Rakensin osista itselleni järjestyksessä toisen tietokoneeni lähes päivälleen 30 vuotta sitten, kun Macintosh IIx julkaistiin, ja vanhoja kakkosia alettiin päivittämään niiden emokorteilla. Siitä lähtien lähes kaikki omat koneet ovat olleetkin sitten itse kasattuja. Vuosien varrella olen huomannut, että muovi haurastuu ikävästi koteloissa, ja jos ei vaikka nyt ihan murennu, niin kummasti se uutena kauniin "platinan puhtaan vaalean harmaa" kotelo on aina ajan mittaan muuttunut liki p..skan beigen ruskeaksi kummajaiseksi. Tästä syystä tämän vuosituhannen alkupuolella aloin hitaasti kääntymään aivan täysin ja aivan kokonaan alumiinisten koteloiden suuntaan. Nimen omaan vielä maalaamattomien alumiinisten koteloiden. Alumiini ei vanhene eikä viru, ja koska sitä ei myöskään tarvitse maalata, niin aina se on hyvän ja uuden näköistä. Viidestä käytössä olevasta alumiinikopasta olen vain kaksi ostanut täysin uutena, ja nekin olivat vielä harakiri poistohinnoiteltuja 60 euron hinnallaan, ja muut olen kerännyt käytettyinä sieltä täältä ne vuosien mittaan poimien. Olen panostanut rakenteiden tukevuuteen ja materiaalin paksuuteen. (3x NZXT Adamas ja 2x Lian Li PC-V2100) Asensin vielä Lian Li pyöräsarjat kaikkiin noihin NZXT koteloihin, jolloin niitä on kätevä rullata myös pöydän päällä.
Isoissa koteloissa ovat ovet, mutta ovellinen kotelo ei ollut hyvä niihin aikoihin, kun cd ja dvd asemia oikeasti tarvittiin. Nyt ne menettelevät. Minulla oli aikoinaan pöydän alla iso tornikotelo, jossa oli ovi, ja se ovi oli lopulta pakko poistaa, koska avoinaiseen oveen olisi aina tölväissyt polvensa.
En koskaan saanut laitettua suodatusjuttuja oikeasti kuntoon, mutta nykyiset kotelot ovat pikasalvoilla sivusta aukaistavia, ja koteloiden imurointi on nopea ja selkeä tehdä. Omat koteloni ovat rakenteiltaan jo vanhentuneita, mutta siksi samalla myös aika yksinkertaisia. Johdot olen yrittänyt vain niputtaa kauniisti ja siten, etteivät ne niput haittaisi ilman läpivirtausta koteloissa.
Nuo kotelot ovat (toistaiseksi) minun koteloideni päätepisteet. Niin kauan kun vain atx ja e-atx standardit ovat olemassa, niin tuskin tulee enää koteloita vaihdettua uusiin. Pöytäkoneissa samoin kun toisessa olohuoneen htpc koneessa on käytössä erillinen dock asema, omani ovat Thermaltaken Blac-X-Duet asemia. (e-sata ja usb2 liitännät) Noissa tököttävät sitten boottaavat ssd kovalevyt, joita on kätevä tuollaisella dock asemalla vaihtaa ja hallinnoida. Ei ehkä niin kovin kaunis ratkaisu, mutta kovin kätevä tällaiselle distro hoppaajalle ja hackintoshin käyttäjälle. Odotan innolla seuraavan koneen boottavia usb 3.1 gen2 portteja, ja niille tehtyjä muistitikkuja.
Kotelo kuin kotelo kaipaa ehdottomasti etumaskiinsa sarjaa boottaavia usb portteja, ja mielellään myös sen e-sata portinkin. Ehkei enää tuota jälkimmäistä, mutta ne usb:t nyt ainakin. Tyhmää hommaa joutua kurottelemaan kotelon taakse oikeastaan mistään syystä. Olen joskus miettinyt, että kotelot voisivat olla hyllyssä takaosa eteenpäin asennettuna. Käyttöergonomia olisi silloin paljon parempi. Täys alumiini koteloissa yleensä myös se takaosa on aika katseenkestävä, paljon parempi yleensä kuin rautapelti koteloissa asia on. Tuokin on asia, millä voi olla jossain tilanteissa merkitystä. Omissa koteloissani ei ole ikkunoita, mutta rakensin vaimon koneen sellaiseen koteloon, missä on ikkuna. Iäkäs on jo sekin kotelo, ja ikkuna on siis muovia. (NZXT Lexa) Kotelo on tehty aivan liian ohuesta alumiinista, ja se rämisee helposti. Olen vääntelemällä joutunut kehittämään hiukan esijännitystä sen osiin. Välttäkää liian ohuita alumiinikoteloita kuin ruttoa. Kevyestä kotelosta on hyvin vaikea tehdä kunnollista koteloa. Kotelo on sitä parempi, mitä paksummasta materiaalista se on tehty.
Sopivat maalaamattomat alumiinikotelot ovat siis oman havaintoni mukaan aika iättömiä ja ajattomia. Jos on ajatus, että konetta jatkossa päivittää vanhaan koteloon, siihen koteloon kannattaa mielestäni panostaa (ainakin vaivaa sopivan etsimiseen) , ja välttää kovin muovisia koteloita. Minulla kävi vielä niin hyvä onni, että Adamas koteloiden levypaikat olivat kaikki ruuveilla kiinni, joten kotelot voi helposti muuttaa selkeiksi ja avariksi e-atx emolevyt sisäänsä syöviksi isoiksi "nuc" koneiksi. Periatteessa vanhan ison Lian Li kopan voi askarrella myös vaikka ihan wtx koneeksi. Tuolta saa niihin uuden emolevykelkan, ja noitahan voi soveltaa myös muihinkin isoihin koteloihin:
Lian Li D8000-3 Entnehmbarer Mainboard-Tray - silber
Minulla on ajatus muokata nuo omat vanhat Lian Li PC-V2100 kopat uuteen uskoon tuollaisilla. Ihan tuollaista 20+ levymäärää ei taida enää nykyisin tarvita, mitä noihin mahtuu sisälle. Toisaalta... olohuoneen htpc kopassa on jo nyt sisällä kymmenkunta levyä... ja kopan päällä vielä yksi ulkoinen 5 teran usb3 levy. Kyllä se varastolevynä tuokin menee, vaikka liitännäksi on ollut tarjolla enää vain usb2 liitäntä. Serri on aina vähän vaiheessa ja keskeneräistä. (laiskuus ja suoranainen saamattomuuskin jo vähän painaa)
Minulla on pari sellaista koneen etumaskiin laitettavaa kolmen sata kovalevyn koteloa, missä levyt pystyy yksitellen sammuttamaan omista virtanapeista. Ennen noita dockeja ja ssd levyjen aikakautta ne olivat hyvin käteviä käyttää nekin. Koska bootloadereiden toiminta erilaisten systeemien kanssa oli aiemmin mitä oli, niin varminta oli sytyttää ja sammuttaa levyt napeista ja tätä kautta hallita boottavia levyjä ilman mitään johtojen repimisiä. Sitähän ne eivät edes kestä. Ennen noitakin maskiin upotettavia kovalevykoteloita sai alle satasella, ja sitten yht'äkkiä hinnat nousivat noin 180 euroon ylittäen kipurajan aivan kirkkaasti. Nyt ulkoinen e-sata dockki ja siinä oleva ssd levy hoitaa 30 eurolla tuon saman homman.
Suosittelen lämpimästi vilkaisemaan eleettömiä ja maalaamattomia ja aivan täysin muovittomia täysalumiinikoteloita. Vanhakin kotelo korrekin tefloksilla puhdistettuna ja vahattuna palautuu tällaisella aika pienellä vaivalla vanhaan loistoonsa. - - - Ja johonkin noin 15 - 40 euron hintaiseen käytettyyn koteloon alkaa henkisesti paljon helpommin tekemään niitä sopivia muokkaamisia ja modernisointeja.
T -.-