Hieman on taas moottoriprojekti nytkähtänyt eteenpäin. Liimat ja tiivisteaineet olivat kelvottomia käämien kiinnitykseen. Lakkaa sen olla pitää.
Moottorin kilvessä ilmoitetaan pyörimisnopeudeksi 1370 r/min, jonka perusteella voi sanoa magneettikentän pyörivän 1500 r/min ja näin ollen moottori on nelinapainen. Koneen voi käämiä eri napaluvuille ja eri nopeuksille, mutta pitäydyn alkuperäisessä.
Alapuolinen kuva esittää käämeissä kulkevia sähkövirtoja ja nuolet ilmaisevat magneettivuon suuntia. Nuolen koko edustaa magneettivuon voimakkuutta. Kuvasarjassa on korostettuna aina se käämi, jossa sillä hetkellä kulkee suurin virta.
Staattorikuvan oikealla puolella on virran voimakkuutta esittävä siniaaltokuvio. Kun yhden käämin läpi kulkee maksimivirta, kahden muun käämin läpi kulkee heikompi virta eri suuntaan. Koska virrat kulkevat eri suuntiin, myös magneettivuot osoittavat eri suuntiin ja näin staattorin sisälle on muodostunut neljä magneettista napaa.
Kuvaa alaspäin lukemalla näkyy kuinka magneettikenttä kääntyy staattorin sisällä ja viimeiseen kuvaan mennessä magneettikenttä on pyörähtänyt 180° samalla kun aikaa on kulunut yksi vaihtovirtajakso. Sekunnissa kenttä pyörii 25 kertaa ja minuutissa 1500 kierrosta kun sähköverkon taajuus on 50 Hz.
Seuraava kuva näyttää staattorin avattuna ja tasolle levitettynä. Jokaisella staattorin uralla on oma numero ja vyyhtien sijoittelu uriin näkyy selkeästi. Tämä kuva kertoo edellistä havainnollisemmin, kuinka vyyhtikierrokset menevät. Nuolenpäät tässä kuvassa ilmaisevat käämityksen kiertosuuntaa, ei sähkövirran suuntaa.
Sitten teoriasta käytäntöön. Uraeristeenä on Kapton-teippi, urat suljen isoista tulitikuista katkaistuilla pätkillä ja käämit lakkaan uretaanilakalla, joka on ihan rautakauppatavaraa. Mikään näistä ei ole oikea materiaali sähkömoottoriin, mutta näillä mennään. Viisi ensimmäistä vyyhtiä ovat jo paikoillaan:
Päivitän tähän lankaan kuinka korjaus sujuu.
Kunnon TI-miestä kehissä
