- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 4 880
En kovin kauheasti Lost Societysta oo välittäny koskaan, mutta onhan tää nykynen levy vähän sellanen tuotos et tulee itelle sellanen fiilis ettei tässä nyt oikeen tiedetä mitä halutaan olla. Kaukana ollaan rässistä ja ei kuitenkaan vielä olla siellä raskaimmassakaan päässä. Kovia death metal-fibasia riffejä löytyy joukosta, mut sit homma itellä lässähtää kasaan ihan tasantarkkaan noihin koukkukertseihin ja puhtaisiin vokaaleihin. Toki onhan tän tyyppinen musa suosittua kamaa nykyään, porukka kaiketi diggaa et on sellasta puolittaista örinää mistä saa selvääkin ja sit cleanit kertsit, mut mulle ei jotenkin vaan toi iske, varmaankin pääasiassa sen takia kun kohtalaisen moni dödisbändi on valahtanu samaan kaavaan ja siitä vielä pehmeempään (mm. in flames ja dark tranquillity).
Menis pojat vielä sen viimesen metrin ja jättäis noi aiemmin mainitut asiat pois ja tekis jonku kunnon hampaat katukiveen-tyylisen levyn. Niin lähellä mut silti niin kaukana.
Ja tän levyn My Prophecy-nimeä kantava kappale lainaa kyllä aika häpeilemättömästi Gojiran L'Enfant Sauvage-biisistä.
Menis pojat vielä sen viimesen metrin ja jättäis noi aiemmin mainitut asiat pois ja tekis jonku kunnon hampaat katukiveen-tyylisen levyn. Niin lähellä mut silti niin kaukana.
Ja tän levyn My Prophecy-nimeä kantava kappale lainaa kyllä aika häpeilemättömästi Gojiran L'Enfant Sauvage-biisistä.
Harmi kun nuokin liput menee varmaan samantien.
Hetkinen! Minä kun olin siinä uskossa että bändi oli kuopattu lopullisesti.