Lisää kuolleita...

Eikös tälläkin palstalla ollut joku nutipää joka epäili että Lukkarinen huijaisi koko syövän. Kovastihan tuo näytti murehtivan että ei ehtisi tätä joulua näkemään, ja näin sitten pääsi käymään. Tietty noin pitkän syöpätaistelun jälkeen varmaan voimat jo aika vähissä. Karua hommaa.
Tuskin sitä syövän olemassaoloa on epäilty.

Enemmän varmaan aiheuttanut keskustelua sen julkisuus ja julkisuuden tarpeellisuus.
 
Aika pitkään se kitkutteli siihen nähden, että pääsi saattohoitoon jo melkein vuosi sitten ja tilanne näytti pahalta. RIP.
Paino putosi rajusti loppua kohden. Kuva on 3 viikon takaa.

Näyttökuva (24).png
 
Oman avovaimon kuoleman viikko sitten kokeneena syöpäsairaan tällainen kohtalo ei paljon naurata. :beye:

RIP, nyt on tuskat häneltäkin lopussa.

Voimia Freeze. :itku: Taisteliko kauan (vai oliko hänellä syöpä)?

Itseltäni kuoli isä ja äiti syöpään. Isä sai myelooma-diagnoosin n. 20 vuotta sitten ja kuoli vajaa vuosi sitten. Alakouluikäisen tyttäreni parhaan kaverin äiti/meidän naapuri kuoli pari vuotta sitten nopeasti edenneeseen syöpään. Sitä oli tuskaisaa katsella. Kaksi työkaveria kuoli syöpään. Nämä kaikki muutaman vuoden sisällä. Vituttaa katsella kun syöpä kiertää mua kuin kissa kuumaa puuroa ja varmaan tarraa kiinni jossain vaiheessa.

Lukkarisen tapausta kans seurasin otsikoista ja itsekin välillä ajattelin että mahtaako olla show'ta. Kyllä on niin surullista kun nuoret ihmiset kuolevat syöpään. Tuntuu ettei parantuneita ole tai sitten niistä ei puhuta.

Fuck you cancer! :mad:
 
Voimia Freeze. :itku: Taisteliko kauan (vai oliko hänellä syöpä)?

Kiitos, niitä kyllä tarvii tällä hetkellä. Todettiin paha, mutta teoriassa parannettavissa ollut ruokatorven syöpä > sytostaatit alkuun > heti pahoja kipuja > kovia lääkkeitä > vatsa ei toimi > tk:n osastolle yli viikoksi, kivut esti liikkumisen vaikka vatsa saatiin kuntoon > aivoinfarkti > aivoverenvuoto > kipupumppu 2 pv > RIP.

Kaikki tämä 10 viikossa, aivoinfarktista viikossa loppuun. Voi kuvitella, miltä tuntuu.
 
Todettiin paha, mutta teoriassa parannettavissa ollut ruokatorven syöpä > sytostaatit alkuun > heti pahoja kipuja > kovia lääkkeitä > vatsa ei toimi > tk:n osastolle yli viikoksi, kivut esti liikkumisen vaikka vatsa saatiin kuntoon > aivoinfarkti > aivoverenvuoto > kipupumppu 2 pv > RIP.

Kaikki tämä 10 viikossa, aivoinfarktista viikossa loppuun. Voi kuvitella, miltä tuntuu.
Osanottoni....
 
Kiitos, niitä kyllä tarvii tällä hetkellä. Todettiin paha, mutta teoriassa parannettavissa ollut ruokatorven syöpä > sytostaatit alkuun > heti pahoja kipuja > kovia lääkkeitä > vatsa ei toimi > tk:n osastolle yli viikoksi, kivut esti liikkumisen vaikka vatsa saatiin kuntoon > aivoinfarkti > aivoverenvuoto > kipupumppu 2 pv > RIP.

Kaikki tämä 10 viikossa, aivoinfarktista viikossa loppuun. Voi kuvitella, miltä tuntuu.
Kovasti mietin vastaanko tähän, laitanko yksityisviestiä vai kirjoitanko ylipäätään mitään. Laitan nyt kuitenkin tähän, sillä on mahdollista, että näitä lukee moni muukin samojen asioiden kanssa tekemisissä oleva. Joku saattaa saada tästä jopa helpotusta.

Vuosi sitten lokakuussa oltiin vaimon kanssa kiipeilemässä. Ihmetteli, kun ei oikein kulkenut. Varsin nopeasti vointi heikkeni siten, että päivystyksen kautta lopulta syöpikselle, missä diagnoosi levinneestä syövästä. Ei parantavaa hoitoa tarjolla, mutta hidastavilla hoidoilla elinaikaa silti arvioitiin olevan jäljellä vuosia. Jouluaattona 2019 alkoi ensimmäiset sytostaatit. Aattoa vietettiin kahdestaan paria päivää aiemmin kotona etukäteen. Jaettiin toisillemme lahjat. Oli kuusi ja jouluruuat. Vaimon 26-vuotissynttäreitä vietettiin syöpiksellä joulukuun 26. päivä. Hain mäkkäristä ruokaa ja Prismasta jotain leivonnaisia. Ekat sytostaatit näyttivät helpottavan vointia huomattavasti. Seuraavista iski allerginen reaktio. Sytostaattien vaihto. Ei vaikutusta. Terhokotiin maaliskuun alussa. Palasin yksin kotiin 15.3.2020. Kotiin, jonka olimme vuotta aiemmin ostaneet, laittaneet nätiksi yhdessä. Talvi 2019-2020 oli vaikea. Se hakkaa puukon lailla mieltä päivittäin, useita kertoja päivässä. Pahin on jo ohi, mutta todennäköisesti tuo tulee säilymään ikuisesti mukana. Vaimokin pysyy ikuisesti mukana. Eniten pelkäsin, että jossain vaiheessa suru ja ikävä helpottaisi, että unohtaisin hänet. Nyt 9 kuukauden jälkeen huomaa, että siihen ehkä pikemminkin tottuu. Muistot vain terävöityvät, kun niitä aktiivisesti pyörittelee.

Alun pahaan oloon auttoi eniten puhuminen. Vaikka samaan aikaan ei halunnut pahaan oloon helpotusta. Halusi kokea ja tuntea sen. Ettei toisen merkitys vain latistuisi. Ei se latistu. Ei se unohdu. Se on. Se säilyy. Ikävä ja suru ovat ikuisia ystäviä. Niiden kanssa oppii olemaan.

Mun, tai kenenkään sanat ei sun tuskaa helpota. Sulla on nyt vaikeaa.
 
Kiitos Jahonnes ... tiedän, mitä käyt läpi, paremmin kuin hyvin. Osanottoni.

Puhuminen auttaa paljon, eikä itkukaan haittaa tee. Molempia tulee ihan sujuvasti. Juttelen hänelle päivittäin, enemmän tai vähemmän, ja tarjoan salkkareiden aikaan paikkaa sohvalta viereltäni. Ei, en ole napsahtamassa ... vastaavaa tekevät kuulema monet.
 
Nelisen viikkoa ehdittiin jo odotella virallista mainintaa Hesariin, mutta nyt näkyy ilmaantuneen kaikkien janoisten sankarin, aikansa legendan Tuukka Virtaperkon, 33, kuolinilmoitus. Psykoosilääkityksen riuduttama intenetin ilopilleri päätti päivänsä omaehtoisesti.

a4514aafb75b48db99cc2eb924780e28.png
 
Nyt alkaa meneen jalkapalloilijoita. Paolo Rossi on kuollut

Kepeät mullat.

Mikähän siinä on, että moni ammattiurheilija kuolee nuorena? Kilometrit tulee täyteen nopeammin, kun kroppaa on kuritettu niin kovaa?
 
Kepeät mullat.

Mikähän siinä on, että moni ammattiurheilija kuolee nuorena? Kilometrit tulee täyteen nopeammin, kun kroppaa on kuritettu niin kovaa?

Rossista en tiedä kun en hänen uran jälkeistä elämää ole seurannut, mutta onhan monella exhuippu-urheiljalla melko rankka päihdemenneisyys uran jälkeen. Esim. Myllylä, Maradona ja Nykänen. Joten voisiko se olla monelle syynä, kun ura loppuu, jos ei keksitä järkevää suuntaa niin se ura löytyy pullosta/huumeista suhteellisen helposti.
 
Rossista en tiedä kun en hänen uran jälkeistä elämää ole seurannut, mutta onhan monella exhuippu-urheiljalla melko rankka päihdemenneisyys uran jälkeen. Esim. Myllylä, Maradona ja Nykänen. Joten voisiko se olla monelle syynä, kun ura loppuu, jos ei keksitä järkevää suuntaa niin se ura löytyy pullosta/huumeista suhteellisen helposti.
Nykäselle kyllä maistui juotavat jo uran aikanakin... Siinä mielessä ehkä vähän poikkeuksellinen urheilija, että aika harva varmaan pärjäisi huipputasolla samalla tavalla juoden.
 
Klamydian alkuperäinen rumpali Toni ”Kape” Pitkäsalo surmattiin jouluyönä Vaasassa
Klamydian alkuperäiskokoonpanoon kuulunut rumpali Toni “Kape” Pitkäsalo on surmattu jouluyönä Vaasan Gerbyssä. Teosta on otettu kiinni useita epäiltyjä, ja poliisi kertoo tiedottavansa asiasta lisää aikaisintaan maanantaina. Pitkäsalo soitti Klamydiassa vuosina 1988-1990; kesällä 1989 Pitkäsalon korvasi Riku Purtola, mutta Pitkäsalo palasi yhtyeeseen keväällä 1990 tuuraamaan Purtolaa. Pitkäsalo vaikutti Vesku Jokisen rinnalla myös punk-yhtye Treblinkan laulajana vuosina 1985-1988.

Klamydian virallisilta verkkosivuilta löytyvä historiikki kertaa Pitkäsalon liittymistä bändiin vuonna 1988:
 
Viimeksihän Toni "Kape" Pitkäsalo on edistänyt musiikkiuraansa 25 vuotta sitten tämmöisessä yhtyeessä:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Voidaan siis hyvällä syyllä otsikoida rakastetusta suosikkimuusikosta.
 
Tämä kyllä aina ihmetyttää, että miksi lähteä murhaamaan ketään suomessa. Kiinni jäänti on kuitenkin aika varma.
 
Sellaista se viina on. Joku paskoo housuun ja toinen riehuu puukon kanssa.
Parempi olisi jättää juomatta jos on aggressiivisiä ajatuksia. Itse en ainakaan uskaltaisi tuolloin juoda.

Tosin pahapa itse olen sanomaan kun itsellä alko lähinnä vaikuttaa, että olen kaikkien kaveri :)
 
En tiedä muistaako kukaan mutta aikoinaan X-factor ohjelmassa esiintynyt friikki viilsi kaulansa auki ja kuoli. Oli ehkä huonoin, friikein ja pelottavin esiintyminen ikinä. Oli selvää silloin, että kaikki ei ollut hyvin. Valittavaa, että hän ei löytänyt pysyvää apua skitsofreniaansa.

37458018-9102559-The_former_X_Factor_contestant_was_credited_with_having_one_of_t-a-6_1609434767513.jpg


 
Portugalilaisten rakastama fadolegenda, Sinatraankin verrattu 55-vuotisen uran läpikäynyt Carlos do Carmo, 81, veti viimeiset henkosensa eilen.


Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.



Hieman aiemmin eli lokakuun lopussa hiphop-piirien tunnustama naamaripää MF DOOM heitti henkensä vain 49 vuoden iässä - kuolinsyytä ei kerrottu ja tiedotettakin pantattiin pari kuukautta.

 
Alexi Laiho. Jonkinnäköinen pidempiaikainen sairaus kyseessä, sen enempää tietoa ei ole annettu. Pakko sanoa että yllätti kyllä. Toki terveydentilasta on ollut monenlaisia spekulaatioita, eikä mies jossain vaiheessa kovin terveeltä näyttänyt, mutta silti.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Alexi Laiho. Jonkinnäköinen pidempiaikainen sairaus kyseessä, sen enempää tietoa ei ole annettu. Pakko sanoa että yllätti kyllä. Toki terveydentilasta on ollut monenlaisia spekulaatioita, eikä mies jossain vaiheessa kovin terveeltä näyttänyt, mutta silti.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Viime aikaisia kuvia kun miehestä näki niin kävi tosiaan mielessä, että onkohan jotain pahempilaatuisesta sairaudesta kyse. No, spekulointi lienee turhaa, mutta rippistä vaan. Bodomin Hatebreeder oli yksi eniten teini-iässä luukutettuja levyjä.
 
Voi ei! :itku:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Kevyet mullat joo. Something Wildiä tuli luukuteltua aivan perkeleesti aikanaan kuten myös seuraajaansa Hatebreederiä. Rokkielämä jätti varmasti jälkensä ja noita viimeaikaisia kuvia, kun katsoo niin selvää, että jotain on vialla.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Viimeksi muokattu:
Voihan vittu, tulipa yllätyksenä. Aika riutuneeltahan tuo näytti viimeaikaisissa kuvissa, mutta syyksi veikkasin vaan keski-ikäistymistä ja vuosikymmeniä jatkunutta ryyppäystä / kiertue-elämää.
 
Voi vitun vittu! Local bandia ois vielä mielellään livenä nähnyt ja tämän Laihon uuden yhtyeen. RIP
 
Voihan vittu, tulipa yllätyksenä. Aika riutuneeltahan tuo näytti viimeaikaisissa kuvissa, mutta syyksi veikkasin vaan keski-ikäistymistä ja vuosikymmeniä jatkunutta ryyppäystä / kiertue-elämää.
Olihan tuo karvan yli vuosi sitten Logomossa jäähyväiskeikalla (=kiertue, vimppa oli 15.12. hesassa) jo aika luuranko, mutta hyvin se kitara soi vaikka äijä oli hieman jäykkä.

Viina ja itsemurhan yrittäminen, ym ei varmaan tosiaan parantanut miehen terveyttä...
 
No, oli kyllä surullinen yllätys vaikka suuresti ihmettelinkin Alexin ulkoisen olemuksen kuihtumista viime vuosina.
Bodom tuli nähtyä ja tavattua useampaan kertaan, eka keikka oli Lappeenrannan Monarilla loppuvuodesta 1997.
Paljon hyviä muistoja noista ajoista, sen ajan meiningeistä ja vuosien varrelta, samoin Nightwish oli yks niistä jota näin paljon.
RIP Alexi
 
Alexi Laihon poismeno ärsytti kyllä todella paljon.
Sanavalintana kuulostaa ehkä huonolta, mutta harvan oman tuttavapiirin ulkopuolisen poismeno "ärsyttää".
 
Noin vuosi sitten Laiho oli kyllä todella huonovointinen ja äärimmäisen laihassa kunnossa. Viimeisimmissä kuvissa ja livepätkissä oli terveemmän näköinen jo. Soitto oli livepätkien perusteella parempaa kuin vuosiin. Iso harmi ja musiikillisestikin jäi mieheltä paljon antamatta. Nuorena lähti.
 
Tarvinneekin huomenna pukeutua jossain vaatekaappini kätköissä piileskelevään Are You Dead Yet? -paitaan... tosin paras levyhän toki oli Follow the Reaper, tuo ajaton klassikko.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Kieltämättä puun takaa tuli. Harmin paikka.
 
Ei pitänyt koskaan kovaa ääntä itsestään, mutta loi laadukasta sellaista senkin edestä. Taisi musiikin tekeminen olla se suurin henkireikä, mutta sekään ei lopulta riittänyt.

7-luokkalaisen pitkätukan ekassa ikiomassa CD-soittimessa pauhasi lukemattomat kerrat Something Wild ja Hatebreeder. Tukka ei ole kunnolla kasvanut vuosiin mutta levyt ovat edelleen jossain varaston perukoilla. Taidanpa laittaa ne parempaan talteen.

COBin omia biisejä ei ole tullut vuosiin kuuntelemalla kuunneltua, mutta bändin mahtavat coverit ovat toimineet jokakesäisenä mökkimusiikkina. Varsinkin tämä on ollut suosittu kappale vanhemmankin ikäpolven keskuudessa :)
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Viimeksi muokattu:
En ollut seurannut Alexin edesottamuksia aikoihin. Kun katsoo mm. Youtubesta 2 vuotta vanhaa Radio Rockin haastattelua, niin mies oli jo tuolloin selvästi sairaan näköinen. Kädet tärisevät ja liike on paikoin hieman haparoivaa.

Follow the Reaper ja Hate Crew Deathroll olivat aikoinaan jatkuvasti soitossa. Hatebreederistä en koskaan tykännyt yhtä paljon, vaikka sitä pidetään yleisesti bändin parhaimpana levynä.

Jotenkin tuosta Alexista huokui semmoinen herkkyys ja hän vaikuttikin haastatteluisssa todella mukavalta ja rennolta tyypiltä. Jopa hieman ujolta ja nöyrältä. Ei yhtään semmoiselta, joka yrittäisi olla enemmän mitä on.

Sisältä kumpuava raju viha ja tuska tulee silti ainakin musiikissa hyvin esille ja siksi se olikin sopivaa musiikkia myös itselleni kun en itse muulla tavalla omaa vihaani ja tuskaani osannut ilmaista.
 
Viimeksi muokattu:
2 ekaa levyä on ne parhaat mutta oikeastaan hyvää settiä oli kaikki 4 ensimmäistä, sen jälkeen jotenkin hiipui innostus. Tuli toki jotenkin seurattua kuitenkin.
Se loppuvuoden 1997 ekan levyn tiimoilta nähty keikka Lappeenrannan bändi-illassa Monarilla kyllä räjäytti tajunnan (harmi kun ei oo lippua tai merkintää päivämäärästä), uskomattoman kova oli ja taisi olla bändin toinen (vasta) virallinen keikka?
Ineathed (siis se CoB:in esiaste) jotain niiden demoa kyllä uskon kuulleeni ennen CoB:ia joka varmaan ensi kertaa kuului Metalliliitto-ohjelmasta, josta tuli bongattua uutuudet ja tulevat.
Plekrat, nimmarit sekä tottakai se vanha kunnon Something Wild pitkähihainen-paita (selässä teksti I Survived Lake Bodom, hihoissa Murha-Järviset-teksti sekä Ja Sota Jatkuu..-teksti tai jotain en muista) on edelleen tallessa.
Tuo paita on varmaan ihan ensimmäinen virallinen paita joita möivät, sillä tuolla AstiaStudion velhon eli Anssi Kipon sivuilla mm. Janne Wirman:illa on samanlainen paita päällään Hatebreeder-sessioiden kuvissa.
Toivottavasti selviää mitä kaikkea Alexi kävi läpi, oli se todella kuihtuneen ja rangan näköinen noissa joissa viimeisissä haastiksissa. Pakko olla joku vakava häiriö, syöpä tai muu jonka takia ei ruoka sulaudu ym.
Harmittava uutinen, ei voisi uskoa että näin varhain lähti. Pitääkin laittaa soimaan COB:ia tuohon taustalle Allun muistoksi.
 
Tää pääs yllättämään, vaikka kuten jo moni on todennut niin alexi ei ole näyttänyt "terveeltä" enää pariin vuoteen... rip

Vivaldi kitaralla
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
RIP, kova oli tosiaan lähtijä. Jotenkin tuntuu todella surulliselta ja vieläpä kun Laiho ilmeisesti oli saanut viime aikoina hieman paremman vaiheen elämässään alulle.
 
Huh huh... Alexi Laihon pois meno on kyllä kova pala.

Children of Bodom oli Suomen kovin metallibändi 100-0 ja muistoja löytyy aivan vitusti. Harvinaisen intohimoinen nero kitaran varressa. Nykyään vähän kaikki haastattelut sun muut ulostulot julkisuudenhenkilöillä on jotain markkinointimateriaalia, mutta väittäisin että Laihon mainitsema viha jonka hän muutti musiikiksi oli aitoa. Liekkö se peräisin perfektionismista tai mistä epäkohdasta tahansa, niin se vei hänet maailman huipulle. Aivan käsittämätöntä settiä!

Melkein kaikki bändin biisit olivat erittäin hyviä, mutta suosikkina on pysynyt vuoden 1999 Hatebreederiltä löytyvä Children of Bodom. Se on biisi jota jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen! Biisin rakenne on aivan päin helvettiä kun mukana ei ole läpi biisin kestävää tuttua melodiaa tai kertosäettä, vaan biisii muuttuu vähän väliä! Siitä huolimatta kuuntelija nauttii kuin legendaarisista klassisista viuluvingutuksista konsanaan! Studioversio on siistimpi, mutta pidän tästä rosoisesta keikkaversiosta kun ukot heiluu ilman paitaa ja on kunnon meininki.
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Ei tuollaista menoa näy enää missään. Toivottavasti edes pari nuorta jannua innostuisi taas agressiivisesta metallista ja tekisivät ikimuistettavia biisejä! Tämä nykyinen silittely ja rap -musiikki on aivan perseestä, kaikki on perheystävällistä "vihapuhevapaata" ja mautonta. Haistakaa vittu!
 
Bodom tuli nähtyä viimeisen kerran 2018 kesällä Olavinlinnassa. Hienot puitteet oli. Liput oli jo hommattu Joensuun unholy winter festiin jonka piti olla viime lokakuussa ja jossa piti myöskin uuden pumpun esiintyä. No korona siirsi sen ensi syksyyn ja näin ollen Aleksi jäi näkemättä. Todella sääli. RIP.
 
Huh huh... Alexi Laihon pois meno on kyllä kova pala.

Children of Bodom oli Suomen kovin metallibändi 100-0 ja muistoja löytyy aivan vitusti. Harvinaisen intohimoinen nero kitaran varressa. Nykyään vähän kaikki haastattelut sun muut ulostulot julkisuudenhenkilöillä on jotain markkinointimateriaalia, mutta väittäisin että Laihon mainitsema viha jonka hän muutti musiikiksi oli aitoa. Liekkö se peräisin perfektionismista tai mistä epäkohdasta tahansa, niin se vei hänet maailman huipulle. Aivan käsittämätöntä settiä!

Melkein kaikki bändin biisit olivat erittäin hyviä, mutta suosikkina on pysynyt vuoden 1999 Hatebreederiltä löytyvä Children of Bodom. Se on biisi jota jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen! Biisin rakenne on aivan päin helvettiä kun mukana ei ole läpi biisin kestävää tuttua melodiaa tai kertosäettä, vaan biisii muuttuu vähän väliä! Siitä huolimatta kuuntelija nauttii kuin legendaarisista klassisista viuluvingutuksista konsanaan! Studioversio on siistimpi, mutta pidän tästä rosoisesta keikkaversiosta kun ukot heiluu ilman paitaa ja on kunnon meininki.
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Ei tuollaista menoa näy enää missään. Toivottavasti edes pari nuorta jannua innostuisi taas agressiivisesta metallista ja tekisivät ikimuistettavia biisejä! Tämä nykyinen silittely ja rap -musiikki on aivan perseestä, kaikki on perheystävällistä "vihapuhevapaata" ja mautonta. Haistakaa vittu!


Tää kyllä saatanan kova biisi, yks suosikeistani! Bodom on bändi joka on koko elämän kulkenut mukana, kaikissa muissa taukoa tullut tai lopettanut kuuntelun mutta cob.ia ei koskaan! Ja todellakin live meno varsinkin alkupuolella oli todella kovaa! Tuskin omalla elinajalla enää vastaavaa tuu
 

Statistiikka

Viestiketjuista
284 616
Viestejä
4 887 370
Jäsenet
78 850
Uusin jäsen
torittajamies

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom