- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 18 237
Joo, mutta usein näissä on sitten taustalla jotain synnynnäistä ja rakenteellista vikaa aivoissa.Ei ton ikäisenä ns. vanhuuteen kuole mutta syinä on useimmiten onnettomuus, sydänkohtaus tai aivoverenvuoto. Kaikki näistä voi tulla nuoremmillemkin täysin yllättäen. Oma kaveri kuoli aivoverenvuotoon ysärillä täysin yllättäen.. nuori reilu kakskymppinen nainen joka ei polttanut, käytti alkoholia erittäin vähän ja harrasti liikuntaa.. oli juuri aloittanut opiskelun yliopistolla. Täysi yllätys ja shokki, pää ei ole vieläkään kestänyt mennä käymään haudalla..
Anyhows, jos Ollin yläpaineet on tosiaan huidelleet jossain 180:ssä, niin tuskin tarvitsee kuolinsyytä mistään kovin kaukaa ensimmäisenä etsiskellä?
Kaikkihan on aina mahdollista, mutta yleensä syyllinen on missä tahansa asiassa se kaikkein ilmeisin, eikä joku yllättävämpi vaihtoehto. Kuolemassa ja muissakin asioissa.
Myös esimerkiksi "Rakkaus on lumivalkoinen" saa ihan uusia merkityksiä, siinä vieläpä puhutaan helmikuusta... Ja illan tullen katoamisesta...Yötä tuli jopa fanitettua jostain '98-'99 alkaen kun olin vielä yläasteella. Satelliitit oli eka biisi joka osui ja upposi. Sitten Särkyvää, Pirstaleet jne. Totta kai myös Joutsenlaulut, Ihmisen pojat yms. Kerran ajoin pari tuntia heidän keikalleen, mutta sen hullumpiin suorituksiin en sentään ryhtynyt. Ei ollut helppoa yläasteella tunnustaa kuuntelevansa Yötä, hyvä ettei turpaan tullut.
Jossain kohtaa sitten tuli Timo Rautiainen, ja ajoi Yöstä ohi. Enkä nyt tarkoita sitä kartturia. Nykyään olen musiikin suhteen lähes kaikkiruokainen Myrskyluodon Maijasta The Trooperiin.
Silti Ollin lähtö herätti yllättävän suuria tunteita, oli joskus niin iso osa elämää. Jos ei ole tuttu biisi, suosittelen kuuntelemaan 'Sunnuntaisin kuolee kuninkaat'. Avautuu myös eri tavalla tämän uutisen myötä.
Muoks: näemmä '96 ilmestynyt tuo Satelliitti, eli varmaan tuollaisena 11-14v viikarina tuota kuunneltiin isojen poikien autossa.
Itse en ole koskaan mikään Yö-fani ollut sinänsä, mutta ensimmäisen kerran olen yhtyeen LP-levyä kuunnellut noin vuonna 1985. Ja pari kertaa nähnyt livenä tällä vuosikymmenellä.
Dingo iski enemmän 1980-luvulla, mutta olikohan Yö vähän vanhempien nuorten ja aikuisten juttu eikä ihan pikkupoikien kuten minä?
Viimeksi muokattu: