Vihaan kahta asiaa yli kaiken: kauppakeskuksia ja vaatteiden ostoa.
Monta päivää vituttanut lähteä kauppakeskukseen ettimään hautajaisvaatteita (suorat housut ja musta pitkähihainen nappipaita). Vaateostoksilla eniten vihaan juuri kyseisten vaatteiden ostoa. Vituttaa sovitella vituttaa kun ei koskaan ole kokoa. Vituttaa kun vyötärö hyvä, mutta puntit kilometrin mittaiset. Paidassa hartiat hyvä, maha puristaa tai päinvastoin. Hihat liian pitkät tai lyhyet. Kuuma. Veivataan vaatetta edestakaisin. Vituttaa vielä enemmän ja lopuks nappaa mukaan vaan jotain mitkä suurinpiirtein menee päälle, kerran kahdessa vuodessa niitä pidetään.
Tähän kaikkeen olin henkisesti varautunut kun piti tänään väsyneenä töitten jälkeen lähteä ostoksille.
ONNEKS emäntä ehdotti että mennään ensin Haloselle, sillä on yleensä jopa kokoja tälläiselle täyskasvuiselle urokselle.
No ovesta sisään joku herraikäinen myyjä saapui ja kysyi voiko olla avuksi. Sanoin että hautajaisiin, mustat suorat housut ja paita. Viuh, kävellään hyllylle, äijä tiiraa mua muutaman kerran ja nappaa housut räkiltä. "Kokeiles noita". Aika lähellä. Hiukan pienet, pillipuntit ja vyötärö aavistuksen kireä. Kerroin myyjällä, toi samantien toiset. Parempi, puntit on hyvä, aavistuksen kireä vyötärö. Myyjä tuo toista kokoa. Bingo. Täydellistä. Hyvät puntit, oikea vyötärö ja istu hyvin.
No sitten paita. Äijä nappaa mitan, kolme mittaa, menee hyllyyn, hakee paidan, "kokeiles tota". Päälle ja kerrasta hyvä. Hyvä vatsa, hyvät hartijat ja hyvät hihat. Mahtavaa. Otan nää ja kassalle. Ja eikun kotiin.
Koko projektissa meni varmaan 15-20min ja vaatekerta oli parilla sovituksella plakkarissa. Mahtavaa, mä olin jo ehtiny orjentoitua että menee se pari tuntia, hermot ihan riekaleina, kuuma, pitää saada syötävää ja juotavaa ja kun oikeaa kokoa viimei löytyy jostain viidennestä rättikaupasta niin on jo täysin loppu. Mutta kaikki meni niin nopeasti ja kivuttomasti ja yksi stressin aihe taas vähemmän.