Pitkästä aikaa lähdin kuuntelemaan omien CD-levyjen rippauksia koneelta, ja Miljoonasateen Käärmeenkantaja on edelleen kova kotimainen suunnilleen alusta loppuun. Lyriikat ovat osin aika psykedeelisiä ja koko albumin kuunneltua melankoliaa valuu korvista, mutta iskee silti.
Esimerkkinä avausraita
Toinen menneiden vuosikymmenien helmi on Popedan Ei oo valoo. Räimettä ja älyvapaita sanoituksia, mutta ah niin viihdyttävää.
Oma suosikkini