"Tonni koneeseen"... aivan. Ymmärrän. Kun on itsellä jo vähän enemmän ikää, niin en huomannut ajatella asiaa ihan tuosta näkövinkkelistä. Pyrkimys pieneen virtalähteeseen näyttäytyi joltain ympäristöfundamentalistiselta "Vähemmän watteja on jotenkin enemmän ja parempi" -väittämältä.
Minä olen serrimies. Homma lähti koneiden rakenteluista muinaisten Applen emokorttien ympärille. Kun Applen mallisto vanheni ja jäi jälkeen, minulla oli käytössäni sen aikuinen "medium super torni" (ihan tosi, suoraan AOpenin mainoksesta tuo ilmaisu) , jossa oli saman valmistajan 350 wattinen atx virtalähde. Päivitin ylikellotetun G3 266:n tilalle heti kerrasta 2400 MHz:n northwood pentiumin, ja vihdoinkin pc maailmaan päästyäni villiinnyin täysin niiden romujen kanssa. Tyhjä korttipaikkahan on kuin pilvinen päivä, totta helvetissä se pitää täyttää... Muutenhan kone on jotenkin "vajaa"...
Erään kerran sitten se virtalähde sanoi helvetin kovalla äänellä poks. Jonkin osasen jäännökset olivat jotainkuinkin kaasuuntuneet ko. virtalähteen kuorien sisäpinnalle. Onneksi kyseinen poksahdus ei vienyt mennessään mitään muuta, mutta kyllä oli sydän kylmänä niitä jälkiä siivotessa ja virtalähteen sisäistä tuhoa ihmetellessä.
Ostin sitten uuden virtalähteen. Isoin mitä siihen aikaa löytyi, oli Sharkoonin (Valmistaja oli siis Enermax) 535 wattinen virtalähde. Myöhemmin sitten ostin sellaisen kulutusmittarin... ja kun kytkin sen koneen ja seinän väliin, niin bootissa kone kulutti jo 485 wattia... Auts. - Aloin siis kaula pitkänä tähyämään taas uutta virtalähdettä. Niitä onneksi alkoi hiljalleen tulla, ja seuraava olikin sitten jo 1000 watin coolermaster.
Northwoodin alla oli Soyo emolauta, ja sen ostamisen syynä olivat 3 kpl 256 megatavuista muistipiiriä, jotka jäivät tuon G3:n päivittämisestä. Soyo oksensi alle kahden vuoden käytön jälkeen prosessorin virransyötön kondensaattoreiden sisällön siihen emolle. Uusi emo ja siihen northwoodia vastaava celeron ja kaksi gigan muistikampaa. Mutta nyt oltiinkin jo lga-775 aikaudella. Aikanaan tuo "pääkone" kiertyi sitten olohuoneen htpc koneeksi, ennen siellä oli pieni pitsaboksi varustettuna tuolla Enermax/Sharkoon 535:lla, mutta nykyisin htpc koneen virkaa hoitaa käytettynä ostettu Lian Li 2100 koppa, jossa on tuo 1000 watin coolermaster sisällä. Koneessa on sisällä jo 9 epämääräisen vanhaa kovalevyä, jokainen kuitenkin 2 teran kokoinen, ja kaksi ulkoista 5 teran usb3 levyä. Koneen jokainen korttipaikka on täynnä sata-ohjaimia, usb3 lisäkortteja etc. wifi härpäkettä, jotta laite toimii 24/7 myös kodin wifi-reitittimenä. (laite on hackintosh, ja oikeanlaisen wifi kortin kanssa se luulee olevansa Applen Airport Express) Jonkinmoisen ähräämisen jälkeen sain koneesta vielä tehtyä sangen hiljaisenkin.
Aina silloin tällöin kun koneeseen kajoaa, sitä imuroi kaiken puhtaaksi, nuuskii hajut ja ihmettelee ne kondensaattoreiden päätyjen pullistuma tilanteet sun muut, ja kiittelee itseään siitä, ettei laadukkaassa raudassa raha näemmä mene koskaan ihan hukkaan. Käytössä olevien tietokoneiden määrä yleensä ajan mittaan nousee ylöspäin, eikä niitä kovin kevyin perustein kuitenkaan hylätä pois käytöstä. Htpc konekin lienee jo 10 vuotias. (Asus P5E dlx, lga-775 kone siis, ja käytettynä siihen ostettu q9400. Tuokin on mennyt akselillä celeron 355, pentium d945, neliytiminen q9400, tuon viimeisenkin joku otaniemen teekkari oli korjannut romutettavista koneista talteen... joku assari oli sille vihjaissut, ettei prosessori ole välttämättä rikki... )
Ainakin ensimmäistä konettaan itse kasaavalle minä annan neuvoksi, että osta hyvä ajaton omaa silmää miellyttävä täysmetallinen koppa, ja siihen niin iso virtalähde kuin vain sielu sietää, ja vielä vähän senkin ylitse se asia ponnistaen ja tiristäen. Sitten on se asia kunnossa, ja osia voi vaihdella mielin määrin aina kun niitä sopivasti tulee vastaan. Hommaan ei välttämättä kulu edes paljoa rahaa... minä olen omat vanhat kellastuneet ja räyskääntyneet koppani ajan mittaan vaihtanut käytettyihin täysalumiinisiin maalaamattomiin koteloihin. Viidestä kopasta olen maksanut: 15 euroa, 36 euroa, 44 euroa ja kahdesta uutena ostetusta 60 euroa. Ei tuossa rahaa ole kulunut, vaan hankkimiseen on mennyt lähinnä vain aikaa. Virtalähteet olen sitten omasta kokemuksesta viisastuneena hankkinut sieltä järeämmästä päästä, ja noiden koteloiden lävitse on sitten alkanut serri virrata.
Tuulettimet voi (pitää) aina vaihtaa uusiin, kun vanhat alkavat vinkumaan. Joka ainoasta vanhasta videokortistakin olen vaihtanut ne inisevät pienet pirrat suuriin jäähdyttimiin, joskus jopa niin, että se jäähdytin on ollut jo paljon arvokkaampi kuin se kortti minkä päälle se jäähdytin on tullut. Osan noistakin olen ostanut käytettyinä. Oikeastaan... aina nuo jäähdyttimet ovat olleet jo arvokkaammat kuin se itse kortti siinä alla. Mutta ne kortit palvelevat edelleen ihan hyvin omassa käytössään.
Tietenkin nämä kaikki asiat ovat kiinni siitä näkökulmasta, mistä niitä tarkastelee. Oma kehityshistoria on vain sisältänyt niitä liian pieniä virtalähteitä. Siksi olen ostanut itselleni nyt suuria sellaisia, ja noita tietenkin myös muillekin omien kokemuksieni pohjalta lämpimästi suosittelen. Yksikään yli 1000 watin laite ei ole vielä käytöstä poistunut, ja niin kauan kun ne tuottavat ulos asiallista virtaa, tuskin poistuvatkaan käytöstä. Ei noihinkaan nyt mitään niin kauhean ihmeellistä ole enää pitkiin aikohin tullut. Valitettavasti valmistajilla on pyrkimys suunnitteluteitse noidenkin elinikää rajoittaa, ja omia tuotantokustannuksiaan optimoida. Ihanne tapaushan valmistajan mielestä lienee se, että virtalaite vähin äänin lopettaa toimintansa vähän takuuajan päättymisen jälkeen tai noin viiden vuoden kuluttua, jos takuuaika on tuota lyhyempi.
Sanoisin, että jos nyt ostaa ison atx 2.4 virtalähteen asialliselta valmistajalta, ja niin että se sisältää kaikki mahdolliset suojaukset, niin laite elää kyllä todella pitkään. Kyllä siihen silloin kannattaa vähän sijoittaa rahaakin. Ymmärrän kyllä rahan pakottavan mahdin, jos sitä ei ole käyttää tietokoneeseen suuria summia, niin sitten sitä ei vain ole. Silloin kannattaa ehkä tehdä vähän jalkatyötä, ja alkaa etsimään hyviä aliarvotettuja käytettyjä kamppeita.
Hyvä virtalähde on kuitenkin tietokoneen yhdenlainen selkäranka, ne kaikki muut osat tulevat kiinni juuri siihen. Ja ne kaikki osat toimivat juuri sillä sähköllä, mitä siitä virtalähteestä tulee. Yhden kosahtaneen virtalähteen jälkiä ihmetelleenä olen itse tullut siihen tulokseen, ettei liian hyvää ja liian korkealaatuista virtalähdettä edes voi olla olemassakaan. Ja kun kyseessä ei ole kuorma, vaan todellakin kirjaimellisesti "yhdyskäytävä", niin oma ajattelutapa on, että otan tuon yhdyskäytävän valtatien levyisenä kiitos, niin asiaa ei tarvitse enää sen jälkeen ihmetellä. En harrasta mitään vähävirtaisia koneita, vaan uusiakin ostaessa jatkossa se tehokkuus on aina se tavoite, ja tuollaiset koneet eivät mihinkään 50 watin tyhjäkäynti tilaan taivu. 100 watin jälkeen se hyötysuhde on virtalähteessä kuin virtalähteessä kuitenkin aina yli 90% lukemissa. Nuc koneet ja mini itx koneet ovat sitten ihan erikseen oleva asia.
Kuka pystyy sanomaan, minkälaista konetta hän käyttää edes 5 vuoden kuluttua? Minä toivon, että omassani on tuolloin jo 32+ ydintä ja 8K kelpoinen videokortti. Ja takuulla nuo osat eivät syö vähemmän sähköä kuin nykyiset osat. Jos nyt ostaa uuden virtalähteen, niin kaipa sitä voi vielä 5 vuodenkin kuluttua käyttää? Eli jos edes yhtään rakentaminen tai värkkääminen kiinnostaa, niin suosittelen niin hyvää virtalähdettä, kuin vain selkänahasta irtoaa. Se tulee takaisin sitten siellä käyttökaaren loppupäässä sekin sijoitus.
Toistakin mieltä voi ja saa tietenkin olla. Minä olen kuitenkin tätä. Toivon mukaan lukijat tekevät näistä teeseistä ja antiteeseistä sitten itse kukin sen oman synteesinsä omista lähtökohdistaan näitä asioita tarkastellen.
T -.-
Horror jutuista tykkääjät voivat laittaa googleen hakusanoiksi "power supply failure"... tuollaiselta se minunkin virtalähteeni näytti.
Edelleenkään ei järkeä ylimitoittaa, mutta jokainen laittakoon rahansa mihin haluaa.
