- Liittynyt
- 08.12.2018
- Viestejä
- 1 610
Joo totahan se aina on, pitää jotenkin valita minkä haluaa kuulostaa hyvältä kun kaikkea ei tunnu saavan. Keskialueella on yleensä niin hirveä ruuhka että vaatii paljon kikkoja ja tupakkia että saa homman soimaan jotenkin balanssissa. Laulu, kitara ja rummut, ja niille equt, kompurat ja tasot. Lopuksi linttaan lytätty basso teipataan vaivihkaa sekaan ja katellaan ettei se syö kikkiä tullessaan. Koko orkesterin eequulla ja kompuralla liimataan ja korjataan sitten lopullinen komeus. Kuulostaa helpolta mutta eipä ole, ei yhtään. Olis kiva joskus viedä omat prujut jonnekin gurulle miksattavaksi ja seuraisi vierestä mitä kaikkea siinä tapahtuu. Ja tietysti masterointi myös.
Varmasti yksin tehdessä kuuroutuu pahasti kun jo kirjoitusvaiheessa biisin toistokertoja tulee niin julma määrä, puhumattakaan äänittämisestä, miksauksesta jne. Viimeistään videota editoidessa korvat vuotaa happamia kyyneliä. Siinä vaiheessa kun matskun on lopulta saanut jakeluun ei halua enää kuulla pihaustakaan siitä. Luulenpa että tästä syystä moni hätäilee musaprojektien kanssa kun käämi ei enää riitä keskittymään tietyn pisteen jälkeen, ja tuloksena puolivalmista jota maailmassa sitten riittää. Itse olen ainakin syyllistynyt tähän.
Metalli on kyllä erikoinen genre, sen perusta on aika jäykkä eikä siitä pysty paljoa poikkeamaan ilman sanomista. Soundi/miksausmielessä siis, ja nimenomaan verrattuna poppiin missä on reilusti enemmän hulluttelutilaa. Tuntuu että paska poppisoundi on helpompi hyväksyä kuin paska metallisoundi kun metallissa vaaditaan tietyt elementit ja jos ne menee metsään niin vaikeaa on.
Tutkailin tuota Path biisiä tarkemmin. Siinä vois testaa semmoista että ottaa low-pass filterillä kitaroista 4-5KHz kohdilta yläpäät veks. Ja kattoo mitä tapahtuu yleissoundille ja varsinkin niille rummuille. Metallikitarat on erikoistuneet syömään ilmaa ja happea kaikilta bändikaverelta joten niitä kannattaa pitää silmällä ja lyödä rajat niiden soinnille. Samalla voisi myöntää snarelle pientä eq kyttyrää 800Hz tietämille jotta siihen saisi vähän lisää läimettä. Biisihän on toki jo julkaistu mutta vois olla hyvä idea katsoa parannusmahdollisuuksia seuraavia keitoksia ajatellen. Ymmärrä kyllä hyvin jos ei enää kiinnosta
Itse asiassa Pathin kitarat taisi jäädä miksaukseen sellaisen IR:n kera jossa on aivan liikaa ylätaajuuksia. Mutta saundi sopi biisiin muuten niin hyvin etten jaksanut nähdä vaivaa korvata sitä jollain muulla, vaan koitin equtella piiloon sitä sun tätä. En riittävän hyvin. Välillä saattoi olla kyllä puolikin vuotta ettei kappaleisiin edes koskenut, koska motivaatio ehti laskea pohjalukemiin. Ja miksasin koko paskan lopulta kolmesti, ja vasta viimeisellä kerralla kaikki alkoi kuulostaa riittävän hyvältä. Harvemmin näitä tulee edes nykyään tehtyä, joten jokainen kappale ja miksaus on aina samalla treeniä 
