Mitä elämässä tekemääsi valintaa kadut?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja JHMK
  • Aloitettu Aloitettu
No vaikka sitä, että vietin minäkin 10 vuotta parisuhteessa käytännössä frigidin naisen kanssa. Kyllä nyt joskus naitiin, mutta voi jeesus mikä ero ns. normaaliin naiseen.

Kotoa kasvanut velvollisuudentunto, elokuvista opittu epärealistinen romantiikan taju, ja se, että kyseessä oli ensimmäinen suhteeni ylipäätään olivat aika voimakkaita tekijöitä tähän.

Onneksi tulin lopulta järkiini, ja kasvatin pallit. Nyt kun omaa realistisemman kuvan naisista ylipäätään, on oma elämä kovastikin paljon helpompaa.

Jälkikäteen katsellen ja uusia tyttöystäviä vertaillen olen suorastaan järkyttynyt siitä mitä helvettiä siinä tapauksessa näin, ja varsinkin niin pitkään, kun ei mikään mallikaan ollut kyseessä.

Tämän siitä sain kun kasvoin feminiinisen vässykkämieskulttuurin keskelle.
 
En nyt kaikkia mahdollisia vääriä valintoja halua kertoa mutta laitetaan nyt osapuilleen sellaiset joita on kaduttu pitkään ja hartaasti.

Aikajanallisesti nämä eivät ole missään järjestyksessä.
-Lyhyt seurustelusuhde hyvän kaverin siskon kanssa
-Visa-kortin tappiin vinguttaminen, maksamatta jättämisestä lähtenyt ulosotto kierre joka kesti 2010->2016 tammikuuhun asti. Joka stanan euron ja sentin olen kylläkin maksanut korkojen kera takaisin mutta luottotietoja saa vielä hetken odotella takaisin.
-Toyota Soarerin myyminen -> exä pakotti vaihtamaan perhe-autoon.
-Edellinen seurustelusuhde josta jäi 18vuotinen elatusmaksujen maksu pakko. (Ihana tytär kylläkin)
-16-22väliset vuodet tuli lanitettua ja pelailtua melko paljon. Koulut menivät siinä vasurilla.
-Ensimmäisen ammatin valinta(Elektroniikka-asentaja -> koskaan en ole näitä hommia tehnyt)
-Exästä eroamisen jälkeen 6kk elämästä meni pelkästään työhön, ryyppäämiseen ja kavereihin, 6kk ryyppäyksien hinnaksi tuli lähemmäs 10000euroa.
-Exästä eroamisen jälkeen hankittu hauskanpito-väline Nissan Pulsar GTi-R n. 300kw tehoa. 6000euroa + satoja litroja polttoainetta 3kk aikana.
..
Tästä taitaa tulla melkoinen synninpäästö jos jatkan niin parempi lopettaa tähän kohtaan. :vihellys:
 
-Visa-kortin tappiin vinguttaminen, maksamatta jättämisestä lähtenyt ulosotto kierre joka kesti 2010->2016 tammikuuhun asti. Joka stanan euron ja sentin olen kylläkin maksanut korkojen kera takaisin mutta luottotietoja saa vielä hetken odotella takaisin
Saako kysyä sellasta että kauanko siinä luottotietojen menettämisessä kestää? Kun eikös se vaadi että perinnästä tulee "virallista"? Eli aika pitkään ekan laskun saamisesta?
 
Saako kysyä sellasta että kauanko siinä luottotietojen menettämisessä kestää? Kun eikös se vaadi että perinnästä tulee "virallista"? Eli aika pitkään ekan laskun saamisesta?

Voiko luottotiedot saada jotenkin takaisin?
Luottotietohäiriön pituus vaihtelee 2-4 vuoden välillä. Mutta kannattaa muistaa se, että halutessasi luottotietosi takaisin, pitää sinun tämän 2-4 vuoden aikana hoitaa raha-asiasi täydellisesti. Luottotietohäiriön kesto lisääntyy, jos tänä aikana jätät laskusi maksamatta ja saat uuden merkinnän. Näin ollen kannattaa olla tarkka rahojensa kanssa, jotta saat luottotietosi kuntoon mahdollisimman pian.

Minun tapauksessa viimeinen perintälasku on laitettu täytäntöön 2015 keväällä joten jos 2 vuotta niin pitäisi kysellä sitä jo tuolta asiakastiedosta ellei tuota 2 vuotta aleta laskea siitä kun se lasku on kokonaisuudessaan maksettu.
 
Voiko luottotiedot saada jotenkin takaisin?
Luottotietohäiriön pituus vaihtelee 2-4 vuoden välillä. Mutta kannattaa muistaa se, että halutessasi luottotietosi takaisin, pitää sinun tämän 2-4 vuoden aikana hoitaa raha-asiasi täydellisesti. Luottotietohäiriön kesto lisääntyy, jos tänä aikana jätät laskusi maksamatta ja saat uuden merkinnän. Näin ollen kannattaa olla tarkka rahojensa kanssa, jotta saat luottotietosi kuntoon mahdollisimman pian.

Minun tapauksessa viimeinen perintälasku on laitettu täytäntöön 2015 keväällä joten jos 2 vuotta niin pitäisi kysellä sitä jo tuolta asiakastiedosta ellei tuota 2 vuotta aleta laskea siitä kun se lasku on kokonaisuudessaan maksettu.
Tarkoitin siis että kauanko kesti merkinnän saamisessa. Siitä hetkestä kun eka normaali lasku oli erääntynyt.
 
Tarkoitin siis että kauanko kesti merkinnän saamisessa. Siitä hetkestä kun eka normaali lasku oli erääntynyt.

Se ensimmäinen merkintä tuli Visa-laskusta. Muistaakseni 2kk kun kortti irtisanottiin ja samalla tuli ilmoitus merkinnästä kirjeitse.
 
Se ensimmäinen merkintä tuli Visa-laskusta. Muistaakseni 2kk kun kortti irtisanottiin ja samalla tuli ilmoitus merkinnästä kirjeitse.
No aika nopeasti. Mut sulla ei sit ollut rahaa siinä pankissa? Luulis että ne tasaa sun muilta tileiltä jos yksi on miinuksella.
 
Ei ollut ja omaa tyhmyyttä kun jätti vaan asiat hoitamatta. :dead::sori:
Kuullostaa ikävältä. Mut en oikein ymmärrä miten se noin nopeasti tuli. Joskus jäi matkan takia maksamatta yks visalasku(tulee kerran kuukaudessa) niin seuraavassa oli vaan sen kuun ja seuraavan kuun erät.
 
Kuullostaa ikävältä. Mut en oikein ymmärrä miten se noin nopeasti tuli. Joskus jäi matkan takia maksamatta yks visalasku(tulee kerran kuukaudessa) niin seuraavassa oli vaan sen kuun ja seuraavan kuun erät.

2kk se oli muistaakseni maksamatta ja sitten alko tapahtuu vasta. Ei ne paljon siinä kohtaa kysellyt enää. tämä siis 2010.

Oppirahat täytyi maksaa siitä että oppi ymmärtämään rahan-arvon sekä miten ja mihin sitä rahaa käytetään. :oops::sori:
 
- Nuorempana jouduin/suostuin vaikka millaiseen kiusaamiseen ja pallotteluun, olin kasvanut ns. pumpulissa enkä ymmärtänyt monen ihmisen olevan täysiä kusipäitä.

Tämä juuri. Olisi pitänyt ottaa irtiotto jo ala-asteella eikä vasta yläasteella eli välittömästi nyrkki naamaan vaan. Jälki-istuntolappu ilmoitustaululla olisi vaan lisännyt respektiä. Kunnioitus on helvetin tärkeä asia, että vastapallo harkitsee sanansa tarkkaan, että ei tule vastapalloon.
 
^ ylläolevaan voi jokseenkin samaistua. Pohjimmainen virhe oli kuitenkin aloittaa peruskoulu vuosi etuajassa.
 
Tavallaan harmittaa se, että menin inttiin, enkä suoraan vankilaan. Niin älytöntä hommaa oli. Toisaalta sitten harmittaa että menin intissä helpoimman kautta. Aukkiin kovasti yrittivät tunkea, mutta kieltäydyin, ja 6kk lähinnä kattoon syljeskelyä.

Toinen isompi harmituksen aihe on että annoin toisen ihmisen kusta raha-asiat aika pahasti. Fiksumpi olisi huomannut merkit jo aika aikaisessa vaiheessa, mutta itse menin täysiä seinää päin aina luottotietojen menoon asti.

edit: Muokataan nyt vielä tuohon alempaan sen verran, että omaa tyhmyyttä toi tietysti oli. Fiksumpi, ja vähän tyhmempikin olisi tuon allikon välttänyt.
 
Kirjoitin jotain mutta pyyhin pois. Turha jäädä jossittelemaan ;)
 
Naisiin liittyy useimmat mun katumukset, en jaksa niitä käydä edes avaamaan sen enempää...

Mutta muutoin esimerkiksi kuulon pilaaminen yöelämän metelissä vuosien varrella, ja passiivinen tupakointi menee vähän samaan kategoriaan - vielä kymmenen vuotta sitten baarit oli savua täynnä.
 
Sen verran nautin nykyisestä elämästäni, että eipä oo isoja katumisen aiheita. Voisi jopa ajatella, että toisilla valinnoilla ois elämä mennyt pahastikki metsään ja ns. epäonnistuneet valinnat oli niitä, jotka sit suojas tältä, että nykyää saa elämästä nauttia.

Iha jotaki yksittäisiä munauksia sitä katuu, tyyliin sanonut jotain todella tyhmää julkisesti, mutta eipä näitä nyt jaksa ku kerran vuodessa miettiä, että: "ainii, senki meni möläyttään". Noh, osa kasvuprosessiahan neki on.
 
- Seurustelusuhde, joka kesti neljä vuotta täysin epäyhteensopivan vastapelurin kanssa. Käytännössä ajan tuhlausta.

Tämmöisiä valituksia mä en ymmärrä. Tai siis ymmärrän siinä mielessä, että jos on ollut ihan perseestä koko aika, niin joo, mutta noin muuten. Jos on ollut kivaa, niin eihän se aika hukkaan ole mennytkään, vaikka ei sitä ikuista rakkautta nyt ollutkaan sillä kertaa. Ei loppunut suhde ole välttämättä epäonnistuminen tai huono kokemus. Tai ei varmaan edes usein ole.
 
Ketjua lukiessa tulin siihen tulokseen, ettei omia tyhmiä valintoja kannata liikaa murehtia ja katua. Alkaa vain tarpeettomasti ahdistamaan ja vituttamaan. Virheistä opit (toivottavasti) ja jatkossa sitten parempia valintoja.

Ihmissuhteet, raha, koulutus ja työ. Nuohan on loppujen lopuksi aika pieniä juttuja, kun vertaa kuolemaan. Ne tyypit ei ole täällä kertomassa katumistarinaansa, kun oma valinta johtikin ennenaikaiseen kuolemaan. Oli se sitten onnettomuus, itsari, tauti tai henkirikos.
 
Tämmöisiä valituksia mä en ymmärrä. Tai siis ymmärrän siinä mielessä, että jos on ollut ihan perseestä koko aika, niin joo, mutta noin muuten. Jos on ollut kivaa, niin eihän se aika hukkaan ole mennytkään, vaikka ei sitä ikuista rakkautta nyt ollutkaan sillä kertaa. Ei loppunut suhde ole välttämättä epäonnistuminen tai huono kokemus. Tai ei varmaan edes usein ole.

Valitettavasti tämä on aikamoinen yleistys tuntematta yksityiskohtia, jotka saa jäädä hämärän peittoon.
 
Tämmöisiä valituksia mä en ymmärrä. Tai siis ymmärrän siinä mielessä, että jos on ollut ihan perseestä koko aika, niin joo, mutta noin muuten. Jos on ollut kivaa, niin eihän se aika hukkaan ole mennytkään, vaikka ei sitä ikuista rakkautta nyt ollutkaan sillä kertaa. Ei loppunut suhde ole välttämättä epäonnistuminen tai huono kokemus. Tai ei varmaan edes usein ole.

Sinänsä hyvä tämäkin näkökulma. Ihan jokainen suhdehan lopulta kuitenkin on väliaikainen. Aikavälit vain eri suhteiden välillä on erilaisia. Jotkut päättyvät kuolemaan, toiset muihin syihin.

Mutta kyllä, yleisiä ovat (oma menneisyys mukaan lukien) sellaiset suhteet, jotka on jollakin tavalla perseestä alusta lähtien, mutta jota ei itselleen myönnä se yksinjäämisen pelon ja velvollisuuden tunteen keskellä, että paskaahan tämä on. Ja sitten jos on vähän kokemusta suhteista ylipäätään, niin ei ole myöskään minkäänlaista kokemus ja vertailupohjaa siihen että mitä se oikeastaan voisi jopa olla.
 
^ ylläolevaan voi jokseenkin samaistua. Pohjimmainen virhe oli kuitenkin aloittaa peruskoulu vuosi etuajassa.
Itse juuri päinvastoin. Halusin siis kouluun vuotta myöhemmin, koska synttärit on vuoden loppupuolella. Ilmeisesti tuo oli oikea päätös, koska en kerran halunnut sinne kouluun?

Ei taida olla erityisesti valinta, mutta sairastuminen masennukseen ja ahdistukseen eivät tietenkään ole kovin kivoja juttuja. Nyt kun miettii, niin tuo ahdistus on pitkään "vaivannut", mutta en ole osannut kertoa siitä kenellekään, koska en ymmärtänyt sitä tunnetta aiemmin? Pääosin elämä on mennyt kuten olen halunnutkin, ei ole siis mitään mitä erityisesti pitäisi katua.

Joku varmaan voi harmitella liian lyhyttä suhdetta ja joku sitten taas liian pitkää suhdetta?
 
Itse juuri päinvastoin. Halusin siis kouluun vuotta myöhemmin, koska synttärit on vuoden loppupuolella. Ilmeisesti tuo oli oikea päätös, koska en kerran halunnut sinne kouluun?
Joo, näitä vuoden myöhässä menneitä tiedän useampiakin. Kauhean montaa muuta ajoissa koulun aloittanutta ei oo tullut vastaan.
 
Kieltämättä ne lomaunivormut ja baskereineen on kuin commandolla, mutta sääntöjen mukaan ei saa vapailla pitää, minä pidin sekä baskerikin pysyi kaupassa päässä, että ei skini paista.:smoke:
Se on baretti eikä mikään baskeri senkin trolli!
 
Olen tehnyt vaikka mitä ihan järkyttävän typerää elämäni aikana, aika paljon jo tässä ketjussa mainittuja asioita, ja vielä typerämpiä juttuja joita en kehtaa kenellekkään edes anonyymisti kertoa. En silti osaa katua oikein mitään. En olisi ilman nuoruuden valintoja tässä tilanteessa, onnellisesti naimissa oleva perheenisä joka voi työaikana kirjoitella tänne. <3
 
Olen tehnyt vaikka mitä ihan järkyttävän typerää elämäni aikana, aika paljon jo tässä ketjussa mainittuja asioita, ja vielä typerämpiä juttuja joita en kehtaa kenellekkään edes anonyymisti kertoa. En silti osaa katua oikein mitään. En olisi ilman nuoruuden valintoja tässä tilanteessa, onnellisesti naimissa oleva perheenisä joka voi työaikana kirjoitella tänne. <3
No juuri näin. Jos nyt kerran menee hyvin, niin mennyttä ei parane muuttaa ollenkaan :) Koska jos muuttaa mennyttä, niin nykytilanne olisi aivan varmasti jollain lailla erilainen?
 
Ehkä lukion olisi voinut jättää käymättä ja siirtyä suoraan ammatillisen koulutuksen puolelle. Kyllä siinä jo epäilee kärsivänsä jonkinsortin lukihäiriöstä, kun helvetinmoisen rääkin ja hiustenrepimisen jälkeen kirjoituksista jäi käteen neljä approbaturia. Tunneilta ei käytännössä jäänyt mitään mieleen, lukeminen kokeisiin oli hyyyyvin hidasta (pahimmillaan 5-6h/80-100 sivua) ja parissa aineessa oli pakko turvautua tukiopetukseen.

Työelämä on onneksi sujunut paremmin, sillä töitä on riittänyt vaikka onkin tätä perus 10e/h hikipajahommaa. Sen verran halvasti tulee elettyä, että jää jotain sukanvarteenkin ja pääsee nauttimaan elämästä.
 
En kadu. Virheitä on tehty aika massiivisesti ja tehdään varmasti jatkossakin. Nuorempana kaduin asioita, mutta näin hieman vanhempana asiat ovat enemmän asettuneet perspektiiviin.
 
WoWin pelaamisen olisi voinut jättää aloittamatta, jos olisi tiennyt, millainen aikasyöppö siitäkin tulee. Tuli vähän laiminlyötyä muita asioita, mikä näin jälkeenpäin ehkä hieman harmittaa.
 
Olisin voinut olla tarkempi sen suhteen, millaisissa porukoissa liikuin, ja keheen luotin, ja varoa kieltäni. Mutta tuosta opitaan, eikä sitä kannata jäädä sen kummemmin murehtimaan.

WoWin pelaamisen olisi voinut jättää aloittamatta, jos olisi tiennyt, millainen aikasyöppö siitäkin tulee. Tuli vähän laiminlyötyä muita asioita, mikä näin jälkeenpäin ehkä hieman harmittaa.

Minua ei WoWiin uponneet tuhannet tunnit haittaa, sillä olen sitä kautta löytänyt paljon kavereita. Teininä tuota tuli eniten pelattua, ja silloin aika oli halpaa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 472
Viestejä
4 539 051
Jäsenet
74 803
Uusin jäsen
Mäntyvirta

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom