Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[Bansheebot]

FYI, aika monelle vanhalle pelille on tarjolla fanien tekemiä "re-creation" klooneja, jotka koittaa parantaa alkuperäsestä (bugi korjauksia, modaus tuki).

XCOM 1/2 => OpenXcom
XCOM 3 => OpenApocalypse

Orion 2 => MOO2MOD

Master of Magic => Tällekin löytyy useampiakin open source tuotoksia, mutta en ole ite kokeillut.

Heroes of Might and Magic 2 => fheroes2
Heroes of Might and Magic 3 => FreeHeroes

^ Pakko vielä lisätä mukaan:

Rollercoaster Tycoon 2 => OpenRCT2
Populous The Beginning => Multiverse Launcher

 

[Bigfoot007]

GOGista saa alkuperäisen RE2 kohtuu halvalla jos PC:llä jaksat pelaa.

Resident Evil 2

そこを歩く、という恐怖。 Immerse yourself in the ultimate test of surviv

www.gog.com

Alkuperäinen nautitaan peliasemalla, digitaalisella padilla ja 13 tuumaisen CRT-telkkarin kera. Läpiinpeluuohjeena saa luonnollisesti käyttää ainoastaan vanhojen pelilehtien vinkkipalstoja, joten internet on pannassa.

 

[Teukkis]

Kyllä näin nelikymppisenä kahden pienen lapsen isänä huomaan, että suurin este pelaamisella on aika. Halua olisi pelata paljonkin ja kiinnostavia pelejä paljon. Pelaaminenhan tapahtuu kun muksut on saatu nukkumaan ja sitten alkaakin valinnat nukkumisen, harrastuksien ja pelaamisen välillä. Voit valita vaan yhden. (Niin ja välillä pitäisi vissiin puolisonkin kanssa viettää aikaa)

Ps 5 ja pc löytyy. Pleikkari käytännössä kerää pölyä. Tossa joku taisi mainitakkin, että koneessa osat kalleimmasta päästä, sama myös itsellä ja itse kasattuna tietenkin. Joku voisi sanoakkin että menee tollanen kone hukkaan noilla käyttötunneilla, mutta kaipa sekin on jonkinlainen harrastus. Pelaan tällä hetkellä bf2042 ja assasins creed valhallaa. Uudet codit on aivan liian nopeita meikäläisen makuun ja kaikki ne skinit,hahmot yms on vaan meikäläisen ymmärrykselle liikaa. Toivottavasti uusi bäfä palaa niin sanotusti juurilleen.

 

[Ariakos]

Kyllä näin nelikymppisenä kahden pienen lapsen isänä huomaan, että suurin este pelaamisella on aika. Halua olisi pelata paljonkin ja kiinnostavia pelejä paljon. Pelaaminenhan tapahtuu kun muksut on saatu nukkumaan ja sitten alkaakin valinnat nukkumisen, harrastuksien ja pelaamisen välillä. Voit valita vaan yhden. (Niin ja välillä pitäisi vissiin puolisonkin kanssa viettää aikaa)

Tämäpä se. Itsellä 13v poika (joka itsekin pelaa nykyään onnessaan omalla koneella) ja 6v tyttö joka ruinaa joka käänteessä pelaamaan UNO-korttipeliä tai Arvaa Kukaa ja siten torpedoi isin tietokoneharrastusta. Ja meidän talon konsoleille ei pääse muutenkaan koskaan, sillä vaimo valtaa iltaisin TV:n Netflixiä varten. Toisaalta, konsolointia varten mulla on hommattuna Steam Deck (jota en sitten juurikaan käytä). Aika on muutenkin nykyään tosi kortilla ja sekin vähä hupenee lopulta aina siihen että jää arpomaan, mihin yrittäisi sen vähäisen vapaa-aikansa käyttää.

Ps 5 ja pc löytyy. Pleikkari käytännössä kerää pölyä. Tossa joku taisi mainitakkin, että koneessa osat kalleimmasta päästä, sama myös itsellä ja itse kasattuna tietenkin. Joku voisi sanoakkin että menee tollanen kone hukkaan noilla käyttötunneilla, mutta kaipa sekin on jonkinlainen harrastus. Pelaan tällä hetkellä bf2042 ja assasins creed valhallaa. Uudet codit on aivan liian nopeita meikäläisen makuun ja kaikki ne skinit,hahmot yms on vaan meikäläisen ymmärrykselle liikaa. Toivottavasti uusi bäfä palaa niin sanotusti juurilleen.

Itse kasasin kolmisen vuotta sitten Ryzen 3700X / Radeon 6800XT koneen ja hommasin 1440p/144Hz pelimonitorin ihan Cyberpunk 2077:aa varten. Sitten kun CP2077 oli pelattu läpi, jäi rauta käytännössä mahenemaan koska yhtä raudalle raskaita pelejä ei ole oikeastaan tullut pelattua sen jälkeen (no, Starfield toki yksi koska se on aika paskasti optimoitu). Teoriassa voisin edelleen ihan hyvin porskuttaa pöytäkoneellani GTX 1070:lla @ 1080p. Mutta rakkaudesta lajiin, kai.

Ostin muutama kuukausi sitten käytetyn peliläppärin (Core i7-10750H, RTX 2060) ja ironisesti sillä on tullut viime aikoina pelailtua enemmän kuin paljon paremmin speksatulla pöytäkoneella. Omassa kotitaloudessa siirreltävyys kun on nykyään iso plussa.

 

[tillikorva]

Ei oikeen löydy hyvää korvaajaa näille peleille:

XCOM 1 (UFO Enemy Unknown)
XCOM 2 (Terror From the Deep, peli joka jakaa mielipiteitä aika paljon)
XCOM 3 (Apocalypse, jakaa vielä enempi mielipiteitä tätä joko rakastaa tai vihaa, pelissä on paljon puutteita)

Orion 1, Orion 2
Master of Magic (uusintaversio ei korvannutkaan vanhaa vaikka vanhassa on todella pahoja korjaamattomia bugeja)

Civilization 2 (edelleen väitän että nyky-CIV kadotti jotain maagista joka oli CIV 2:ssa)

Heroes of Might and Magic 3
Disciples 2 (Heroes 3 klooni mutta hyvällä maulla tehty)

Kaikki on vuoropohjaisia.

Ja sitten reaaliaikastrategian joukosta kaivattaisiin korvaajaa Starcraft Broodwarille (1998) mutta ei oo löytynyt

XCOM1 oli älytön helmi aikoinaan, en tiedä miten nykyään maittais.

Ite oon tykännyt reaaliaikasista jauhaa wc2 ja wc3 sekä tota sc ja c&c. Uudemmista en oo löytänyt yhtä hyviä, tosin en oo kaikkea uutta varmasti myöskään haravoinut. Mutta tuollaisia ei ihan älyttömästi pelata, mitä jutellut nykynuorison kanssa niin eihän ne edes tunne tuota genree.

Civ ykköstä tullut jauhettua välillä, itellä ei ykskään jatko-osa uponnut sitten pätkääkään.

 

[Jumi]

XCOM1 oli älytön helmi aikoinaan, en tiedä miten nykyään maittais.

Ite oon tykännyt reaaliaikasista jauhaa wc2 ja wc3 sekä tota sc ja c&c. Uudemmista en oo löytänyt yhtä hyviä, tosin en oo kaikkea uutta varmasti myöskään haravoinut. Mutta tuollaisia ei ihan älyttömästi pelata, mitä jutellut nykynuorison kanssa niin eihän ne edes tunne tuota genree.

Civ ykköstä tullut jauhettua välillä, itellä ei ykskään jatko-osa uponnut sitten pätkääkään.

Civ4 on vielä aika lähellä Civ1:stä, sitä tuli pelattua älyttömästi ja jäi positiiviset mielikuvat. Lisäksi se on suomennettu, joka on iso plussa peliä opetellessa. Civ5 muuttaa monia juttuja ja sitä myös tuli pelattua paljon, mutta siinä on isoja ärsyttävyyksiä. Civ6:sta en enää jaksanut.

 

[lors lara]

mitä jutellut nykynuorison kanssa niin eihän ne edes tunne tuota genree.

no näinhän se on
reaaliaikastrategiaa ei paljoo enää pelata ainakaan nuorison keskuudessa

 

[210]

Kyllä näin nelikymppisenä kahden pienen lapsen isänä huomaan, että suurin este pelaamisella on aika. Halua olisi pelata paljonkin ja kiinnostavia pelejä paljon. Pelaaminenhan tapahtuu kun muksut on saatu nukkumaan ja sitten alkaakin valinnat nukkumisen, harrastuksien ja pelaamisen välillä. Voit valita vaan yhden. (Niin ja välillä pitäisi vissiin puolisonkin kanssa viettää aikaa)

Ps 5 ja pc löytyy. Pleikkari käytännössä kerää pölyä.

Oletko minä?
Olen ruvennut miettimään, josko sellainen käsikonsoli PC (steam deck tjs) voisi tehdä realistisemman siitä, että joskus sais vielä pelattuakin.

 

[Niska]

Kertokaas pienten lasten isät, mihin se ilta-aika lasten kanssa menee niin, ettei meinaa kerkeä pelata enää ollenkaan? Kohta voipi olla sama ongelma täälläkin.

 

[aild]

Kertokaas pienten lasten isät, mihin se ilta-aika lasten kanssa menee niin, ettei meinaa kerkeä pelata enää ollenkaan? Kohta voipi olla sama ongelma täälläkin.

iltapalat, iltapesut, iltasadut, lähes jokailtaset taistelut että saa ne lapset ylipäätänsä pysymään/nukkumaan sängyssä, siinä nyt jotain mitä tuli mieleen kun muksut oli pieniä.

 

[210]

Kertokaas pienten lasten isät, mihin se ilta-aika lasten kanssa menee niin, ettei meinaa kerkeä pelata enää ollenkaan? Kohta voipi olla sama ongelma täälläkin.

Riippuu miten priorisoit elämässäsi olevat asiat ja millaset unenlahjat on lapsilla.

 

[AsiJu]

Aikaa menee - ja pitääkin minusta mennä - ylipäänsä siihen, että on ja touhuaa lapsen kanssa saatika jos on jotain muuta askaretta tehtävänä myös niin loppuu tunnit päivästä nopeasti, tai ainakin virta itseltä.

Kun lapset kasvaa niin aikaa on sitten pikkuhiljaa enemmän taas ja miksei vaikka yhteisiäkin pelihetkiä, nytkin tuossa vieressä eskarilainen treenaa Super Castlevaniaa

 

[latee77]

Kertokaas pienten lasten isät, mihin se ilta-aika lasten kanssa menee niin, ettei meinaa kerkeä pelata enää ollenkaan? Kohta voipi olla sama ongelma täälläkin.

Täällä alkaa pelit siinä 20:15 / 21:00 kun muksu menee nukkumaan, sitten myöhemmin kun iltarutiinit alkaa automatisoitumaan niin varmaan voi jo aloitella aiemmin.

 

[Bigfoot007]

Nuorena kiersin kaikki pelit kaukaa, jotka sai puskettua läpi alle kymmenessä tunnissa. Nykyään suorastaan kaipaan näitä pelejä, mutta markkinat ovat väärällään open world pasketta tai multiplayer only, jossa oppimiskäyrä lasketaan sadoissa tunneissa. Tästä syystä oma pelihyllyni koostuu lähinnä vanhojen pelien remakeista. Poikkeuksena Super Mario Wonder ja Metroidit olivat hyviä, mutta muilta osin olen karttanut Nintendon tarjontaa lelukuutiosta lähtien, koska nykyinen kohderyhmä on pääsääntöisesto alakouluikäiset tai vaippahousut. Kelaa nyt jotain Pokemonia, jossa yksinkertaisesti piirretyt isosilmäiset animehahmot toistelevat nimeään papukaijan tavoin: Pika pika pikatsu tai Tsää tsää Tsärmänder! Tulee ihan Teletapit mieleen, joka kertoo jo olennaisen kohderyhmän. Uudet President Evilit on myös kokematta, jos ei lasketa ykkösen ja kakkosen vallan mainioita remakeja. Kuulopuheiden mukaan Seiska olisi kohtuu suoraviivainen ja Village ei olisi varsinaisesti mikään RPG tai Open world oksennus. Muistä kohtalaisista nykypeleistä tulee mieleen Devil May Cry V jonka konsepti on pysynyt edelleen simppelinä ja uskollisena yli 20 vuotta vanhalle sarjalle.
Huvittaa myöntää, että vähäisen vapaa-aikani olen tahkonnut vanhaa kunnon Doomia (1, 2 ja TNT) sekä CC remasteria. Myös Starcraftin normikampanjat tuli puskettua läpi pari kuukautta taaksepäin. Kärsivällisyys ei riittänyt enään Expansionin ylipitkiin tehtäviin.

 

[masax]

Kertokaas pienten lasten isät, mihin se ilta-aika lasten kanssa menee niin, ettei meinaa kerkeä pelata enää ollenkaan? Kohta voipi olla sama ongelma täälläkin.

Kyllä se helpottaa kun lapset kasvaa.

 

[Teukkis]

Kyllä se helpottaa kun lapset kasvaa.

Sitä tässä odotellaan. Tietysti mitä muksut rupee harrastamaan niin siihen varmaan saa kanssa hyvin illankin menemään

 

[Teukkis]

Kyllä se helpottaa kun lapset kasvaa.

Sitä tässä odotellaan. Tietysti mitä muksut rupee harrastamaan niin siihen varmaan saa kanssa hyvin illankin menemään

 

[root]

Sitä tässä odotellaan. Tietysti mitä muksut rupee harrastamaan niin siihen varmaan saa kanssa hyvin illankin menemään

Teini-iässä jos asuinpaikan puolesta pääsevät kulkemaan omin neuvoin, aikaa on hyvin vanhemmilla. Ja kotona ollessaan sen ikäisellä menee oman huoneen ovi herkästi kiinni. No, sitten alkaa omat vanhemmat usein tarvitsemaan apua iän puolesta. Muistisairaus jos iskee, niin se on vähän kuin lapsen hoitoa taas.

 

[Teukkis]

Teini-iässä jos asuinpaikan puolesta pääsevät kulkemaan omin neuvoin, aikaa on hyvin vanhemmilla. Ja kotona ollessaan sen ikäisellä menee oman huoneen ovi herkästi kiinni. No, sitten alkaa omat vanhemmat usein tarvitsemaan apua iän puolesta. Muistisairaus jos iskee, niin se on vähän kuin lapsen hoitoa taas.

Älä nyt vielä piruja maalaa seinälle. Joo itse asun harrastuksista noin 15min päässä autolla, niin veikkaan että iskää tarvitaan. Hyvää isän päivää kaikille!

 

[Mane]

Kyllä näin nelikymppisenä kahden pienen lapsen isänä huomaan, että suurin este pelaamisella on aika.

Itsekin nelikymppisenä kun kakarat alkaa olemaan 18 ja 16v niin ei ole pitkään aikaan ollut näitä "pienten lasten ongelmia" ja isä on lähinnä välillä vain se dorka automaatti josta käydään hakemassa likviditeettiä niin mikäs sen komiampaa kun nauttia peleistä. Tänä viikonloppuna juuri pelattiin pojan kanssa reilu 8h cooppina dead islandia ja edellis viikonloppuna saatiin likan kanssa kahdestaan läpi it takes two. Silloin tällöin tulee kolmistaan pelailtua sea of thievesiä ja varsinkin pojan kanssa tullut iso määrä eri pelejä vedettyä cooppina. Lisäksi satunnaisesti bäfää myös ja joskus jonne on ollut kantamassa pappojen siege squadia.

Tosin tänään sain tuolta kaksikolta sisällöllisesti niin hienon isänpäiväkortin, että lämmittää mieltä taas tovin ja tietää jotain tehneensä oikein.

 

[Teukkis]

Itsekin nelikymppisenä kun kakarat alkaa olemaan 18 ja 16v niin ei ole pitkään aikaan ollut näitä "pienten lasten ongelmia" ja isä on lähinnä välillä vain se dorka automaatti josta käydään hakemassa likviditeettiä niin mikäs sen komiampaa kun nauttia peleistä. Tänä viikonloppuna juuri pelattiin pojan kanssa reilu 8h cooppina dead islandia ja edellis viikonloppuna saatiin likan kanssa kahdestaan läpi it takes two. Silloin tällöin tulee kolmistaan pelailtua sea of thievesiä ja varsinkin pojan kanssa tullut iso määrä eri pelejä vedettyä cooppina. Lisäksi satunnaisesti bäfää myös ja joskus jonne on ollut kantamassa pappojen siege squadia.

Tosin tänään sain tuolta kaksikolta sisällöllisesti niin hienon isänpäiväkortin, että lämmittää mieltä taas tovin ja tietää jotain tehneensä oikein.

Komialta kuullostaa. Tota odotellessa.