Itsellä oli ~8v työkäytössä Linux (pääasiassa Ubuntu), enkä silti ole koskaan oikein oppinut, miten sitä pitäisi käyttää tehokkaasti. Hieno silloin kun se toimii, ahdistavan karmea sitten kun jotain hajoaa. Siirryin pois (maciin), tosin suurimmaksi osaksi siitä syystä että IT heitti jo liikaa kapuloita rattaisiin compliance-vaatimuksiensa kanssa, ja olisi pitänyt ihan oikeasti tietää mitä tekee saadakseen asiat toimintakuntoon. Minä kuitenkin halusin pääosin vaan ajaa IDEä, ajaa dockeria, tehdä asioita terminaalissa ja käyttää web-selainta, en harrastaa tai hifistellä. Ehkä olisi pitänyt lukea jotain kirjallisuutta, mutta lähes jokaisen asian asennuskin alkoi aina samasta: software storesta, snapista, apt-getistä, .deb-paketti, vai tarvitseekohan tällä kertaa kääntää itse. Ja mikäs terminaaliloitsu tähän paketin asennukseen taas vaadittiinkaan.
Imho Linux tarvitsee aika paljon harrastuneisuutta, ja koska suurin osa maailmasta on yhä Windowsia, niin vastauksien löytäminen hakukoneiden avulla oli vaan usein vaikeampaa. Ei sillä, saa Windowsillakin (ja Macilla) seurata välillä mitä ihmeellisimpiä ehdotuksia ja ohjeita, kun päätyy kummallisiin ongelmiin, ja kaikenlaiset viralliset Windows-foorumit "eksperteineen" eivät auta mktään. Kuulemieni huhujen mukaan paras dokumentaatio, selkein apuväylä ja yhteisö olisi Arch Linuxilla.
Otetaan nyt esimerkiksi, että Linuxin asennuksessa täytyy ymmärtää jotain osioinnista, ja todennäköisesti säätää swapin määrä ym. yksityiskohtia itse. Ja jostain swapin määrästä löytyy kymmeniä eri mielipiteitä ja ohjeita. Esimerkiksi swapin säätämättä jättämällä tietämätön voi vaan ihmetellä, miksi tietokone jäätyy täysin (kun muisti vaan loppuu kesken). Kun itse joskus asentelin työkoneen (Nvidian näytönohjaimella), kone kaatuili työpöydällä satunnaisesti tai viimeistään sammutusyrityksellä. Onneksi oli toinen valistamassa, että noveau.modeset pitäisi säätää. Myöhemmin linux on ollut elinaikanani ainoa, joka on täysin tyhjästä eräs aamu korruptoinut koko käyttöjärjestelmän, eikä ole enää käynnistynyt lainkaan. Tässäkin on varmasti ollut huonoa onnea, mutta hardware-vika se tuskin oli, koska uudelleenasennuksella kone palveli liisausajan loppuun ongelmitta. Tuntui että suurin ongelma linux-kollegoilla oli erinäiset sleepin ja hibernaten ongelmat - minä vanhakantaisena olen vaan tottunut sammuttamaan koneen työpäivän päätteeksi, jotta voin aloittaa seuraavana päivänä tyhjältä pöydältä.
Eniten Linuxista olen jäänyt kaipaamaan ihan Software updateria, kun joka aamuisen ilosanoman ja selkeän listan sai kaikesta, mitä oltaisiin päivittämässä. Olettaen tietysti, että sovellus on asennettu lähteestä jolle software updater hoitaa päivitykset.
Toisaalta nyt kun uusin työkoneen, olen Macbookin kanssa saanut IDEni ensin käyttökelvottomaksi (koska Steve-jumalan asettamia ikkunoinnin näppäinoikoteitä ei ilmeisesti saa muuttaa), ja Windows-koneella AMDn kanssa olen joutunut ensimmäisenä ihmettelemään miksi kursori häviää kokonaan osoitepalkeissa ja vaikkapa google docsissa. Omat ongelmansa kaikissa, ja apua saa tonkia milloin mistäkin. Melko tylsää joutua heti ensimmäisenä päivinä sörkkimään plistejä tai ajamaan rekisterimuutoksia.
En ole täällä teilaamassa Linuxia, mutta on jotenkin hämmentävää lukea, miten itsepintaisen ylimielisiä ja elitistisiä tämän keskustelun linux-käyttäjät tuntuvat olevan. Ehkä videossa olisi pitänyt enempi täsmentää että ummikkona ollaan liikenteessä, mutta ainakin minulta löytyy ymmärrystä haastavuudelle ja turhautumiselle. Kuvastaa myös omaa ärsytyskynnystäni asioille, joiden luulen toimivan out-of-the-box tai ainakin hyvin helposti. Git gud jätetään mieluummin niihin peleihin, ei tietokoneen peruskäytön säätämiseen.
(on nää)
