Jos sitä kirjoittaisi omastakin sairaudesta muutaman rivin.
Pahoittelut ja varoitus herkimmille sieluille, kuvat saattaa aiheuttaa ällötystä ja jos joku nyt niistä saa pahan olon niin voin poistaa.
Tarina alkaa heinäkuun lopusta 2015 jolloin eräs maanantaiaamu kun heräsin päätä särki ja oksetti.
Hieman kerkesin juomaan aamukahvia kun vatsa ilmoitti et nyt olisi aika siirtyä pönttöä halaamaan, kaikki tuli suuhun pistin tuli takaisin parin minuutin viiveellä.
Tässä vaiheessa ajattelin että eilinen paikallisen pizzerian tonnikala pizza ei tainnutkaan olla ihan tuoreammista aineksista tehtyä, tätä olotilaa jatkui sitten torstai iltaan saakka jolloin ajattelin et jos huomenna viellä kaikki tulee ulos niin pakko kait se on mennä käymään terveyskeskuksessa.
Perjantai aamuna olo olikin yllättäen parempi ja pystyin jopa pieniä määriä syömään ja juomaan mutta sitten illalla rupesikin nousemaan kuume joka veti jo muutenkin vähäiset energiat loppuun ja viikonloppu meni nukkuessa.
Sunnuntai iltana sitten olo oli taas hyvä ja taas pystyi hieman syömään, maanantai aamuna sitten sama rumba alusta ja loppuviikko meni pöntön ja sängyn väliä.
Perjantaina koittelin soitella paikalliseen terveyskeskukseen mutta eipä siellä saanut ketään enään iltapäivästä puhelimen päähän joten ajattelin että kait tässä viellä viikonlopun yli pystyy sinnitellä.
Eipä pystynyt, pe-la välisestä ajasta ei oikeastaan paljoa havaintoja muutakuin vahvat hallusinaatiot ja todella todellisen tuntuiset unet, aikasin sunnuntai aamuna sitten oli pakko luovuttaa ja hakeutua päivystykseen, eihän siellä ollut lääkäriä moneen tuntiin tavattavissa kun jotain 4-5 tuntia olin saanut odotella niin pääsin vihdoinkin lääkärin puheille joka sitten hieman kyseli ja paineli vatsaa sekä määräsi verikokeet ja takaisin käytävälle odottelemaan.
Hoitaja kävi ottamassa verikokeet ja kun tulokset olivat tulleet alkoi tapahtua, heti sänkyyn ja ensimmäinen tippa käteen kiinni ja samalla hoitaja ilmoitti tilanneensa kuljetuksen meilahteen.
Meilahteen päästyä hoitajia ja lääkäreitä pyöri useampi ympärillä ja tippoja lisääntyi tasaiseen tahtiin, sekä virtsakatetrikin laitettiin ja kaikista epämielyttävimpänä kaulakatetri ja sen myötä ensimmäinen dialyysi eli kyseessä oli munuaisten toimintakyvyn pettäminen.
227961f60dc83c08cbf50aa74715137c
Dialyysin jälkeen minut kärrättiin teho-osastolle pariksi päiväksi jolta ajalta ei paljoa muistikuvia.
Puolivälissä viikkoa sitten pääsin osastolle ja loppuviikko meni dialyyseissä, kokeissa ja kuvauksissa ravailuun.
Kunto oli sitten parantanut sen verran että sai kotiutuspäätöksen mutta kolmen viikon makaaminen oli tehnyt tehtävänsä vaikka olikin jo loppuviikosta pystynyt syömään lähes normaalisti niin painoa oli lähtenyt yli 10 kiloa ja sen myötä peruskuntokin oli kadonnut, asun kolmannessa kerroksessa ilman hissiä niin kerroksien nouseminen kesti lähes vartin.
Seuraavaksi ilmoitettiin ajan varauksesta tunneloidun katetrin laittoon kun tuo kaulakatetri on tarkoitettu vain väliaikaseksi.
5869051de56875d1770a0cb64bcf1b0a
Tuollainen tuli sitten loppuvuodeksi rintaa turvaamaan dialyysit ennenkuin saataisi aika varattua fisteli leikkaukseen ja verisuoni kerkeäisi kasvamaan.
Marraskuussa sitten sai vihdoinkin ajan ja lopputuloksena sillä hetkellä toimiva fisteli.
972771f9d4860f645008a09306140f5f
Joulukuussa sitten oli verisuoni kasvanut sen verran että päästiin koittamaan tekemään käden kautta dialyysejä, ja sen myötä pääsi vihdoinkin tunneloidusta katetrista eroon ja saunaan.
0daa1c257b95dfad7f561876ddf056e9
Tammikuussa sitten alkoivat ongelmat käden kanssa, ensiksi suoni tukkeutui joten fistelin pallolaajennus oli edessä, tuossa jostain syystä pihdattiin kipulääkettä niin kipu oli sitä luokkaa että saivat pari kertaa keskeyttää toimenpiteen kun ilmoitin lähteväni ja kaiken lisäksi viellä onnistuivat lopussa puhkaisemaan suonen liitoskohdan.
Tämän ja myöskin yleisten pisto ongelmien takia en pystynyt aloittamaan itse pistämistä ja sitä myötä myöskin kotidialyysiin pääsy viivästyi, lähes joka päivä pistettiin 6 kertaa ennekuin saatiin hoito aloitettua ja pistopaikkoja vaihdettiin myöskin usein.
Nyt on vuoden verran tehty hoidot kotona ja kuntokin ihan eriluokkaa kun aikaisemmin.
Jos jotain positiivistä pitäisi asiasta etsiä niin tullut nykyään seurattua mitä suuhun pistää ja muutenkin tullut otettua paljon rennommin, aikasemmin työt vei kaiken kaiken ajan ja syöminenkin oli turhan usein se kiireessä napattu einari tai kotimatkalla haettu pikaruoka.
Jos nyt sattuu olemaan kohtalotovereita tai jollakin läheisellä sama sairaus niin voi rohkeasti pistää vaikka privalla kysymyksiä jos ei halua julkisesti puhua niin koitan parhaani mukaan vastata ja neuvoa.
Mutta mikäs tässä kun ei ole muutakaan tekemistä ja kunto on niin huono, että ei juuri mitään muuta pystykään tehdä. Pysyypähän mieli virkeänä jos ei mikään muu. Täytyy kyllä kertoilla lääkärille lisää koska nyt on vasen käsi jostain syystä alkanut takkuamaan, mutta onneksi hyvin lievästi vaan. Ilmeisesti jonkunlaista kankeitta. Ei ole yhtään kipeä jos lepuuttaa vasenta kättä ja ei liikuttele sormia. 23 ja 24 päivä oli liikaa ohjelmaa ja sen takia eilen tuli migreeni. Kunnon migreeni näyttää tulevan vain 2 kertaa vuodessa. Migreeni vaan vaikuttaa vasempaan puoleen ja vasemmasta kädestä menee kokonaan tunto. Migreenihän ei pitäisi olla ollenkaan vaarallinen vaikka onkin neurologinen sairaus. Äidillä on myös migreeni. Papalla myös ja sillä on ollut aivohalvaus. Ja isomummulla on myös ollut aivohalvaus ja taisikin halvaantua puolittain ja sitten myöhemmin kuolla. Toisaalta migreeni ei pitäisi lisätä aivohalvauksen riskia, eli ei pitäisi olla mitään hätää. Äidilä on taas sellainen vaiva että jos kävelee vähän matkaa, niin vasemmasta jalasta katoaa kokonaan tunto, eli kaatuu jos ei pysy yhdellä jalalla pystyssä. On ollut jo tutkimuksissa, mutta mitään vikaa ei ole. Mutta toisaalta ei ole ollenkaan työkykyinen, kuten en minäkään.
. MCC elikkäs sepelvaltimotauti tuli perintönä vanhemmilta ja ensimmäisen kerran ilmeni vähän yli 30 vuotiaana infarktin muodossa.
Itse en tietenkään edes haluaisi töihin, koska se olisi täydellistä tuskaa. Mieluummin vaikka kuolisi kun rupeaisi johonkin "pakkotyöhön" 
