Menee ehkä foliohattuiluun, mutta miten tuommonen sata metriä pitkä katto voi palaa koko pituudeltaan? Siinä on pieni paloasema viiden minuutin matkan päässä, mutta kalustolta kesti yli puoli tuntia saapua paikalle...
Erittäin helposti (tämän palon ja sen jälkipelin seuraaminen työpäivän lomassa toi kyllä ikävästi muistoja puolentoista vuosikymmenen takaa, ja aika moni asia toimi hyvin samalla tavoin vaikka aika erilaisia rakennuksia olikin kyseessä).
1. Todellinen syttymisajankohta lienee noin tuntia (hihavakio) ennen sitä mediassa jonkun mainitsemaa ”syttymistä”, eli ensimmäistä ulkopuolista savuhavaintoa. Tätä ennen siellä on ollut riittävän ehjä katto estämään savun kulkemisen katon läpi näkyville. Lisäksi ihan alkuun se syystä-tai-toisesta alkanut palaminen on ollut verrattain puhdasta ja siten melko savuttamatonta. Puinen ullakko jonka päällä peltikatto täyttyy ensin läpinäkymättömällä savulla, ennen kuin mitään savua on ulkoa nähtävissä. Otoskoko 1 omin silmin nähtynä. Samoin 1900-luvun alun puisen kerrostalon ullakko voi olla tulessa pitkälti toista tuntia ennen kuin mitään ulkoisia merkkejä on nähtävillä. Otoskoko 1, omia havaintoja yhdistettynä naapurin arvioon siitä milloin se sulake laukesi ensimmäisen kerran (ts. milloin sähköjohto ullakon välikatossa meni oikosulkuun).
2. Tässä vaiheessa ullakolla on jo äärimmäisen kuuma (ja luultavasti kattotuolien kohdat ovat paikoin ulkopinnalle asti lähestulkoon näkyvästi hailakanpunaisia – mutta tätä ei huomanne jos sitä ei aktiivisesti katso).
3. ”Syttymishetki”, ensimmäinen savuhavainto ja sitä seurannut välitön kirkon evakuonti. Paloa on voinut tapahtua jo kuinka pitkään (työntekijät taisivat lähteä noin kaksi tuntia aikaisemmin).
4. Palokunta saapuu, katto edelleen verrattain ehjä laajalta osin. Ehjän katon alla palaa ja huolella... mutta se pelti (tässä lyijyä) estää sen sammutusveden saamisen sinne perille ennen kuin katto romahtaa.
5. Katto alkaa romahtaa alkaen yhdestä kohtaa, ja viimein se sammutustyö voi lähteä kunnolla käyntiin siitä kohtaa. Tuli kuitenkin etenee ullakolla (edelleen vesitiiviin katon alla) ilman, että sille voi tehdä oikeastaan muuta kuin odottaa (ja jäähdyttää sitä alapuolista rakennelmaa).
6. Tuli haukkaa tornin. Sama vika, ei voi tehdä mitään ennen kuin torni on tulessa. Ja, sitten on jo myöhäistä.
7. Palomiehet käyvät ilmeisen uhkarohkeasti kirkon sisällä sammuttamassa välikaton läpi pudonneet puurakenteet (koska kuvissa näkyy iso kasa hiiltynyttä puuta, mutta jostain syytä ympärillä oleva puu ei ole napannut tuleen). Ilmeisen nopeaa ja tehokasta työtä, ja joka luultavasti pelastaa kirkon tuhoutumiselta.
8. Sama tapahtuu pariin otteeseen toisessa kellotorneista, joihin pääsee sisälle kätevästi pääsisäänkäynnin vierestä (eikä vain paloalueen läpi, kuten ullakon toiseen päätyyn pääsisi). Siellä taistellaan 12 tuntia tulta ja jälkilämpöjä vastaan (joka on melkein pelottavan lähellä sitä kestoa mitä puinen pienkerrostalo pistää hanttiin, otoskoolla 1).
Kohdan 7. ajallinen sijainti on lienee tosiaan heti tornin sortumisen jälkeen (puhtaasti järkeillen), mutta periaatteessa se voi olla jo hieman ennen (tai selvästi myöhemmin), riippuen onko tuo sortuma sen tornin takia vai muista syistä.
N. Syynä arviolta sähkölaitevika. Ihan ymmärrettävää miksi eivät halunneet vetää ullakolle pysyviä sähköasennuksia edes sensoreina. Se sensorin johto on turvan lisäksi vaara, jos siellä vaikka asuu tai vierailee hiiriä tai muita villieläimiä. (Toki työmaan ajaksi ne olisi näin jälkiviisaasti kannattanut vetää sinne. Jälkiviisaus on helppoa.)
