Mitä elämässä tekemääsi valintaa kadut?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja JHMK
  • Aloitettu Aloitettu

JHMK

-
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
712
Jätin armeijan käymättä.

18v olin aika epävarma mammanpoika, ja kun lapsuudesta löytyy 'mielisairaus' eli ADHD / Asperger, niin lääkäri sanoi aika suoraan et jos en halua mennä armeijaan niin hän kirjoittaa vapautuksen. Tuon ADHD lisäksi oli lievä alipaino vielä tuolloin.

Tuolloin oli ihan helpotus että ei tarvinnut mennä, koko asia meni aika huomaamatta. Mitä nyt kaverit ja puolitutut kävi armeijan tietty, ja kertoivat kokemuksiaan.

Vuosia kului, valmistuin esim AMK-opinnoista nopeammin kuin juuri kukaan ikäluokkani pojista kun tosiaan ei tullut välivuotta, suoraan vaan eteenpäin. Pitkään en ajatellut koko asiaa, mutta nyt työelämään siirtymisen jälkeen asia on alkanut vaivaamaan. En pysty osallistumaan aiheesta käytäviin keskusteluihin kun tosiaan omaa kokemsta ei ole, ja muutenkin jäi ylimääräiset kaverit ja mahdollinen tyttökaveri saamatta kun olin nössö.

Nyttemmin olen sitä mieltä että palvelus olisi mennyt leikiten, pidän kurista, säännöistä, ohjeista jne, joten olisin varmasti ollut mallikelpoinen sotilas. PRKL kun ei tullut mentyä

Olen ajatellut että jos tulisi töistä potkut tms niin voisin mennä vielä, mutta onhan 24v toisaalta aika 'wanha' inttiin.

Kannattaako tätä surkutella? Onko teillä vastaavia juttuja mitä kadutte?
 
Ei, tuollaista ei kannata surkutella. Kannattaa mieluummin olla iloinen, jos on noin pienet murheet. Minullakin muuten saattaa olla aspergeri, vaikka sitä ei olekaan oikeasti diagnosoitu, ja 24-vuotiaana olisin saattanut murehtia jotain noin hölmöä.

Itse en ole tehnyt mitään kovin pahoja fataaleja virheitä, mutta kadun kuitenkin muutamia kertoja, kun mokasin. Se, että tein aikanaan samantapaisen valinnan kuin edellä kuvaat, ei kuulu tähän sarjaan.
 
Nuorena jonnena ennen internetsiä opiskelin hetken terveydenhoito-oppilaitoksessa jossa 90% naisia jollon vielä istuttiin luokassa lukujärjetyksen mukaan ko tatit päivästä toiseen.
Muka herrasmiehenä en käyttänyt kunnolla hyväksi laaria joka oli tarjolla jatkuvasti tyyliin sokeiden valtakunnassa silmäpuoli on kunkku.

Viddu! Elämä opettaa!
 
Kannattaako tätä surkutella? Onko teillä vastaavia juttuja mitä kadutte?
Ei kannata surkutella. Minullekin kirjoitettiin aikanaan vapautus. Muistan kun istuin kutsunnoissa jonkun komitean edessä ja sieltä tuli ehdotus, että laitetaan C-paperit, niin sanoin, että "jaa no laitetaan sitten". Olin reilusti ylipainoinen videopelinörtti asperger tuohon aikaan. Nykyään on painoa 50kg vähemmän kuin tuohon aikaan ja lihastakin pikkuisen tilalla, niin on tullut välillä mietittyä, että olisikohan pitänyt vielä pyrkiä sinne, mutta sitten tulee mieleen, että eipä niiden nykyisten jonnejen kanssa kärsi olla kuitenkaan.

Hyvin harvoin on kukaan meikäläisen intin käymisestä kysellyt, mutta aina jos on tullut puheeksi, niin olen vaan sanonut, ettei ne huolineet, kun olin niin läski ja kaikki nauraa aina siihen päälle, että "täh, oikeesti?". Nythän tuosta on tavallaan helppo heittää läppää, kun ei ole enää semmoinen läskikasa, mutta jos olisi edelleen, niin toki sittenhän se voisi olla kiusallinen puheenaihe vieläkin.
 
Armeija on lapsellinen paikka ja kiihkonationalistien kasvuympäristö. En suosittele nykyiseen poliittiseen ilmapiiriin. Mielummin sitten johonkin vasemmistoanarkiaan mukaan, kun niillä on hyvä tuki lehdistössä ja puoluerahoituksessa. Käsittääkseni ne ei alennu mihinkään preussilaisiin polviasentoihin.
 
OP:n pitää itse punnita tuo intti, ei 24v nyt mikään ennenkuulumattoman vanha ole sinne. Jos se on sinulle henk.koht. tärkeä asia ja tuntuu ettet pääse tuosta yli, tai muuten kadut sitä lopun ikääsi vielä kuuskymppisenäkin niin ehkä helpointa olisi käydä se.

Tietty oletuksena että tuon vapautuksen voi perua tjsp.
 
AP:tä sivutakseni minua harmittaa, että olin niin selkärangaton vätys, että menin armeijaan. Vapautuksenhan olisi saanut melkeinpä pyytämällä kuten ap:kin. Siitä huolimatta, että intin käyminen oli jopa kaivattu reality break omassa elämäntilanteessani, niin siihen alentuminen tulee olemaan aina muistissani. Täysin järjetön paikka ja järjetön ajatus, että sellaisen käyminen kuuluisi jotenkin yleissivistykseen. Saati että haikailisin sinne takaisin.

Yhen kerran olin vieraalla paikkakunnalla keskellä ei mitään ja jouduin kävelemään yli 10 km takaisin autolleni bileissä sattuneen härdellin takia kun piti lähteä ''haneen'' sieltä. Oli ihme, että säilyin hengissä kotiin, kun jouduin kävelemään keskellä yötä kylmällä säällä jäisisillä teillä säkkipimeässä tuommoisen matkan kännissä –– autossa piilossa olleella vara-avaimella lähdin ajamaan takaisin kotiin ja en ollut päässy hakemaan tavaroita kaverin kotoota
Lähdit kännissä rattiin ja suurin virheesi tuona iltana oli mielestäsi se, että olit huonoissa bileissä?
 
Kerran Turussa nuorena miehenä linja-autoa odotellessa minulta tuli oikein nätti "working girl" kysymään, että lähtisitkö auttamaan kellonasennuksessa? Neitseellisen puhtoisena 18 vuotiaana panikoin ja esitin mitä ihmeellisempiä tekosyitä, miksen voi lähteä vaikka kovasti naista kiinnosti saada minut mukaansa. Sekään ei estänyt kun sanoin että ei ole kuin bussirahat. :D

En sitten lähtenyt. Nyt vanhempana kaduttaa. Ensikokemus olis voinu olla jotain ihan muuta kuin mitä se sitten oli, kännistä biljardia lihavan baarilöydön kanssa pimeässä...
 
Olen ajatellut että jos tulisi töistä potkut tms niin voisin mennä vielä, mutta onhan 24v toisaalta aika 'wanha' inttiin.

Kannattaako tätä surkutella? Onko teillä vastaavia juttuja mitä kadutte?

Sinne vaan. Eikä tartte tulla töistä potkuja. Saat lain nojalla vapaata varusmiespalvelun ajaksi.

Armeija oli ihan hauskaa aikaa ja kannattaa hakea johonkin vähän erikoisempaan paikkaan niin on mitä muistella. Jos olet vaikkapa Etelä-Suomesta, niin Lappiin palvelemaan. (Itse olen Lapista alunperin kotoisin niin hain tietysti Etelä-Suomeen palvelukseen eikä vituta yhtään että niin tein. Onpahan vähän eri inttijutut kuin lapsuudenkavereilla)

Itekkin olin jotain 22 tai 23 ku meniin inttiin eli "vanha jonne" kuten sinäkin. Oli siellä ihan perheellisiäkin jäbiä ja yhdellä oli jo kohta vanhan miehen kaljukin :)

Upseerin sitten meikästä tekivät. Upseerikouluun jos pääsee, niin kannattaa ehdottomasti mennä.
 
Ai niin unohdin sanoa: uniformulla saa sitten herkästi pillua. Korjaantuu sekin asia. Kynnät sitten oikein Isänmaan eestä prkl. Se on velvollisuus, muista sotilas. :smoke:
 
Ai niin unohdin sanoa: uniformulla saa sitten herkästi pillua. Korjaantuu sekin asia. Kynnät sitten oikein Isänmaan eestä prkl. Se on velvollisuus, muista sotilas. :smoke:

Kieltämättä ne lomaunivormut ja baskereineen on kuin commandolla, mutta sääntöjen mukaan ei saa vapailla pitää, minä pidin sekä baskerikin pysyi kaupassa päässä, että ei skini paista.:smoke:
 
Kieltämättä ne lomaunivormut ja baskereineen on kuin commandolla, mutta sääntöjen mukaan ei saa vapailla pitää, minä pidin sekä baskerikin pysyi kaupassa päässä, että ei skini paista.:smoke:

Mitä helvettiä? Pakkohan niitä on pitää lomalla. Eihän sotilaalla muuta ole....

Aina voi lisäksi olla matkalla varuskuntaan takas tai just sieltä tulossa. Jos nyt joku nipo sattuisi kysymään.
 
OT: Olin hulppeissa häissä melkein sata naamaa ja kuulin myöhemmin, että aika pian, kun ne erosi niin tämä mies oli pettänyt viikkoa ennen häitä ja tosiaan siitä naisesta näki, että se ei ollut kovin onnellisen näköinen. Ne vaan halusi pitää nuo juhlat, vaikka peli oli jo selvä.
 
Ostin talon, home talon. Luotin siis välittäjään ja sen tuttuun kuntotarkastajaan. 10 vuotta mennyt ja vielä vain maksellaan vanhoja pois.
 
Sitä, että muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan (kaverit jäi eikä uusia suhteita muodostunut).
 
Väärän koulun/alan valinta, 6 vuotta ja käteen jäi muutama hyvä kaveri.
 
Sitä, että....
1. vuonna 2005 tuli seurusteltua väärän naisen kanssa. Tuo tapaus vaikutti seuraaviin valintoihin yms yms...
2. Menin nykyiseen konserniin töihin.
3. Ihan kaikkea..
 
Mä olin jo lähes selvä, ku hyppäsin, se 10 km kävelyreissu virkisti päätä riittävästi, enkä ollu vielä ihan wasted. Ja mitä ite oisit tehny tossa tilanteessa keskellä ei mitään ? Puumattakaan siitä ,että ei kannata tuomita toisen tekoa, kun et todellakaan tiedä, mitä siellä joutui kokemaan.
Kumuloituvat ongelmat voivat hyvinkin johtua siitä, ettet hahmota eri asioiden painoarvoa.
 
Varmaankin kaikkea? Koko homma lähti varmaan siitä kun jossakin kouluuntutustumis hommassa en uskaltanu sanoa mitään opettajille jne niin piti käydä 9 vuotta erityisluokalla ja siitähä ei ollu mitään hyötyä. Amiksesta sain paperit varmaan sen takia etten olisi ainoa luokalle jääny kun sähköpuoli ei kiinnostanu enkä älynny kysyä jos vois vaihtaa puolta.

Pari vuotta sitte kävin media-assarin koulutuksen mutta eipä sieltäkää paljoa jääny käteen.
 
En nyt varsinaisesti kadu, mutta mietin tekoani vielä näin liki kymmenen vuotta myöhemmin. 2007 olisin voinut lähteä töihin Blizzardille, mutta tuolloin tapasin samalla naisen. 10 vuotta eteenpäin olen keskiluokkainen suomalainen hetero mies, jolla on vaimo ja yksi lapsi sekä omistusasunto. Olisin toki voinut asua myös joko Ranskassa tai USA:ssa ja olla töissä Blizzardilla.

Perkele.
 
Se kaduttaa, kun synnyin. Kusipäät, itsekkäät vanhemmat päättivät sitten kolmannen penskan hankkia. Tämän lisäksi väärän alan opiskelu. Monta vuotta täysin hukkaan. Aikalailla täyttä paskaa ollut eläminen tähän asti, ja tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Ainut keino päästä tästä eteenpäin olisi kunnollinen lottovoitto, mutta eipä taida sitä olla tulossa.

Kai sitä tietysti voisi jonkin leppoisan, pysyvämmän työn koittaa hommata jossain vaiheessa ja jotain opiskella työn ohella.
 
Kulutin ikävuodet 18-26 tietokoneella istuen. Käytännössä koko elämä oli tietokoneella (lähinnä peleissä).
Jos noista tuhansista tunneista olis käyttänyt osan edes johonkin fiksumpaan. Mutta ei.. Vtuttaa kun asiaa edes miettii..
 
^ Ajattelin juuri kirjottaa samaa, itsellä 17-23 ja istun edelleen...
 
Itse tuli intissä oltua 7kk ja sen jälkeen naisen takia sivariin.. On pari kertaa käynyt mielessä että ois voinut olla loppuun asti. Kuitenkin ihan hauskaa hommaa oli.

Ratit 17-vuotiaana autolla. Onneksi viisastuin tuon jälkeen.

Muutenkin ois voinu viinaa imeä vähemmän nuorempana. Ei siitä isompaa haittaa mulle tullut kuitenkaan kun oli hyvää naarasta yms. lähellä mutta herkästi ois voinu mennö vituiksikkin. Nykyään voi vaan olla kiitollinen että asiat meni hyvin. Herkässä se on ihmisen elämän suunta, ylä-aste ajan kavereista (8) on hengissä enää kolme ja edes etäistä elämänhallintaa on yhdellä.
 
Never regret anything because at the time it was exactly what you wanted, eiks vaan?

Isompia munauksia ei ole tullut tehtyä. Ainoa asia mikä harmittaa on että jätin pianon soiton
kun aloin soittamaan kitaraa. Olisi ollut tässä noin 30 vuotta soittovuosia...
 
Oma aivo- ja välittäjäainetoiminta on hieman ongelmallista ns. "normaalitilanteeseen" nähden. Muun muassa useimmat tunteet puuttuvat (mukaan lukien katumus). Tästä seuraa, että vaikka olen tehnyt tyhmiä valintoja elämässäni, niin en valitettavasti osaa katua mitään.

Ehkä olisi voinut nuorena käydä punttisalilla, opetella soittamaan kitaraa ja käydä esim. hieromakoulun ja ottaa laulutunteja, niin olisi enemmän alfa. Mutta mitäpä tuota jossittelemaan, elämä on potkinut päähän hyvällä tavalla ilmankin noita taitoja.

Edit: nyt, kun miettii niin pari hyvää rahantekotilaisuutta olen skipannut, jotka saattaisivat harmittaa: Flickrin perustajatiimiin mukaanlähtö, Facebookin Developer Team Lead -positiosta kieltäytyminen ja muutama vuosi sitten - nyt jo hyvän kokoisen - tekkifirman CTO:n paikasta kieltäytyminen...
 
Harmittaa, etten ostanut asuntoa vuosituhannen vaihteessa, vaan muutin asumisoikeusasuntoon. Meni vähintään 50 tonnia arvonnousua sivu suun.
 
Jätin armeijan käymättä.

18v olin aika epävarma mammanpoika, ja kun lapsuudesta löytyy 'mielisairaus' eli ADHD / Asperger, niin lääkäri sanoi aika suoraan et jos en halua mennä armeijaan niin hän kirjoittaa vapautuksen. Tuon ADHD lisäksi oli lievä alipaino vielä tuolloin.

Tuolloin oli ihan helpotus että ei tarvinnut mennä, koko asia meni aika huomaamatta. Mitä nyt kaverit ja puolitutut kävi armeijan tietty, ja kertoivat kokemuksiaan.

Vuosia kului, valmistuin esim AMK-opinnoista nopeammin kuin juuri kukaan ikäluokkani pojista kun tosiaan ei tullut välivuotta, suoraan vaan eteenpäin. Pitkään en ajatellut koko asiaa, mutta nyt työelämään siirtymisen jälkeen asia on alkanut vaivaamaan. En pysty osallistumaan aiheesta käytäviin keskusteluihin kun tosiaan omaa kokemsta ei ole, ja muutenkin jäi ylimääräiset kaverit ja mahdollinen tyttökaveri saamatta kun olin nössö.

Nyttemmin olen sitä mieltä että palvelus olisi mennyt leikiten, pidän kurista, säännöistä, ohjeista jne, joten olisin varmasti ollut mallikelpoinen sotilas. PRKL kun ei tullut mentyä

Olen ajatellut että jos tulisi töistä potkut tms niin voisin mennä vielä, mutta onhan 24v toisaalta aika 'wanha' inttiin.

Kannattaako tätä surkutella? Onko teillä vastaavia juttuja mitä kadutte?
Älä missään nimessä surkuttele tollasta. Olisit vain onnellinen ettei sua päästy orjuuttamaan sukupuolesi perusteella.

24v ei muuten ole missään nimessä liian vanha inttiin. On siellä niitä maksimi-ikäisiäkin.

Harmittaa, etten ostanut asuntoa vuosituhannen vaihteessa, vaan muutin asumisoikeusasuntoon. Meni vähintään 50 tonnia arvonnousua sivu suun.
Riippuu ihan et mikä asunto ja mistä. Omassakin on kuluja ja muistitko esim ottaa rahan arvon muutoksen huomioon Excelissäsi?
 
24-vuotias ei sinänsä ole liian vanha inttiin, mutta ajatusmaailma on muuttunut ja sen ikäisenä ei välttämättä ole kauheasti enää kiinnostusta leikkiä metsässä pyssyleikkejä saati hyppiä itseään reilusti nuorempien "muka-tärkeiden" sällien pillin mukaan. Samasta syystä intti kannattaa käydä melko nopsaan alta pois eikä turhaan lykätä.

Itse olen katunut jälkikäteen sitä, ettei silloin nuorempana kiinnostanut olla intissä kuin 6kk perusjantterina. Olisin voinut hakeutua kuljettaja- tai johtajakoulutukseen, jonne koittivat houkutella. Noh, eipä sillä ole kuitenkaan mitään merkitystä siviilielämän kannalta ja tärkeintä itselle on vain että se on hoidettu alta pois.

Niin ja jos sen kaiken tietokoneen ääressä vietetyn ajan olisin käyttänyt punttisalilla treenamiseen, opiskelemiseen, kirjojen lukemiseen...o_O
 
Viimeksi muokattu:
Eikö sitä kannata nostaa kytkintä. Hakee sairaslomaa, että ehtii hommaamaan asiat kuntoon. Asiat ehtii vielä korjaamaan, jos olet alle 40v mies... Ellei sitten ole yhteinen asuntolaina yms.
Tää oli siis nuorempana ja loppui kyllä sitten muutaman vuoden jälkeen. Olisi pitänyt lopettaa vaan aiemmin tai vielä parempaa uskoa ennusmerkkejä ja valita toinen nuori nainen, joka oli innokkaana kimpussa.

Elämä opettaa.
 
Kulutin ikävuodet 18-26 tietokoneella istuen. Käytännössä koko elämä oli tietokoneella (lähinnä peleissä).
Jos noista tuhansista tunneista olis käyttänyt osan edes johonkin fiksumpaan. Mutta ei.. Vtuttaa kun asiaa edes miettii..
No mistä jäit mielestäsi paitsi?
 
Riippuu ihan et mikä asunto ja mistä. Omassakin on kuluja ja muistitko esim ottaa rahan arvon muutoksen huomioon Excelissäsi?
Joo no tarkka summa riippuu tietysti asunnosta, mutta kyllä se tuota suuruusluokkaa olisi ollut. Markkinakorkojen laskulla oli sen verran suuri asuntomarkkinoita kuumentava vaikutus viime vuosikymmenellä. Pääkaupunkiseudusta kyse.
 
Joo no tarkka summa riippuu tietysti asunnosta, mutta kyllä se tuota suuruusluokkaa olisi ollut. Markkinakorkojen laskulla oli sen verran suuri asuntomarkkinoita kuumentava vaikutus viime vuosikymmenellä. Pääkaupunkiseudusta kyse.
No ehkä. Mutta jotta tosta laskusta saa rehellisen sun pitäisi säästyneet rahat sijoittaa. ASO kun tulee yleensä halvemmaksi kuin lyhennykset+vastikkeet. Spekulaatioon pitää laskea myös mahdolliset remontit jotka olisivat voineet helposti maksaa ton 50k€.

Ja vielä OP:n sen verran että eipä kaduta mikään. Fatalisti kun olen niin ymmärrän että eipä henkilön valinnoilla lopulta ole juuri mitään merkitystä. Ja kun muistetaan että 99,9% ihmisistä ei saa mitään merkittävää elämässään aikaiseksi, on aika sama mitä täällä puuhailee.
 
Nuorempana otin jääkiekon liian tosissani mokatakseni sen myöhemmin.

Kerran jossain koulun bileissä tyttö jonka sinä iltana tapasin katsoi silmiin ja sanoi "voi kun saisi seksiä tänään". Pelimiehenä vastasin "niimpä". En nähnyt enää toiste.

Edellisen eukon kanssa tuhlatut vuodet vaikka kaikki merkit oli olemassa jo vuosia ennen.
 
No ehkä. Mutta jotta tosta laskusta saa rehellisen sun pitäisi säästyneet rahat sijoittaa. ASO kun tulee yleensä halvemmaksi kuin lyhennykset+vastikkeet. Spekulaatioon pitää laskea myös mahdolliset remontit jotka olisivat voineet helposti maksaa ton 50k€.
Ei jäänyt tuohon aikaan varsinaisesti säästöön rahaa, koska vastike oli kuitenkin aika korkea. Tosin ASO-maksu oli otettu lainalla, ja sitä lainaa sai toki lyhennettyä ja siten pääomaa kerrytettyä. 50 tonnia remppoihin olisi varmaan johtunut putkiremontista. Olisihan sekin periaatteessa ollut ihan mahdollinen skenaario, tosin olisi saanut olla aikamoinen unelma-asunto, etten tuollaisen remppapommin tapauksessa olisi muuttanut karkuun.
 
Onhan niitä katumuksia vaikka kuinka. Mutta ei niitä kannata jäädä surkuttelemaan. Sen verran tosin kannattaa käyttää itsetutkiskeluun että opit virheistäsi jotain, pahin virhehän on toistaa samat virheet uudestaan ja uudestaan. Muuten kannattaa suunnata katseet tulevaisuuteen ja yrittää tehdä parempia valintoja jatkossa.

Aloittajalle kyllä suosittelen inttiin menemistä jos se kerran oikeasti kiinnostaa ja vapautus on vielä mahdollista kumota. Aika lyhyt se inttiaika kuitenkin loppujen lopuksi on ja sitten tiedät millaista se on. Muuten sua tulee vielä enemmän se kaduttamaan siinä vaiheessa kun sinne meneminen ei ole enää mahdollista.
 
Ei jäänyt tuohon aikaan varsinaisesti säästöön rahaa, koska vastike oli kuitenkin aika korkea. Tosin ASO-maksu oli otettu lainalla, ja sitä lainaa sai toki lyhennettyä ja siten pääomaa kerrytettyä. 50 tonnia remppoihin olisi varmaan johtunut putkiremontista. Olisihan sekin periaatteessa ollut ihan mahdollinen skenaario, tosin olisi saanut olla aikamoinen unelma-asunto, etten tuollaisen remppapommin tapauksessa olisi muuttanut karkuun.
Täällä kantakaupungissa olisi aivan kevyesti tullut tossa ajassa eri remontteja 50 kilolla. Talot kun on vanhoja. Ja tosiaan se että et onnistunut säästämään ei ole relevanttia tässä laskussa. Sun kulut kuukaudessa kun todennäköisesti oli alhaisemmat kuin omassa vastaavassa asuessa. Parhaat nousut olisi tehnyt kun olisi ostanut jostakin tulevaisuuden gentrifigaation kohteesta kuten Punavuoresta tai Kalliosta. Mut ei noita kannata harmitella, ihmisellä kun ei ole kristallipalloa. Tuurista kiinni.
 
En nyt varsinaisesti kadu hirveän montaa asiaa, mutta olisi joitain toki voinut tehdä toisinkin.

- En kyennyt katsomaan isäukon viimeisiä tunteja syövän kanssa vaan odotin kotona puhelinsoittoa. Ikää oli karvan yli 19v.
- Nuorempana jouduin/suostuin vaikka millaiseen kiusaamiseen ja pallotteluun, olin kasvanut ns. pumpulissa enkä ymmärtänyt monen ihmisen olevan täysiä kusipäitä.
- Seurustelusuhde, joka kesti neljä vuotta täysin epäyhteensopivan vastapelurin kanssa. Käytännössä ajan tuhlausta.
- Olisin mieluummin dippainssi kuin AMK-inssi, dippainssin tutkintoon siis pääsin myöhemmin mutten mennyt koskaan sitä suorittamaan. Työpaikka veti mukaansa ja siellä olen toistaiseksi vieläkin.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
261 463
Viestejä
4 538 652
Jäsenet
74 800
Uusin jäsen
Eemu04

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom