Tämä etä- vs. konttorilla työskentely on vähän kaksipiippuista. Ja ehkä ei tosiaan tämän topicin aihe? Oliko tähän parempaakaan ketjua?
Edellisessä duunissani oli noin ~50 hengen konttoriporukka, muissa toiminnoissa sitten +100.
Tuosta ~50 hengestä ~20 teki enemmän ja vähemmän etätöitä, tiettyjä ohjeistuksia oli että kerran viikossa konttorilla tms.
Oma työnkuvani taas vaati käytännössä paljon paikallaoloa, eikä siinä mitään, ennemmin itse pidän duunit duunissa ja kodin kotina. Vaikka välillä toki etätöitä tein, varsinkin jos Teamssejä oli koko päiväksi kalenteri pullollaan.
Ongelmia vain alkoi tulla välillä noiden ~20 tyypin kanssa kun heidän kanssaan piti jotain projektia tms. tehdä. Etänä varsinkin välistä todella haastavaa saada sellaista "brainstormausta" joka oikeasti olisi hyödyllistä/kehittävää, imo.
Ja ne ongelmat siis tulivat siitä, kun ehdottelit FYYSISTÄ palaveerausta. "Olen etänä, olen päivänä x vain konttorilla" oli aika tyypillistä vastaus jargonia.
Mutta kun itselläkin omat aikataulut toisissa asioissa, niin sutviminen meni välillä todella hankalaksi. Ja nämä "etäilijät" eivät millään voineet, tai halunneet, ymmärtää että näillä pääsääntöisestä konttorilla työskentelijöillä on ihan muutakin hommaa siellä paikanpäällä. Ja eivät millään meinanneet taipua tuosta omasta "etätyöskentelyoikeudestaan".
Onneksi pomoporras kuitenkin sitten välillä koppia otti ja "pakotti" etäilijöiden joustamaan. Välillä onnistui paremmin, välillä ei.
Ehkä tässä vain haen sitä, että mielestäni aika usein ne käytännössä 100% etäilijät eivät oikein ymmärrä nykyään niitä ketkä siellä konttorilla "joutuvat" syystä x olemaan.
Ja ehkä olen oldskool, ihan fyysiset palaverit ovat kyllä tarpeellisia. Ei niitä kokoajan pakko ole olla, mutta ainakin minun suuremmissa projekteissa startit, välirapsat yms. tärkeät ihan hyvä pitää naamakkain lähtökohtaisesti.
Sopiva suhde etä ja konttorityöskentelyyn on paras. Suhdeluku on sitten vähän vaikeampi.
Samoten ei se nyt oikeasti kovin hirveää voi olla, jos sinne konttorille "pakotetaan" vaikka kerran viikossa tulemaan. Ja mieluiten ihan jepa olisi jos se kyseinen päivä olisi kaikille sama, ainakin kaikki tietäisivät että kyseisenä päivänä kyseinen tyyppi siellä fyysisesti myös on.
Ymmärrän toki myös sen, että työtilat pitää olla kunnossa. Itse myös vihaan avokonttoreita. Edellisessä duunissa oli onneksi huoneita, joka jaettiin ~4 hengen kanssa. Ja olivat yleensä samanhenkisiä tai samaa tiimiä. Ja toki jokaisella oli ihan oma työpistekin.
Mutta taas firman näkökulmasta menee vaikeaksi, jos vaikka porukasta puolet etäilee käytännössä kokoajan. Siinä maksetaan vuokraa tyhjästä tilasta aika paljon. Ja jos firma sitten ottaa ja supistaa tilojen määrää, tuota yhteistä konttoripäiväähän on käytännössä mahdoton järjestää kun tilat eivät riitä.
Huvittavaa, korona-aikojen jälkeen, lukea että on porukkaa jotka eivät ole koskaan kollegoitaan edes fyysisesti nähneet. Varsinkin jos siis ihan härmässä toimiva firma kyseessä ja ohviisit yms. löytyy.
Samoten ihan turhaa itkua niiltä, jotka korona-aikaan ovat ostaneet sen hienon kämppänsä vaikkapa +100km päästä sieltä konttorilta missä työskenteli ennen korona-aikaa, pyydetäänkin takaisin konttorille.
Varsinkin siis jos ei ole työsopimukseen selkeästi kirjattu uusiksi, että etätyöskentely sallittu xx% työajasta. Veikkaan että loppupeleissä aika harvalla se työsopimus muutettiin tuolloin pysyväksi?
Sen verran kauan työelämässä itsekin olleena, ei etätöistä hirveästi edes ennen koronaa puhuttu. Toki niitä tehtiin, paljon pienemmässä mittakaavassa mutta ei todellakaan niin paljoa kuin nyt. Eikä sitä hirveästi jengi vaatinutkaan.
Nuo luottamusasiat, eli tehdäänkö niitä töitä kotona vai ei. On sitten toinen asia. Kuten ylläkin sanottiin, konttorilla menee paljon aikaa myös ihan turhaan sluibailemiseen.
Mutta taas jos käyt vaikka kollegoiden kanssa lounaalla/kahvilla tms. niin aika paljon sellaista työasiaa tuli pyöriteltyä, jota ei etänä tule. Paljon hyvin korvaamatonta juttua ihan "ohimennen".
Just my two cents tällaisena tajunnanvirtana
