Linuxin opettelu

[jummeli]

En nyt varsinaisesti menisi väittämään, että Rasbian on mikään epästandardi linux. Onhan se tietty arm:n päälle väännetty ja ajurit sekä kernelit sen mukaiset. Itse käyttishän pohjautuu debianiin ja eipä sen normaalista käyttämisestä eroa.

Itse nikkaroin omasta raspberrysta Rasbianin päälle pienen palvelimen sisäverkkoon. Käyttis sd-kortille, ssh yhteys päälle ja etänä sitten asentelin Apachen, Samban ja wikipediasoftan. Hyvää harjoittelua palvelujen hallinnasta minikoossa ja samalla oppii jotain uutta.

Raspberryn käyttäminen linux harjoitteluun on ainakin minun mielestäni aivan mahtava apuväline.

 

[FuR]

Ajattelimpa laittaa oman ajatukseni tähän ketjuun. Tämä asiahan on vähän siitä kiinni, että miten kukakin oppii asioita parhaiten. Uskon, että usein tehokkaiten asiassa pääsee liikkeelle tutustumalla kirjallisuuteen, kuten tässäkin ketjussa on taidettu ehdottaa jo. Itse nuorempana kokeilin opetella Linuxin käyttöä "empiirisellä tavalla", eli asensin jonkin jakelun koneelle ja ongelmien tai haasteiden ilmaantuessa etsisin apua netistä tai kyselisin tietyiltä tutuilta vinkkejä. Tämä kuitenkin johti usein turhautumiseen, sillä vähänkään suuremman haasteen ilmetessä ohjeiden hakemisessakin tuntui olevan vähän vaikeaa päästä alkuun, kun ei oikein tiennyt, mistä ongelmaa tai haastetta alkaa ratkomaan.

Myöhempi lähestymistapani oli se, että pohjatiedoksi luin kirjan, joka käsitteli yleisestiottaen käyttöjärjestelmiä (Haikala, Järvinen: Käyttöjärjestelmät. ISBN 952-14-0851-0), mitä suosittelen myös muille Linuxin kanssa aloitteleville, joilla ei ole vielä kovin syvällistä katsausta siihen, mitä käyttöjärjestelmän konepellin alla tapahtuu. Kyseinen kirja löytyy uskoakseni suurella todennäköisyydellä lähimmästä kirjastosta, ainakin jokin painos siitä. Tämän jälkeen suosittelisin lukemaan jonkin laajan ja nykyaikaisen kirjan Linuxista. Itse lukaisin joku aika sitten kirjan Brian Ward: How Linux Works (ISBN 978-1-59327-567-9), mikä myös löytyi ainakin Tampereen kirjastosta (taisi olla tosin ns. seutulainauksen kautta). En pitänyt kirjasta kovinkaan paljoa, mutta se ajoi asiansa. Mielestäni jotkut asiat oli selitetty hieman sekavasti tai pintapuolisesti, vaikka kirjalla olikin paksuutta. Luonnollisesti jokaisen aiheen kohdalla mielenkiinnon riittäessä voi aiheille Googletella lisätietoa netistä. Kuitenkin tuo kirjan "rakenne" auttaa etenemään Linuxiin tutustumisessa ja usea essentiaalinen asiaa tulee opituksi, jotka varmasti tehostavat paljon "empiiriseen vaiheeseen" siirtymistä.

Oma mielipiteeni sen suhteen, että mitä jakelua kananttaa käyttää, on täysin makuasia. Itse annan ehdottomasti ääneni Ubuntulle, se on osoittautunut kaikista miellyttävämmäksi jakeluksi omien kokeilujen perusteella ja suurin plussa on laaja tuki ja muut tekijät, joita jakelun suosio tuo mukanaan. Itse ajoin joku aika sitten Ubuntu Matea koneellani, mutta sen ongelmana oli mate-työpöytäympäristön hävyttömän paha epävakaus. Suosittelen myös ennemmin virtuaalikoneen hyödyntämistä kuin dual boottia, vaikka tämäkin on mielipideasia.

 

[Reisga]

Totta tuo että jokaisella on oma tyylinsä millä oppi jää parhaiten päähän. Itsekin luen paljon teknisiä kirjoja, olen tyypillinen "aloittaja". Kun kiinnostun jostain aiheesta, niin imen tietoa mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa ja jos siihen liittyy jokin projekti, niin yleensä kyllästyn kun tiedän että se onnistuu ja en jaksa hieroa sitä aivan valmiiksi tuotteeksi/sovellukseksi.

Jostain syystä kukaan ei koskaan lue Windows- tai OS_X kirjoja, voi johtua myös siitä että linuxia käytetään usein ns. servereinä ja täten sillä tehdään "vaikeampia" tehtäviä.

Itselläkin ainakin tuo dualboot jää aina käyttämättä, linux pitää olla vähintään virtuaalikoneena tai etäyhteydellä yhden klikkauksen takana, paitsi jos linux on työpöytä käytössä ainoana.