Lisää kuolleita...

2 ekaa levyä on ne parhaat mutta oikeastaan hyvää settiä oli kaikki 4 ensimmäistä, sen jälkeen jotenkin hiipui innostus. Tuli toki jotenkin seurattua kuitenkin.
Se loppuvuoden 1997 ekan levyn tiimoilta nähty keikka Lappeenrannan bändi-illassa Monarilla kyllä räjäytti tajunnan (harmi kun ei oo lippua tai merkintää päivämäärästä), uskomattoman kova oli ja taisi olla bändin toinen (vasta) virallinen keikka?
Ineathed (siis se CoB:in esiaste) jotain niiden demoa kyllä uskon kuulleeni ennen CoB:ia joka varmaan ensi kertaa kuului Metalliliitto-ohjelmasta, josta tuli bongattua uutuudet ja tulevat.
Plekrat, nimmarit sekä tottakai se vanha kunnon Something Wild pitkähihainen-paita (selässä teksti I Survived Lake Bodom, hihoissa Murha-Järviset-teksti sekä Ja Sota Jatkuu..-teksti tai jotain en muista) on edelleen tallessa.
Tuo paita on varmaan ihan ensimmäinen virallinen paita joita möivät, sillä tuolla AstiaStudion velhon eli Anssi Kipon sivuilla mm. Janne Wirman:illa on samanlainen paita päällään Hatebreeder-sessioiden kuvissa.
Toivottavasti selviää mitä kaikkea Alexi kävi läpi, oli se todella kuihtuneen ja rangan näköinen noissa joissa viimeisissä haastiksissa. Pakko olla joku vakava häiriö, syöpä tai muu jonka takia ei ruoka sulaudu ym.
Harmittava uutinen, ei voisi uskoa että näin varhain lähti. Pitääkin laittaa soimaan COB:ia tuohon taustalle Allun muistoksi.
 
Alexi Laihon poismeno ärsytti kyllä todella paljon.
Sanavalintana kuulostaa ehkä huonolta, mutta harvan oman tuttavapiirin ulkopuolisen poismeno "ärsyttää".
Ärsyttää, harmittaa, surettaa. Ei tähän fiilikseen ole huonoja sanavalintoja. Vei parhaassa iässään olevan miehen.
 
RIP, kova oli tosiaan lähtijä. Jotenkin tuntuu todella surulliselta ja vieläpä kun Laiho ilmeisesti oli saanut viime aikoina hieman paremman vaiheen elämässään alulle.
 
Huh huh... Alexi Laihon pois meno on kyllä kova pala.

Children of Bodom oli Suomen kovin metallibändi 100-0 ja muistoja löytyy aivan vitusti. Harvinaisen intohimoinen nero kitaran varressa. Nykyään vähän kaikki haastattelut sun muut ulostulot julkisuudenhenkilöillä on jotain markkinointimateriaalia, mutta väittäisin että Laihon mainitsema viha jonka hän muutti musiikiksi oli aitoa. Liekkö se peräisin perfektionismista tai mistä epäkohdasta tahansa, niin se vei hänet maailman huipulle. Aivan käsittämätöntä settiä!

Melkein kaikki bändin biisit olivat erittäin hyviä, mutta suosikkina on pysynyt vuoden 1999 Hatebreederiltä löytyvä Children of Bodom. Se on biisi jota jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen! Biisin rakenne on aivan päin helvettiä kun mukana ei ole läpi biisin kestävää tuttua melodiaa tai kertosäettä, vaan biisii muuttuu vähän väliä! Siitä huolimatta kuuntelija nauttii kuin legendaarisista klassisista viuluvingutuksista konsanaan! Studioversio on siistimpi, mutta pidän tästä rosoisesta keikkaversiosta kun ukot heiluu ilman paitaa ja on kunnon meininki.


Ei tuollaista menoa näy enää missään. Toivottavasti edes pari nuorta jannua innostuisi taas agressiivisesta metallista ja tekisivät ikimuistettavia biisejä! Tämä nykyinen silittely ja rap -musiikki on aivan perseestä, kaikki on perheystävällistä "vihapuhevapaata" ja mautonta. Haistakaa vittu!
 
Bodom tuli nähtyä viimeisen kerran 2018 kesällä Olavinlinnassa. Hienot puitteet oli. Liput oli jo hommattu Joensuun unholy winter festiin jonka piti olla viime lokakuussa ja jossa piti myöskin uuden pumpun esiintyä. No korona siirsi sen ensi syksyyn ja näin ollen Aleksi jäi näkemättä. Todella sääli. RIP.
 
Huh huh... Alexi Laihon pois meno on kyllä kova pala.

Children of Bodom oli Suomen kovin metallibändi 100-0 ja muistoja löytyy aivan vitusti. Harvinaisen intohimoinen nero kitaran varressa. Nykyään vähän kaikki haastattelut sun muut ulostulot julkisuudenhenkilöillä on jotain markkinointimateriaalia, mutta väittäisin että Laihon mainitsema viha jonka hän muutti musiikiksi oli aitoa. Liekkö se peräisin perfektionismista tai mistä epäkohdasta tahansa, niin se vei hänet maailman huipulle. Aivan käsittämätöntä settiä!

Melkein kaikki bändin biisit olivat erittäin hyviä, mutta suosikkina on pysynyt vuoden 1999 Hatebreederiltä löytyvä Children of Bodom. Se on biisi jota jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen! Biisin rakenne on aivan päin helvettiä kun mukana ei ole läpi biisin kestävää tuttua melodiaa tai kertosäettä, vaan biisii muuttuu vähän väliä! Siitä huolimatta kuuntelija nauttii kuin legendaarisista klassisista viuluvingutuksista konsanaan! Studioversio on siistimpi, mutta pidän tästä rosoisesta keikkaversiosta kun ukot heiluu ilman paitaa ja on kunnon meininki.


Ei tuollaista menoa näy enää missään. Toivottavasti edes pari nuorta jannua innostuisi taas agressiivisesta metallista ja tekisivät ikimuistettavia biisejä! Tämä nykyinen silittely ja rap -musiikki on aivan perseestä, kaikki on perheystävällistä "vihapuhevapaata" ja mautonta. Haistakaa vittu!


Tää kyllä saatanan kova biisi, yks suosikeistani! Bodom on bändi joka on koko elämän kulkenut mukana, kaikissa muissa taukoa tullut tai lopettanut kuuntelun mutta cob.ia ei koskaan! Ja todellakin live meno varsinkin alkupuolella oli todella kovaa! Tuskin omalla elinajalla enää vastaavaa tuu
 
RIP ALEX! Todella aliarvostettu aina suomessa. Melkein tunnetumpi ulkomailla kuin täällä.
 
Kyllähän Bodomin Something wild ja Hatebreeder oli teininä levyt, mitä runsaasti tuli luukutettua täysillä. Turhan aikaisin poistui keskuudestamme ja minusta sai Suomessa yllättävän vähän arvostusta siihen verrattuna, että oli yksi parhaista kitaran soittajista ikinä(pl. Genren tuntijat).


 
Todella harmillista, että Laiho kuoli. Varsinkin kun vihdoinkin näytti siltä, että uutta musiikkia olisi ollut tulossa. Suomalaisen metallimusiikin vientituotteistaja ja aivan uskomattoman hyvä kitaristi. Ensimmäinen härmärämpyttäjä, jolla oli oma GW-kolumni ja kitaristien keskuudessa mies onneksi nautti juuri sitä arvostusta mikä hänelle kuuluikin.

Hatebreeder-levyn äänityksissä mies on ollut jotain 19-vuotias, ja soitanta tuolla levyllä on aivan ensiluokkaista. Omaankin soittoon olen ammentanut tuolta levyltä ja noista liideistä vaikka mitä, joten kyllähän tuo harmittaa että mies kuoli.
 
Nytkö tää omien teinivuosien idolien kupsahtelu alkaa? Bodom oli kuitenkin aikoinaan se bändi joka tutustutti metallimusiikin pariin sen jälkeen, kun näin joitain videoita vuoden 2003 Tuska-vedosta. Tuolloin kieltäydyin uskomasta, että vetivät keikalla livenä vaan kama ois tullu nauhalta. Useamman pyöritteln jälkeen oli kuitenkin uskottava että livenä ne vetää ja tämän möytä myös musiikkiharrastus sai kunnon alun. Jälkipään matsku nyt oli omaan makuun mitä oli mut arvostus Suomi-metallin pioneereihin on kiistaton.

Kevyitä multia.

 
Viimeksi muokattu:
Kummahan tuossa on, että sairaala ilmoittelee tuon Tanyan tiedottajalle, joka sitten ilmoittelee aviomiehelle ja medialle. Innolla odotan selitystä tähän saagaan.
 
"Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja" vai miten se meni.
Joo, ja ennenaikaisia.

Uutisoinnin sekavuuteen on toki totuttu ja väärinkäsitykset, käännösvirheet sekä huolimattomuus selittävät paljon. Vilpittömästi lukien kyllä ainakin Iltiksen kertoma versio siitä, miten aviomiehelle soitettiin sairaalasta että vaimo on edelleen elossa, tuo mieleen suorastaan hulvattoman hirtehisiä mielikuvia.

"Tri Nano Nano täältä hospitaalista iltaa. Anteeksi kun surun keskellä häiritsen, mutta asiani koskee, tota... öö... niin siis kun meillä yks laitoshuoltaja kuuli pual tuntia sitten kylmiöstä jotain kolinaa ja, ja, huutookin, ja tota, olis vähän uutta tietoa." Varmaan joku on niin rautainen ammattilainen, että pystyy tällaisenkin asian aivan häkeltymättä ja täysin ammattimaisesti selittämään. Juuri sen puhelun haluaisinkin kuulla.
 
On se nyt oikeesti kuolllut. Mies oli eka luullut että on jo kuollut. Mutta olikin kuollut vasta myöhemmin.
 
Kolme pidätetty. Vaimoa epäillään murhasta.

Vaimo vapautettu mutta epäillään yhä murhasta. Kaksi muuta miestä vangittuna. Miehillä rikollistausta. Alkoa nautittu.

 
Kohtuullisesta tietolähteestä kuulin että Laiho olisi löydettäessä ollut kolme päivää kuolleena
 
Muistan kun (edesmenneen) Isäni ja veljeni kanssa ajeltiin joka ilta maatilalle askareisiin ja autossa soi mixed kasetti jossa oli paljon Paven biisejä (ja Kirkaa ym). Respect Pave.
Muisteloa Areenasta: Pave Maijasen monta roolia.
 
If I don't see you again here, I will see you in a little while in a place where no shadows fall.

 
If I don't see you again here, I will see you in a little while in a place where no shadows fall.

Lostista on vissiin aika kauan aikaa. Ei uskoisi, että Danielle Rousseaun esittäjä on siis kuollut. :(

1611299483449.png
 
On kyllä kato käynyt Babylon femman näyttelijäkaartissa vuosien varrella...
 
Ikävää. Vaikutti symppikseltä ihmiseltä ja ilmeisesti sitä olikin. Laskeskelin, että aika nuorena nuo Babylon 5:n päähenkilöt (8 7kpl) on siirtyneet ajasta ikuisuuteen (~59v).

@munse lisätään tänne, niin ei tule niin paljon offtopiccia

Kaikkiaan vissiin jo 72 Babylon 5:ssä ollutta näyttelijää/jäsentä kuollut. Tosin onhan tuosta jo kohta 20v aikaa ja varmaan aika iso tuotanto. C'est la vie!

Babylon 5 Actors/Actresses/Personnel Who Have Died - IMDb

"Pääosan" esittäjistä ovat kuolleet mm.

Andreas Katsulas (1946–2006) - lung cancer (59)

Jerry Doyle (1956–2016) - Doyle died from natural causes, with complications from chronic alcoholism being a contributing factor (myös roolihahmo oli alkoholisti) (60)

Richard Biggs (I) (1960–2004) - ascending aortic aneurysm (44)

Stephen Furst (1954–2017) - diabetes related (63)

Jeff Conaway (1950–2011) - overdose of substances believed to be pain medication (60)

Michael O'Hare (I) (1952–2012) - sydänkohtaus (kärsi myös skitsofreniasta) (60)

Mira Furlan (1955–2021) - joku pitkäaikainen sairaus ilmeisesti? (65)
 
Viimeksi muokattu:
Ikävää. Vaikutti symppikseltä ihmiseltä ja ilmeisesti sitä olikin. Laskeskelin, että aika nuorena nuo Babylon 5:n päähenkilöt (8kpl) on siirtyneet ajasta ikuisuuteen (~58v).
Mihin ovat kuolleet? Hämmästyttävä tilastollinen poikkeama.
 
Levyraati oli mukava ohjelma 80-luvulla. Kappaleet olivat enimmäkseen huonoja, mutta oli mukava kuunnella Jukan, Klasun ja Pirkon analyysejä niistä ja keskinäistä läpänheittoa. Harmitonta ja rentoa viihdettä lauantai-iltaisin.
 
Levyraati oli mukava ohjelma 80-luvulla. Kappaleet olivat enimmäkseen huonoja, mutta oli mukava kuunnella Jukan, Klasun ja Pirkon analyysejä niistä ja keskinäistä läpänheittoa. Harmitonta ja rentoa viihdettä lauantai-iltaisin.
Klaus Järvinenhän kuoli tasan vuosi sitten, silloinhan täälläkin Levyraatia kai muisteltiin.

Omasta näkökulmastani ton ohjelman suurin meriitti oli varmaan siinä, että se oli usein parempi kuin mitä toisella kanavalla oli sillä hetkellä tarjota... :smoke: Siihen aikaan televisio-ohjelmiin päti hyvin termi "ronkelit runkkaa". Miksei melkein kirjaimellisestikin. Olihan runkkaus toki keskeisimpiä ajanvietteitä siihen aikaan.
 
RIP lapsuuden lauantai-iltojen harmiton ohjelma.


E: Pitkälle muuten Jaakko Teppokin potkinu vaikka jos ysärin alussa lopetti terveysongelmien takia.
 
Viihdyttävä ohjelmahan tuo oli. Meinasi joskus mennä pulla ja kahvit väärään kurkkuun Tom Pöystin rehellisestä kommentista tätä youtube-pätkää katsellessa. :-D

edit: tämä siis kulta-aikaa ennen mielensäpahoittajia. :)

 
Viimeksi muokattu:
If I don't see you again here, I will see you in a little while in a place where no shadows fall.


Tämä tuli kyllä ihan puskista...
Lepää rauhassa Delenn.
 
Kepeitä multia Mira Furlanille, Delenn on kyllä jäänyt hyvin mieleen Babylon 5 ajoista ja pieni rooli Lostissa oli myös hieno.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 146
Viestejä
4 487 996
Jäsenet
74 159
Uusin jäsen
kahvirommi

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom