Tämä elokuva tuli yllätyksenä sillä luulin että Guy Ritchiellä oli tekeillä joku hassu agenttikomedia, jonka aioin jättää katsomatta.

Tämä alkoi kiinnostamaan koska olin juuri kuunnellut
Ylen Palkkasoturit podcastin (etenkin Blackwater-jaksot) ja Youtubesta saman itse
Blackwaterin taistelijoiden kertomana.
Aika ristiriitainen oli. Toisaalta pidin paljon, mutta toisaalta kerkesi välissä mennä vähän tylsäksi. Tämä on selvästi muita Ritchien elokuvia vakavampi ja realistisempi, eikä huumoria tai hauskoja hidastuksia ole. Se häiritsi ettei realismia viety loppuun asti ja rynkyillä ammutaan epärealistisen tarkasti.
Oisko semmonen 3/5, melkein 4/5. Guy Ritchien elokuvat on vähän tämmösiä että "mitähän sieltä nyt tulee?" Sen verran rankasti elokuvat eroaa genreltään ja kohdeyleisöltään.. Tämä kumminki voiton puolella Snatchin, Lock Stockin, Gentlemanin fanille, vaikkei elokuva edes kumara sinnepäin. Ekat 20 minuuttia kantoi kumminkin elokuvaa erittäin pitkälle, kyllä hän tietää mitä tekee, mutta sitten loppuu vain puhti.
Juonipaljastus ja juoniparannus:
Oiskohan toiminu paremmin, jos siinä kohtaa kun päähenkilöltä lähtee taju, hän (ja katsoja) olisi vain herännyt sairaalasta tietämättä mitään. Mysteeri on luotu! Sitten seuraava tunti ois käyty läpi sitä 120km pelastamisreissua, kun muistipalailee pätkittäin ja uusia asioita paljastetaan. Vasta tästä kohti olisi tehty selväksi, kuka oli pelastaja ja mitä hän sen eteen joutui tekemään.. Plus monta muuta juttua. Nyt se kantaminen kävi loppua kohti tylsäksi ja etenkin kotona amerikassa olevien kohtausten aikana toivoin että juoni nitkahtaisi jo eteenpäin. Sitten se loppukohtaus padolla.. Radion toimimattomuus tuntui ihan turhalta, mutta onneksi jostain syystä hyvikset tiesivät olla ampumatta päähenkilöä. Oliko radiohiljaisuus silmän isku oikeille sotilaille?