Muutama fiilis Oppenheimer-näytöksestä poistuttaessa:
- Tunnin liian pitkä / monin paikoin tarpeettomasti venytetty. Ei kuitenkaan tylsä, mutta ei toisaalta kaukaa liipannut. Tuli mieleen jossakin määrin mm. Oliver Stonen JFK ja tiedän jo nyt, että en jaksa katsoa tätä enää koskaan toistamiseen.
- En keksi ainuttakaan syytä miksi tämä pitäisi nähdä IMAX-filmiversiona.
- Äänet olivat aivan liian kovalla. Tämä on Nolanin leffojen perusongelma ja selvästi äänillä yritettiin luoda monin paikoin tehokeinoa atomipommin äärimmäisestä tuhovoimasta ja Oppenheimerin pakkomielteestä. Onneksi tämä ei ollut sentään mitään jatkuvaa rymistelyä Dunkirkin tapaan.
- Jotkut hehkuttavat kuinka tässä ei oltu käytetty CGI:tä, mutta olisi kyllä ollut kiva jos siinä yhdessä ja ainoassa todellisessa räjähdyskohtauksessa niitä olisi käytetty edes vähän enemmän, kun nyt siitä "isosta pamauksesta" tuli mieleen lähinnä joku 1000 kertaa suurennettu tulitikun sytytys yhdistettynä johonkin bensaleimahdukseen.
- Kaikki näyttelijät vetivät roolinsa tosi hyvin.
Hyvä oli, mutta ei mitään järisyttävää.
- Ei mielestäni liian pitkä, varsinkin kun ottaa huomioon, että nykyään melkein kaikki supersankari ym. leffat lähentelevät vähintään kahta ja puolta tuntia pituudeltaan. Joten jos tämä tiukkaa asiaa sisältävä elokuva on 3 tuntia pitkä, niin ei haitannut ainakaan minua.
- JFK tuli itsellenikin mieleen, mutta JFK on kyllä elokuvana jonkin verran parempi, vaikka ilmeisesti sisältää kaikenlaista hölynpölyä ja salaliittoteoriaa. Mutta onhan JFK:n keissi niin käsittämätön, että siitä on varmaan helpompi saada draamaa kuin Oppenheimerin keissistä.
- Onko yhtään elokuvaa ylipäätään, joka on jotenkin mullistavalla tavalla parempi IMAX-versiona katsottuna? Varsinkin kun Suomessa ei kuulemma ole edes aitoa IMAX-teatteria. Lähinnä tuo, että valkokangas on pirun iso, on kuitenkin ihan mukava lisä kun teatteriin asti raahautuu.
- Joo, pommikohtauksessa olisi voitu käyttää CGI:tä kyllä. Mutta oli se silti mielestäni todella jännittävästi tehty kohtaus, varsinkin se odotus ennen H-hetkeä oli tehty todella hyvin.
Itse kritisoisin sitä, että atomipommien tuhoja Japanissa ei näytetty mitenkään. Oliko syynä kenties alhainen ikäraja, vai haluttiinko antaa jenkeille parempi omatunto, mene ja tiedä. Myöskin tämä "mielikuvitus"-kohtaus, missä päähenkilö kuvitteli pommin vaikutuksia jenkeille, oli aika kesy, olisi voinut varmaan olla paljon rajumpi jos ikäraja olisi isompi.
Itse lähinnä toivoisin, että joku tekisi atomipommiaiheesta vähän laajemman leffan esim. ulottuen Trinitystä kylmään sotaan, eikä tällaista joka keskittyy vain yhteen henkilöön. Muutenkin tämä leffa antaa vaikutelman, että ilman Oppenheimeriä koko pommia ei olisi olemassa, joka on mielestäni valheellinen tulkinta, niin paljon porukkaahan tämän pommin kehityksessä oli mukana - ulkovaltoja unohtamatta.