"Työperusteisen oleskeluluvan omaaville henkilöille tulee nyt kolmesta kuuteen kuukauteen aika etsiä uusi työ vanhan päättymisen jälkeen. Ennen laissa ei ollut aikaa, miten pian uusi työpaikka pitää löytää."
Työministeri Arto Satonen (kok.) kertoi tänään hallituksen lakiesityksestä, jolla kiristetään ulkomaalaisten työttömien maassaoloa.
yle.fi
On selvää, että kiristys on merkittävä, kun vertaa aiempaan käytäntöön, jossa ei ollut määritelty lainkaan aikarajaa uuden työn löytämiselle työsuhteen päätyttyä. Nyt kolmen kuukauden määräaika (tai kuusi kuukautta tietyissä tapauksissa) tuo aivan uudenlaisen painetilanteen työntekijälle. Tunnustan, että aikaraja on tiukka ja sen suhteen olisi perusteltua soveltaa enemmän joustavuutta. Esimerkiksi alakohtaiset tai alueelliset erot työmarkkinoissa voivat vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka realistista uuden työn löytyminen oikeasti on määräajassa.
Silti katson tätä asiaa ennen kaikkea Suomen kokonaisedun näkökulmasta. Meidän pitää varmistaa, että maahanmuutto tukee työvoiman saatavuutta ja yhteiskunnan kestävää kehitystä. Se ei voi olla järjestelmä, jossa työperusteinen oleskelulupa toimii vain välineenä maahan pääsemiseen. Jos työt loppuvat, ei ole kohtuullista jäädä passiivisesti odottelemaan seuraavaa siirtoa samalla kun yhteiskunta joutuu maksumieheksi.
Tarkoitus ei ole rankaista ketään vaan vahvistaa järjestelmän uskottavuutta. Suomen pitää olla houkutteleva kohde motivoituneille ja sitoutuneille työntekijöille. Eikä maa, johon tullaan vain "hengailemaan" ilman todellista aikomusta osallistua aktiivisesti työelämään ja yhteiskuntaan.