Linux-kysymyksiä & yleistä keskustelua Linuxista

Näin kait se on. Itse katselin jossain vaiheessa KDE Neon:ia joka näytti/näyttää aika hyvältä ja esim. muistin kulutuskin on huimasti pienempää kuin jopa Mintin xfce:llä. Niillä kuitenkin oli asennusvelho vuosikausia buginen (custom osiointi ja kryptaus) tietoisesti eikä se jättänyt itselle ainakaan hyvää kuvaa siitä jakelusta. Lisäksi lukenut muutamia ihmisten kokemuksia, että alussa on aivan mahtava mutta aikaa myöten rupeaa tahmaamaan ja rupeaa tulemaan ongelmia, tiedä onko sitten yksittäisiä tapauksia vai ei. Mintti nyt vaan taitaa olla "helpoin" tällaiselle uudelle käyttäjälle, tarjoavat helposti kaikki perusjutut, nvidian ajurihommat (intel+nvidia optimus) snapshotit (timeshift).. ja itselle oli tärkeä kuinka ottivat selvästi kantaa snappeja vastaan tässä hiljattain.
KDE Neon ei ole ns. rolling-release distort muuta kuin KDE:n osalta. Katse tulee oikeastaan kääntää Arch puolelle ja sieltä sitten vaikka EndeavourOS tai Manjaro, joista ainakin itse suosin ensiksi mainittua. Itse ajelen tuossa "daily driver" läppärissä juuri EOSia btfrs:llä ja siinä sitten timeshiftilla autsnapshotit.

 
KDE Neon ei ole ns. rolling-release distort muuta kuin KDE:n osalta.
Joo, unohdin mainita, ubuntu LTS pohjalla ja rolling KDE päällä.

Katse tulee oikeastaan kääntää Arch puolelle ja sieltä sitten vaikka EndeavourOS tai Manjaro, joista ainakin itse suosin ensiksi mainittua.
Manjaroa pikkaisin vilkuillut jos tullut jotain siihen liittyvää uutista vastaan. Olen vaan kerännyt paljon tietoa ubuntu/debian jutuista jo niin jotenkin ei jaksaisi heittää niitä roskiin, ainakaan vielä. Jos yrittäisi vain tällä Mintillä ja katsoo jatkossa archin puolelle jos tuntuu ettei hommat pelitä kunnolla.

Semmoista kysäisisin, että miten archin kanssa, pärjääkö kuinka hyvin virallisilla repoilla, vai joutuuko paljon käyttämään AUR:ia? Jos olen oikein ymmärtänyt, tuo AUR sisältää 3:nen osapuolten tekemiä softapaketointeja, tavallaan kuin 3rd party PPA/Snap/Flatpak/Appimaget? AUR:sta voi jotkut paketit nousta virallisiin repoihin jos niitä äänestetään ja niillä on joitain trusted user-suosittelijoita?
 
Manjaroa pikkaisin vilkuillut jos tullut jotain siihen liittyvää uutista vastaan. Olen vaan kerännyt paljon tietoa ubuntu/debian jutuista jo niin jotenkin ei jaksaisi heittää niitä roskiin, ainakaan vielä. Jos yrittäisi vain tällä Mintillä ja katsoo jatkossa archin puolelle jos tuntuu ettei hommat pelitä kunnolla.

Semmoista kysäisisin, että miten archin kanssa, pärjääkö kuinka hyvin virallisilla repoilla, vai joutuuko paljon käyttämään AUR:ia? Jos olen oikein ymmärtänyt, tuo AUR sisältää 3:nen osapuolten tekemiä softapaketointeja, tavallaan kuin 3rd party PPA/Snap/Flatpak/Appimaget? AUR:sta voi jotkut paketit nousta virallisiin repoihin jos niitä äänestetään ja niillä on joitain trusted user-suosittelijoita?
Aikas moni asia on universaalia eri Linux jakeluissa, kuitenkin sama kernel se siellä taustalla toimii, ympärille vaan on sitten kasattu vähän eri osista paloja, tietenkin jotkut osat on sitten täysin jakelun mukaan tehtyjäkin. Siksi kannattaa kokeilla erilaisia jakeluja vaikka ihan virtuaaliympäristössä jos ei löydy useampaa konetta (saat paljon paremman kuvan toiminnasta kun ajat oikealla raudalla), josko löytyisi jotain parempaa omaan käyttöön.

Ja se on ihan käyttäjästä kiinni, mitä tarvitsee, että löytyykö jakelun repoista tarvittavat softat, eli tuohon on aikas mahdotonta antaa suoraa vastausta. Yleensä kyllä pystyy katsomaan ennakkoon web sivuilta (ainakin isoimmissa jakeluissa), mitä virallisista repoista löytyy ja etsimään josko ne omat halutut siellä olisi. Voithan myöskin Live ympäristön bootata ja katsoa mitä sieltä löytyy, taikka virtuaaliympäristöön asennat.

Itse en ole tarvinnut AUR käyttää koskaan esimerkiksi Archissa, ja tarvittaessa on löytynyt vaihtoehtoja omiin tarpeisiin ihan virallisista repoista.
Ja en usko että löydät jakelua, josta löytyisi joka ikinen softa, mitä maailmasta löytyy...
 
Viimeksi muokattu:
Archin paketteja on hyvä tarkistella ihan packages.archlinux.org:n kautta ja sama sitten aur:lle aur.archlinux.org.

Vähän tosiaan riippuu omista tarpeista tarvitseeko AURia. Softathan siellä tosiaan on epävirallisia käyttäjien "paketoimia" eli kyllähän sillä systeemin rikki saa jos ihan suinpäin asentelee jotain järjestelmäkirjastoja tms.
 
Archin paketteja on hyvä tarkistella ihan packages.archlinux.org:n kautta ja sama sitten aur:lle aur.archlinux.org.
Kiitoksia, pitääkin vertailla vähän versioita. Nopeasti katsoin, että Vivaldi selain olisi vain AUR:sta saatavilla, joten siltä osin (tärkein softa varmaan työpöydällä) ubuntu/debian vie pisteen kun saa softan kehittäjän oman PPA:n kautta. Pitää vertailla vielä muita.
 
Fedorassa aika yleisesti käytetty lisänä RPM Fusion repoa

Ja sitten RPM Fusion taas listaa muita 3rd party repoja jotka toimii yhteen ok
 
Archin wikissä on tällainen swapin kryptaus sivulla:

The following three methods are alternatives for setting up an encrypted swap for suspend-to-disk. If you apply any of them, be aware that critical data swapped out by the system may potentially stay in the swap over a long period (i.e. until it is overwritten). To reduce this risk consider setting up a system job which re-encrypts swap, e.g. each time the system is going into a regular shut-down, along with the method of your choice.

Mitähän tuo oikein tarkoittaa? Yksi noista kolmesta tavasta on swapfile, jota itsekin käytän mintissä jonka osio on kryptattu. Miksi sitä swapfileä pitäisi erikseen kryptailla esim. shutdownissa jos se kerran sijaitsee kryptatulla osiolla?
 
Koska swappiin voi periaatteessa mennä ihan mitä tahansa mitä koneen RAM-muistissa on, ja kopio datasta pysyy siellä kunnes se ylikirjoitetaan, tietoturvamielessä suositeltavin tapa käyttää swappia on arpoa konetta käynnistettäessä satunnainen salausavain jota ei tallenneta mihinkään, jolloin koneen sammutuksen jälkeen swapin salausavainta ei ole enää tallessa yhtään missään ja swappiin mahdollisesti kirjoittuneet salaisuudet hukatun salausavaimen takana ovat käytännössä merkityksetöntä bittikohinaa jos salaus oli kunnollinen.

Tällöin swappia ei kuitenkaan voi käyttää hibernaatioon (suspend-to-disk), koska RAM-muistin virran katkeamisen jälkeen swapissa olevalla hibernaatioimagella ei tee yhtään mitään jos sen avainta ei ole enää käytettävissä. Eli jos käytät suspend-to-disk toimintoa, olisi hyvä huolehtia että swapin kryptausavain tulee aina välillä vaihdetuksi, niin riski siitä että swappiin jäisi makaamaan epämääräisen pitkäksi ajaksi kopio jostain luottamuksellisesta tiedostosta jonka luulet asianmukaisesti hävittäneesi käyttötarpeen loputtua jo ajat sitten.

Eli kysymys on siitä että sitten kun tieten tahtoen tuhoat jonkin arkaluontoisen tiedoston ja ylikirjoitat sen (+ tiedostojärjestelmässä olevan vapaan tilan, jos tiedostoa käyttävä sovellus harrastaa tilapäistiedostojen tekoa) voit olla varsin varma että koneellasi ei enää ole ainoatakaan kopiota siitä arkaluontoisesta tiedosta missään muodossa, ja voit ainakin sen asian puolesta vaikka antaa koneen salasanan huoletta hyökkääjälle, jos vaihtoehtona on saada suolatut bambutikut kynsien alle tai muuta ikävää.
 
Eli jos käytät suspend-to-disk toimintoa, olisi hyvä huolehtia että swapin kryptausavain tulee aina välillä vaihdetuksi
Jos tarvitsee kuvailemasi kaltaista turvatasoa, niin miten tämä onnistuu swapfilen kanssa joka sijaitsee kryptatulla osiolla (jossa myös koko järjestelmä)?
 
Jos tarvitsee kuvailemasi kaltaista turvatasoa, niin miten tämä onnistuu swapfilen kanssa joka sijaitsee kryptatulla osiolla (jossa myös koko järjestelmä)?

Luomalla se swapfile aina bootissa uudelleen käyttämällä avaimena vaikka /dev/random ulostetta jota ei talleteta minnekkään.
 
Mutta kun ei swapfileessä ole mitään kryptausta erikseen, se file on osiolla joka on kokonaan kryptattu. Ja kuten telcoM tuossa yllä sanoi, swapfileä ei silloin edes pystyisi käyttämään hibernateen.

EDIT: Ylikirjoittaminenkaan ei taida toimia jos levynä on SSD/NVMe.

Swapfilen käyttö hibernateen tarvitsee GRUBiin pari parametriä jotta osion kryptauksen avaamisen jälkeen järjestelmä osaa palauttaa tilanteen swapfilestä:
GRUB_CMDLINE_LINUX_DEFAULT="quiet splash resume=UUID=<UUID tähän> resume_offset=<offset tähän>"
 
Viimeksi muokattu:
Katselin tuossa Manjaron eri työpöytävideoita ja latasin xfce:n ja KDE:n joita katson vielä itse livenä. Oliko sulla joku erityinen juttu miksi valitsit juuri EndeavourOS:n?
Manjaro ei ole puhdas Arch jakelu, siellä lykätään aina pari viikkoa softien tuloa käyttäjille ja on omat repot sun muuta, kun taasen EndeavourOS käyttää Archin omia repoja, eli kaikki tulee suoraan alkuperäisestä Archin jakelusta.

Tarkemmin Manjarosta:

Ja EndeavourOS (EndeavourOS):
With the exception for our in-house developed reflector-auto, eos-welcome, a kernel manager and the eos-update-notifier, all the packages are directly installed from the Arch repos or the AUR, so there are no customized or modified packages coming from our own repo. We want to stay as close to Archlinux as possible.
 
Manjaro ei ole puhdas Arch jakelu, siellä lykätään aina pari viikkoa softien tuloa käyttäjille ja on omat repot sun muuta
Tämä itseasiassa kuulostaa ihan hyvältä minulle, ei tarvitse olla bleeding-edge, ja jos on jotain kiireellistä turvapäivitystä niin käsittääkseni Manjaro voi hypätä yli tuon "testausvaiheen" ja tuoda suoraan ne pätsit stableen. Ymmärsinkö oikein, että vaikka Manjarolla on omat repot, niin kuitenkin sinne tulee kaikki archin repossa olevat (pienellä viivellä)?
 
Tämä itseasiassa kuulostaa ihan hyvältä minulle, ei tarvitse olla bleeding-edge, ja jos on jotain kiireellistä turvapäivitystä niin käsittääkseni Manjaro voi hypätä yli tuon "testausvaiheen" ja tuoda suoraan ne pätsit stableen. Ymmärsinkö oikein, että vaikka Manjarolla on omat repot, niin kuitenkin sinne tulee kaikki archin repossa olevat (pienellä viivellä)?
Tästä asiasta on saanut lukea eriäväisiä mielipiteitä paljonkin, riippuu paljon tilanteesta ja käyttäjän tarpeista. Eli Manjaro developerit käsittelee Archin päivitykset (ja tarvittaessa tekevät muutoksia, josta voi olla montaa eri mieltä), jonka jälkeen ne menee jakeluun käyttäjille.

Kannattaa myöskin huomioida, että joidenkin softien päivitysten tulo saattaa kestää jopa kuukausia, jos tarviit jonkun uuden ominaisuuden heti, niin joudut kikkailemaan. Lukee ihan tuolla Manjaron Wikissä:
A consequence of accommodating this testing process is that Manjaro will never be quite as bleeding-edge as Arch. Software may be released to the stable repositories days, weeks, or potentially even months later
 
Manjaro on sen verran kyseenalainen distro etten suosittelisi sen käyttämistä. Viimeisimpänä draamana projektin rahoista vastannut henkilö käytännössä pakotettiin ulos projektista, koska ei suoraan hyväksynyt devin 2000€ läppärin ostoa projektin rahoilla.

Manjaro viivästyttää vain Archin repossa olevia paketteja, ei AURin. Käytännössä tämän takia voi AURista asennetut paketit hajota, koska ne saattavat olettaa käytössä olevan Archin reposta paketti versiolla X, mutta Manjarolla on käytössä vanhempi versio Y. Tämä on onneksi aika harvinaista, mutta silti mahdollista.
Tietoturvapaketit pusketaan yleensä Manjaron repoon nopeammin, mutta ei aina. Aikoinaan vaihdoin distroa, kun Manjaro ei saanut päivitettyä Firefoxia yli viikkoon, vaikka kyseisessä versiossa oli aktiivisesti hyväksikäytetty haavoittuvuus.
Hieman myös syö distrolta luotettavuutta, kun kotisivun SSL sertifikaatti unohdetaan uusia useampaan kertaan.

EndeavourOS vaikuttaa paljon fiksummalta vaihtoehdolta, vaikka omakohtaista kokemusta siitä ei olekaan.
 
Mutta kun ei swapfileessä ole mitään kryptausta erikseen, se file on osiolla joka on kokonaan kryptattu. Ja kuten telcoM tuossa yllä sanoi, swapfileä ei silloin edes pystyisi käyttämään hibernateen.

EDIT: Ylikirjoittaminenkaan ei taida toimia jos levynä on SSD/NVMe.

Swapfilen käyttö hibernateen tarvitsee GRUBiin pari parametriä jotta osion kryptauksen avaamisen jälkeen järjestelmä osaa palauttaa tilanteen swapfilestä:
GRUB_CMDLINE_LINUX_DEFAULT="quiet splash resume=UUID=<UUID tähän> resume_offset=<offset tähän>"

No siis tehdään tiedosto joka cryptataan ja dm ottaa sen sitten hallintaansa ja swappi sitten tehdään osoittamalla sitä tiedostoa dm:n läpi.
Ylikirjoittamisella ei ole mitään väliä koska sen swappitiedoston rippeet jota mahdollisesti asemalle jää on salattu avaimella josta ei ole mitään tietoa bootin jälkeen eli se näkyy täysin random datana.

Tuossa jotain juttua lisää ja myös jotain lätinää että voipi olla ongelmia.

 
Viimeksi muokattu:
Ei mielestäni kannata foliopipoa kuiteskaa noin tiukalle kiristää, kyllä riittää tuollainen normaali levyjen kryptaus perus käyttäjälle, ei siellä nyt niin tärkeitä maailman salaisuuksia voi olla koneella, että pitää alkaa kikkailee kaikenlaista. Se myöskin taasen aiheuttaa sen, että pikkasen menee bitti vinoon taikka itse tekee jonkun virheen, niin katoaa ne tiedostot samantein bittiavaruuteen, ellei sitten halua harrastuksen vuoksi alkaa säätämään ja on tietoinen mahdollisista ongelmista...
 
No siis tehdään tiedosto joka cryptataan ja dm ottaa sen sitten hallintaansa ja swappi sitten tehdään osoittamalla sitä tiedostoa dm:n läpi.
Ylikirjoittamisella ei ole mitään väliä koska sen swappitiedoston rippeet jota mahdollisesti asemalle jää on salattu avaimella josta ei ole mitään tietoa bootin jälkeen eli se näkyy täysin random datana.
Jos nyt ymmärsin oikein, niin tämä ei onnistu jos haluaa suspend-to-disk/hibernatea käyttää. En oikein ymmärrä miksi olet nyt jo muutaman kerran tämän pointin ohittanut kokonaan.

Ei mielestäni kannata foliopipoa kuiteskaa noin tiukalle kiristää, kyllä riittää tuollainen normaali levyjen kryptaus perus käyttäjälle, ei siellä nyt niin tärkeitä maailman salaisuuksia voi olla koneella, että pitää alkaa kikkailee kaikenlaista.
Samaa mieltä, tämä keskustelu oli ihan vain mielenkiinnosta miten asia hoituisi.. tosin jos olisi selvinnyt, että tuollaisen setupin saisi helposti ja ilman mitään penalttia niin sellaisen toki olisi voinut laittaa.
 
Jos nyt ymmärsin oikein, niin tämä ei onnistu jos haluaa suspend-to-disk/hibernatea käyttää. En oikein ymmärrä miksi olet nyt jo muutaman kerran tämän pointin ohittanut kokonaan.

Jos se maksimaalinen tietoturha on tarkoitus saada, niin silloin moisista ominaiosuuksista on varmasti valmis luopumaan. Ja pääasiassa vastasin sinun vänkäämiseen ettei ssd:llä voi ylikirjoittaa johon kerroin että sillä ei ole mitään väliä jos se swapfile luodaan aina bootissa uudelleen random avaimella jota ei minnekkään talleteta.
 
Vaikea äijä, puhut asian sivusta ja sitten rupeat kutsumaan vänkääjäksi... opettele lukemaan ja ymmärtämään mistä on kyse ja kommentoi sitä.

---

Katselin tuossa Manjaron xfce:tä ja kyllä sielläkin official repoissa on jonnin verran vanhaa softaversiota, ainakin niistä mitä itse katselin. Osa oli ihan tuoretta että siltä osin vähän parempi tilanne kuin mintissä.
 
Töissä on käytössä joku tyhmä "Windows-jako" (en tiedä mikä on oikea termi), joka toimii siten, että kun Windowsin tiedostohallinnassa kirjoittaa osoiteriville "\\jotain", niin avautuu tavallista kansiosisältöä muistuttava näkymä, jossa on listattu useampi kansiota muistuttava kohde, jotka ei fyysisesti sijaitse omalla koneella vaan jossain serverillä, mutta joita voi käyttää kuten tavallisia kansioita. Siis esim. tässä tuo BRINK-W10PC parissa ekassa kuvassa vastaa omassa tapauksessani "jotain":ta.

Jos mulla on työläppäri kotona, niin voin Windowsissa toimia täsmälleen samalla tavalla kuin töissä, kunhan olen ensin avannut VPN-yhteyden Pulse Secure -ohjelmalla. Ubuntussa osaan avata VPN-yhteyden openconnect-ohjelmalla, joka näyttäisi toimivan, koska jos esim. menen Google Mapsiin niin se ehdottaa sijainnikseni työpaikkaa eikä kotia. En kuitenkaan saa otettua yhteyttä noihin "Windows-jakoihin". Olen yrittänyt seuraavaa:
Koodi:
smbclient -L \\\\jotain.yritys.com -W YRITYS -n KONENIMI
Tuloksena on "do_connect: Connection to jotain.yritys.com failed (Error NT_STATUS_NETWORK_UNREACHABLE)". Tässä YRITYS ja KONENIMI on samat kuin läppärin Windowsissa on määritelty domainiksi (?) ja tietokoneen nimeksi. Töissä Ubuntu-virtuaalikoneessa tuo sama smbclient-komento toimii hyvin. Pitääkö vikaa lähteä etsimään openconnectista vai smbclientistä, vai jostain muusta?

edit: Tuo URL "jotain.yritys.com" on siis päätelty ihan maalaisjärjellä ja testasin myös Windowsissa että se toimii samalla tavalla explorerissa kuin pelkkä "jotain".
 
Viimeksi muokattu:
Tuloksena on "do_connect: Connection to jotain.yritys.com failed (Error NT_STATUS_NETWORK_UNREACHABLE)". Tässä YRITYS ja KONENIMI on samat kuin läppärin Windowsissa on määritelty domainiksi ja tietokoneen nimeksi. Töissä Ubuntu-virtuaalikoneessa tuo sama smbclient-komento toimii hyvin. Pitääkö vikaa lähteä etsimään openconnectista vai smbclientistä, vai jostain muusta?

Voi olla ettei se linux kykene resolvaan sitä palvelimen ip osoitetta, kaiva se ip osoite windows koneella ja koita suoraan ip:llä.
 
Voi olla ettei se linux kykene resolvaan sitä palvelimen ip osoitetta, kaiva se ip osoite windows koneella ja koita suoraan ip:llä.
Windowsin ping antaa saman ipv6-osoitteen kuin linuxin host (riippumatta onko VPN:n päällä vai ei). Jos lisään tuohon smbclient-komentoon perään "-I 12345" missä 12345 on ipv6-osoite, niin mikään ei muutu (paitsi virheilmoituksessa on URL:n sijasta IP).

edit: Jos laitan URL:n tilalle jotain roskaa jota ei oikeasti ole olemassa, niin tulee eri virheilmoitus: "Error NT_STATUS_UNSUCCESSFUL".
 
Windowsin ping antaa saman ipv6-osoitteen kuin linuxin host (riippumatta onko VPN:n päällä vai ei). Jos lisään tuohon smbclient-komentoon perään "-I 12345" missä 12345 on ipv6-osoite, niin mikään ei muutu (paitsi virheilmoituksessa on URL:n sijasta IP).

edit: Jos laitan URL:n tilalle jotain roskaa jota ei oikeasti ole olemassa, niin tulee eri virheilmoitus: "Error NT_STATUS_UNSUCCESSFUL".

Jos se antaa saman ip:n oli vpn päällä taikka ei niin se on sitten väärä osoite johon koitat ottaa kiinni koska firmassa tuskin on samba auki julkiseen verkkoon. Koitas mitä windowsissa nslookup palvelin ja palvelimeksi ainoastaan se minkä siellä windowsissa näet palvelimen nimenä josta jaot näkyy.
 
Jos se antaa saman ip:n oli vpn päällä taikka ei niin se on sitten väärä osoite johon koitat ottaa kiinni koska firmassa tuskin on samba auki julkiseen verkkoon. Koitas mitä windowsissa nslookup palvelin ja palvelimeksi ainoastaan se minkä siellä windowsissa näet palvelimen nimenä josta jaot näkyy.
Windowsin nslookup antoi VPN päällä tuon ipv6-osoitteen lisäksi toisenkin IP-osoitteen (ipv4). Kun laitan sen Linuxissa VPN päällä smbclientin I-vivun perään, niin tulee uusi virheilmoitus: "Error NT_STATUS_IO_TIMEOUT".

Minulla on muuten Linuxissa sama käyttäjänimi kuin Windowsissa, joten U-vipua ei kai tarvitse. Mutta kokeilin sitäkin, ei vaikutusta.
 
Ei hitsi kauan meni etsiessä kuinka lubuntussa saa poistettua touchpadin käytöstä pysyvästi, tehokkain ratkaisu oli blacklist, muut toimivat vain session ajan ja taas oli mennyt päälle uudelleenkäynnistyksen jälkeen, blacklist pitää varmasti pois päältä, muissa ubuntu flavoreissa on ilmeisesti ihan hiiriasetuksissa asetus jolla saa touchpadin helposti kytkettyä pois päältä.
 
Töissä on käytössä joku tyhmä "Windows-jako" (en tiedä mikä on oikea termi), joka toimii siten, että kun Windowsin tiedostohallinnassa kirjoittaa osoiteriville "\\jotain", niin avautuu tavallista kansiosisältöä muistuttava näkymä, jossa on listattu useampi kansiota muistuttava kohde, jotka ei fyysisesti sijaitse omalla koneella vaan jossain serverillä, mutta joita voi käyttää kuten tavallisia kansioita. Siis esim. tässä tuo BRINK-W10PC parissa ekassa kuvassa vastaa omassa tapauksessani "jotain":ta.

\\jotain tarkoittaa palvelimen nimeä. Sen "alta" löytyy levyjakotunnuksia joihin viitataan suoraan windowsissa tyyliin \\palvelin\jako


Jos mulla on työläppäri kotona, niin voin Windowsissa toimia täsmälleen samalla tavalla kuin töissä, kunhan olen ensin avannut VPN-yhteyden Pulse Secure -ohjelmalla. Ubuntussa osaan avata VPN-yhteyden openconnect-ohjelmalla, joka näyttäisi toimivan, koska jos esim. menen Google Mapsiin niin se ehdottaa sijainnikseni työpaikkaa eikä kotia. En kuitenkaan saa otettua yhteyttä noihin "Windows-jakoihin". Olen yrittänyt seuraavaa:
Koodi:
smbclient -L \\\\jotain.yritys.com -W YRITYS -n KONENIMI
Tuloksena on "do_connect: Connection to jotain.yritys.com failed (Error NT_STATUS_NETWORK_UNREACHABLE)". Tässä YRITYS ja KONENIMI on samat kuin läppärin Windowsissa on määritelty domainiksi (?) ja tietokoneen nimeksi. Töissä Ubuntu-virtuaalikoneessa tuo sama smbclient-komento toimii hyvin. Pitääkö vikaa lähteä etsimään openconnectista vai smbclientistä, vai jostain muusta?

edit: Tuo URL "jotain.yritys.com" on siis päätelty ihan maalaisjärjellä ja testasin myös Windowsissa että se toimii samalla tavalla explorerissa kuin pelkkä "jotain".

Eli sulla on windows- kone jossa pyörii virtuaalilinux.
Molemmista ei kannata pitää vpn- putkeä päällä samaan paikkaan.
Itselläni on vastaavassa tilanteessa toiminut hyvin että laittaa virtuaalikoneen verkon nat- tilaan jolloin koko hostin verkko on virtuaalin käytössä, myös vpn- yhteydet (= molemmilla pääsee/ei pääse samopihin paikkoihin).
Tässä mallissa otat siis normaalin pulse vpn- yhteyden windowsista ja molemmissa toimii samat yhteydet. Pitäisi toimia myös sama dns.
Toimii ainakin vmware ja virtualbox kanssa.
 
Eli sulla on windows- kone jossa pyörii virtuaalilinux.
Molemmista ei kannata pitää vpn- putkeä päällä samaan paikkaan.
Itselläni on vastaavassa tilanteessa toiminut hyvin että laittaa virtuaalikoneen verkon nat- tilaan jolloin koko hostin verkko on virtuaalin käytössä, myös vpn- yhteydet (= molemmilla pääsee/ei pääse samopihin paikkoihin).
Tässä mallissa otat siis normaalin pulse vpn- yhteyden windowsista ja molemmissa toimii samat yhteydet. Pitäisi toimia myös sama dns.
Toimii ainakin vmware ja virtualbox kanssa.
Siis työläppärissä, jota tämä ongelma koskee, ei ole virtuaalikonetta vaan ihan dual boot. Työpaikalla sijaitsevassa pöytäkoneessa sen sijaan on windows, ja siinä virtualboxissa ubuntu-guest. Pöytäkoneessa siis kaikki toimii, ja konfiguraatio on juuri sellainen kuin kuvailit eli vpn-yhteys otetaan vain windowsissa. Lähinnä tuon virtuaalikoneen tarkoituksena tässä oli varmistaa, että olen ymmärtänyt smbclientin syntaksin oikein (kenoviivojen lukumäärä yms.).

Tuolla n-vivulla (clientin netbios-nimi) ei muuten ole vaikutusta mihinkään. En tiedä mikä sen pointti on. Eikö autentikointi tapahtuu pelkän usernamen, salasanan, ja ehkä workgroupin perusteella?
 
Siis työläppärissä, jota tämä ongelma koskee, ei ole virtuaalikonetta vaan ihan dual boot. Työpaikalla sijaitsevassa pöytäkoneessa sen sijaan on windows, ja siinä virtualboxissa ubuntu-guest. Pöytäkoneessa siis kaikki toimii, ja konfiguraatio on juuri sellainen kuin kuvailit eli vpn-yhteys otetaan vain windowsissa. Lähinnä tuon virtuaalikoneen tarkoituksena tässä oli varmistaa, että olen ymmärtänyt smbclientin syntaksin oikein (kenoviivojen lukumäärä yms.).

Tuolla n-vivulla (clientin netbios-nimi) ei muuten ole vaikutusta mihinkään. En tiedä mikä sen pointti on. Eikö autentikointi tapahtuu pelkän usernamen, salasanan, ja ehkä workgroupin perusteella?

Pystyykö läppärissä käyttämään virtuaalia jos se ratkaisee ongelman ?
En muista koskaan käyttäneeni n- vipstaakia.
 
Pystyykö läppärissä käyttämään virtuaalia jos se ratkaisee ongelman ?
En muista koskaan käyttäneeni n- vipstaakia.
Kyseessä on jonkun entisen työntekijän ylijäämäläppäri, jonka Windows toimii niin hitaasti, että samalla vaivalla menee toimistoon ja tekee asiat siellä. Sen takia asensin Linuxin.

Muutenkin olen kyllästynyt virtuaalikoneisiin, koska GPU ei toimi, ja on kaikkia ärsyttäviä pikkubugeja. Esimerkiksi KDE-sovelluksissa ei vieläkään voi liikuttaa hiirtä ja skrollata hiiren rullalla samanaikaisesti. En ole tosin kokeillut muita virtuaalikoneohjelmia kuin virtualbox.
 
Kyseessä on jonkun entisen työntekijän ylijäämäläppäri, jonka Windows toimii niin hitaasti, että samalla vaivalla menee toimistoon ja tekee asiat siellä. Sen takia asensin Linuxin.

Muutenkin olen kyllästynyt virtuaalikoneisiin, koska GPU ei toimi, ja on kaikkia ärsyttäviä pikkubugeja. Esimerkiksi KDE-sovelluksissa ei vieläkään voi liikuttaa hiirtä ja skrollata hiiren rullalla samanaikaisesti. En ole tosin kokeillut muita virtuaalikoneohjelmia kuin virtualbox.

Joo, käytettävyys riippuu kyllä koneesta.
Oman kokemuksen perusteella vmware toimii huomattavasti sujuvammin kuin vbox.
Mutta takaisin alkuperäiseen ongelmaan eli levyjakoihin.
Voi olla että pulse on konffattu tarkastamaan tiettyjä asioita koneesta ja sen mukaan saa yhteyksiä tai ei.
Yksi helppo testi on ottaa yhteys molemmilla käyttiksillä ja tallentaa reittitaulu. Ja lopuksi vertaa saako molemmilla samat reitit.
 
Jos tarvitsee kuvailemasi kaltaista turvatasoa, niin miten tämä onnistuu swapfilen kanssa joka sijaitsee kryptatulla osiolla (jossa myös koko järjestelmä)?

Eli siis mitä tuollaisessa tapauksessa kannattaa tehdä sen jälkeen kun erittäin arkaluontoinen tiedosto on tehtävänsä tehnyt ja ylikirjoitettu esim. shred-komennolla? No silloin sanotaan "swapoff -a", ylikirjoitetaan swappitiedosto myös shred-komennolla, alustetaan se uudestaan mkswap-komennolla ja sitten taas "swapon -a"-komennolla swappi takaisin käyttöön.

Jos on aikaa ja/tai epäilys että jokin ohjelma teki arkaluontoisista tiedoista tilapäiskopioita, sitten kirjoitetaan vielä kaikki levyn tyhjä tila kertaalleen täyteen puppaa /dev/urandomista (tähänkin on muistaakseni jokin valmis komento...) ennen kuin lähdetään läppärin kanssa liikkeelle turvallisesta käyttöpaikasta.

SSD-levyjen kanssa "fstrim"-komento saattaa olla suunnilleen yhtä hyvä kuin levyn vapaan tilan täyttäminen roskalla... jos levyn valmistajaan on luottamista, ja jos tarkoitus ei ole peittää myös sitä kuinka paljon dataa levyllä on.
 
Töissä on käytössä joku tyhmä "Windows-jako" (en tiedä mikä on oikea termi), joka toimii siten, että kun Windowsin tiedostohallinnassa kirjoittaa osoiteriville "\\jotain", niin avautuu tavallista kansiosisältöä muistuttava näkymä, jossa on listattu useampi kansiota muistuttava kohde, jotka ei fyysisesti sijaitse omalla koneella vaan jossain serverillä, mutta joita voi käyttää kuten tavallisia kansioita.

Windows-levyjako, tunnetaan myös SMB-protokollana, toimii nykyisin TCP-portissa 445.
Joskus muinoin ennen WannaCry-matoa saman protokollan ykkösversio saattoi käyttää myös TCP- ja UDP-portteja 137..139, vaan WannaCry:n jälkeen SMB-protokollan ykkösversiota ei pidä käyttää enää yhtään missään.

Jos mulla on työläppäri kotona, niin voin Windowsissa toimia täsmälleen samalla tavalla kuin töissä, kunhan olen ensin avannut VPN-yhteyden Pulse Secure -ohjelmalla. Ubuntussa osaan avata VPN-yhteyden openconnect-ohjelmalla, joka näyttäisi toimivan, koska jos esim. menen Google Mapsiin niin se ehdottaa sijainnikseni työpaikkaa eikä kotia.

Voi hyvinkin olla että Pulse Secure-ohjelmalla avattavalle VPN:lle sallitaan työpaikan päässä eri asiat kuin OpenConnect-VPN:lle.
Tätä pitää kysyä työpaikan IT-ihmisiltä, ei julkiselta webbifoorumilta.

Tuolla n-vivulla (clientin netbios-nimi) ei muuten ole vaikutusta mihinkään. En tiedä mikä sen pointti on. Eikö autentikointi tapahtuu pelkän usernamen, salasanan, ja ehkä workgroupin perusteella?

Sillä oli jotain merkitystä aikanaan SMB-protokollan ykkösversiota ja vanhempia Windows-palvelimia käytettäessä, mutta nykyisin sillä ei pitäisi enää olla vaikutusta. Ja kyllä, Windows-työryhmän/toimialueen (workgroup/domain) nimi on todennäköisesti mukana autentikoinnissa, koska protokollan sisäisesti käyttäjätunnus välitetään muodossa toimialue\tunnus, eli OMAKONE\LAMMAS on eri tunnus kuin TYÖPAIKKA\LAMMAS tai TYÖKONE\LAMMAS.
 
Linuxmatka jatkuu vaikka välillä tuntuu, että on 10 000 metrin aitajuoksukisa menossa. Ongelmaksi tuli nyt verkkojakojen hitaus. Windows-puolella tulee se about max. 110 megaa kumpaan suuntaan vaan gigabitin verkossa, mutta linuxissa (jaot avattu/mountattu nemosta) voi tiedonsiirrot jäädä jopa kolmasosaan! En taida olla ensimmäinen jolla samat ongelmat. Mitenkäs teillä? Onko löytynyt jotain asetuksia/toimenpiteitä joilla tiedonsiirron saisi windowsin tasolle? Onko jakojen avaus/mounttaus nemosta oikea/paras tapa? Katsoin synologyn lokista, että yhteydenotot jakoihin tapahtui samalla CIFS(SMB3) tavalla kuin windowsin puolellakin, eli siitä ei ole ainakaan kysymys. Tämä asia on vähän pakko saada jotenkin kuntoon.

Muutenkin verkkojaoissa olevien tiedostojen kanssa työskentely on selvästi vaikeampaa kuin windowsissa. Esim. nemossa hiiren context-menussa paikallisella levyllä olevalle iso-tiedostolle tulee tällaisia toimintoja:

Open with disk image mounter
Open with -> Archive manager
Open with -> Disk image writer
Check SHA256
Make bootable USB stick
Mount archive
Send by email
...

Mutta verkkojaolla olevalle iso-tiedostolle on vain nämä tarjolla:

Open
Open with other applications...
Make bootable USB stick
Send by email
...

Sain ison mountattua tuon "Open with other applications..." kautta (disk image mounter). Tuli devices kohtaan näkyviin nemossa ja toimi ihan hyvin mutta sen pois ottaminen ei sitten ollutkaan yhtä helppoa. Vaikka sen unmounttasi siitä devices kohdasta, se jäi siihen unmountattuna ja tietenkin iso tiedosto on lukittuna sen takia. Piti avata "disks" ohjelma josta sai sen lopullisesti pois.

Synologyn nassi ottaa snapshotteja jostain levyjaoistani ja ne näkyvät ei-salatuissa levyjaoissa "#snapshot" kansiossa. Jostain kumman syystä linuxin puolella tuossa kansiossa näkyy vain viimeisin snapshot kansio, esim. "GMT+03-2020.10.01-06.25.03" kansio mutta ei muita vanhempia kansioita. En ymmärrä tätäkään ollenkaan. Miten nämä verkkojakoasiat ovat niin heikosti toimivia linuxin puolella? Vai onko minun setupissa jotain ongelmaa.. tai itse mintissä?


Sivukysymyksenä; mitä pakattujen tiedostojen softaa käytätte? Mintin defaultsofta on aivan avuton ja ei edes osaa lukea kaikkia paketteja, erroria vaan pukkaa. Peazip:iä kokeilin ja se ainakin osasi paketteja availla/purkaa mutta en yhtään pitänyt sen käyttöliittymästä. Lisäksi sitä ei taida saada nemon context-menuihin mitenkään*? Ja sen päivityksiä pitäisi kytätä manuaalisesti, ei mikään deal-breaker mutta ei kiva, varsinkaan jos softia on enemmän mitä joutuu manuaalisesti tsekkailemaan ja päivittelemään.

* EDIT: Tarkoitan tietenkin, että ei ole "extract here" / "extract to..." / "add to archive/zip", yms. optioita siellä menussa suoraan.
 
Viimeksi muokattu:
Onko nussinassissa jumbo framet päällä? Ittellä ainakin on ollut samban kanssa ongelmia jumbo frameilla, en jaksanu leikkiä ja otin pois sen kokonaan. Hiukan siinä perffi hittiä tulee mutta parempi se että toimii kuin että ei toimi välillä ollenkaan.
 
Jos jossain näyttää MTU koon niin 9000 on jumpo päällä 1500 on poijes.
Helpissä ja guissa on maininta MTU:sta: "SMB2 and Large MTU" kohdasta "Maximum SMB protocol".

Itsellä seuraavat asetukset synossa:

syno_smb.jpg

SMB1 on pakko olla päällä kun on käytössä sellainen mediatoistin tuolla olkkarissa, että se ei osaa muita kuin SMB1:sen. Pitäisikö tai olisiko hyvä jotain noista asetuksista muuttaa? Windowsin kanssa on kuitenkin toiminut hyvin. Esim. "Apply default UNIX permissions", pitäisikö tuolla olla päällä (ei auta nopeusongelmaan mutta muuten)?
 
Sivukysymyksenä; mitä pakattujen tiedostojen softaa käytätte? Mintin defaultsofta on aivan avuton ja ei edes osaa lukea kaikkia paketteja, erroria vaan pukkaa. Peazip:iä kokeilin ja se ainakin osasi paketteja availla/purkaa mutta en yhtään pitänyt sen käyttöliittymästä. Lisäksi sitä ei taida saada nemon context-menuihin mitenkään*? Ja sen päivityksiä pitäisi kytätä manuaalisesti, ei mikään deal-breaker mutta ei kiva, varsinkaan jos softia on enemmän mitä joutuu manuaalisesti tsekkailemaan ja päivittelemään.

* EDIT: Tarkoitan tietenkin, että ei ole "extract here" / "extract to..." / "add to archive/zip", yms. optioita siellä menussa suoraan.
Komentorivisoftia paketeista, tar, unzip, gzip, dpkg jne..

Verkkolaitteiden framekoon saat selville komennolla: ip link show tai ifconfig
 
Komentorivisoftia paketeista, tar, unzip, gzip, dpkg jne..
Tattis mutta gui-miehiä täällä päässä.. ainoastaan pakosta avaan terminaalin, tai teen jonkun skriptin.

Verkkolaitteiden framekoon saat selville komennolla: ip link show tai ifconfig
eth0:lle sanoo:

ip link show:
3: eth0: <BROADCAST,MULTICAST,UP,LOWER_UP> mtu 1500 qdisc mq state UP mode DEFAULT group default qlen 1000

ifconfig:
Koodi:
UP BROADCAST RUNNING MULTICAST  MTU:1500  Metric:1
RX packets:311177922 errors:0 dropped:0 overruns:0 frame:0
TX packets:444274368 errors:0 dropped:0 overruns:0 carrier:0
collisions:0 txqueuelen:1000
 
Törmäsin tällaiseen:

I'd first of all take Nemo and its underlying gvfs out of the equation. ...

Eli nemo ja joku sen alla toimiva juttu smb-jakoihin saattaa olla syypää? Mitenkäs jos mounttaisi ne jaot jotenkin muuten? Onko esim. fstab sellainen jossa voi tehdä mountit? Mitä koodirimpsua pitäisi kirjoitella että saisi parhaat tehot irti? :)
 
Tattis mutta gui-miehiä täällä päässä.. ainoastaan pakosta avaan terminaalin, tai teen jonkun skriptin.


eth0:lle sanoo:

ip link show:
3: eth0: <BROADCAST,MULTICAST,UP,LOWER_UP> mtu 1500 qdisc mq state UP mode DEFAULT group default qlen 1000

ifconfig:
Koodi:
UP BROADCAST RUNNING MULTICAST  MTU:1500  Metric:1
RX packets:311177922 errors:0 dropped:0 overruns:0 frame:0
TX packets:444274368 errors:0 dropped:0 overruns:0 carrier:0
collisions:0 txqueuelen:1000

Eli ei ole jumpo framet päällä joten se siitä teoriasta.

Törmäsin tällaiseen:



Eli nemo ja joku sen alla toimiva juttu smb-jakoihin saattaa olla syypää? Mitenkäs jos mounttaisi ne jaot jotenkin muuten? Onko esim. fstab sellainen jossa voi tehdä mountit? Mitä koodirimpsua pitäisi kirjoitella että saisi parhaat tehot irti? :)

fstab sisältää kiinteät mountit, toki sen sinne voi säätää mutta en usko sen ratkaisevan mitään.


Tai eihän sitä koskaan tiedä vaikka ratkaisisi, ittellä kun ei ole mitään hajua koko nemosta että miten se hoitaa noita mounttauksia, että onko siinä joku ikioma systeemi ronkkia jakoja vai meneekö se ihan normi palikoilla..
 
What a game changer voisi jopa sanoa. Nemo ja/tai sen kautta jakojen mounttaus on selvästi jotenkin perseellään, sitä kautta jakoja ei kannata tosiaankaan mountata!

Lähes kaikki ratkesi fstabia käyttämällä. Kokeilin seuraavalla fstab-rimpsulla testiksi (yritin aluksi laittaa myös "sec=ntlm" optionin kuten ohjeessa oli mutta mounttaus ei onnistunut):

//<ip-osoite>/jako /media/jako cifs username=foo,password=bar,iocharset=utf8 0 0

Nopeudet on 110+ megaa, context menut tarjoaa kaikki samat kuin lokaalilla levyllä, isojen mounttaus suoraan verkosta toimii kunnolla (tai lähinnä siis se unmounttaus osa, nyt unmountit tehdessä se joku "loop" häviää myös automaattisesti), jopa mintin default ja vanhahko pakattujen tiedostojen softa ei enää anna erroreita vaan kaikki tähän asti sille heitetyt ovat toimineet.

Isojen verkkohakemistojen lukeminen/avaaminen kyllä kestää jonkin verran mutta se voi tuurilla johtua jostain parametristä jolla sen voi saada nopeammaksi. EDIT: Windowsin puolella tämä toimii todella nopeasti joten jostain säädöstä se voi olla kiinni.

Snapshot-kansioiden lukeminen taisi olla siitä kiinni, että jostain syystä ei-admin näkee vain viimeisimmän snapshot-kansion. Laitoin userin admin-grouppiin niin rupesi näkymään kaikki. Testasin tätä jo niillä nemon kautta mountatuilla, eli ei ollut nemosta kiinni tämä ongelma.

Ongelmaksi jäi nyt oikeastaan seuraavat:

1) Verkkojaolle tiedostojen siirto vaatii nemon avaamista sudolla, ei hyvä. JiiPee:n linkkaamassa viestissä ohjattiin tekemään jaot "/media" kansion alle sudolla. Yritin tehdä omaan kotihakemistoon sen jakokansion mihin mountataan mutta se ei auttanut yhtään, yhä tarvitsi sudoa, ja lisäksi sitä jakoa ei tullut tässä tapauksessa nemon vasempaan valikkoon ollenkaan.

2) Mitä fstab-optioneita pitäisi käyttää?

3) Mitä mount.cifs:in optioneita pitäisi käyttää että kaikki toimii kunnolla ja turvallisesti? Option-lista on todella pitkä!
 
Viimeksi muokattu:
Vois mennä ihan uid optiolla.
Okkei, mutta mikä se sitten pitäisi olla, se tunnus jolla olen kirjautuneena koneelle vai se millä tunnuksella otan sen yhteyden sinne nassiin? Vai pitäisikö molemmat tunnukset olla samoja?

Täällä joku oli laittanut näin, uid ja gid numeroina?:
//192.168.1.222/home /mnt/Samba cifs defaults,_netdev,iocharset=utf8,credentials=/home/dave/secret.txt,uid=1000,gid=1000 0 2
Täällä taas näin, mikä tuo lopussa oleva viiva on?:
//192.168.1.183/Myfiles-Share /media/odroidxu4-nasshare cifs vers=3.0,credentials=/home/rene/.smbcredentials,iocharset=utf8,file_mode=0777,dir_mode=0777,uid=rene,gid=r$,gid=rene,nofail 0 0 –
 
Okkei, mutta mikä se sitten pitäisi olla, se tunnus jolla olen kirjautuneena koneelle vai se millä tunnuksella otan sen yhteyden sinne nassiin? Vai pitäisikö molemmat tunnukset olla samoja?

Täällä joku oli laittanut näin, uid ja gid numeroina?:
//192.168.1.222/home /mnt/Samba cifs defaults,_netdev,iocharset=utf8,credentials=/home/dave/secret.txt,uid=1000,gid=1000 0 2
Täällä taas näin, mikä tuo lopussa oleva viiva on?:
//192.168.1.183/Myfiles-Share /media/odroidxu4-nasshare cifs vers=3.0,credentials=/home/rene/.smbcredentials,iocharset=utf8,file_mode=0777,dir_mode=0777,uid=rene,gid=r$,gid=rene,nofail 0 0 –

Veikkaan näin: nemo teki mountin fusen kautta jolloin tietysti kaikki hidastuu mutta käyttäjä saa tehdä.

uid/gid pitäisi olla se käyttäjä jonka omistukseen mount laitetaan. Ja yleensä ne laitetaan numeroina.
Jos olet koneesi ainoa käyttäjä niin voi laittaa oman tunnuksen, muuten vaikka root ja joku "dataryhmä" ja mountissa annetaan ryhmälle oikeus kirjoittaa (dir ja file mode). 777 on omasta mielestä vähän liian salliva koska kaikki saavat kirjoittaa.

Nyt kun olet mountannut (ja nemo vastii sudon) niin kannattaa katsoa mikä omistaja ja mitkä oikeudet mountilla on. Veikkaan root eikä muille kirjoitusta.

Yleensä viiva lopussa tarkoittaa argumenttien loppumista tai lukemista stdin:stä. Vain ensimmäinen kelpaa täsdä tapauksessa eikä sitäkään pitäisi tarvita.
Jos käytät/tarvitaan niin älä kopioi sitä viivaa jostain weppisivulta, tuo ylempänä oleva näyttää ainakin näin puhepitkältä viivalta joka on eri asia kuin se "normaali" väliviiva...
 
Ainoa käyttäjä niin taitaa se uid=tunnari riittää. En ole ikinä oikein päässyt täysin sinuiksi näiden käyttöoikeuksien kanssa, luulisin ymmärtävän asian kyllä ihan tarpeeksi hyvin mutta aina on joku pieni kutina aivolohkossa joka tekee (yli?)varovaiseksi.

Tuon pelkän uid:n lisääminen poisti sudo-tarpeen. Kopioin linuxin puolella tiedoston nassille ja oikeudet näkyy -rwxr-xr-x eli 0755. Sama homma windowsin puolelta kun kopioi nassille. Tuo on ok jos olen ihan kartalla näistä asioista.

Tiedostojen owner on vähän outo linuxin puolella. Windowsissa owner on se tunnus jolla yhteys on otettu jakoon (tässä vaiheessa molemmilla käyttiksillä eri tunnuksilla jaot käytössä, molemmat admin-ryhmässä kuitenkin), mutta linuxin puolella (nemosta properties->permissions) molemmat tiedostot omistaa mukamas se linuxin käyttäjä. En tajua mikä juttu tuo on ja onko sillä mitään väliä. Näyttäisi kuitenkin toimivan.

Jos käytät/tarvitaan niin älä kopioi sitä viivaa jostain weppisivulta
En ikinä aja mitään komentoja jos en tiedä mitä ne ja niiden parametrit tekee. Vaatii kyllä paljon lukemista ja opettelemista jatkuvasti mutta ainakin saa nukkua yöt rauhassa (tai niinhän sitä aina luulee ;)). Nyt pitäisi sitten opiskella tuota mount.cifs:iä että mitä ihmettä niistä olisi hyvä laittaa fstabiin. Pitää ainakin se "sec" varmistaa.

Onko muuten ihan typerää avata ne jaot nassin admin-tunnuksella? Joka tapauksessa pitäisi olla admin-ryhmään kuuluva tunnus.

Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille, taas kerran, hommat etenee.
 
mikä tuo lopussa oleva viiva on?:

Todennäköisesti joku mikä ei kuulu joukkoon. Ainakaan itse en sille keksi mitään käyttöä koska fstab sisältää ainoastaan 6 kenttää jotka erotellaan välimerkillä tai tabulaattorilla. Voin ihmetellä lisää kun konsolissa heität man fstab
 

Statistiikka

Viestiketjuista
301 344
Viestejä
5 130 797
Jäsenet
81 972
Uusin jäsen
JM24

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom