Itsellä on kaksi hieman erikoista kokemusta. En kyllä vieläkään sanoisi, että uskon kummituksiin. En kuitenkaan pysty kieltämään niitä enää aiempaan tapaan. Tavallaan olisi lohdullista kokea joku todistus/kokemus, jolla varmistuisi, ettei kuoleman jälkeen ole pelkkää pimeyttä ja tyhjyyttä.
Lapsena mummon kuoltua olin yksin kotona. Muistan, kun yhtäkkiä huoneeseen tuli todella voimakas mummolan haju. Ehkä joku käsrasvan haju, joka oli aina mummolassa läsnä. Muistan seuranneeni hajua huoneessa ja sitten se katosi kuin seinään. Toki tuosta on todella pitkä aika ja vastaan on tullut juttuja valemuistoista. Mutta aina välillä leikittelee ajatuksella, että kuollut mummo tuli tervehtimään.
Toinen tapaus on jo paljon jännempi. Olen kolunnut lukuisia hylättyjä paikkoja, kuten sairaaloita, koulu, jossa on sodan aikaan hoidettu haavoittuneita, murhatalo ym. ja mitään ihmeellistä ei ollut tapahtunut. Noista on liikkunut kummitustarinoitakin. Pari vuotta sitten yhdellä hylätyllä mielisairaalalla kesäyönä tilanne muuttui. Käveltiin ulkona ja tutkittiin kaverin kanssa rakennusta. Taskulamppu oli pienellä teholla, jotta akku säästyisi. Ihan ruumishuoneen nurkalla noin 10 metrin päässä valokeilaan ilmestyi vaalea hahmo. Itselle tuli mieleen vaalea vanhanajan mekko, jonka alta liikkuvat jalat erottuivat. Yläruumista ei ollut. Hahmo liikkui suunnilleen kävelyvauhtia valokeilan edestä ja kun säikähtäneenä sain taskulamppuun lisää tehoa, oli se jo poissa.
Kaveri näki saman hahmon, niin ei ollut oma mieli, joka teki tepposia. Kaveri oli myös takaviistossa ja näki hahmon suunnilleen samassa kohdassa, niin taskulampun valo tuskin heijastuikaan mistään. Sumua ei ollut missään tuona yönä ja en nyt tiedä, voisiko sumu yhtäkkiä tiivistyä kiinteäksi ja sitten hävitä. Mitään järkevää selitystä ei ole keksitty tuolle vieläkään. Voi olla, että oli todella outo luonnonilmiö tai optinen harha tai sitten nähtiin kummitus. Näytti ihmisen hahmolta ja liikkui kuin ihminen, mutta oli vaaleaa usvaa, joka hävisi parissa sekunnissa. Hieman kuumotteli seuraavana yönä mökillä käydä ulkona pimeässä kusella.
Äidin täti kertoi näkevänsä kuolleita. Itse tunsin tämän vasta vanhana ja vähän höperönä, mutta äidin mukaan kertoi kuolleiden näkemisestä jo paljon nuorempana ja työssäkäyvänä. Äiti esimerkiksi kertoi, että yksi yö mökillä koirat olivat olleet todella levottomia ja haukkuneet. Aamulla kertoi, kuinka tämän kuollut sukulainen oli tullut yöllä käymään. Oli höperyyttä tai ei, niin silti vähän kuumottelevaa muille mökissä nukkuville.
Itse nähnyt myös paljon valveunia ja kävellyt unissaan. Esimerkiksi teininä näin pikkutytön omassa huoneessa. Noissa tilanteissa kuitenkin tiesi aina näkevänsä unta, niin ei osannut pelätä. Hetken kun odotteli, niin uni meni pois ja oudot näyt katosi. Jos ei osaisi erotella unta ja todellisuutta, niin sitten leimaisi tuollaiset kokemukset helposti yliluonnolliseksi. Tai sitten ne olivatkin kummituksia ja tyytyväisenä ja tietämättömänä leimasin ne uneksi.
