Pitkäaikaissairaat ja muut puuttuvaiset, yhtykää!

Täällä virusinfektion jälkeinen krooninen väsymysoireyhtymä (G93.3). Myöskin hyvin harmillinen oireisto: kova uupumus ja huimaus, sydänoireet, lihas- ja päänsäryt pahimmat. Kuulemma olen täysin työkykyinen lääkärin mielestä, oireista huolimatta. Pari kertaa ollut karenssi kun en voinut hakea fyysisesti raskaaseen työpaikkaan ja todistusta en saanut.
Ottamatta kanttaa taudin vakavuuteen, niin sen verran on todettava, että omaa tyhmyyttäsi olet karenssia ottanut. Vai onko väsymys muka niin paha, ettet voi HAKEA fyysiseen työpaikkaan? Siitä on vielä aika pitkä matka tulla valituksi, varsinkin jos työhaastattelussa kertoo että on vaikeuksia pysyä hereillä työaikana.
 
Hae työpaikka ja jos tulet valituksi, niin saikkuu. Ei tuu karenssii.
 
Toi krooninen väsymysoireyhtymä on vain korvien välissä. Alat nukkumaan tarpeeksi ja harrastamaan enemmän liikuntaa niin piristyt.

Suoraan sanottuna vituttaa ihmiset, jotka eivät ota työtä vastaan, vedoten johonkin huuhaa-sairauteen. Jos sitä väsymystä on kokoajan (myös vapaa-aikana), niin eikö olisi sama käydä töissä kuin vaan laiskotella kotona?

facepalm-captain.png


Väität että CFS on laiskuutta?

Ottamatta kanttaa taudin vakavuuteen, niin sen verran on todettava, että omaa tyhmyyttäsi olet karenssia ottanut. Vai onko väsymys muka niin paha, ettet voi HAKEA fyysiseen työpaikkaan? Siitä on vielä aika pitkä matka tulla valituksi, varsinkin jos työhaastattelussa kertoo että on vaikeuksia pysyä hereillä työaikana.

Aina voi hakea, mutta jos oman käyttäytymisen perusteella vaikuttaa siihen, että ei tule valituksi, tulee myös karenssi. Ja kyse on ollut palkattomista töistä.

Uupumus on vain yksi sairauden oireista (ei se ole mikään narkolepsia).
 
Väität että CFS on laiskuutta?

Kyllä se periaatteessa on, koska kyse on vain huonoista elintavoista. Elintavat kuntoon niin piristyy.

Olet hyvä esimerkki siitä, miksi niitä sosiaalitukia pitää leikata.
 
Aika outoa. Tosaalta laittaa jonkun toisen diagnoosin, niin luulisi irtoavan sairaslomaa:
Kaksi kolmannesta sairastuneista on työkyvyttömiä, mutta suomalaiset vakuutusyhtiöt eivät myönnä sairauslomaa ME-potilaille.

Toisaalta tuo on ymmärrettävää koska taudista ei tule sairaslomaa vaikka pitäisi tulla:
Vaikka kyseessä on Maailman terveysjärjestön (WHO) viralliseen tautiluokitukseen kuuluva sairaus, lääkärit kyseenalaistavat usein koko sairauden olemassaolon ja antavat potilaille esimerkiksi masennusdiagnoosin.[17]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_väsymysoireyhtymä

edit:
Työtä ei suositella ollenkaan:
Paras tapa välttää sairauden pahenemista on pitää huolta itsestään ja välttää rasitusta. Kevyt liikunta ylläpitää peruskuntoa, mutta liian voimakkaan rasituksen on kuvattu johtavan sairauden pahenemiseen. Liikuntana on syytä harrastaa kevyitä, itselle sopivia liikuntamuotoja (esim. kävely, venyttely, jooga).[46]

liikuntaterapia johtaa lisäksi sairauden pahenemiseen keskimäärin puolella potilaista[56]
 
Viimeksi muokattu:
Ottamatta kanttaa taudin vakavuuteen, niin sen verran on todettava, että omaa tyhmyyttäsi olet karenssia ottanut. Vai onko väsymys muka niin paha, ettet voi HAKEA fyysiseen työpaikkaan? Siitä on vielä aika pitkä matka tulla valituksi, varsinkin jos työhaastattelussa kertoo että on vaikeuksia pysyä hereillä työaikana.
Hyvä ohje. Itsekään en tiedä tuosta luokasta mitään.
Tautiluokitus ICD-10:n pääluokat
G00–G99 Hermoston sairaudet

Tuon mukaan voisi kuulua hermoston sairauksiin jollain lailla. Muutenkin nuo luokat on vähän mitä on, joku ne on vaan keksinyt?

Mulla ei ole ainakaan huomattavia sydänoireita. Tai en tiedä miten sydän voisi oirehtia. Jollain sukulaisilla on sydänlääkkeitä, mutta onneksi itsellä on täysin terve ja hyvin toimiva sydän.

Vaikka olisi todella pahastikin sairas, niin jotain on mahdollista tehdä. Ei välttämättä aina, mutta kumminkin joissakin tapauksissa. Itsekin olen sanonut että voin kyllä mennä töihin, mutta istun siellä sitten 8 tuntia ja lähden kotiin. Koska mitään muuta en SAA tehdä.

Olen kyllä käynyt lievästi raivoamassa työkkärille jostain karenssista joka poistettiin. Eivät aikoneetkaan tarjota mitään työtä ja kertoivat vaan että mitä nyt kuuluu tehdä. Liitto maksoi ja nyt sitten eläkevakuuttaja halusikin maksaa, niin saan sitten eläkettä. Mulle toisaalta tuleeko raha työkkärin kautta liitosta ansiosidonnaisena päivärahana vai eläkevakuuttajalta kuntoutustukena. Koska laskukaava on aivan sama, eli sama raha tulee. Mutta työkkärissä täytyy silti käydä ilmoittautumassa koska eläkevakuuttaja voi hylätä kuntoutustuen jatkon, eli minun täytyy olla jatkuvasti "työtön" työnhakija. Ja työpaikalle taas täytyy viedä sairauslomatodistus, että eivät irtisano työsopimustani. Nyt äkkiseltään laskettuna täytyy olla 7 eri viraston tai yrityksen kanssa tekemisissä, eli asiointi ei ole tehty mitenkään erityisen helpoksi :D Mutta mikäs tässä kun ei ole muutakaan tekemistä ja kunto on niin huono, että ei juuri mitään muuta pystykään tehdä. Pysyypähän mieli virkeänä jos ei mikään muu. Täytyy kyllä kertoilla lääkärille lisää koska nyt on vasen käsi jostain syystä alkanut takkuamaan, mutta onneksi hyvin lievästi vaan. Ilmeisesti jonkunlaista kankeitta. Ei ole yhtään kipeä jos lepuuttaa vasenta kättä ja ei liikuttele sormia. 23 ja 24 päivä oli liikaa ohjelmaa ja sen takia eilen tuli migreeni. Kunnon migreeni näyttää tulevan vain 2 kertaa vuodessa. Migreeni vaan vaikuttaa vasempaan puoleen ja vasemmasta kädestä menee kokonaan tunto. Migreenihän ei pitäisi olla ollenkaan vaarallinen vaikka onkin neurologinen sairaus. Äidillä on myös migreeni. Papalla myös ja sillä on ollut aivohalvaus. Ja isomummulla on myös ollut aivohalvaus ja taisikin halvaantua puolittain ja sitten myöhemmin kuolla. Toisaalta migreeni ei pitäisi lisätä aivohalvauksen riskia, eli ei pitäisi olla mitään hätää. Äidilä on taas sellainen vaiva että jos kävelee vähän matkaa, niin vasemmasta jalasta katoaa kokonaan tunto, eli kaatuu jos ei pysy yhdellä jalalla pystyssä. On ollut jo tutkimuksissa, mutta mitään vikaa ei ole. Mutta toisaalta ei ole ollenkaan työkykyinen, kuten en minäkään.
 
Kyllä se periaatteessa on, koska kyse on vain huonoista elintavoista. Elintavat kuntoon niin piristyy.

Olet hyvä esimerkki siitä, miksi niitä sosiaalitukia pitää leikata.

Olikohan se lapsettomuusketju täällä vai murossa? Joka tapauksessa sinä puolestaan olet hyvä esimerkki tapauksesta, jonka ei kannata sellaisia hankkia. Eikä olisi kannattanut vanhempiesikaan.
 
Kyllä se periaatteessa on, koska kyse on vain huonoista elintavoista. Elintavat kuntoon niin piristyy.

Olet hyvä esimerkki siitä, miksi niitä sosiaalitukia pitää leikata.
CFS on ihan oikea sairaus, eikä laiskuutta tai kiinni huonoista elintavoista. Yksi tuttavani on saanut ko. helvetin osaksi elämäänsä kolarin jäljiltä, en tiedä oliko aiheuttaja joku aivotärähdyksestä seurannut lievä aivovaurio, hermovaurio vai mikä.

edit: lisätään sen verran vielä tuosta tapauksesta, että kuten täälläkin vihjattiin, masennusdiagnooseja sai ensin, lopulta löytyi lääkäri joka ymmärsi mistä on kyse, jonka jälkeen on lähetetty kaveria ympäri Suomen (no, vissiin lähinnä Turku-Helsinki-Tampere akselilla) mm. neurologien sun muiden tutkittavaksi, jotka ovat olleet yhtä mieltä että CFS:stä on kyse.

edit2: ja kun täällä huudeltiin "nukkumaan riittävästi", niin tuo tapaus on pahimmillaan nukkunut 18-20 tunnin pätkiä ja ollut valmis takaisin nukkumaan vain parin tunnin hereilläolon jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:
Paikallisalkuinen epilepsia. Eli olen vedellyt break-dancea milloin missäkin parisenkymmentä vuotta.
 
Viimeksi muokattu:
Haa, naurattaa tuo celebin kontribuutio ketjuun. Hyvää settiä, laita lisää! Ihmiset jotka ilman omaa syytä kärsii neurologisista ongelmista paranee ja kykenee suorittamaan kun sinä käsket!
Sosiaalitukien välitön leikkaus myös parantaa.
Anna palaa Frank, don't give up! Let it burn Frank!
 
Espanjantautikin laittoi sairastuneita lakoon pysyvästi, suurin osa kuoli mutta monet päätyivät koomaan tai saivat ns. "unitaudin" koska virusinfektio saattaa hyvinkin aiheuttaa tuhoa keskushermostossa. Tuoreena esimerkkinä influenssarokotteet ja narkolepsia.

Muokkaus: Ok tuo kooma saattoi olla liioittelua jos ennen 1920- lukua lääketiede oli sitä mitä se oli, eli oltaisiinko ihmisiä voitu pitää silloin lasareteissa "kasviksina" jos potilaat eivät pysty edes hengittämään omin avuin :sori:
 
Viimeksi muokattu:
Nivelreumadiagnoosin sain pari vuotta siihen. Eipä siihen kuole, mutta ei nämä jatkuvat särytkään mitään herkkua ole.
Ite reumaa jo muutaman vuosikymmen sairastanu. Muutaman kerran on jouduttu tekoniveliä laittamaan. Itsellä elämänlaatu parani huomattavasti kun kokeilin vyöhyketerapiaa/homeopatiaa. Tulehdus arvot tippu roimasti kk:ssa. Eli noita vaihtoehto juttuja kannattaa kokeilla. Ja kannattaa seurata aiheuttaako jotku tuotteet nivelsärkyjä normia enemmän, kuten suola, sokeri, kahvi jne. ja vältellä sit niitä. Tsemiä.
 
Ite reumaa jo muutaman vuosikymmen sairastanu. Muutaman kerran on jouduttu tekoniveliä laittamaan. Itsellä elämänlaatu parani huomattavasti kun kokeilin vyöhyketerapiaa/homeopatiaa. Tulehdus arvot tippu roimasti kk:ssa. Eli noita vaihtoehto juttuja kannattaa kokeilla. Ja kannattaa seurata aiheuttaako jotku tuotteet nivelsärkyjä normia enemmän, kuten suola, sokeri, kahvi jne. ja vältellä sit niitä. Tsemiä.
Todennäköisesti polvet menevät jossain vaiheessa vaihtoon, kun eivät ne jääkiekkovuosien jäljiltä muutenkaan priimatavaraa olleet. Kesällä elämä on suhteellisen helppoa, mutta talvet on yhtä helvettiä.

Jotenkin sitä aina ajatteli, että reumahan on vanhojen ihmisten tauti eikä tämän ikäisenä sellaiseen sairastuta...
 
Todennäköisesti polvet menevät jossain vaiheessa vaihtoon.
Jotenkin sitä aina ajatteli, että reumahan on vanhojen ihmisten tauti eikä tämän ikäisenä sellaiseen sairastuta...
Joo, eihän se ole. Itsekkin lapsireumaan sairastunut 10-vuotiaana. Ja tavannut mitä toisestaan positiisempiä lapsireumaatikkoja elämän aikana. Moni tyttö/nainen on tosi lujilla tän sairauksen kanssa. Ja onhan tuota itekkin tullut ujellettua lukemattomia öitä kipujen kanssa. Itellä kaikki nivelet solmussa, jokainen sormi näyttää eri suuntaan, kun niitä on leikelty. Ymmärtääkseni ei toi polvi/polvet oo paha, saat siitä vain uuden ja paremman elämän, kun ne vaihdetaan uusiin. Multa on lonkat vaihdettu pariin kertaan ja aina on uus mukava elämä alkanut sen jälkeen. Tsemiä, kyllä tän kanssa voi elää kun ei ala masenteleen.
 
Täällä on niin sairasta porukkaa, että piti miettiä, kehtaanko omia vaivojani edes valittaa ;). MCC elikkäs sepelvaltimotauti tuli perintönä vanhemmilta ja ensimmäisen kerran ilmeni vähän yli 30 vuotiaana infarktin muodossa.

Sairaalareissun kautta operaatiopöydälle, jossa pallolaajennus ja diagnoosi. Olihan se jännittävää olla toipumishuoneessa 50 vuotiaiden ukkojen kanssa jotka suhtautui epäilevästi sepelvaltimotautiin ja koko infarktiin, kun olen niin nuori.

Siitä alkoi sitten tutkimuskierre kun alkoi löytymään verenpainetautia ja korkeaa kolesterolia. (Geenit, tupakointi, kahvin suurkulutus, istumistyö ja ylipaino= hyvä kombinaatio). Operaatioiden myötä itsetuhoinen masennus ja pelkotilat tulivat mukaan.

Loppuelämän joka päivä kourallinen lääkkeitä, sydämen rasituskielto ja hoitajien jatkuva painostus terveelliseen elämään.
"Syö lääkkeitä, älä rasita elimistöä, älä vaan nauti alkoholia tai pidä hauskaa, olet työkyvytön."

Ulkoisesti näytän suhteellisen terveeltä keski-ikäiseltä mieheltä, mutta jos kävisin työntämässä vaikka penkkaan juuttunutta autoa, niin sydämen ja verenpaineen ansiosta se voisi jäädä viimeiseksi ponnistukseksi. Ei paljoa hymyilytä.
 
Täällä on niin sairasta porukkaa, että piti miettiä, kehtaanko omia vaivojani edes valittaa ;). MCC elikkäs sepelvaltimotauti tuli perintönä vanhemmilta ja ensimmäisen kerran ilmeni vähän yli 30 vuotiaana infarktin muodossa.

Sairaalareissun kautta operaatiopöydälle, jossa pallolaajennus ja diagnoosi. Olihan se jännittävää olla toipumishuoneessa 50 vuotiaiden ukkojen kanssa jotka suhtautui epäilevästi sepelvaltimotautiin ja koko infarktiin, kun olen niin nuori.

Siitä alkoi sitten tutkimuskierre kun alkoi löytymään verenpainetautia ja korkeaa kolesterolia. (Geenit, tupakointi, kahvin suurkulutus, istumistyö ja ylipaino= hyvä kombinaatio). Operaatioiden myötä itsetuhoinen masennus ja pelkotilat tulivat mukaan.

Loppuelämän joka päivä kourallinen lääkkeitä, sydämen rasituskielto ja hoitajien jatkuva painostus terveelliseen elämään.
"Syö lääkkeitä, älä rasita elimistöä, älä vaan nauti alkoholia tai pidä hauskaa, olet työkyvytön."

Ulkoisesti näytän suhteellisen terveeltä keski-ikäiseltä mieheltä, mutta jos kävisin työntämässä vaikka penkkaan juuttunutta autoa, niin sydämen ja verenpaineen ansiosta se voisi jäädä viimeiseksi ponnistukseksi. Ei paljoa hymyilytä.

Jos mä olisin sun tilanteessa niin lopettaisin kyllä heti tupakoinnit, kahvit ym. ja laihduttaisin ihan itsenikin takia. Fakta nyt on se ettet kumminkaan elä pitkään (lue: +80v), mutta eikö olisi mukava elää sekin aika edes niin terveellisesti kuin mahdollista ja niin että pystyisi edes jollain tapaa nauttimaan elämästä?
 
Jos mä olisin sun tilanteessa niin lopettaisin kyllä heti tupakoinnit, kahvit ym. ja laihduttaisin ihan itsenikin takia.

Tupakoinnin lopetin pian infarktin jälkeen, kahvia menee enää alle pannu päivässä, alkoholia ei enää ihan joka viikonloppu ja painokin on laskenut 10 kiloa. Kiitos neuvoista kuitenkin. Erohan oli siinä että jos en olisi tehnyt muutoksia, olisin jo kuollut, nykyisellään pärjää pillerivuoren ansiosta.
 
Joo, eihän se ole. Itsekkin lapsireumaan sairastunut 10-vuotiaana. Ja tavannut mitä toisestaan positiisempiä lapsireumaatikkoja elämän aikana. Moni tyttö/nainen on tosi lujilla tän sairauksen kanssa. Ja onhan tuota itekkin tullut ujellettua lukemattomia öitä kipujen kanssa. Itellä kaikki nivelet solmussa, jokainen sormi näyttää eri suuntaan, kun niitä on leikelty. Ymmärtääkseni ei toi polvi/polvet oo paha, saat siitä vain uuden ja paremman elämän, kun ne vaihdetaan uusiin. Multa on lonkat vaihdettu pariin kertaan ja aina on uus mukava elämä alkanut sen jälkeen. Tsemiä, kyllä tän kanssa voi elää kun ei ala masenteleen.
Kyllä tän kanssa on jo oppinut elämään kun on asiaa sulatellut. Turha sitä on murehtia asiaa mille ei mitään voi.
 
Mulla todettiin 15 vuotta sitten eräs dysautonomian muodoista. Eihän tää varsinaisesti ulos päin näy, ja lääkityksen avulla (pieni pilleri aamuisin) tästä ei sen ihmeemmin tarvitse välittää. Ikävimpiä lääkityksestä huolimatta jäljelle jääneitä oireita ovat mm. massiiviset univaikeudet, totaalinen lämmönsietokyvyn puute sekä ajoittaiset suolisto-ongelmat. Ilman lääkitystä olisi sitten "aavistuksen häiritsevää" häikkää verenpaineiden ja sykkeiden sun muiden kanssa...
 
Täällä on niin sairasta porukkaa, että piti miettiä, kehtaanko omia vaivojani edes valittaa ;). MCC elikkäs sepelvaltimotauti tuli perintönä vanhemmilta ja ensimmäisen kerran ilmeni vähän yli 30 vuotiaana infarktin muodossa.

Sairaalareissun kautta operaatiopöydälle, jossa pallolaajennus ja diagnoosi. Olihan se jännittävää olla toipumishuoneessa 50 vuotiaiden ukkojen kanssa jotka suhtautui epäilevästi sepelvaltimotautiin ja koko infarktiin, kun olen niin nuori.

Siitä alkoi sitten tutkimuskierre kun alkoi löytymään verenpainetautia ja korkeaa kolesterolia. (Geenit, tupakointi, kahvin suurkulutus, istumistyö ja ylipaino= hyvä kombinaatio). Operaatioiden myötä itsetuhoinen masennus ja pelkotilat tulivat mukaan.

Loppuelämän joka päivä kourallinen lääkkeitä, sydämen rasituskielto ja hoitajien jatkuva painostus terveelliseen elämään.
"Syö lääkkeitä, älä rasita elimistöä, älä vaan nauti alkoholia tai pidä hauskaa, olet työkyvytön."

Ulkoisesti näytän suhteellisen terveeltä keski-ikäiseltä mieheltä, mutta jos kävisin työntämässä vaikka penkkaan juuttunutta autoa, niin sydämen ja verenpaineen ansiosta se voisi jäädä viimeiseksi ponnistukseksi. Ei paljoa hymyilytä.

Itsellä tuli myös ilmeisesti korkean verenpaineen takia veritulppa kolmekymppisenä. Se onneksi jumittui munuaisvaltimoon, joten loppujen lopuksi selvisin munuaisvauriolla. Nyt popsitaan verenpainelääkkeitä ja seuraillaan kaikkia veriarvoja aina välillä. Kohtuullisen normaalia elämää saan vielä elää.

Tuo korkea verenpaine on siitä vittumainen, ettei sitä huomaa itse mitenkään, ennen kuin jotain todella sattuu. Suosittelen kaikille lämpimästi jonkun mittarin hankintaa, kun ne eivät paljoa enää maksa nykyään.
 
Itsellä tuli myös ilmeisesti korkean verenpaineen takia veritulppa kolmekymppisenä. Se onneksi jumittui munuaisvaltimoon, joten loppujen lopuksi selvisin munuaisvauriolla. Nyt popsitaan verenpainelääkkeitä ja seuraillaan kaikkia veriarvoja aina välillä. Kohtuullisen normaalia elämää saan vielä elää.

Tuo korkea verenpaine on siitä vittumainen, ettei sitä huomaa itse mitenkään, ennen kuin jotain todella sattuu. Suosittelen kaikille lämpimästi jonkun mittarin hankintaa, kun ne eivät paljoa enää maksa nykyään.

Veritulppariskiä voi pienentää toki kalaöljylläkin, tuskin niissä purkeissa turhaan mainitaan että tuotetta ei suositella henkilöille joilla veren hyytyminen on heikentynyt.
 
Veritulppariskiä voi pienentää toki kalaöljylläkin, tuskin niissä purkeissa turhaan mainitaan että tuotetta ei suositella henkilöille joilla veren hyytyminen on heikentynyt.

Joo nuo olivatkin kiellettyjen aineiden listalla, kun söin verenohennuslääkkeitä veritulpan jälkeen. Itsellä oli nyt ilmeisesti syynä korkea verenpaine, sillä INR-arvo on ollut aivan normaali tuon veritulpan jälkeen.
Pitääpä tutustua noihin paremmin.
 
Miten muuten kivuista kärsivät, kuinka helpotatte elämäänne? Kirjoitin jo toiseen kettinkiin että opiaateilla hätätilassa mennään. Endorfiinia tuottaa musiikki minulle runsaasti, sillä yritän korvata suun kautta syötäviä opiaatteja. Onko teillä juttuja jotka helpottaa (muita kun lääkkeet) saatanallista jomotusta& pahoinvointia sekä vitutusta?
Liikunta rajojen puitteissa on myös ihan ok. Kävelee/nilkuttaa minkä jaksaa niin ihan jees olo sen jälkeen.
Mites muilla?
 
Miten muuten kivuista kärsivät, kuinka helpotatte elämäänne? Kirjoitin jo toiseen kettinkiin että opiaateilla hätätilassa mennään. Endorfiinia tuottaa musiikki minulle runsaasti, sillä yritän korvata suun kautta syötäviä opiaatteja. Onko teillä juttuja jotka helpottaa (muita kun lääkkeet) saatanallista jomotusta& pahoinvointia sekä vitutusta?
Liikunta rajojen puitteissa on myös ihan ok. Kävelee/nilkuttaa minkä jaksaa niin ihan jees olo sen jälkeen.
Mites muilla?

Vuorokausirytmi pitää olla aika säännöllinen koska mulla hermokivut (kuitenkin melko lievät) vaikeuttaa nukahtamista ja käden puutumista. Tiedän tästä samasta epämuodostumasta (arnold chiari) kärsivien kattovan leffoja ja kuuntelevat musiikkia nukkumaanmennessä että huomio kääntyy muualle. Ja tietty sitten se että väsyneenä mikä tahansa kipu tuntuu vittumaisemmalta, joten jos vaikka vähentää annosta, valvoo tai nukkuu pätkissä yhden yön ja kituuttaa seuraavaan iltaan nukkumatta niin voi saada helpommin sen yhden yöunen joka jeesaa kun on sitten paremmin levännyt.

Tykkään seisoa pakkasessa t-paita päällä ihan joku 2-10 minuuttia kerralla, varsinkin nyt kun on lähemmäs 20 astetta pakkasta, en tiiä mistä johtuu mutta kai se että kun kaikki huomio kääntyy siihen kylmään, helpottaa kipuja.

Alkoholi vie itellä kaikki kivut melko maagisesti pois mutta en kyllä oo kertakaan itteäni alkoholilla lääkinnyt. Tosin opiaattien kanssa ei kannata vissiin alkaa leikkimään.
 
Joo, tykkäisin juoda esim. viiniä, mutta ei uskalla kauheesti tinata. Alkoholi kyllä auttaa, hetkellisesti. Kankkusessa kyllä kostautuu iloittelu. Opiaatteja jos olen vuorokauden sisään ottanu niin en ota edes saunaolutta. Jos esim. Hennessyä maistan, niin vähintään pari vuorokautta pitää olla ilman lääkitystä.
Tuo kylmä auttaa kyllä, oletko kokeillu avantouintia? Mulla toimii ja suosittelen, kannattaa kokeilla.
 
Joo, tykkäisin juoda esim. viiniä, mutta ei uskalla kauheesti tinata. Alkoholi kyllä auttaa, hetkellisesti. Kankkusessa kyllä kostautuu iloittelu. Opiaatteja jos olen vuorokauden sisään ottanu niin en ota edes saunaolutta. Jos esim. Hennessyä maistan, niin vähintään pari vuorokautta pitää olla ilman lääkitystä.
Tuo kylmä auttaa kyllä, oletko kokeillu avantouintia? Mulla toimii ja suosittelen, kannattaa kokeilla.

Hyvä kuulla että muillakin jeesaa kylmä. En oo avantoa kokeillu, mulla on sen verran lievät kivut ku tuurilla löyty hyvä lääkitys että joudun vaan tietyissä tilanteissa enemmän hoitamaan kipua itse.

Tajusinkin että oot ketjun aloittaja, eli oot varmasti kokeillut jo melkeen kaikkea. Tosin kyllähän sitä aina voi löytyä uusia tapoja, kun kuitenkin tiiän ite että ihan lieväkin helpotus voi parantaa elämää ja paljon. Mulla siis ollu paljon pahempana kivut joitain vuosia sitten, käytännössä mikään lääke ei auttanu paitsi kovat huumeet mitä sairaalassa annettiin. Ja tietty alkoholi.
 
Älkää hemmettissä menkö avantoon hakemaan eturauhastulehdusta.
Crohnin tautiin ja moniin muihinkin saa kannabis reseptin.Kuulemma toimii paremmin kuin pillerit.
Opiaatteihin vaan pitäisi saada lääkäriltä piriä rinnalle tasapainottamaan. Tämän on lääkäri ihan sanonut ääneen kun näitä vaivoja on sivusta joutunut seuraamaan.
Lääkäreitäkin kun on moneen junaan.
Opiaatit toiminut itsellä mutta pitkäaikaista kokemusta ei ole,varmaan teho heikkenee.
Tsemppiä vaan kaikille!!
 
Hyvä kuulla että muillakin jeesaa kylmä. En oo avantoa kokeillu, mulla on sen verran lievät kivut ku tuurilla löyty hyvä lääkitys että joudun vaan tietyissä tilanteissa enemmän hoitamaan kipua itse.

Tajusinkin että oot ketjun aloittaja, eli oot varmasti kokeillut jo melkeen kaikkea. Tosin kyllähän sitä aina voi löytyä uusia tapoja, kun kuitenkin tiiän ite että ihan lieväkin helpotus voi parantaa elämää ja paljon. Mulla siis ollu paljon pahempana kivut joitain vuosia sitten, käytännössä mikään lääke ei auttanu paitsi kovat huumeet mitä sairaalassa annettiin. Ja tietty alkoholi.

Alkoholi ja huimaus-aineet auttaa kyllä, mutta jos ei halua viettää loppuelämäänsä sekaisin niin pitkällä tähtäimellä ne ei toimi. Ei kiinnosta olla usvassa tai sumussa ettei voi kommunikoida ihmisten kanssa. Jotain muuta pitää keksiä, että jaksaa tännekin spämmätä!
Tuota avantouintia suosittelen kokeilemaan, antaa hetkellisesti todella hyvän olon, melkein kuin puoli koria olutta!
 
Itse kanssa kokeilin joskus uimahallin kylmäallasta. Ensinhän se tuntuu vähän kylmältä, mutta hetken päästä ei enää tunne sitä kylmää juuri ollenkaan, eikä myöskään kipua. En muista lämpötilaa, mutta ehkä se oli jotain +5. Harmi vaan että noita kylmäaltaita ei ole kaikissa uimahalleissa. Eikä toisaalta siellä kylmässä kauhean kauaa kannata tai tarvitse olla. Olisiko joku 10-15 sekunttia ja alkaa jo ainakin vähän vaikuttamaan.

Sen muistan että hyvä olo siitä kumminkin tuli kun muutaman sekunnin oli ehtinyt ensin jäähtyä. Ei tietenkään aivan heti huomannut, vaan muutamien sekuntien jälkeen.
 
Saattoipa mahdollisesti käydä niin, että eilen tuli epileptinen kohtaus. Ainakin näin, mikäli viikonloppuvieraana olleeseen faijaani on uskominen.

Faijani oli tullut viikonlopuksi vierailulle, sittemmin vuoden 2013. Koska hän on hyvä ruoanlaittaja, hän sai hoitaa kokkauksen makoisaksi niiden materiaalien kanssa, jotka hän oli tuonut. Sikäli kun innostustahan tähän oli ruoanlaittoon oli lähtöisinkin häneltä.

On 8.4 n.klo 13.00 hän valmistaa ruokaa. On ollut jonkin aikaa ärsyttävä ja tavattoman epäkummallinen olo. Radio, jonka toin hänen rentoutukseen pauhaa iskelmää, ärsyttäviä 80-luvun Suomi-covereita kuten "Teräsmies. alias Daddy Cool" ja "Rahaa,Rahaa. alias Money, Money" jne... uskomatonta sontaa, ajattelen.
Välillä hän istuutuu pöytään puhumaan kaiken maailman asioita, radion taustamelu on ärsyttävä. Sen ohittaminen ja puheeseen keskittyminen on prosessia. Puhujan silmissä on myös häikäisevän pistävää kiiltoa, omaan verkkokalvoon.
Oletan tämän kaiken johtuvan siitä, että joimme hänen kanssa edellisiltana ja aamuna yhdessä puoliksi 1l viinapullon ja muutaman siiderin. Tai ehkä sitten se, että hankin tietäessään polttavan kohtalaisen mukavan määrän tupakkaa, poikkeuksena itsellekin askin. Ehkäpä "häkävasara" on kaiken takana. Tai sitten sohvalla nukuttu yö, kun halusin tarjota hänelle pedin... Tai jotain muuta.


Havainto etenemisestä itsellään: Siinä joskus ennen 14.00 oli ruoka valmis. Kokki ottakoon perunaa ensin. Lasken tuosta annoksesta itselleni yhden kappale määrältään lisää, mutta nämä kaksi ovat selvästi pienempiä kuin hänen se yksi. Alkaessamme kuorimaan, hänen puhelimensa soi. Kuoriminen itselläni kestää kauan. Sekä epämääräisen olon, että myöskin sen vuoksi etten osaa oikeaoppisesti kuoria perunaa.
Ajassansa saan valmiiksi, ja pääsen "risteilijän" kautta soosin kimppuun.

Kun ruokaa oltiin syömässä, hän vihjaisi huomioni herättäen hieraisemaan ohimoani, jossa oli verta. Kun menin katsomaan peilistä, näin miten sitä olikin suht laaja-alainen pinta. Pyyhkäisin märällä paperilla pois. En jaksanut pohtia syvällisemmin, kuin tokaista olettamalla "sen olevan varmaan vain joku vuotava "paukama", jonka olen raapaissut auki".

Syömme tämän jälkeen ja puhe jatkuu sitten. Jossain vaiheessa hän ottaa kysymyksen, jonka olen kuulevinani:
-"Oletko sinä saanut kohtauksia sen vuoden 2004 ja tämän 2017 välissä?".

Esitän kysymyksen toistosta ja saman kuuloisen kysymyksen uudelleen. Tämän johdosta minun pitää korjata sitä:
-"Sain tosiaan kohtauksen 2004, enkä ole sen jälkeen saanut uutta".

Tämän jälkeen hän alkaa väittämään että olisin äskettäin mukamas saanut kohtauksen, jonka seurauksena hän olisi joutunut keskeyttämään puhelun. Olisin kuulemma jonkin ajan ollut ensin tajuton, sitten herännyt sekavana, penkonut laatikoita, ravannut kuin eksynyt omassa kodissaan ja ulkona enkä tuntenut häntä.
Raivostun tällaisesta johdattelusta. Kerron muistavana tarkasti miten perunan kuorimisessa kesti aikansa, mutta sitten se loppui ja pääsin minäkin syömään. Puheemme loppuvat pian tästä asiasta. En voinut ymmärtää, mitä hän oikein ajoi takaa tuollaisella uskottelulla ja miksi. Olen hyvin varautunut ja otan kaiken kritiikin vastaan, kuin jonain uhkana.


Menee muutama tunti ja alan pikkuhiljaa havahtumaan stressiin, kun minua alkaakin se verenvuoto stressaamaan. Myöskin lattialla näkyy kohdassa, joka olemuksellaan palauttaa mieleeni tuon kertoman, josko sittenkin? Jalkojani on alkanut särkemään. Samalla tavalla kuin silloin 2004, vain yläraajat ovat lähes normaalit. Kipu muistuttaa sitä, kuin "rehkisi ensikertalaisena salilla itsensä kipeäksi". Huuleeni ilmaantunut hyvin nopeasti suurehko ja ikäväntuntuinen afta. Kaikki liian nopeasti ja vailla syytä. Oli myös alkanut epäilemään, miksi hän oikeasti edes valehtelisi. Mitä hyötyä siitä nyt hänelle edes olisi...Havahdun että aiemmassa oletuksessani tuskin on mitään järkeä.

Tässä ympäristössä itseäni alkaa vaivata:

-"josko hän sittenkin puhuu totta? Mainitsihan hän tosin, että hän olisi minut muilta tekemisiltä ohjannut takaisin ruokapöytään... Voisiko tuohon lyhytaikaiseen episodiin sittenkin muka mahtua liki puolituntia jotain, josta en edes... En edes ole tietoinen? En edes muista valitettavasti, oliko ruoka liian viileää.".

Ajassani tarkastan tabletti tilanteen ja huomaan että kuluvan 3xpurkki-kuurin aikana on varasto lisääntynyt räjähdysmäisesti liki täyden purkin. Unohtelu on alkanut tuntumaan viime aikoina toistuvalta, mutten osannut hahmotella, että se olisi näin paha. Alan olemaan melko varma että näin on sittenkin tapahtunut. Todistusaineistoa pukkaa tuon tuosta eteen, joka tekee kaiken osoittavan hänen sanansa suuntaan. Tiedustelen vielä häneltä ja kertoo samat asiat, mutta pääsee nyt laajentamaan vielä näkökantaansa.
Vartin olin kuulemma siinä lattialla korissut ja jaloin kouristelut. Toinen vartti oli ollut kaappien penkomisesta ja vaeltelua. En kuulemma tuntenut häntä, vaan olin kuulemma stressantunut. Puheestakaan ei kuulemma tullut selvää. Meinasi ensin soittaa ambulanssin, mutta ajatteli sitten kuulemma "ajokorttiani". Lopulta oli ohjeistanut vain takaisin syömään. Siihen palattuani oli sitten ilmeisemmin alkanut se tietoisuus siitä, mihin se jäi.


Lopulta oli kiitoksen paikka. On sittenkin vain niin, että olen laiminlyönnyt pillerit siihen pisteeseen, että ärsykkeet johtavat jo suurella riskillä kohtaukseen. Tuona iltana päätin repäistä paperin ja tehdä päivämäärään muistiinpanot 1+2 (1tabl aamulla + 2tabl illalla). Lupasin tämän johdosta hänelle omatoimisesti kääntyväni heti lääkäriin, jos havahdun tietämättäni seuraavassa silmän räpäyksessä jostain lattialta tai huomaan havahtuvani unohtaneeni tekemässä olevan asian vailla tietoisuutta, miten siitä olin erkaantunut ja jättänyt sen kesken.

Myös kortti on siis taskussa, koska lääkärikäyntiä ei tullut. Pitääkin olla nyt entistä tarkempi missä kunnossa voi ajatella ajamista ja kiittää ettei moinen ainakaan ratissa tullut. Jos tuntuu uusiutuvan/uusiutuneen, niin sitten pitää mennä sinne neurologian puolelle.

On tässä ollut tänään jalat niin kipeät, että tuollainen "kuntosalin ensikertalaisen rasitus" on loistava kuvaus siitä.
 
Miten niin saattoi, selvästihän sä olit saanut. Älä vaan missään nimessä mene autoa koskaan ajamaan.
 
Jos sitä kirjoittaisi omastakin sairaudesta muutaman rivin.
Pahoittelut ja varoitus herkimmille sieluille, kuvat saattaa aiheuttaa ällötystä ja jos joku nyt niistä saa pahan olon niin voin poistaa.

Tarina alkaa heinäkuun lopusta 2015 jolloin eräs maanantaiaamu kun heräsin päätä särki ja oksetti.
Hieman kerkesin juomaan aamukahvia kun vatsa ilmoitti et nyt olisi aika siirtyä pönttöä halaamaan, kaikki tuli suuhun pistin tuli takaisin parin minuutin viiveellä.
Tässä vaiheessa ajattelin että eilinen paikallisen pizzerian tonnikala pizza ei tainnutkaan olla ihan tuoreammista aineksista tehtyä, tätä olotilaa jatkui sitten torstai iltaan saakka jolloin ajattelin et jos huomenna viellä kaikki tulee ulos niin pakko kait se on mennä käymään terveyskeskuksessa.
Perjantai aamuna olo olikin yllättäen parempi ja pystyin jopa pieniä määriä syömään ja juomaan mutta sitten illalla rupesikin nousemaan kuume joka veti jo muutenkin vähäiset energiat loppuun ja viikonloppu meni nukkuessa.
Sunnuntai iltana sitten olo oli taas hyvä ja taas pystyi hieman syömään, maanantai aamuna sitten sama rumba alusta ja loppuviikko meni pöntön ja sängyn väliä.
Perjantaina koittelin soitella paikalliseen terveyskeskukseen mutta eipä siellä saanut ketään enään iltapäivästä puhelimen päähän joten ajattelin että kait tässä viellä viikonlopun yli pystyy sinnitellä.
Eipä pystynyt, pe-la välisestä ajasta ei oikeastaan paljoa havaintoja muutakuin vahvat hallusinaatiot ja todella todellisen tuntuiset unet, aikasin sunnuntai aamuna sitten oli pakko luovuttaa ja hakeutua päivystykseen, eihän siellä ollut lääkäriä moneen tuntiin tavattavissa kun jotain 4-5 tuntia olin saanut odotella niin pääsin vihdoinkin lääkärin puheille joka sitten hieman kyseli ja paineli vatsaa sekä määräsi verikokeet ja takaisin käytävälle odottelemaan.
Hoitaja kävi ottamassa verikokeet ja kun tulokset olivat tulleet alkoi tapahtua, heti sänkyyn ja ensimmäinen tippa käteen kiinni ja samalla hoitaja ilmoitti tilanneensa kuljetuksen meilahteen.
Meilahteen päästyä hoitajia ja lääkäreitä pyöri useampi ympärillä ja tippoja lisääntyi tasaiseen tahtiin, sekä virtsakatetrikin laitettiin ja kaikista epämielyttävimpänä kaulakatetri ja sen myötä ensimmäinen dialyysi eli kyseessä oli munuaisten toimintakyvyn pettäminen.
227961f60dc83c08cbf50aa74715137c
Dialyysin jälkeen minut kärrättiin teho-osastolle pariksi päiväksi jolta ajalta ei paljoa muistikuvia.
Puolivälissä viikkoa sitten pääsin osastolle ja loppuviikko meni dialyyseissä, kokeissa ja kuvauksissa ravailuun.
Kunto oli sitten parantanut sen verran että sai kotiutuspäätöksen mutta kolmen viikon makaaminen oli tehnyt tehtävänsä vaikka olikin jo loppuviikosta pystynyt syömään lähes normaalisti niin painoa oli lähtenyt yli 10 kiloa ja sen myötä peruskuntokin oli kadonnut, asun kolmannessa kerroksessa ilman hissiä niin kerroksien nouseminen kesti lähes vartin.
Seuraavaksi ilmoitettiin ajan varauksesta tunneloidun katetrin laittoon kun tuo kaulakatetri on tarkoitettu vain väliaikaseksi.
5869051de56875d1770a0cb64bcf1b0a
Tuollainen tuli sitten loppuvuodeksi rintaa turvaamaan dialyysit ennenkuin saataisi aika varattua fisteli leikkaukseen ja verisuoni kerkeäisi kasvamaan.
Marraskuussa sitten sai vihdoinkin ajan ja lopputuloksena sillä hetkellä toimiva fisteli.
972771f9d4860f645008a09306140f5f
Joulukuussa sitten oli verisuoni kasvanut sen verran että päästiin koittamaan tekemään käden kautta dialyysejä, ja sen myötä pääsi vihdoinkin tunneloidusta katetrista eroon ja saunaan.
0daa1c257b95dfad7f561876ddf056e9
Tammikuussa sitten alkoivat ongelmat käden kanssa, ensiksi suoni tukkeutui joten fistelin pallolaajennus oli edessä, tuossa jostain syystä pihdattiin kipulääkettä niin kipu oli sitä luokkaa että saivat pari kertaa keskeyttää toimenpiteen kun ilmoitin lähteväni ja kaiken lisäksi viellä onnistuivat lopussa puhkaisemaan suonen liitoskohdan.
Tämän ja myöskin yleisten pisto ongelmien takia en pystynyt aloittamaan itse pistämistä ja sitä myötä myöskin kotidialyysiin pääsy viivästyi, lähes joka päivä pistettiin 6 kertaa ennekuin saatiin hoito aloitettua ja pistopaikkoja vaihdettiin myöskin usein.
Nyt on vuoden verran tehty hoidot kotona ja kuntokin ihan eriluokkaa kun aikaisemmin.

Jos jotain positiivistä pitäisi asiasta etsiä niin tullut nykyään seurattua mitä suuhun pistää ja muutenkin tullut otettua paljon rennommin, aikasemmin työt vei kaiken kaiken ajan ja syöminenkin oli turhan usein se kiireessä napattu einari tai kotimatkalla haettu pikaruoka.
Jos nyt sattuu olemaan kohtalotovereita tai jollakin läheisellä sama sairaus niin voi rohkeasti pistää vaikka privalla kysymyksiä jos ei halua julkisesti puhua niin koitan parhaani mukaan vastata ja neuvoa.
 
Itselläni todettiin keratokonus 6 vuotta sitten. Oireet alkoi molemmissa silmissä olleen pahan silmätulehduksen jälkeen. Vasemman silmän näkö jäi niin sumeaksi, että oli pakko hakeutua silmälääkärille, joka sitten totesi, että silmät on niin täynnä verisuonia, että nyt on tarkemman tutkimusten paikka.

Diagnoosin saaminen oli aika järkytys. Tautia ei voi parantaa, mutta lääkärien mukaan, jos 30-vuotiaaksi pärjää niin taudin eteneminen käytännössä pysähtyy. Ikää on nyt 27 ja tauti ei ole edennyt pahempaan parin viimeisen vuoden aikana. Kontrollikäyntiväliäkin nostettiin vuodesta kahteen.

2012 yritettiin sarveiskalvon kovetushoitoa, jota ei kuitenkaan voitu tehdä, koska ennen operaatiota annettavilla silmätipoilla sarveiskalvo ei "turvonnut" tarpeeksi paksuksi.

Silmälasit on ollut päivittäisessä käytössä 4 vuotta, mutta vasen silmä on siinä kunnossa, että ei siitä saa laseillakaan oikein kunnollista. Edelleen melko sumea ja sellaisia jänniä varjoja/tikkuja nousee valoista ja teksti näkyy päällekäin. Taudin aiheuttaman heikon näön voisi ilmeisesti korjata suht hyväksi piilolinsseillä, mutta runsaan suonituksen vuoksi minulle ei sellaisia voi laittaa tai tuloksena olisi lopunkin näön menetys.

Mutta näillä mennään. Toistaiseksi vielä ihan positiivisena ja vuosien saatossa on oppinut siihen, että ihan kaikkeen ei vaan pysty, esim. pimeällä ajo on melko tuskaa.
 
Epätyypillinen kasvokipu, ollut kolmisen vuotta.
Kun neurologille pääsin niin vakuuttelivat että eiköhän hermot pikkuhiljaa korjaa itsensä, mutta ei osannut sanoa kauanko menee. En usko että paranee ollenkaan, turhaan tässä turhaa toivoa elätellä, turha tässä toivoa elätellä.
Kipu tuntuu hammaskivulta ja ennen nykyistä lääkitystä tuli myös leuan toiselle puolen vihlaisuja ja pistävää kipua hermorataa pitkin.
Lääkkeiden teho on tuntuu hieman vajaalta, vievät pahimman terän kivulta mutta aina se siellä on, ei sitä millään saa kokonaan pois.
Mikä lie aiheuttaa tuonkin että kivun vahvuus kausittaista, voi olla pitkiä parempia jaksoja jolloin alkaa harkita taas opiskelua tai työnhakua mutta sitten kipu tulee taas voimalla takasin eikä kiinnosta muu kuin kotona löhöäminen ja stressin minimointi.
 
Hermoratakivut ovat peestä, niitä ei voi itse kuvata toiselle. Ihme kun lekuritkin kuuntelevat sujuvasti oireita mutteivat oikein tunnu käsittävän kuin vattumaista se on, itsellä tulee välillä "sähköshokkeja" hermoratoja pitkin, alkaa päästä ja menee selkärankaa ja ydintä pitkin aina jalkoihin, ei voida mitään. Kivat sulle, elä sitten näiden kanssa.
Jos tuo shokki kestäisi paria sekuntia pidempää niin lähti jalat heti alta :(
 
Kerkesin jo unohtamaan että inullahan on migreenikin, kunnes eilen iski kohtaus. Omani on sellainen, että lähtee ensin osa näkökentästä, suunnilleen koko tarkan näön alue, jonka jälkeen aura ja kummitusääniä puolen tunnin ajan.

Sen jälkeen piesty olo ja käsien tärinää, mutts nyt on jo kohta vuorokauden ollut pökkelö olo ja häly häiritsee todella paljon. Tulee sen verran harvoin etten ole ajatellut estolääkitystä, mutta pari päivää tässä tuntuu menevän työkyvyttömänä. Onko kokemusta toimivista lääkityksistä?
 
Kerkesin jo unohtamaan että inullahan on migreenikin, kunnes eilen iski kohtaus. Omani on sellainen, että lähtee ensin osa näkökentästä, suunnilleen koko tarkan näön alue, jonka jälkeen aura ja kummitusääniä puolen tunnin ajan.

Sen jälkeen piesty olo ja käsien tärinää, mutts nyt on jo kohta vuorokauden ollut pökkelö olo ja häly häiritsee todella paljon. Tulee sen verran harvoin etten ole ajatellut estolääkitystä, mutta pari päivää tässä tuntuu menevän työkyvyttömänä. Onko kokemusta toimivista lääkityksistä?
Mullakin on migreeniä aina joskus. Mullakin menee näkö ensin huonoksi. Ilmeisesti se on tuo "tarkan näön alue", koska en nää silloin lähelle enkä kauas kunnolla. Jotenkin pystyy lukemaan, mutta hyvin hitaasti ja erittäin erittäin hankalasti.

Auraa ei taida itselle tulla ollenkaan. Pelkästään tuo näköhäiriö. Näköhäiriönkin aikana pää on lievästi kipeä. Sitten näkö taas "korjaantuu" ja alkaa oikein kunnon migreeni. Vasen luoli päästä menee tunnottomaksi sekä suu ja kieli. Ja vasemmasta kädestä menee tunto. Mutta vasen jalka pysyy ihan "normaalina".

Nyt tänäänkin on pää vähän kipeä koska ei oikein saanut nukuttua kait kunnolla yöllä. Lääkettä otin 75 mg venlafaxin ja illalla 2mg risperidon ja 7.5mg mirtatsapin. Itse olen vaikean masennuksen takia määräaikaisella eläkkeellä. Se kuntoutustuki alkoi tuossa vuoden alussa. Ei ole estolääkitystä migreeniin, mutta se oikea ja tasainen nukkuminen olisi hyvä tuon migreenin kannalta. Olisi pää silloin yleensä kunnossa. Vuorotyö eli viikko yövuoroa ja vuoronvaihdot ei olleet ollenkaan sopivia tuon migreenin kanssa. Eikä enää vanha työpaikka sovi ollenkaan ja siksi olenkin eläkkeellä. Eipä oikein muutkaan työt tässä kunnossa ole sopivia ja tuo järjestely sattui sopimaan myös eläkevakuuttajalle :) Itse en tietenkään edes haluaisi töihin, koska se olisi täydellistä tuskaa. Mieluummin vaikka kuolisi kun rupeaisi johonkin "pakkotyöhön" :)

edit:

Niin joo. Masennus muuten sai vähän vastaavan näköhäiriön aikaiseksi. Eli en nähnyt sitten lähelle enkä kauas kunnolla. Tuli sitten töissä hankaluuksia kun työkaverit vittuili että etkö sä muka nää? Ja en "tietenkään" nähnyt :D Oli siis ihan hyvä että sain venlafaxin snri lääkkeen ja sen jälkeen olen nähnytkin ihan hyvin. Myös paniikkihäiriö ja migreeni on pysyneet vuoden pois. Jostain ihmeestä tuo paniikkihäiriökin iski, sitäkään ei ole ennen ollut. Masentuneisuutta on saattanut olla kymmenisen vuotta, on niin salakavala tuo "tauti" että ei sitä hoksaa "ajoissa". Lisäksi oon kyllä valittanut mutta en ole saanut mitään apua koskaan? Eli nyt liian myöhäistä enää korjata masennusta ei masennukseksi? Lääkkeet toki vähän auttaa, mutta minnekään töihin en halua lääketokkurassa, eikä onneksi edes päästettäisi :D
 
Oletko kipupolilla tai vastaavasti kivunhoitoon erikoistuneella lääkärillä (yleensä anestesialääkäri) käynyt?
Juurikin kipupolilla on tullut eniten käytyä. Eipä sieltä ole yhtään apua saanut, kaikki lääkkeet joista on apua ovat tulleet neurologilta tai terveyskeskuksesta. Kipupoli on lähinnä nostanut annoksia ja yrittänyt nostaa annoksia vielä sen jälkeen kun ei sivuvaikutuksilta enää pysty nostamaan.
Kipupolin asenne tuntuu olevan sellainen että minun pitäisi oppia kestämään kipua paremmin ja mennä töihin. Viime käynnillä lääkärin huolenaiheena tuntui olevan enemmän työttömyys kuin kipu.
 
Juurikin kipupolilla on tullut eniten käytyä. Eipä sieltä ole yhtään apua saanut, kaikki lääkkeet joista on apua ovat tulleet neurologilta tai terveyskeskuksesta. Kipupoli on lähinnä nostanut annoksia ja yrittänyt nostaa annoksia vielä sen jälkeen kun ei sivuvaikutuksilta enää pysty nostamaan.
Kipupolin asenne tuntuu olevan sellainen että minun pitäisi oppia kestämään kipua paremmin ja mennä töihin. Viime käynnillä lääkärin huolenaiheena tuntui olevan enemmän työttömyys kuin kipu.
Minustakin tuo on väärä asenne siltä kipupolilta? Koska kyllä se kipu pitää saada ensin selvitettyä ja hoidettua kuntoon ja sitten vasta olisi aika suunnitella sitä työntekoa. Ei se työ ihan kaikille ole se päämäärä, vaan sellainen elämä jota pystyy elämään? Työ lisää aina stressiä eli yleensä lisää myös kipua ja mahdollisia muita oireita?

Mulla psykologi kehotti hakemaan kuntoutustukea (toinen työkykyarvio) ja se tuki sitten satuttiin jopa hyväksymään. Toki en mitään muuta vaihtoehtoa olisi edes itse keksinytkään.
 
Itsellä nyt pahiten vaivaa muutamavuosi sitten todettu polvilumpion kondromalsia molemmissa polvissa, teini iästä asti vaivannut mutta sitten työlääkärissä vihdoin sain ihan diagnoossin kipuihin. Astma sekä atooppinen ihokin löytyy mutta ei oireile niin pahasti mitä lapsena.
Joskus alaaste ikäsenä olin myös sairaalassa osastolla 1,5 kk vasemmassa lonkassa olleen luutulehduksen takia. Ollut vielä kouluikäsenä kasvain (onneksi hyvälaatunen) oikeassa imusolmukkeessa joka leikattiin myös pois. Kasvaimen leikkauksessa tuli semmonen juttu kanssa että korvassa ei ole enään nipukan alueella tuntoa.

Tosiaan pahiten vaivaa nuo polvet ettei hirveesti paikallaan voi istua ilman että polvet menee "lukkoon". Onneksi fysiolla sekä perus liikunnalla saa pidettyä aisoissa mutta talvet on yhtä helvettiä välillä.
 
Itsellä nyt pahiten vaivaa muutamavuosi sitten todettu polvilumpion kondromalsia molemmissa polvissa, teini iästä asti vaivannut mutta sitten työlääkärissä vihdoin sain ihan diagnoossin kipuihin.

Itellä kanssa kontromalasia ollut polvissa vaivana. Oikean polven kierukkaa on kiristetty leikkurissa. Jalkojen lihakset kun pitää kunnossa, niin itse pääsin vaivasta kutakuinkin täysin. Pyöräilyä ja asvaltilla juoksemista ei polvet kestä, uiminen oikeastaan ainut mahdollinen liikuntamuoto tuon kiipeilyn lisäksi mitä pystyy harrastamaan.

Polvinivelet siis ojentuu yli toinen 10 ja toinen 15 astetta ja polvilumpio heiluu puolelta toiselle kuin hullun mulkku.
 
Iski kasvohermon halvaus vasemmalle puolelle viime lauantaina. Ei toimi juuri lainkaan tuo vasen puoli tällä hetkellä. Muutama päivä sitten alkoi flunssa. Noh, odotellaan josko tuo tästä paranisi. Paniikki oli halvauksen alkaessa aikamoinen, ajattelin jotain aivoperäistä tietenkin ensimmäiseksi. Voimia kaikille sairaille(ja miksei muillekin)!
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 350
Viestejä
4 535 756
Jäsenet
74 790
Uusin jäsen
anykanen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom