• Live: io-techin Tekniikkapodcast tänään perjantaina noin klo 16:40 alkaen. Keskustellaan viikon mielenkiintoisimmista tietotekniikka- ja mobiiliaiheista. Suora lähetys YouTubessa. Tule mukaan katselemaan ja keskustelemaan! Linkki lähetykseen >>

Mitä io-techit katsoo? Arvostele ja kommentoi viimeksi katsomiasi leffoja.

Skylin3s (2020)
Pöljäscifin kolmas osa. Tämä viimein toimi itselle, meno oli sopivan naurettavaa ja budjettiakin kasvatettu. Mukana myös jos nyt ei supertähtiä niin scifi-nörttileffoista tuttuja kuten Alexander "Dr. Julian Bashir" Siddig, James "Old Bear Mormont" Cosmo sekä Rhona Mitra.

Archive (2020)
@Hetzer vinkkaamana katselin tämän, kun välillä osunut silmään selaillessa mutta tuo yksi robotti toi mieleen Star Trek Discoveryn, mikä ei ole kauhean positiivinen mielleyhtymä. Mutta ihan hyvä leffa tosiaan, suosittelen. Tämä poistuu Netflixistä maaliskuun 31. jälkeen, eli kannattaa olla nopeahko.

The Batman (2022)
Uusin tulkinta Bättiksestä. Ihan jees, joskaan ei mikään mestariteos. Matt Reevesin leffat tuntuvat olevan muutenkin tällaisia "ihan jees mutta vähän unohdettavia", kuten vaikka ne uudemmat Apinoiden planeetat. Pisteet leffassa Colin Farrelille (ja maskeeraajille), jota en ollut perhana tunnistaa, vaikka tiesin, mitä hahmoa näytteli.
 
Against the Ice, Netflixistä

Screenshot 2022-03-09 074043.jpg

Tositapahtumaelokuva tanskalaisista tutkimusmatkailijoista Gröönlannissa 1900 luvun alussa. Ihan hyvä pätkä , ei tullut ollenkaan aika pitkäksi tämän parissa. Täytyy kyllä nostaa hattua noiden aikojen herroille, että mihin ryhtyivät aikanaan.

3,5/5
 
Talvilomaloppuviikon leffasatoa.

Katsastus (1988)
Tätä leffaa on töissä monet lainailleet vuosien varrella, itse näin sen vasta nyt kokonaan. Kyseessä siis suomalainen kulttiklassikkokomedia, jossa mies huoltaa Volvoaan kesken hääjuhlien ja vaimon synnytyksen ja lähtee sitten viemään sitä kaveriensa kanssa Ruotsin puolelle katsastukseen. Muutama hauska läppä, mutta muuten ei oikein iskenyt. Ehkä tämä olisi pitänyt nähdä joskus peruskouluikäisenä niin olisi nostalgialisää. Se on katsottavissa Areenasta kirjoitushetkellä vielä kolmisen viikkoa.

Mission: Impossible - Fallout (2018)
Sain viimein 5.1.4-koti(olohuone)teatterini kasaan ja ekana testiin tämä viimeisin Cruisen agenttitoimintaleffasarjan osa 4K-levynä. Ja olihan se erinomainen, niin Dolby Atmos -äänimaailman puolesta kuin toimintaleffanakin. Toiminta on hyvin näyttävää ja Cruise turhamaisuuksissaan tekee itse stunttinsa, mikä on samalla ihailtavaa ja hurjapäistä. Ja se Atmos... kun leffassa oltiin helikopterissa, kuului lapojen ääni selkeästi katon rajasta ja huomasin virnuilevani tyytyväisenä :)

Black Hawk Down - Isku Mogadishuun (2001)
Atmos-testit jatkuu, tällä kertaa Ridley Scottin ohjaama sotaleffa jenkkien vituiksi meneestä operaatiosta Somaliassa 1990-luvulla. Ääniraita on hyvä, ääniä kuuluu hyvin myös yläkaiuttimista mutta muuten leffa on kohtuu tylsä, se on enemmänkin kuvaus tapahtuneesta vähän jenkkikiillotettuna eikä juoni tai hahmot juuri jää mieleen. Hans Zimmerin musiikki sentään on ihan jees ja osaa Risto tehdä näyttäviä ison skaalan kohtauksia.

Mad Max: Fury Road (2015)
Lisää Atmos-testejä, tämä oli yllättäen vuosia sitten ostamallani blurayllä jo Atmos-miksillä. Se tosin jää Atmoksen osalta vaisuksi, vaikka muuten hyvä ääniraita onkin. Ja muutenkin leffa on hyvä, koko pätkä on periaatteessa yhtä takaa-ajoa. Visuaalisesti hieno ja hyvin ohjattu, toiminta on näyttävää ja todennäköisesti hyvin pitkälti käytännöllisillä efekteillä tehty, mikä lisää autenttisuutta.
 
The Batman (2022)

Ei oikeastaan mitään hyvää sanottavaa. Taiteellista synkistelyä, liian pitkä ja liian vähän toimintaa.
Huonoin Batman. Ikinä. 0/5
 
Uus Batman oli loisto pläjäys. Aikaisempiin verrattuna niin näistä Nolanin virityksistä en pitänyt.
 
Inherent Vice (2014)
Paul Thomas Andersonin ohjaama 60-luvun lopulle (tai 70-luvun alkuun, jäi vähän epäselväksi) sijoittuva rikosleffa, jossa Joaquin Phoenixin esittämä etsivä alkaa selvittää kadonneen kiinteistömogulin tapausta exänsä pyynnöstä. Mukana menossa muitakin tunnettuja tähtiä kuten Josh Brolin ja Benicio del Toro. Tätä pidetään vissiin PTA:n huonoimpana leffana enkä sinänsä ihmettele miksi. Valtaosa leffasta koostuu kohtauksista, joissa jengi vaan höpisee toisilleen. Vaikka kohtaukset ja henkilöt onkin hyvin ohjattu, niin silti kokonaisuus jää sekavaksi ja jopa vähän tylsäksi.
 
Uusi Batman katsottu, erinomainen elokuva. Pattinson oli ihan ok, varsinkin haarniska päällä. Bruce Waynena taas vähän häiritsi se että kaveri oli ikävästi sanottuna aika hintelä. Pattinson on toki todennut itsekkin että oli vaikeaa saada lihasta kroppaan.

Yön Ritari ja 1989 vuoden Batman pysyvät kuitenkin edelleen omina suosikkeina.
 
The Green Knight (2021)
Kuvitteellisessa keskiajan Englannissa nuori sälli ottaa vastaan vihreän ritarin haasteen lyödä tämä ja tulla vuoden kuluttua itse lyötäväksi. Jossain luki, että tämä olisi uusi tulkinta pyöreän pöydän ritareista, mutta en oikein allekirjoita tätä, jo siitä syystä, että "ritareita" on vain yksi. Tarina muutenkin jätti kylmäksi, mutta audiovisuaalisesti leffa on hieno, varsinkin jos on telkkarin kaiuttimia parempaa kalustoa käytössä.

Hail, Caesar! (2016)
Coenin veljesten leffat on mulle aina ollut vähän hit-and-miss. Tämä komedia 50-luvun Hollywoodista toimi ja tanssikohtaus on melkeinpä hatunnoston arvoinen.
 
Gunpowder Milkshake.

Netflixin omaa tuotantoa ja traileri vaikutti hyvältä ja tämän tyyppisistä sankaritoimintapläjäyksestä yleensä tykkään mutta tämä ei iskenyt sitten ollenkaan. Jotenkin näytteleminen oli jäykkää ja taistelukohtauksien koreografiat nihkeitä.
Ja mistä ne oli saanu kasattua niin ikäloppuja akkoja tähän että pelkästään niiden takia tuota oli kauhea kattoa. Tuntuu että toi oli tehty ihan vaan sen takia että saadaan naisia sankareiks. Mutta ei vaan toiminut yhtään.

2/5
 
Mitä miks? Kuhan ehdotin. Emmä tiedä onko sun mielestä parempi vai huonompi. Vähän John Wick tyylinen rymistely. Mun mielestä oli parempi kuin Gunpowder.
Niinno meinarin vaan että onko joku tietty syy miks pitäis kattaa.. jos se on huonompi kuin GPMS niin miks vaivautua.. jos taas perempi niin voisikin kattoa. Mutta makuasioita..
 
Spider-Man: No Way Home (2021) - IMDb

Tätä kehutaan kaikkialla ja en ymmärrä miksi...Spidermanit olleet minusta ihan kelpo viihdettä, pidin edellisestä. Ehkä tässä oli liikaa nostalgiapakotusta, ja itkuja sekä reaktioita haluttiin vääntää omaan makuuni hieman liikaa. Oli ihan jees nähdä vanhoja kasvoja, mutta huomasin tylsistyneeni jo kauan ennen lopputeksejä. Supersankarileffat on ihan jees minusta, esimerkiksi Avengersin leffat olivat kelpo viihdettä eli en ole "sarjisrasisti" lainkaan. Ehkä olen se ainoa maailmassa josta tämä uusi Spiderman ei vaan toiminut. Annetaan vaikkapa 6/10 arvosanaksi.
 
Spider-Man: No Way Home (2021) - IMDb

Tätä kehutaan kaikkialla ja en ymmärrä miksi...Spidermanit olleet minusta ihan kelpo viihdettä, pidin edellisestä. Ehkä tässä oli liikaa nostalgiapakotusta, ja itkuja sekä reaktioita haluttiin vääntää omaan makuuni hieman liikaa. Oli ihan jees nähdä vanhoja kasvoja, mutta huomasin tylsistyneeni jo kauan ennen lopputeksejä. Supersankarileffat on ihan jees minusta, esimerkiksi Avengersin leffat olivat kelpo viihdettä eli en ole "sarjisrasisti" lainkaan. Ehkä olen se ainoa maailmassa josta tämä uusi Spiderman ei vaan toiminut. Annetaan vaikkapa 6/10 arvosanaksi.

Samaa mieltä. Nuo imdb pisteet vielä hämäsi, kun oli edellisiin osiin nähden niin paljon korkeammalla. Spider-Man: Far From Home (2019) oli mielestäni parempi mitä tämä uusin. Mielestäni kuitenkin Spider-Man 2 on ollut kuitenkin paras näistä kaikista elokuvista. Siinä esitettyjä ideoita on sitten lainattu näihin nykyisiin Marvel (Disney ja Sony) elokuviin. Kuitenkin niin ei tämä uusin Spider-Man (2021) ollut huono, mutta itse olin kuitenkin pettynyt siihen. Tarina oli ainakin erilainen ja mielestäni hyvin sarjakuvamainen. Ihan hauska idea oli myös sitoa kaikki vanhat Spider-Man elokuvien maailmat yhteen tällä tavalla. Vaikka elokuva olikin ihan ok, niin ei se todellakaan ole noiden imdb pisteiden arvoinen..

2/5
 
CODA - Kahden maailman välissä (2021)
Tuli tämä Oscar-voittaja tsekattua hetken mielijohteesta, kun vastaan tuli. Kertoo kuuron perheen ainoasta kuulevasta henkilöstä eli tyttärestä, jota repii kahtaalle oma toive musiikkiurasta ja perheen kalastusyrityksen avustaminen. Ihan jees oli, tykkäsin. Teinidraamaa muttei vaivaannuttavaa ja välillä mukana huumoriakin. Itselleni viime vuoden ykkönen taitaa kuitenkin olla vikoineenkin Dyyni, mutta makuasioitahan nämä. Ja paremmin tämä mulle toimi kun vaikkapa Koiran voima.
Greyhound (2020)
Tom Hanks esittää tässä Applen yksinoikeusleffassa sotalaiva U.S.S. Greyhoundin kapteenia, joka saattaa laivuetta Atlantin yli joka vie liittoutuneille tarvikkeita natsien sukellusveneiden vaaniessa laivoja. Sinänäsä aika peruspätkä, mutta erityismaininta hyvästä Atmos-ääniraidasta.
 
Greenland (2020) - IMDb

Netflixissä, yllättävän katsottava oli ottaen huomioon ettei Gerald Butlerin leffat kummoisia ole olleet aikoihin.
Katastrofileffassa Butler ja Baccarin näyttelee oikein mukiinmenevästi eli ei päässyt ärsyttämään vaikka toki normaalit perhekliseet löytyi.
Leffa keskittyy onneksi enemmän draamaan ja selviytymispuoleen, tehosteet on vasta toisella sijalla elokuvassa, se mitä on niin ihan laadukkaasti tehtyä, ottamatta kantaa tieteelliseen tarkkuuteen leffan "vihollista" ajatellen. Ohjaus oli myös tasokasta eli sanoisin että viihteenä ihan tasapainoinen tuotos. Hienoa oli nähdä myös monesta leffasta tuttua Scott Glenniä sivuroolissa.

Eli mielellään kerran katsoi, pyörää ei tässäkään keksitä uusiksi mutten valita, vahva 3.5 / 5 vaikkapa pisteyttäen.
 
Viimeksi muokattu:
Near Dark - Pimeyden läheisyys (1987)
Kathryn Bigelow'n debyyttisoolo-ohjaus kertoo nuoresta Calebista, joka lyöttäytyy nuoren naisen seuraan, joka tartuttaa Calebiin jotakin, mikä aiheuttaa verenhimoa ja yliherkkyyttä auringonvalolle. Pidän ohjaajan uudemmasta tuotannosta paljonkin, kuten The Hurt Locker, Zero Dark Thirty ja Detroit, mutta tätä en kyllä pysty kehumaan. Juoni on surkea ja juosten kustu, hahmot rasittavia vittupäitä eikä ohjauskaan ole vielä sillä tasolla, että se pelastaisi tätä torttua. Kaipa kaikkien pitää alkaa jostakin.
The Dark Tower (2017)
Stephen Kingin Musta torni -kirjasarjaan perustuva elokuva ei sekään ole kovin kehuttava tapaus. En juurikaan tunne kirjasarjaa (ekaa osaa koitin joskus lukea mutta kesken jäi), mutta tämä leffa tuntui siltä, että kahdeksan Kingin tiiliskiveä on ängetty puoleentoista tuntiin ja senhän arvaa, mitä siitä seuraa. Jos jotain kehuntynkää pitää antaa niin taustalla oleva lore on sentään ihan mielenkiintoista, mutta onko sekään tämän leffan ansiota...
 
Morbiusta haukuttu jokapuolella, ihan hyvä se oli kyllä. 7+ sanoisin.
Parempi ku noi kura Venom leffat.
 
The Dark Tower (2017)
Stephen Kingin Musta torni -kirjasarjaan perustuva elokuva ei sekään ole kovin kehuttava tapaus. En juurikaan tunne kirjasarjaa (ekaa osaa koitin joskus lukea mutta kesken jäi), mutta tämä leffa tuntui siltä, että kahdeksan Kingin tiiliskiveä on ängetty puoleentoista tuntiin ja senhän arvaa, mitä siitä seuraa. Jos jotain kehuntynkää pitää antaa niin taustalla oleva lore on sentään ihan mielenkiintoista, mutta onko sekään tämän leffan ansiota...

Itse mustan tornin lukeneena kaikkia kirjoja ei ole tuohon laitettu, osia kylläkin.
Ja itse tykkäsin tästä elokuvasta. Kun Stephen näitä kirjoja kirjoitteli, hänellä oli aika rankka kausi (viina&lääkkeet) ja sen huomaa. Suuri homma tuoda tuo kirjasarja ruudulle, oli kyseessä iso tai pieni ruutu. Yksi tykkää, toinen ei.
 
The Walk
Yle Areena

Tositapahtumiin perustuva elokuva ranskalaisen nuorallakävelijä Philippe Petit'n kävelystä WTC-tornien, tuolloin maailman korkeimpien pilvenpiirtäjien, välille viritetyllä vaijerilla 400 metrin korkeudessa.

En ole ihan varma, oliko neljännen seinän rikkominen sekä taiteilu draaman ja komedian välillä paras ratkaisu. Mutta lopputulos on oikein viihdyttävä ja varsinaiseen kävelyyn valmistautuminen kuin parhaasta jännäristä konsanaan. Harmi, että tavallinen tv-ruutu latistaa pahasti korkeuksissa kiipeilyn vaikuttavuuden.

4/5
____________________

Mothering Sunday
Teattereissa

Britit ovat hioneet Mothering Sundayn kaltaisten epookkidraamojen tekemisen huippuunsa. Kuvaus, lavastus, puvustus, musiikki ja näyttelijät ovat parasta a-luokkaa. Mutta valitettavasti tarina on pelkkää tyhjää täynnä.

Alastomana haahuilu tyhjässä kartanossa ja hyppiminen eri aikatasoissa on juuri sellaista syvälliseltä näyttävää "taidetta", jolla saadaan itseään älykköinä pitivät kriitikot kehumaan elokuvan symboliikkaa, voimaantunutta päähenkilöä sekä naisohjaajan visiota. Mutta tavalliselle katsojalle tämä ei anna mitään. Elokuva unohtuu saman tien, kun astuu ulos teatterista.

Kiitämme: Kuvausta, musiikkia, näyttelijäsuorituksia, alastomuutta ja seksikohtauksia.
Moitimme: Juonen ja tarinan olemattomuutta sekä pinnallista tekotaiteellisuutta.

1/5
 
Kuolema niilillä (2022)
Disney+

Oikein mukavasti "modernisoitu". Näitä katsoo mielellään, kun roolivalinnat osuu kohdilleen.
 
The Adam Project (2022)
Netflixin koko perheen scifi-aikamatkailuleffa, pääosassa Ryan Reynolds. Ei toiminut mulle, huomasin usein räplääväni puhelinta tämän aikana. Atmos-ääniraita sentään paikoitellen kohtuullinen.

Jurassic Park (1993)

Michael Crichtonin kirjaan perustuva scifi-klassikko viihdemogulista, joka kloonaa dinosauruksia eloon tehdäkseen niistä huvipuiston. Mikä tässä muka voisi mennä vikaan? Hyvä pätkä, tämä on tullut nähtyä vuosien varrella monta kertaa ja nyt 4K-levyhyllystä. Jopa niin monta kertaa, että muistan monta repliikkiä ulkoa. Erityismaininta John Williamsin erinomaisesta musiikista ja alusta, joka on ehkä jopa parhaiden leffa-alkujen top kympissä. Myös levyn DTS:X Master Audio -ääniraitaa hyödynnetään hyvin.

Blade Runner 2049 (2017)
Denis Villeneuven ohjaama jatko-osa scifi-klassikolle, tämäkin 4K-levyhyllystäni. Hot take: Mielestäni Arrival on parempi leffa ohjaajalta, juoni ja hahmot ei tässä oikein vakuuta. Sen sijaan audiovisuaalisesti leffa on upea. Maisemat ovat huikeita dystooppisen tulevaisuuden näkymiä ja Atmos-ääniraitaa hyödynnetään hyvin.
 
Mission: Impossible 1–6 (1996–2018)

Tuli ensimmäistä kertaa katsottua nämä peräjälkeen viikon parin sisällä, kun ne vielä Netflixissä oli. Olen kyllä aina pitänyt etenkin ensimmäisestä osasta ja näistä uusimmista, mutta onhan toi koko leffasarja lajissaan melko ainutlaatuinen. Jopa vähiten pidetty Woon ohjaama toinen osa jätti hymyilemään. Onhan se tyyliltään Ethan Huntin pahin (ja ainoa) syrjähyppy, mutta toisaalta ne sadat ja taas sadat hidastukset, ylikornit pahikset jopa lajinsa standardeilla ja kameratyö on lopulta aikansa kuva ja varsin ilahduttava paketti. Tässäkin kuitenkin nähdään Ethan moottoripyörän selässä. Viimeistään kaksi uusinta, Rogue Nation ja Fallout, on jo niin viimeiseen hiottu action-juna, ettei paremmasta väliä. Cruisen omat stuntit on toki aivan ällistyttäviä.

The Batman (2021)

Kieltämättä hämmästyttävän pitkä elokuva, mutta niin noi tuntuu nykyään melkein kaikki olevan. Pidin paljon siitä huolimatta. Reeves on kyllä Fincherinsä katsonut, oli välillä niin 1:1 kumarruksia Se7enin suuntaan. Pidin Pattinsonista, mutta kaikista eniten pidin Kravitzista ja Turturrosta. Mitä tulee elokuvan kiisteltyihin puoliin – emo-Bruceen, kämäisiin leluihin, Kissanaisen balaclavaan – pidin niistäkin. Tuntui että elokuvassa lähes jokainen yksityiskohta oli kerronnan kannalta perusteltu, ja se jos jokin uupuu usein isoista leffoista. Eli hahmoa ja juonenkäännettä tuodaan sisään just because. Tässä kuitenkin elettiin sitä Batmanin ekaa tai tokaa vuotta, joten pidin nimenomaan tarinan kannalta uskottavana, että Batmanin lelut, Catwomanin maski ja Bruce itse on vielä alkumetreillä. Leffa tuntui analogiselta. Batman kyllä käytti köyttä ja autoa ja sen sellaista, mutta mistään ei tehty numeroa, sillä ei Batmanin vehkeet vaan ole vielä sillä The Dark Knight -tasolla, että niistä olisi syytä tehdä numeroa. Sama pätee Bruceen. Mielestäni etenkin jatkon kannalta on paljon kiinnostavampaa ja uskottavampaa, että Bruce Wayne on vielä tässä vaiheessa vahvasti vanhempiensa kuoleman murtama, sosiaalisesti kömpelö miehenalku, eikä mestarillisesti playboy-miljonäärin ja Batmanin rooleja lennosta vaihtava supersankari. Reeves ei siis ollut tehnyt hahmosta emoa emoilun vuoksi, vaan uskollisuudesta hahmokerrontaa kohtaan.

Dune (2021)

Jos nyt jostain asiasta haluan ottaa Batmanilta pisteen pari pois sen kolmen tunnin kestonsa lisäksi, on se varmaan ihan vain Dunen takia. Tsekkasin tämän toistamiseen ja varmasti tulen katsomaan useasti uudelleen. Batmanin jälkeen jos on sellainen olo, että tässäpä oli yksi vuoden kohokohtia, ja sitten laittaa Dunen pyörimään seuraavana päivänä, tulee vähän sellainen olo, että kohokohta sai uuden merkityksen. Täysin suvereenia hallintaa ja taituruutta alusta loppuun. Yksikään kohtaus, valo tai varjo ei ole turha. Jokainen asia on mietitty ilman, että elokuva tuntuu aneemisen jäykältä. Se hengittää ja etenee omalla painollaan. Dunen tuleva toinen osa pelottaa vain siitä syystä, että ensimmäisen tasolle yltäminen tuntuu mammuttimaiselta haasteelta. En käynyt aikanaan teatterissa asti katsomassa, mikä oli varmaan viime vuoden pahimpia mokiani. Täytyy korjata asia.
 
The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford (2007)
Tämä uuslänkkäri kertoo tunnetun lainsuojattoman ja tämän jengin loppuajan elämästä ja sillä on ehkä pisin koskaan näkemäni nimi. Leffa on myös pitkä (yli 2,5 h) ja muutenkin hidastempoinen. Mutta you know what, se on silti hyvä. Varsinkin ohjaus ja näyttelytyö vakuuttavat.

Point Break (1991)
Taas löytyi Kathryn Bigelow'n alkupään näkemätöntä tuotantoa. Olen skipannut tämän kun surffaus ei kiinnosta, mutta olisi pitänyt jättää tämän kohdalla ennakkoluulot narikkaan, sillä tämäkin oli hyvä. Keanu Reevesin näyttelemä FBI-tulokas soluttautuu edesmenneen Patrick Swayzen johtamaan surffarijengiin tutkiakseen pankkiryöstöjen sarjaa. Mukana menossa myös Gary Busey.
 
Uusi Batman, helvetin tylsä ylipitkä pökäle. Batmobile oli parasta tässä leffassa.
 
Hitman's Wife's Bodyguard on komedia, joka ei naurata. Ryan Renolds näyttelee lisenssinsä menettänyttä henkivartijaa, joka joutuu ammattitappajan vaimon avuksi pelastamaan tämän kidnapattua aviomiestä ja siinä sivussa koko euroopan sähköverkon tuhoamiselta. Samuel L Jackson ja Salma Hayek eivät saa avioparina aikaiseksi edes pientä kipinää ja näyttelevät todella väsyneen oloisina palkkatappaja-roolejaan. Kiroilu ja suunsoittaminen ei yksinkertaisesti riitä komediaksi.

Tietokonetehosteet näyttävät halvoilta ja niitä riittää kun autoja, veneitä ja sähköverkkoja räjäytetään eri vaiheessa. Samoin helikopteri näyttää eri elokuvasta leikatulle tehosteelle.

Antonio Panderas on pahiksena edes jonkin verran koominen hahmo.

Elokuvan juoni on täynnä epäloogisuuksia ja sankarit mm. juoksevat luotisateessa useamman kerran, mutta ampuvat itse "head-shotilla" vihollisia läjäpäin jne.

Arvosanaksi 1/5

 

Huh huh, mikä leffa. Tuleva saa Dr Strangen jatko-osa saa olla todella hullu, että ylittäisi tämän leffan multiversumihulluuden, vaikka leffan nimessä onkin madness. Ehkä leffan huumori meni hieman yli joissain kohdissa, mutta osui silti omaan makuhermoon.

9/10. Täytyy ostaa hyllyyn, kun levyversio ilmestyy

Tulossa Jenkeissä 4K, joten ehkä meilläkin jossain vaiheessa.
 
Liekehtivä torni (1974) - IMDb pitää sisällään liutan suuria nimiä ja on loistava katastrofielokuva.

Pilvenpiirtäjän avaisjuhlien merkeissä arkkitehti (Paul Newman) ei ole ollenkaan tyytyväinen rakennuttajan (william Holdenin) vävyn teettämiin sähkötöihin, kun varageneraattori pamahtaa ja hän joutuu näkemään työn jäljen. Eristykset ovat vastoin hänen tahtoaan ja hän vaatii avaisjuhlien siirtämistä, kunnes puutteet on korjattu. Tähän rakennuttaja ei kumminkaan suostu ja järjestelmää käyttöönottaessa tapahtuu sitten arkkitehdin pahin pelko, syttyy yhdessä varastossa tulipalo. Samaan aikaan pilvenpiirtäjän ylinkerros täyttyy juhlavieraista... Ja silloin kun itse palokunta on paikalla ja palopäällikkö (Steve Mcqueen) on keskustellut sähköturvallisuusongelmasta arkkitehdin kanssa ja painottanut rakennuttajaa siirtämään ne juhlat pohjakerrokseen, on jo liian myöhäistä.

Jos kuvittelisit pitäväsi Titanicista ilman suurta rakkaustarinaa, niin tämä olisi hyvä valinta. Jotkut kohdat hivenen kliseisiä ja olisin leikannut, mutta eivät kokonaisuutta lannista -4/5
 
Dune 2021

Voi jösses että oli pitkäveteinen leffa!
Ekaan tuntiin ei tapahtunut niin kuin yhtään mitään. Sitten vähä jotain ja taas pitkä tovi, ettei mitään

Musiikit oli ihme ulinaa ja joikausta koko leffan ajan
Mutta itse tarinan jatkon luultavasti haluan nähä, joten tulee varmaan katsottua se jatko-osakin.

2/5
 
Dune 2021

Voi jösses että oli pitkäveteinen leffa!
Ekaan tuntiin ei tapahtunut niin kuin yhtään mitään. Sitten vähä jotain ja taas pitkä tovi, ettei mitään

Musiikit oli ihme ulinaa ja joikausta koko leffan ajan
Mutta itse tarinan jatkon luultavasti haluan nähä, joten tulee varmaan katsottua se jatko-osakin.

2/5
Jonnet ei muista. Pitää ymmärtää, että musiikissa ja muissa tulee kunnioittaa alkuperäistä kulttielokuvaa. Olisi melko kornia, jos alkuperäisestä elokuvasta olisi säilytetty ainoastaan nimi...
 
Batman (2022)
Katsottiin rouvan kanssa tämä uusin version. Missään nimessä ei ollut huono. Pitkä elokuva, vaikkei siltä tuntunut. Hyvin toimiva paketti.

4/5
 
Jonnet ei muista. Pitää ymmärtää, että musiikissa ja muissa tulee kunnioittaa alkuperäistä kulttielokuvaa. Olisi melko kornia, jos alkuperäisestä elokuvasta olisi säilytetty ainoastaan nimi...
Sori OT, mut en pidä itseäni jonnena, kuitenkin miltei 40v ukko.
Mutta tosiaan en ole nähnyt sitä alkuperäistä leffaa
 
Jonnet ei muista. Pitää ymmärtää, että musiikissa ja muissa tulee kunnioittaa alkuperäistä kulttielokuvaa. Olisi melko kornia, jos alkuperäisestä elokuvasta olisi säilytetty ainoastaan nimi...

Nyt kyllä meni vähän ohi. Miksi pitäisi kunnioittaa jotain vanhaa elokuvaa? Säilyttihän se vanha korni elokuvakin vain nimet?
 
Minäkin itse asiassa nautin kovasti Dunesta. Kävin sen katsomassa IMAX teaterissa ja sain sukellettua elokuvan syvimpään. IMAX kokemus pitää toistaa kun Dune 2 tulee ulos.
 
Ghost in the Shell (2017)
Animecyberpunkklassikon näytelty versio. Tässä kuoressa ei ole kyllä henkeä sitten yhtään, sieluton ja turha remake. Atmos-ääniraitakin on aika vaivainen. En kyllä keksi juuri mitään, mikä tässä olisi parempaa animeen verrattuna. Tai no, on siinä sentään Scarlett Johansson.
Jolt (2021)
Kate Beckinsale näyttelee (sivullisille) vaarallisista raivokohtauksista kärsivää naista, jonka treffikumppani murhataan ja tämä lähtee kostoreissulle. Tämä oli niin pöljä leffa, että meni oikeastaan jo viihdyttävän puolelle, varsinkin pienessä hiprakassa.
 
Kunnian polut (Paths of Glory) [1957]

"Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvassa mestariteoksessa kolme sotilasta joutuu sotaoikeuteen hyökkäyksen epäonnistuttua."

Stanley Kubrikin mustavalkoinen sotaelokuva on katsottavissa Yle areenasta vielä tänään. Taisi olla ensimmäinen mustavalkoinen elokuva josta todella pidin, silloin aikoinaan 50-luvulla ollut varmasti erittäin hyvä.
(EDIT3: Olen saanut jostain virheellisen käsityksen että 50-luvulla vielä opeteltiin elokuvan tekoa, eivätkä sen ajan elokuvat ole kestäneet aikaa)

Luulin että tämä olisi joku hitaasti etenevä ja tylsä, mutta ei! Elokuva rullaa eteenpäin mukavan nopeasti eikä turhilta tuntuvia kohtauksia ole. Esim. oikeudenkäynnissä kuulusteluita tehdään monta putkeen ja ukkojen pitää kävellä 10 metrin matka. Nykypäivänä se turha 10 metrin käveleminen olisi näytetty, mutta tässä vain ensimmäinen käveli ja muut olivat pöydän edessä heti nimenhuudon jälkeen. Aivan pikku juttu mutta niin toimiva.

Nykypäivän elokuviin verrattuna 4/5. Aikoinaan varmasti 5/5.
EDIT2: Nyt ku mietin lisää niin onhan tämä 5/5 nykyäänki. Helposti katsottava mutta sisältää vaikka mitä, eikä tarvi mitään yliopistotutkintoa että tajuaa. :D

EDIT: Yle areenassa on myös Oscars voittaja Parasite (2019) ja poistuu vasta kesällä.
 
Viimeksi muokattu:
Kunnian polut (Paths of Glory) [1957]

"Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvassa mestariteoksessa kolme sotilasta joutuu sotaoikeuteen hyökkäyksen epäonnistuttua."

Stanley Kubrikin mustavalkoinen sotaelokuva on katsottavissa Yle areenasta vielä tänään. Taisi olla ensimmäinen mustavalkoinen elokuva josta todella pidin, silloin aikoinaan 50-luvulla ollut varmasti erittäin hyvä.

Luulin että tämä olisi joku hitaasti etenevä ja tylsä, mutta ei! Elokuva rullaa eteenpäin mukavan nopeasti ja mitään turhaa ei näytetä. Esim. oikeudenkäynnissä kuulusteluita tehdään monta putkeen ja ukkojen pitää kävellä 10 metrin matka. Nykypäivänä se turha 10 metrin käveleminen olisi näytetty, mutta tässä vain ensimmäinen käveli ja muut olivat pöydän edessä heti nimenhuudon jälkeen. Aivan pikku juttu mutta niin toimiva.

Nykypäivän elokuviin verrattuna 4/5. Aikoinaan varmasti 5/5.
EDIT2: Nyt ku mietin lisää niin onhan tämä 5/5 nykyäänki. Helposti katsottava mutta sisältää vaikka mitä, eikä tarvi mitään yliopistotutkintoa että tajuaa. :D

Mahtava elokuva tosiaan.

Ensimmäistä kertaa kun katsoin, niin odotin puhdasta sotaelokuvaa, mutta tämä olikin jotain muuta. Elokuva nojasi enemmän draaman ja moraalisten kysymysten puolelle.

Kirk Douglas vetää huikean roolin.
 
Mahtava elokuva tosiaan.

Ensimmäistä kertaa kun katsoin, niin odotin puhdasta sotaelokuvaa, mutta tämä olikin jotain muuta. Elokuva nojasi enemmän draaman ja moraalisten kysymysten puolelle.

Kirk Douglas vetää huikean roolin.
Pakko tulla itsekin kehumaan, kun huomasin tämän täällä, että Paths of Glory on yksi kaikkien aikojen suosikkileffoistani ja ehdottomasti Kubrickin parhaimmistoa.

Kannattaa omistaa päivästään hetki ja pistää pyörimään, jos ei ole vielä nähnyt. Varmasti sytyttää kenessä tahansa kipinän Kirk Douglasin töitä kohtaan.
 
A Quiet Place (2018)
Tuli tämä scifijännäri katsottua uusiksi, jossa Maapallon ovat vallanneet sokeat mutta äänen perusteella metsästävät olennot. Mistä ne tulivat, ei kerrota, tarina keskittyy yhden perheen selviytymiseen tässä maailmassa. Ekalla kerralla ei toiminut oikein pätkääkään, lähinnä tuli mietittyä cinemasinsmaisesti juoniaukkoja. Tällä kertaa oli parempi äänentoisto tarjolla ja leffa toimi vähän paremmin, varsinkin yläkaiuttimia osattiin käyttää muutamassa kohtauksessa. Tämä osoittaa, että kyllä niinkin epäoleellisilla asioilla kuin ääni ja kuva on merkitystä leffaelämykseen.
The Northman (2022)
Robert Eggersin (The Witch, The Lighthouse) uusin leffa The-sarjassa kertoo viikinkiprinssistä, joka joutuu todistamaan kuningasisänsä kuoleman, melkein kuolee itsekin, pakenee ja vannoo kostoa. Ihan hyvä leffa, mutta pidin ohjaajan aiemmista enemmän. En tarkalleen osaa sanoa, miksi näin. Varmaan pitänee tämä katsoa joskus myöhemmin uusiksi ja katsoa, näkeekö sen silloin eri tavalla. The Lighthousekin toimi toisella kerralla paremmin.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
257 863
Viestejä
4 480 426
Jäsenet
74 021
Uusin jäsen
Lumikki

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom