikki radikalisoituneet resurssit? Tiedän, että ensimmäisenä halutaan olla pieksemässä jotain turvapaikanhakijoita, joka ei mielestäni ole lainkaan mielekästä keskustelua
. Sen sijaan pitäisi etsiä kohteita, jossa paularisikot ovat avaamassa uutta kauppakeskusta ja iskeä sinne. Tavoitteena ei ole koskaan pistää ketään hengiltä, mutta rapatessa roiskuu. Ja jos siinä menisi samalla puoli kauppakeskusta hajalle, niin aina parempi.
Eli tämän pitkän oksennuksen myötä haluan teiltä ideoita, miten nämä neljä mainitsemaani kohtaa tulisi hoitaa. Onko Suomessa ylipäätään tilaa radikalisoitumiselle vai onko se vain jotain satunnaisten öyhöttäjien epäjärjestelmällistä puuhastelua?
olen tässä jo pidempään punninnut ja havainnut itsessäni radikalisoitumisen merkkejä. Demografisesti olen hyvätuloinen, valkoihoinen, keski-ikäinen, kaupungissa asuva perheenisä. Kaikesta huolimatta - ollessani kuinka "etuoikeutettu" tahansa - en koe, että suomalainen yhteiskunta tarjoaa minulle enää mitään sellaista, jota aikoinani olen arvostanut.
Fear leads to anger, anger leads to hate ja niin edelleen. En kuitenkaan pelkää mitään, enkä varsinaisesti vihaakaan. Mutta suoraa ulospääsyä yhteiskunnallisesta ahdingosta ei ole tällä hetkellä nähtävissä, ja tästä voinee johtua tietyn asteen "pelko" minuudestani, joka asteittain johtaa joko omaan tai muiden kärsimykseen.
Mutta varsinainen kysymykseni teille on: mitä kaikkea radikalisoituminen vaatii?
Olen tullut tulokseen, että en ole ajatuksieni kanssa yksin. Monet nuoret miehet - niin hyvin toimeen tulevat kuin syrjäytyneetkin - pallottelevat samoja ajatuksia. Tietynlainen <se kreikkalainen kaveri> -kompleksi on jyllännyt jo pidempään = eli kiukku "äitini" sukupolvea ja sukupuolta kohtaan. Meidät nuoret miehet ajetaan nurkkaan keski-iän ylittäneiden, valtaa kahmivien miesten - mutta myös naisten toimesta. Olemme epäonnistuneita ja syrjäytyneitä, yhteiskuntakelvottomia. Samalla nämä naiset tanssivat kaduilla wippajeita ja ylistävät oman sukupuolensa paremmuutta.
Tästä seuraa ensimmäinen tarve radikalisoituimisen aikaan saamiseksi: joukkovoima.
Toinen ongelma on resurssit. Mistä saadaan riittävät resurssit, jotta joukkoa voidaan kouluttaa, koordinoida ja "aseistaa"? Tätä ongelmaa en ole kyennyt ratkaisemaan. Tarvittaisiin joku varakas turhautunut ihminen toimimaan taustalla.
Kolmas ongelma on piilossa järjestäytyminen. Jo tämä viestini on liian näkyvä ja helppo pala fobbalaisille tyrmätä. Jos kuitenkin ajatellaan esim. moottoripyöräkerhoja, niin siinä on samankaltaisuuksia hakemani joukon osalta. Tai vaihtoehtoisesti Ruotsissa (tai Ranskassa) turhautumistaan osoittavat maahanmuuttajat. Heiltä voisi ottaa oppia tämän asian ratkaisemiseksi.
Neljäs huomioni on kiinnittynyt kohteeseen. Eli jos nämä kolme ensimmäistä ongelmaa on saatu ratkottua, niin mihin kohdentaa kaikki radikalisoituneet resurssit? Tiedän, että ensimmäisenä halutaan olla pieksemässä jotain turvapaikanhakijoita, joka ei mielestäni ole lainkaan mielekästä keskustelua
. Sen sijaan pitäisi etsiä kohteita, jossa paularisikot ovat avaamassa uutta kauppakeskusta ja iskeä sinne. Tavoitteena ei ole koskaan pistää ketään hengiltä, mutta rapatessa roiskuu. Ja jos siinä menisi samalla puoli kauppakeskusta hajalle, niin aina parempi.Eli tämän pitkän oksennuksen myötä haluan teiltä ideoita, miten nämä neljä mainitsemaani kohtaa tulisi hoitaa. Onko Suomessa ylipäätään tilaa radikalisoitumiselle vai onko se vain jotain satunnaisten öyhöttäjien epäjärjestelmällistä puuhastelua?
