Minkä takia viime vuosituhannen elokuvissa on sellasta tiettyä visuaalista taikaa, jollaista uusi kuva ei saavuta?

[Sp3]

Tiedätte varmaan sen mieltä hivelevän kuvan ja estetiikan, kun katsot vaikka jotain Vertigoa, Taxi Driveria, The Blues Brothersia, Duelia jne. Ja nuo esimerkit tuli vaan sillä, et hiljan kattonu, ja taas ihaili sitä sellasta visuaalisuutta mitä ei nykyään enään tehdä!?

Yks tekijä, et ennen oli varmaan enemmän sellasta taiteenomaseen estiikkaan ja tunnelmaan pyrkimistä, nykyajan helposti tietynlaisen viihteellisen hengettömyyden sijaan.
Ja joka näkyy musta myös näyttelijöiden etäsemässä habituksessa vs. vanhemmissa filmeissä minusta ehkä enemmän sellasta aitoa säteilyä (mut liittymättä suoraan siis tähän kuvajuttuun).

Sit toinen tekijä. Ennen ympäristöt oli helpommin kuvauksellisempia. Asiat matsasi enemmän harmoniassa keskenään, ihmisten pukeutuminen, ympäristö, autot jne., puhutaan sitten kasarista tai 40-luvusta. Mut tämän selityksen ulosmittauten toki sillon, kun tehdään jotain vanhaa-aikaa kuvaava elokuvaa tässä ajassa.

Mut sitten kolmas. Mikä se juttu siinä vanhassa filmikuvassa on? Koska siinäkin on jotain. Ei vielä ysärinkään tietynlainen elokuvallinen kuva näytä samalta kuin nykyään uudessa elokuvassa, eikä puhuta nyt tarkkuudesta, joka sekin hyvä jossain 4K remasterissa.

 

[ZeroZero]

Itsekin oon huomannut että menneiden vuosikymmenten filmit on kyllä monesti uusia jollain tapaa viehättävämpiä ja tunnelmallisempia, mutta olen osittain pistänyt omankin ikääntymisen piikkiin.
Sitten teknisemmässä mielessä jossain 2000-luvun alkupuolella on tullut vastaan jotenkin kökön ja kolkon näköisiä leffoja - onkohan ensimmäisillä digivehkeillä kuvattu?

Mutta kenties filmit on nykyään enemmän massatuotettua roskaa ja mennään raha edellä, ainakin jos puhutaan näistä valtavirran elokuvista.
Jostain myös väitän kuulleeni, että DVD-elokuvien myynnin väheneminen/loppuminen vaikuttaa niin paljon elokuvien tuottoon, että ei ole hirveästi järkeä panostaa rahallisesti, jos elokuva menee teatterin jälkeen vain suoratoistoon.

 

[JuhoN]

Vanhat filmiajan cinema objektiivit tuottavat varsin miellyttävää kuvaa, niin filmille kuin digitaalisena. Tiettyä vintage estetiikkaa.

Värit voivat näyttää varsin miellyttäviltä kontrastin puutteesta huolimatta. Ehkä jopa sen takia. Tarkkaa kuvaa tulee muttei kumminkaan liian tarkkaa. Jokaisen ilmassa leijailevan pölyhiukkasen ei tarvi näkyä.

Valaistus on myös varsin erilaista vanhoissa ja uudemmissa elokuvissa kun nykyteknologialla voi hyvin pimeässäkin kuvata. Kunnon valonheittimet on vanhoissa leffoissa käytössä mikä kuuluu sen ajan estetiikkaan ja uusissa leffoissa se on hyvin luonnollisen näköistä.

Vanhojen cinemaobjektiivien ominaisuuksista voi käydä esim täältä katsomassa Rent Zeiss Super Speed Lenses — OLD FAST GLASS

Jotkut nopeet kuvat googlesta imuroin mutta onhan noissa ihan eri tunnelma
Schindler's List & Taken 2

 

[amoult]

CGI on kanssa yksi syy. Wanhoissa käytetty käytännön tehosteita, näyttäviä stuntteja, pienoismalleja ja matte painting tekniikoita jne. Aliens 1986 tästä hyvä esimerkki.
Vuosituhannen vaihteen tietokone-efektit ovat ikääntyneet heikosti ja näyttävät kehnolta. Uudemissa taas homma vedetty ihan överiksi. Marveleissa ja vastaavissa näyttelijät ovat vihreät spandexit päällä studiossa ja 90% materiaalista on renderoitu koneilla.

 

[ZeroZero]

Tämäkin tuli mieleen: Teal & Orange
En tiedä olenko joku kovinkin poikkeava yksilö, mutta omaan makuun ei lainkaan miellyttävä väriyhdistelmä.

 

[Elvis Jagger]

Vaikka itsellenikin eniten silmää miellyttää "se 70-luvun leffojen filmikameralookki", niin en kuitenkaan lähtisi digikamerasiirtymästä pääsyytä etsimään. Sitä film lookia voi kuitenkin tavoitella niilläkin.

Itse korostaisin lavastusta ja oikeita kuvauspaikkoja. Nykyään tunnutaan yhä useammin korvaavan sisätilat studiolla ja ulkokohtaukset greenscreenillä, siis myös elokuvissa joissa erikoistehosteita tai massakohtauksia ei muutoin ole eikä täten olisi mitään muuta kuin ehkä rahallista estettä käydä kuvaamassa oikeassa paikassa. Erityisesti ulkokohtaukset pistävät silmään sekä korvaan, kun esimerkiksi tuuli ei näy eikä kuulu, puhe kaikuu väärin ja valaistus sekä varjot on outoja. Tällainen on ainakin itselleni tehokas immersion pilaaja.

Sisätilat on toki vanhoissakin elokuvissa usein studioita, mutta ilman nykyisenlaista television mainoksista tuttua kliinistyyttä ja/tai liiallista tyylittelyä (valaistus) niin ne eivät tunnu samalla tavalla haittaavan.

Ja välillä vaikka olisikin kuvattu ulkona, niin lisävalaistuksella, nykykameroiden syväterävyydellä ja color gradingillä saadaan silti näyttämään luonnottomalta. (Color grading sinänsä vanha asia - tuo teal & orange -juttu on juuri sitä.)

 

[kahlekuningas]

Luulen että aikaisemmin elokuvien kuvaajilla oli enemmän tietynlaista taiteellista vapautta toteuttaa omaa näkemystään. Nykyään tuntuu siltä että kaikissa elokuvat kuvataan jonkun Hollywood 101 oppaan mukaan ja lopputuloksena kaikki elokuvat näyttävät ihan samalta. No onneksi nykyäänkin sentään jotain poikkeuksia löytyy, mutta harvoin mikään uusi elokuva säväyttää mitä tulee kuvaukseen.

 

[Mika__]

Isoin syy omasta mielestä on CGIn ja kuvauskaluston ylivertaisuus menneisiin aikoihin nähden -> Ei tarvitse olla fiksu ja luova. Monet asiat korjaa jälkikäteen ja/tai taikoo bitit tyhjästä.

Ennen piti valita se filmi mihin oli varaa ja mikä saattoi parhaiten toimia + se optiikka minkä luontaisominaisuuksia haluttiin. Näillä kahdella säädeltiin pitkälti elokuvan valon määrää ja minkäsåvyinen lopputulos saatiin. Aivan samoin kuin stillipuolellakin. Sitten piti miettiä tarkkaan kuvaushetki, että saatiin haluttu valo, varjot ja tunnelma.

Näyttelijöiden piti vetää monesti kerralla purkkiin jne. Olisi kiva nähdä miten Kubrick tekisi nykykamppeilla jatkon Space Odysseille tms.

 

[Outrider]

Tämä on kyllä ihan jännä juttu. Meinasi leuka tipahtaa lattiaan, kun katsoin jokin aika sitten piiiitkästä aikaa Alien - Kahdeksas matkustaja (1979). Ihan huikea kuva, kun screeninä LG OLED ja lähteenä töllön Apple TV -sovellus. Tarkkuutta ja kontrastia maailman tappiin asti.

CGI:n ja green screenin määrä on varmasti iso osa nykyisten leffojen vähän muovista lookkia, mutta paljon CGI:tä sisältävän leffankin voi tehdä hyvin, kuten Denis Villeneuvin Dune (2021). Tässä hyvä pätkä Dunen tehosteista ja vähän vertailua mm Marvelin viime aikaisiin tuotoksiin:



Toinen mainio pätkä, jossa käydään läpi mm. Top Gun Maverickin tehosteita, joista markkinoinnissa kohistiin, että "kaikki tehtiin oikeasti":

 

[GuntherPrien]

Isoin syy omasta mielestä on CGIn ja kuvauskaluston ylivertaisuus menneisiin aikoihin nähden -> Ei tarvitse olla fiksu ja luova. Monet asiat korjaa jälkikäteen ja/tai taikoo bitit tyhjästä.

Zodiac on hyvä esimerkki tehoste-elokuvasta, jota katsoessa ei tajua katsovansa tehoste-elokuvaa.

 

[Theory]

Isoin syy omasta mielestä on CGIn ja kuvauskaluston ylivertaisuus menneisiin aikoihin nähden -> Ei tarvitse olla fiksu ja luova. Monet asiat korjaa jälkikäteen ja/tai taikoo bitit tyhjästä.

Juuh, varmasti niin, että vaatimus olla hollywood-tasoinen ohjaaja/työläinen on koko ajan laskenut kun tuotettu volyymi on kasvanut. Pelkästään jo resurssien rajallisuus takasi osaltaan, että ainoastaan ilmiömäisen taiteelliset ja/tai älykkäät ihmiset pääsivät toteuttamaan omaa visiotaan, jolloin tulos oli usein taiteellinen ja sellainen, että kaduntallaaja voi ihastella jotain sellaista mihin ei ikimaailmassa itse pystyisi (mikä on valitettavasti mediaanitapa arvottaa taidetta). Suosittelen katsomaan The Offer-sarjan, joka kertoo The Godfather tekemisestä, joka on elokuvana siinä määrin hyvä esimerkki, että pyritty luomaan valaistuksella, sekä kuvauksella nimenomaan taiteellista ja tunnelmallista filmiä ennemmin kuin olisi pyritty realismiin.

Toisaalta kynnys on laskenut siihen, että taiteellinen ihminen pääsee tekemään riittävällä budjetilla elokuviaan kun pienempi raha riittää siihen, että tuotantoarvo muistuttaa riittävän lähelle isoja elokuvia (usein enemmän kyse osaamisesta kuin rahasta). Koko tämä thread on kärjistys siinä mielessä, että massasta poikkeavia elokuvia löytyy enemmän kuin ikinä, mutta meille syntyy helposti harha olettaa, että kokonaiskuvassa on tapahtunut iso muutos, koska verrataan automaattisesti menneiltä ajoilta ainoastaan niitä kaikista parhaimpia elokuvia, koska ne on ainoat, jotka me muistetaan.

Ja taas toisaalta olettaisin, että nykyään ymmärretään olematta samalla tavalla painostamasta kaikkia samaan muottiin ja kunnioitetaan enemmän ohjaajan taiteellista visiota kuin vaikkapa hollywoodin kulta-aikoina.

Toinen mainio pätkä, jossa käydään läpi mm. Top Gun Maverickin tehosteita, joista markkinoinnissa kohistiin, että "kaikki tehtiin oikeasti":

Tuo oli ihan huippu! Mietin koko uusimman Top Gunin ajan mikä on CGI:tä ja mikä ei (en ollut lukenut miten olivat markkinoineet elokuvaa tai mitään, mutta arvelin menneenkin just noin).

Joku Netflix tekee elokuvia sarjatuotantona ja ovat laadultaan hyviä varsinkin suhteessa budjettiin; samalla mahdollistaen pienempien tekijöidenkin saavan mahdollisuuden, joka taas isossa kuvassa voi synnyttää tulevia Francis Coppoloita. Sen sarjatuotannon ja kulujen pienentämisen skaalahyödyillä kääntöpuolena karrikoiden kaikki netflix-sarjat ja elokuvat näyttävät samanlaisilta, eli ovat siinä suhteessa hajuttomia ja mauttomia.

Paljon toki löytyy myös elokuvia, jotka tehdään samalla tavalla kuin menneisyydessä (vaikkapa tässä threadissa ollut Schindlerin lista). Moni valokuvaaja käyttää edelleen analogista kameraa. Valtaosa ihmisistä ei pysty huomaamaan onko joku kuva tehty vanhalla tekniikalla vai digitaalisesti muokattu esim. näyttämään vanhalta tai vaikkapa cgi-kuvalta, mutta veikkaisin, että alitajuisesti vaikuttaa miten lopputulosta arvioidaan. Varsinkin jos puhutaan elokuvasta, joka koostuu abouttiarallaa 200 tuhannesta yksittäisestä kuvaa, jotka kaikki pitäisi saada näyttämään oikealta. Esimerkiksi muutamaa kohtausta lukuunottamatta Maverick meni läpi mulle, mutta ne kauneusvirheet toisaalta laskee piirun verran koko elokuvan arvoa - tai ennemmin niin päin, että olisi ollut muuten täysin poikkeuksellisen taidokas elokuvataiteen esitys ja jotain sellaista mitä ei olla ikinä tehty tai jopa tulla tekemään, kuten yllä olevassa videossakin sanottiin. Sen lisäksi toki yleensä tiesi lähinnä siitä, että joku kohtaus oli CGI:llä tehty, koska sen toteuttaminen olisi ollut liian vaikeaa tai vaarallista käytännössä.

 

[Antw]

Tämäkin tuli mieleen: Teal & Orange
En tiedä olenko joku kovinkin poikkeava yksilö, mutta omaan makuun ei lainkaan miellyttävä väriyhdistelmä.

Minusta tuo on tyylikäs väriyhdistelmä, ja vastavärit ylipäätään toimivat aina yhteen:

 

[munse]

Nopea leikkaus uusissa leffoissa. Ei ole sellaista tunnelmaa luovaa hitautta enää. Pahimmillaan kamerakulma vaihtuu monia kertoja muutaman sekunnin aikana.

 

[Tinsku]

Elokuvia on aina tehty niille jotka niiden tekemisen maksavat. Isojen studioiden isojen pomojen aika oli ja meni. Nykyään mietitään, lasketaan ja testaillaan todella tarkkaan mikä uppoaa parhaiten maksavaan yleisöön. Se tasapäistää isojen yhtiöiden leffoja ja sijoitusraha karttaa riskejä. Jatko-osa ripuli on osa tätä kuviota. Keskimääräinen katsoja ei tykkää olla ymmällään, vaan on tyytyväinen siihen että hienolta näytti ja ei ollut mitään ”ihme juttuja". Jos haluaa taiteellisemman kokemuksen niin pitää kurkkia satunnaisia irtiottoja ja erittäin hyvin voivaa indie-skeneä.