Lautapelit

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Purple
  • Aloitettu Aloitettu
Noista säännöistä esimerkkinä on Dalmuti. Ostin joskus alesta kun sitä oli kehuttu. Sitten peli-illassa yritettiin tavata sääntöjä. Kukaan ei tajunnut mitään. Näennäisesti yksinkertainen peli joka ei mulle vaan ohjeista aukene vaan pitäis olla joku kädestä pitäen opettamassa.




Sinne se on jäänyt hyllyyn pölyttymään kun ei vaan jaksa alkaa noita sääntöjä tavaamaan.
Kato hyvä mies youtubesta miten noita pelataan.
 
Yleisesti ottaen Youtubessa mielestäni yksi parhaita kanavia on tämä klassinen: Watch it played. Siinä löytyy pelejä laidasta laitaan ja kaveri selittää ne oikein kansantajuisesti.
 
Kato hyvä mies youtubesta miten noita pelataan.
Yleensä katonkin juu mutta ei aina aukee oikein niistäkään. Esimerkkinä juuri vaikka Terraforming Mars.

Ei sillä, ei muutenkaan oikein sovi meidän peli-iltoihin tommonen peli missä hypitään tuolilta toiselle. Mielummin jotain mitä voi pelata liikkumatta.
 
Ja usein englanninkielinen ohje on selkeämpi kuin suomenkielinen, jossa voi olla käännöskukkasia tai omituisia suomennoksia. Toki vaatii sen, että englanti taittuu hyvin.
 
Tampereella on Lautapelaamaan tapahtuma helmikuun ekana viikonloppuna, joka on ilmainen lautapeliseuran järjestämä tapahtuma. Siellä pääsee pelaamaan lautapeliseuran kirjaston peleja ja tuolla voi myös laittaa oman pelin pöydälle ja pystyyn lapun "haluan oppia tämän" eli voisiko joku opettaa. Takeita ei opettajasta voi luvata, mutta hyvät mahikset, varsinkin terraformin marsin tapaiselle suositulle pelille. Lautapelaamaan
 
Quest for El Dorado ensimmäinen kartta pelattu rouvan kanssa.

Tykättiin kyllä paljon pelistä. Kohtuullisen helppo päästä sisälle mutta vaatii kyllä korttien tuntemusta, jotta saisi pakan optimoitua nopeammin ja fiksummin.

Ekan pelin jälkeen oli sellainen olo, että onpa tässä pelissä paljon potentiaalia muttei jäänyt sellainen olo että pakko pelata heti uusi kierros perään?

Odotan että päästään syvemmälle peliin ja oppii korttien hyödyt ja combottamiset.
 
Viimeksi muokattu:
Quest for El Dorado ensimmäinen kartta pelattu rouvan kanssa.

Tykättiin kyllä paljon pelistä. Kohtuullisen helppo päästä sisälle mutta vaatii kyllä korttien tuntemusta, jotta saisi pakan optimoitua nopeammin ja fiksummin.

Ekan pelin jälkeen oli sellainen olo, että onpa tässä pelissä paljon potentiaalia muttei jäänyt sellainen olo että pakko pelata heti uusi kierros perään?

Odotan että päästään syvemmälle peliin ja oppii korttien hyödyt ja combottamiset.
Kannattaa kattoo pari pelivideota niin näkee vähän taktiikoita.
 
Quest for El Dorado ensimmäinen kartta pelattu rouvan kanssa.

Tykättiin kyllä paljon pelistä. Kohtuullisen helppo päästä sisälle mutta vaatii kyllä korttien tuntemusta,
Kannattaa jossain vaiheessa kokeilla että valitsee vaan osan korteista näkyville. En nyt muista onko lisärissä sit kuinka paljon lisäkortteja, mutta jotenki tulee enemmän semmosta Dominion-kaltaista pohdiskelua järkevästä taktiikasta kuin aina se sama "teen näin, ja sit näin ja sit näin".

Kannattaa kattoo pari pelivideota niin näkee vähän taktiikoita.
Tällähän on hyvä tappaa ilo kaikesta lautapelaamisessa omasta mielestä. Toki ite kyllästyn kohtuu helposti peleihin, mutta just se löytämisen ilo on aina peleissä mukavempaa kun se joku ideaalimetan jyystäminen tappiin asti.
 
Kannattaa jossain vaiheessa kokeilla että valitsee vaan osan korteista näkyville. En nyt muista onko lisärissä sit kuinka paljon lisäkortteja, mutta jotenki tulee enemmän semmosta Dominion-kaltaista pohdiskelua järkevästä taktiikasta kuin aina se sama "teen näin, ja sit näin ja sit näin".


Tällähän on hyvä tappaa ilo kaikesta lautapelaamisessa omasta mielestä. Toki ite kyllästyn kohtuu helposti peleihin, mutta just se löytämisen ilo on aina peleissä mukavempaa kun se joku ideaalimetan jyystäminen tappiin asti.
Niinno, en tarkoita että mitään läpijuoksuohjeita rupee opettelemaan, vaan lähinnä sellaisia yleistaktiikoita jotka tekee pelistä mielenkiintoisen. Ei mitään "näin voitat pelin" vaan miten peliä voi pelata.
Peli voi myös nopeasti tulla tylsäksi kun ei tiedä tai ymmärrä kaikkia kikkailuja mitä siinä pelissä voi tehdä. Alkuun esimerks tossa QfED en alkuun tajunnut että miksi haluaisin koskaan mennä sektorille jossa joutuu luovuttamaan kortteja pois, mutta kun tarkemmin ajattelee niin se on fiksua koska silloin pääsee huonoista korteista eroon, mutta toisaalta siinä on myös riskinsä että jos ei satu huonoja kortteja kädessä sillä hetkellä olemaankaan jne.
Samoin Carcassonessa voi olla fiksua antaa toiselle piste sulkemalla hänen linnake kuin antaa hänen jatkaa sen tekoa. Vähän nurinkurista mutta järkevää. Nää tuo uutta väriä peleihin.
 
Alkuun esimerks tossa QfED en alkuun tajunnut että miksi haluaisin koskaan mennä sektorille jossa joutuu luovuttamaan kortteja pois, mutta kun tarkemmin ajattelee niin se on fiksua koska silloin pääsee huonoista korteista eroon, mutta toisaalta siinä on myös riskinsä että jos ei satu huonoja kortteja kädessä sillä hetkellä olemaankaan jne.

Eikö siinä ohjekirjassa ole vihje: kohta jossa tästä mainitaan?


Aika monessa pelissä on kohta jolla voit "rikkoa" pelimekanismin enkä todellakaan halua tietää näistä.
Varsinkin kun meillä toinen on huomattavasti vähemmän pelannut lautapelejä niin minun mielestä lautapeluuseen kuuluu erähtymiset, väärinpeluut ja onnistumiset. Nämä onnistuu ilman youtubea parhaiten.

En ymmärrä tuon pelivideon katselua, mutta googlettelun ymmärrän esim. voin kuvitella QfED kohdalla jos käytät Native kortin käyttö kun mennään leiriin.
Erikoistilanteet.


Descentin kohdalla joutusin katsomaan youtube joissa esim. line of sight sääntöjä katsellaan miten se nyt oikeesti menee, mutta se on joku tietty tilanne ollut ja viime pelikerrasta oli n. 6v aikaa.
Descent on kuitenkin mielestäni hieman erinlainen peli jossa sääntökirja huomattavasti laajempi kuin QfED.

Mutta summa summarum. On hauskaa upota peliin ja nauttia siitä ja huomata, reilu tunnin jälkeen että onkin pelattu väärin kun luetaan sääntökirja uudestaan jossain erikoistilanteessa. Turhauttaa tietysti, mutta nämä on näitä. Ei pidä ottaa liian vakavasti asioita jotka on kehitylty hauskanpitoa varten.
 
Eikö siinä ohjekirjassa ole vihje: kohta jossa tästä mainitaan?


Aika monessa pelissä on kohta jolla voit "rikkoa" pelimekanismin enkä todellakaan halua tietää näistä.
Varsinkin kun meillä toinen on huomattavasti vähemmän pelannut lautapelejä niin minun mielestä lautapeluuseen kuuluu erähtymiset, väärinpeluut ja onnistumiset. Nämä onnistuu ilman youtubea parhaiten.

En ymmärrä tuon pelivideon katselua, mutta googlettelun ymmärrän esim. voin kuvitella QfED kohdalla jos käytät Native kortin käyttö kun mennään leiriin.
Erikoistilanteet.


Descentin kohdalla joutusin katsomaan youtube joissa esim. line of sight sääntöjä katsellaan miten se nyt oikeesti menee, mutta se on joku tietty tilanne ollut ja viime pelikerrasta oli n. 6v aikaa.
Descent on kuitenkin mielestäni hieman erinlainen peli jossa sääntökirja huomattavasti laajempi kuin QfED.

Mutta summa summarum. On hauskaa upota peliin ja nauttia siitä ja huomata, reilu tunnin jälkeen että onkin pelattu väärin kun luetaan sääntökirja uudestaan jossain erikoistilanteessa. Turhauttaa tietysti, mutta nämä on näitä. Ei pidä ottaa liian vakavasti asioita jotka on kehitylty hauskanpitoa varten.
Mä taas oon juuri päinvastoin että vituttaa armottomasti jos ollaan tulkittu sääntöjä väärin tai säännöt eivät ole selkeät. Se turhautumisen määrä pelatessa kun alkaa tappelu saako jotain tehdä vai ei tappaa nopeasti peli-ilon. Kaikkein parasta pelaamisessa on hypätä suoraan peliin selkeillä säännöillä niin että kaikki osaavat pelin ja tietävät mitä tehdään ja kuinka pelataan. Ensimmäiset pelikerrat on järkyttävää tuskaa ja sääntöjen ja ohjekirjojen plärääminen on tuskaa ja turhauttavaa.
Se on yksi syy miksi mulla on varman lähemmäs 10 lautapeliä hyllyssä mitä ei ole vielä edes avattu kun ei ole jaksanut lukea ja opetella sääntöjä :D Peli-illasta menee puolet siihen että tavataan sääntöjä ja juuri kun jotenkuten oppii pelaamaan niin aika loppuu ja seuraava peli-ilta on kuukauden päästä eikä kukaan muista miten jotain pelataan ja sitten pelataan lopuilta Unoa, Alfabettiä tai Carcassonnea.

Pelivideoita on mukava katsoa että saa vinkkejä taktiikoista ja mekaniikoista joita voi sitten hyödyntää pelatessa. Ei se tarkoita sitä että salaa katselee videoita ja opettelee ylivoimaiset taktiikat ja pieksee pelikumppanit. Päinvastoin. Paras peli tulee siitä kun kertoo parin ekan pelin aikana mitä mahdollisuuksia ja millaisia taktiikoita pelissä voi käyttää. Tekee pelistä paljon mielenkiintoisemman kun kaikilla on vähän "ässiä hihassa".
 
Lohtuna voisin todeta että mitä enemmän erilaisia lautapelejä pelaa ja opettelee sääntöjä, niin helpommaksi tulee uusien opettelu. Tämä siksi että ydinsääntöjä/mekanismeja on kuitenkin suht rajallinen määrä ja useimmat pelit vain yhdistelevät niitä eri tavoin ja hieman muuntelevat niitä erottuakseen.

Esim tuo El Dorado, pakan rakentelu + kartalla liikkuminen, johtaa siihen että vaikka Dominioniin verrattuna tuossa pakan rakennetta pitäisi muokata jatkuvasti kartalla edessä olevaan maastoon sopivaksi. Eli kortteja tuhotessa pitäisi miettiä että voiko näitä tarvita vielä jatkossa tai milloin niitä ehkä joutuu hommaamaan takaisin. Dominionissa pitää vain mahdollisimman nopeasti keksiä kombo mikä tuottaa tarpeeksi pisteitä voittoon.
 
Esim tuo El Dorado, pakan rakentelu + kartalla liikkuminen, johtaa siihen että vaikka Dominioniin verrattuna tuossa pakan rakennetta pitäisi muokata jatkuvasti kartalla edessä olevaan maastoon sopivaksi. Eli kortteja tuhotessa pitäisi miettiä että voiko näitä tarvita vielä jatkossa tai milloin niitä ehkä joutuu hommaamaan takaisin. Dominionissa pitää vain mahdollisimman nopeasti keksiä kombo mikä tuottaa tarpeeksi pisteitä voittoon.
Toisaalta myös Dominionissa nimenomaan korttien tuhoaminen(kun se on mahdollista) on yleensä avain nopeimpaan voittoon ku sieltä pakasta saa kaikenmaailman kuparit yms. pyörimästä pois. Eli sieltä myös tuttu mekaniikka.

Peli voi myös nopeasti tulla tylsäksi kun ei tiedä tai ymmärrä kaikkia kikkailuja mitä siinä pelissä voi tehdä.
Taas itelle yks suola ettiä näitä ja sit heittää kaikki pöydälle, että "kattokaapa tätä". Mahtava fiilis ku vetää hatusta jonku kombojutun jota kukaa ei tajunnut aluksi tai onnistuu vetämään nenästä, että olis pelannut jotenki huonosti vaikka koko ajan ollut joku suunnitelma.
 
Tuli pelattu Afrikan tähti varianttia Pohjolan aarteet.

Oli ihan hauska joskin ohjeissa oli jonkin verran puutteita tai epäselvyyksiä. Mutta on huomattavasti syvempi ja ennalta-arvaamattomampi kuin Afrikan Tähti. Toki tuo on täysin tuuripeli jossa taitoa ei voi käyttää käytännössä mitenkään.
 
Melkein kaikkiin korttipeleihin nyt yleensäkin pätee melko universaalit säännöt ja mekaniikat:

- Kortin nosto -> aina hyvä asia
- Enemmän kortteja kädessä > vähemmän kortteja kädessä
- Enemmän kortteja kädessä kun vastustajalla -> aina hyvä asia
- Pienempi pakka > suurempi pakka, koska se mitä tarvitset nousee käteen todennäköisemmin
- Jos menetät kortin, mutta vastustaja menettää useamman kortin tai huomattavasti paremman kortin -> hyvä asia
- Jos voit valita pysyykö yksittäisiä kortteja kädessä seuraavaan vuoroon -> aina hyvä asia, koska pääset valitsemaan säästätkö käteesi jonkun tärkeän kortin jota tarvitset
- ...ja sellaiset kortit ovat yleensä automaattisesti hyviä, jotka antavat hakea jonkun kortin pakasta tai poistopinosta.

Oli korttipeli sitten Dominion, Magic the Gathering, tietokoneella pelattava Slay the Spire, Pokemon, El Dorado tai joku korttipeli ilman pakanrakennusta, samat jutut pätevät oikeastaan aina.

...ja erityisesti tuo pienempi pakka + pakan konsistenttius on näissä pakanrakennuspeleissä ihan peruskauraa. Siihen on ihan syynsä, miksi esimerkiksi Pokemonin ja Magicin kanssa pelaajat pelaavat käytännössä aina minimikokoista pakkaa, vaikka isomman pakan pelaamista ei ole kielletty. Tai miksi kaikki 60 kortin pakat sisältävät käytännössä 15 eri korttia (koska jokaista pelataan sallittu maksimi 4 kpl) eikä 60 erilaista korttia, tai miksi tilanteissa jossa on pakotettu iso pakka tai duplikaatit kielletty, lähes kaikki pelaavat sitten hirveää määrää sellaisia kortteja joilla etsitään ne yksittäiset kortit omasta pakasta.

El Doradossa on ihan kivasti sentään tasapainotettu se, että voi voittaa monella tapaa: yrittämällä vaan juosta maksimimäärä ruutuja heti alusta lähtien, tai vähän hidastelemalla ja yrittämällä ostaa nopeasti kalliita tehokortteja, tai se että jää hetkeksi tuhoamaan pakastaan kaikki surkeat kortit pois, tai jokin yhdistelmä näistä.

El Doradossa kannattaa melkein automaattisesti varmistaa, että vastustaja ei saa kahta tai varsinkaan kolmea Cartogapheria (4 kultaa, nosta 2 korttia, uudelleenkäytettävä).
 
Viimeksi muokattu:
Osaisko joku sanoa mistä Dice Thronen Marvel version saisi battle chestinä? Jos pelin kotisivuilta lähtisi tilailemaan niin maksaisi veroineen ja posteineen 170e, itselle vähän liikaa... Suomen sisältä näyttäisi saavan vain tuota normiversiota, eli neljällä herolla.

 
Osaisko joku sanoa mistä Dice Thronen Marvel version saisi battle chestinä? Jos pelin kotisivuilta lähtisi tilailemaan niin maksaisi veroineen ja posteineen 170e, itselle vähän liikaa... Suomen sisältä näyttäisi saavan vain tuota normiversiota, eli neljällä herolla.

Battle Chestiä saa vain valmistajalta suoraan.
 
Tää on hauska! Tästä pitivät niin 10+ v lapset kuin aikuisetkin. Paljon satunnaisuutta mukana, eli ei ole loputonta loogista analysointia, vaan enemmän tuuria ja riskinottoa. Varsinainen loogisuus on lähinnä laskea, paljonko pussissa vielä on riskiä metsään menolle, ja se, millaisia uusia raaka-aineita pussiin kierrosten välissä ostaa. Musta tuo toimi ihan kivasti kaksistaankin.

Azuleista se Summer Pavillion versio oli oma suosikki, se on hieman helpompi myös selittää säännöt uudelle pelaajalle. Jos haluat todella hyvän spatiaalisen puzzle henkisen pelin niin Project L on ollu kova omissa porukoissa. Siinä on pikkaisen myös enginen rakennusta pelkän palikoiden sijoittelun lisäksi.

Tuli nyt viikonloppuna Lautapelaamaan-tapahtumassa pelattua sekä Azul Summer Pavilion että Räävelin Rohtotohtorit, ja jälkimmäisen jo ostinkin yhteisesti vaimon kanssa sekä sukulaislasten kanssa pelattavaksi, tykkään tosi paljon tuon pelin mekaniikoista sekä helposta mutta jännittävästä pelattavuudesta.

Azul oli myös hyvä, hauska lukea BGG:stä ja Redditin r/boardgames-palstalta miten nämä eri pelit jakaa mielipiteitä, mutta omasta mielestäni valinta on jo ihan selvä, omaan pelityyliin tuo Summer Pavilion sopiii paljon paremmin kuten @Excessus tuossa suosittelikin.

Lisäksi tuli testattua uusin Menolippu eli Northern Lights, ihan hyvä päivitys sille vanhalle Pohjoismaat-versiolle mutta ei se Euroopalle lisäreineen vertoja vedä. Hauskasti tuossa on yhdistetty Sveitsin kartan maita sekä sitten ne bonuskortit arvotaan joka pelikerralle erikseen.

EDIT: Jos vain saisi tuohon Räävelin rohtotohtoreihin samanlaiset upeat bakeliitti-tyyppiset pelinappulat kuin Azul: Summer Pavilionissa sekä ne pussit kunnon materiaalista eikä tekokuidusta niin se olisi ihan täydellinen. Varsinkin näin talvella niitä ohuita pahvinappuloita on hieman inhottavaa poimia kuivin sormin sieltä pussista, kun taas ne Azulin nappulat on todella laadukkaita ja upeita ja se pussikin on jotain kunnon villasekoitetta tms. ellei jopa ihan 100% puuvillaa. Ymmärrettävästi näillä valinnoilla saadaan pelin hintaa painettua aika paljon alas.
 
Viimeksi muokattu:
Isle of Cats tuli otettua uudestaan, en tykännyt vieläkään. Jotenki sekava kokoelma eri mekaniikoita jotka ei oikeen tunnu kokonaisuutena valmiilta peliltä.

Akropolis taas sen sijaan vähän yllätti miten mukava ja jouheva peli voi olla. Taluva ilman samanlaista kuristavaa tunnetta kun vahva vastakkain pelaaminen puuttuu. Hyvinki semmonen perhepeli jonka voi nopeasti napata hyllystä, setup on nopea, peli on nopea ja valintoja rajatusti kerrallaan.

EDIT: Jos vain saisi tuohon Räävelin rohtotohtoreihin samanlaiset upeat bakeliitti-tyyppiset pelinappulat kuin Azul: Summer Pavilionissa sekä ne pussit kunnon materiaalista eikä tekokuidusta niin se olisi ihan täydellinen. Varsinkin näin talvella niitä ohuita pahvinappuloita on hieman inhottavaa poimia kuivin sormin sieltä pussista, kun taas ne Azulin nappulat on todella laadukkaita ja upeita ja se pussikin on jotain kunnon villasekoitetta tms. ellei jopa ihan 100% puuvillaa. Ymmärrettävästi näillä valinnoilla saadaan pelin hintaa painettua aika paljon alas.
Itellä on Quacksissa semmoset kovamuovisuojat noiden nappien päällä. Vähän ahtaaksi menee se pelilauta välillä, mutta paljon mukavampi käsitellä ja pyörivät siellä pussissa paremmin eikä joku jää sinne jonnekki nurkkaan. Pussihan on helppo tehä itekki uusiksi jos se vaivaa. Quacksiin voi kyl suositella niitä lisäreitäkin sit, lisää vaihtelua mukavasti peliin-

Tuossapa oikeastaan hyvä kuva miltä ne näyttää. Toki netistä näyttäis saavan myös muoviset merkit ostettua.
pic4578938.jpg
 

Saa kyllä tosi paljon tykätä pelistä että ostaa tuollaiset custom nappulat mitkä maksaa varmaan enemmän kuin se peli alunperin. Kickstartereissa onneksi noi saa halvemmalla joskus peleihi.
 
Joo tutkinkin jo noita molempia vaihtoehtoja, nuo muovisuojuksetkin tulee jo saman hintaiseksi kuin peli itse jos koko setille eli yli 200kpl ostaa. Mistä hankit omasi @perato ja oliko noi 21mm halkaisijaltaan?

Enitenhän kuluu vain ne lumimarjat ja kurpitsat mutta se on suojattava kerralla joko kaikki tai sitten ei mitään.
 
Joo tutkinkin jo noita molempia vaihtoehtoja, nuo muovisuojuksetkin tulee jo saman hintaiseksi kuin peli itse jos koko setille eli yli 200kpl ostaa. Mistä hankit omasi @perato ja oliko noi 21mm halkaisijaltaan?
Ostin kaverilta pelin nii en tiä, mutta muistelisin että jostain kiinasta se hyvin halvalla tilas noita. Pelikin näköjää jääny vanhemmille joulun jäljiltä, että empä pysty nyt tuota kokoa tarkastamaan. Naftit ovat tuon nappuloiden muodon takia, eli juuri ja juuri mahtuvat sisään, eivätkä heilu siellä sisällä mitenkään.
 
Joo tutkinkin jo noita molempia vaihtoehtoja, nuo muovisuojuksetkin tulee jo saman hintaiseksi kuin peli itse jos koko setille eli yli 200kpl ostaa. Mistä hankit omasi @perato ja oliko noi 21mm halkaisijaltaan?

Enitenhän kuluu vain ne lumimarjat ja kurpitsat mutta se on suojattava kerralla joko kaikki tai sitten ei mitään.

vajaalla yhdeksällä eurolla saa token shieldit (reunat?). en tiedä itse millaiset on, mutta viittä tähteä on reviewt.


edit. eipäs saakaan. 9e hinta oli pelkälle lisäosalle.
 
Joo tutkinkin jo noita molempia vaihtoehtoja, nuo muovisuojuksetkin tulee jo saman hintaiseksi kuin peli itse jos koko setille eli yli 200kpl ostaa. Mistä hankit omasi @perato ja oliko noi 21mm halkaisijaltaan?

- 16€, 300kpl - peruspeli tarvitsee vähän yli 200.

Jos aiot hankkia lisäosaa, joudut etsimään paketin jossa tulee ~400. Amazon-tilauksesta huolimatta kapsuulit tulevat Kiinasta, joten aika sama tilaako ne jostain Aliexpressistä sitten. Yritin olla viisas ja tilata euroopan sisältä kun kansainvälisessä postituksessa oli vielä ongelma-aikakausi, mutta eihän se onnistunut. 21mm on oikea koko. Tämän jälkeen kilisevät kivasti pussissa ja ovat kivoja käsitellä, mutta kuten sanottua, välillä pelilaudalle voi tulla hetkittäin ahdasta.

Itselleni tullut jo 9 pelin jälkeen vähän fiilis, että peli alkaa olla jo pikkuhiljaa nähty ja vaihtuvista kyvyistä huolimatta tuntuu samalta joka kerta. Saatan tehdä hyllyyn tilaa ja myydä halvalla naapurirapussa asuvalle kaverille, joka voi sitä sitten lapsensa kanssa pelailla enemmänkin ja ehkä sitten tuo peliä paikalle joskus.
 
Viimeksi muokattu:
Akropolis taas sen sijaan vähän yllätti miten mukava ja jouheva peli voi olla. Taluva ilman samanlaista kuristavaa tunnetta kun vahva vastakkain pelaaminen puuttuu. Hyvinki semmonen perhepeli jonka voi nopeasti napata hyllystä, setup on nopea, peli on nopea ja valintoja rajatusti kerrallaan.

Katselin tästä videon, ja minusta tuntuu että tämä on hyvin samanlainen kuin Kingdomino. Kingdomino sopii juuri sellaiseen hyvään tilanteeseen, että odottelee puuttuvaa pelaajaa tai jaksaa pelata "yhden lyhyen" ennen lopetusta. Kestää ehkä 20-30min. Tämän perusteella molempia ei varmaan halua hyllyyn, mutta jos Kingdomino joskus kyllästyttää (...jotenkin kummasti tätä on 44 kertaa tullut pelattua) niin voi harkita Akropolista tilalle.

Itsekin kävin Lautapelaamaan -tapahtumassa, ja tuli testattua:

- The Castles of Burgundy - nyt tekisi mieli ostaa 20th anniversary edition itsellekin... Tosin 4 pelaajalla tuntui melko pitkältä. Ehkä pitäisi kokeilla pelata netissä. Todella mukava laattojenasettelu ja noppien heittely, noppia pääsi viskomaan paljon enemmän kuin oletin.

- Pandemic: The Cure - ...lähinnä lisäsi inhoani Pandemiaa kohtaan. Käytännössä yksi "alpha gamer" pelaa muiden puolesta, ja koin olevani pöydässä vähän turhaan. Noppaversio myös tuntui olevan jo vähän turhan random, eikä nuo pandemian mekaniikat muutenkaan puhuttele minua missään määrin.

- A Game of Cat & Mouth - Aivan umpiturha näppäryyspeli, jossa pallot lentelevät jatkuvasti lattialle. Klask voittaa tämän 100-0 kaikessa muussa paitsi ulkonäössä.

- Wayfarers of the South Tigris - varsin hyvä, mutta erityisesti ikoneiltaan todella raskas noppatyöläisasettelu. Pelaan mieluusti toistekin, mutta kotiin en kaipaa.

...nyt tekisi mieli myydä muutama vanha pois, jotta voisi ostaa hyllyyn Burgundyn ja Dune Imperiumin.
 
Itsekin kävin Lautapelaamaan -tapahtumassa, ja tuli testattua:

- The Castles of Burgundy - nyt tekisi mieli ostaa 20th anniversary edition itsellekin... Tosin 4 pelaajalla tuntui melko pitkältä. Ehkä pitäisi kokeilla pelata netissä. Todella mukava laattojenasettelu ja noppien heittely, noppia pääsi viskomaan paljon enemmän kuin oletin.

...nyt tekisi mieli myydä muutama vanha pois, jotta voisi ostaa hyllyyn Burgundyn ja Dune Imperiumin.

Tuosta burgundy:stä olisi just nyt menossa joukkorahoitettu special edition kampanja jos haluaa ns "kaikilla herkuilla". On se toki kalliimpi kuin tuo 20th Anniversary edition, joka taas ei ole kovin häävi laadultaan. Ja tuossa on tietenkin enemmän lisäosia ja muuta sälää.

 
Viimeksi muokattu:
Tuosta burgundy:stä olisi just nyt menossa joukkorahoitettu special edition kampanja jos haluaa ns "kaikilla herkuilla". On se toki kalliimpi kuin tuo 20th Anniversary edition, joka taas ei ole kovin häävi laadultaan.

Tuli pelattua sitä ihan alkuperäistä versiota, ja minusta sekin oli ihan riittävä vaikka olikin sellaista ohutta pahvia ja pelaajalaudat halpaa läpyskää. Peli siinä oli pääasiassa kuitenkin. En oikein missään pelissä ole kiinnostunut hirveän pimpatusta versiosta, kun vaihtuvuus on hyllyssäni on melko nopeaa. Yleensä vaan ostan muovisuojat korteille, jotta ne pysyvät hyvinä ja niitä saa sekoitella ilman stressiä.

Anniversarya saisi Verkkokaupasta erittäin huokeaan 29€ hintaan tai vähän kalliimmissa kaupoissa 40€ (seuran alennuksen jälkeen jää 34€), joten enköhän minä tuollaisella hinnalla sen osta. Verkkiksestä olisin poistanut jo, ellei olisi loppu (ja ikävästi netin status näyttää vain "Ei tiedossa").
 
Tuli pelattua sitä ihan alkuperäistä versiota, ja minusta sekin oli ihan riittävä vaikka olikin sellaista ohutta pahvia ja pelaajalaudat halpaa läpyskää. Peli siinä oli pääasiassa kuitenkin. En oikein missään pelissä ole kiinnostunut hirveän pimpatusta versiosta, kun vaihtuvuus on hyllyssäni on melko nopeaa. Yleensä vaan ostan muovisuojat korteille, jotta ne pysyvät hyvinä ja niitä saa sekoitella ilman stressiä.

Anniversarya saisi Verkkokaupasta erittäin huokeaan 29€ hintaan tai vähän kalliimmissa kaupoissa 40€ (seuran alennuksen jälkeen jää 34€), joten enköhän minä tuollaisella hinnalla sen osta. Verkkiksestä olisin poistanut jo, ellei olisi loppu (ja ikävästi netin status näyttää vain "Ei tiedossa").
Juu 29e on kyllä hyvästä pelistä todella vähän. Itse en edes miettisi tuolla hinnalla, jos haluaisin kovasti :lol:
 
Anniversarya saisi Verkkokaupasta erittäin huokeaan 29€ hintaan tai vähän kalliimmissa kaupoissa 40€ (seuran alennuksen jälkeen jää 34€), joten enköhän minä tuollaisella hinnalla sen osta. Verkkiksestä olisin poistanut jo, ellei olisi loppu (ja ikävästi netin status näyttää vain "Ei tiedossa").

Laitoin verkkikseen tilauksen sisään tästä pelistä tammikuun puolivälissä samalla "Ei tiedossa" -statuksella ja ajattelin, että tulee sitten joskus keväämmällä. Vähän yllättäin paketti olikin noudettavissa jo viime viikolla.

Vinkkinä siis, että jos peli kiinnostaa, niin laita tilaus sisään ja odottele. Hyvällä tsägällä voi tulla nopeastikkin.
 
Tää on kyl jäänyt mieleen hyvänä pelinä kunnes siihen lisätään se neljäs pelaaja. Kolmekin on keston kannalta vähän liikaa, kaksinpelinä just passeli.

Tämän takia myös jäänyt vähän epäröimään ostoa, vaikka halvalla saisi. Meillä on kuitenkin useimmiten tilanne, että pelaajia on se 4, kolmella hyvin harvoin pelataan ja kaksinpelejä vielä harvemmin. Ja kun mukana on ainakin yksi pelaaja, joka usein miettii vähän ekstraa.

Ehkä jään vielä arpomaan ja pelaan vaikka pari peliä Board Game Arenan kautta.
 
Ainakin peruspeli on parhaimmillaan neljällä Burgundissa kun mikään laatta ei jää tulematta arvonnan takia. Tarkoittaen siis että joku strategia olisi tuhoontuomittu ennenkuin peli edes alkaa.
 
...nyt tekisi mieli myydä muutama vanha pois, jotta voisi ostaa hyllyyn Burgundyn ja Dune Imperiumin.
Ehkä jään vielä arpomaan ja pelaan vaikka pari peliä Board Game Arenan kautta.

Noh, tilaukseenhan ne lähti.

Adlibris: Dune Imperium 44€ (halvempi kun muualla), Castles of Burgundy Anniversary 30€ (Verkkokaupan kanssa halvin). Ystävänpäivätarjouksessa kaikki -10%. Eli loppuhinta postikuluineen 67€. Voi voi, taas sitä sitten tuli osteltua.
 
- Pandemic: The Cure - ...lähinnä lisäsi inhoani Pandemiaa kohtaan. Käytännössä yksi "alpha gamer" pelaa muiden puolesta, ja koin olevani pöydässä vähän turhaan.

Toi on kyllä sen alphan vika ja ongelma, ei pelin. Coop-peleissä on aina riski, että joku paskoo kaikkien pelin pelaamalla kaikkien muidenkin puolesta, jolloin kellään ei ole kovin kivaa. Ja asiasta kannattaisi ehkä hienovaraisesti puhua ja sopia yhteiset pelisäännöt ja tapa pelata.
 
Noh, tilaukseenhan ne lähti.

Adlibris: Dune Imperium 44€ (halvempi kun muualla), Castles of Burgundy Anniversary 30€ (Verkkokaupan kanssa halvin). Ystävänpäivätarjouksessa kaikki -10%. Eli loppuhinta postikuluineen 67€. Voi voi, taas sitä sitten tuli osteltua.
Tuolla addlibriksessähän on nyt aika paljonkin hyviä pelejä halvalla... Quest for eldorado, takenoko, cascadia, Nova luna, meadow nyt ainakin nopeasti katsottuna johonki alle kolmeen kymppiin tai muuten edullisesti.
 
Toi on kyllä sen alphan vika ja ongelma, ei pelin. Coop-peleissä on aina riski, että joku paskoo kaikkien pelin pelaamalla kaikkien muidenkin puolesta, jolloin kellään ei ole kovin kivaa. Ja asiasta kannattaisi ehkä hienovaraisesti puhua ja sopia yhteiset pelisäännöt ja tapa pelata.

On se pelin vikakin, jos peli on ihan sama peli pelaako sitä 1 vai 5 henkilöä. Sama kuin ottaisi korttipakan ja pelaisi pasianssia vuorotellen ja niin että kaikista valinnoista voi keskustella. Ei mua henkilökohtaisesti kiinnosta pelata oikeastaan mitään yhteistyöpelejä, joita voisin pelata aivan hyvin itsekseni. Pelin pitää olla riittävän kompleksi, sisältää jotain salaista tietoa, mahdollisuus petturiin, jatkuva aikaraja, tai jokin muu HYVÄ SYY, että yksi pelaaja ei voi hoitaa peliä itsekseen.

Tässä epäonnistuvat myös sellaiset co-op pelit, jotka yrittävät rajoittaa keskustelua jollain todella keinotekoisella tavalla. Esimerkiksi Gloomhaven on muuten hyvä (riittävän kompleksi ettei yleensä porukka jaksa miettiä hirveän montaa hahmoa samaan aikaan), mutta perussäännöissä oleva "et saa puhua korttien nopeusnumeroista numeroina mutta saat sanallisesti kertoa" on yksinkertaisesti surkea sääntö. Kun kortit on pelattu, niin näet kuitenkin mitä kaveri pelasi, jonka jälkeen nopeusnumerot on kaikkien tiedossa muutaman vuoron jälkeen. Jos kaveri sanoo "olen tällä vuorolla nopea", niin tietää jo suoraan että aha, hän pelaa sen kortin jossa iniative on 8. Sama keskustella numeroin.

Hienovaraisesti täysin tuntemattomien henkilöiden kanssa yleisessä lautapelitapahtumassa erilaisten pöytäsääntöjen sopiminen on myös se, mitä mieluusti vältän.
 
Viimeksi muokattu:
On se pelin vikakin, jos peli on ihan sama peli pelaako sitä 1 vai 5 henkilöä.

No enemmän toi kuulostaa mun mielestä siltä, ettet yleisesti pidä yhteistyöpeleistä, eikä niinkään että juuri Pandemic on siinä huono.

Hienovaraisesti täysin tuntemattomien henkilöiden kanssa yleisessä lautapelitapahtumassa erilaisten pöytäsääntöjen sopiminen on myös se, mitä mieluusti vältän.

Joo, se ei tietenkään ole helppoa, eikä siihen ehkä ole tarvettakaan. Enemmän ajattelin jotain vakiporukkaa. Random-porukassa on aina riski että joku pelaaja ei vaan istu porukkaan. Silloin voi kärsiä moni muukin peligenre, mutta ehkä coop-pelit kärsivät vielä normaalia enemmän.

Mä en kokenut tota Gloomhavenin puhesääntöä suureksi ongelmaksi. Toisaalta en edes yrittänyt muistella muiden 3 pelaajan korttien nopeuksia tai yrittänyt erityisesti mäpätä epämääräisiä tokaisuja tarkoiksi arvoiksi. Kunhan suunnilleen tietää, millä neljänneksellä asioita tapahtuu, niin vältti täydellisen optimoinnin tuossa. Muutoin en sitten Gloomhavenista pitänyt lainkaan.
 
No enemmän toi kuulostaa mun mielestä siltä, ettet yleisesti pidä yhteistyöpeleistä, eikä niinkään että juuri Pandemic on siinä huono.

Huono on tässä tapauksessa subjektiivinen mielipide - huono minulle, mutta ei se sellainen objektiivisesti umpipaska peli ole. Ymmärrän miksi siitä ihmiset tykkää, ja jos joku (erityisesti vähemmän pelaava) kysyisi suosituksia lautapeleistä jossa ei kilpailla keskenään, niin kyl minä vinkkaisin varmasti myös Pandemiaa testaamaan. Itse en vain siitä pidä, koska sen tapa toteuttaa yhteystyöpeli on mielestäni ongelmallinen.

Ja ei nuo yhteistyöpelit yleensä mitään suosikkejani ole, mutta esimerkiksi nämä ovat minua viihdyttäneet:
- The Crew: Mission Deep Sea
- Hanabi (tosin The Crew teki tämän vähän turhan tuntuiseksi, Crewissä on parampi tapa kommunikoida valitsemillaan tehtävillä / pelaamillaan korteilla)
- Gloomhaven (tarinapuoli ei kiinnostanut tippaakaan)
- Space Alert
- Magic Maze
- Spirit Island (tosin tässä oli suurena ongelmana ylläpidon määrä ja sekavuus, mutta juurikin riittävästi monimutkaisuutta ettei alpha gamer ongelmaa ole, lähinnä kysellään kuka pystyy hoitamaan minkäkin ongelman)
- Mysterium / Mysterium Park / Rear Window (näissäkin on alpha gamer ongelma, mutta ovat niin lyhyitä ja kepeitä, ja tässä mietitään toisen pelaajan aivoituksia niin asiat on enemmän mielipiteitä kuin min-max oikeita pelaamisia)
- Codenames / Decrypto / muut vastaavat "tiimiyhteistyöt", joissa tietysti vähän kilpaillaan toista tiimiä vastaan.

Jostain syystä myös hyvin Pandemiamaisesta pelistä Marvel United oli mukavamman tuntuinen, vaikka supersankarit ei kiinnosta minua teemana oikeastaan missään mediassa.
 
Järkyttävän huono tuo uuden HeroQuestin pakkaus, hahmot meinaa hajota kun yrittää repiä irti muovikuopistaan. Ja takaisin ei meinaa uskaltaa laittaa kun menee survomiseksi jos laittaa pahvisleeven taas päälle. Onko hyviä ideoita? Nuo vaahtomuoviset hienot pakkaussysteemit maksaa neljäkymppiä, hirvittää.

E: taidan ostaa pari Planon vieherasiaa.
 
Viimeksi muokattu:
Adlibris: Dune Imperium 44€ (halvempi kun muualla), Castles of Burgundy Anniversary 30€ (Verkkokaupan kanssa halvin).

Nyt näitäkin ehtinyt jo kahdesti pelaamaan.

Castles of Burgundy vei kahdella pelaajalla sääntöselityksineen ´vajaa 2 tuntia, neljällä pelaajalla jo yli kolmen tunnin. Tylsistynyt en pitkästä kestosta huolimatta kummallakaan kerralla, tosin kahdestaan pelaan mieluummin jotain suorempaa konfliktia. Veikkaisin tämän olevan parhaimmillaan kolmella. Kehujensa arvoinen peli, joskaan vaihtelua tässä on vähän vähemmän kuin odotin, kun ainakin neljällä pelaajalla kaikki laatat käytetään joka pelikerta. Paketissa on myös muutama lisäjuttu, jotka eivät herätä minkäänlaista kiinnostusta (lähinnä trade routet ja kilvet). Eipä niillä ole onneksi pakko pelata.

Dune Imperiumia pelasin kerran, jonka jälkeen halvalla saatu peli muuttui kalliimmaksi koska jouduin ostamaan Rise of Ix -lisäosan. Yleensä yritän välttää lisäreiden ostamista, mutta nyt se tuntui tarpeelliselta tai lähes pakolliselta. Ilman sitä peruspeli tuntui vähän ontolta. Lisärin kanssa helposti yksi lempipelejäni. En tiedä kuinka paljon vaikuttaa se, että 4 pelikerrasta kolme olen voittanut ja yhden tullut toiseksi. Deckbuilding on aika vähäistä, mutta jotenkin tämä korttien, työläisten asettelun ja pienen konfliktin yhdistelmä kiehtoo. Toista lisäosaa ei tarvitse sentään ostaa, siitä en oikein välittänyt. Eikä syy ole se että se jäin silloin toiseksi, vaan mielestäni siinä focus katoaa jo täysin.
 
Vaimon kanssa tulee kahdestaa pelattua Terraforming Marsia ja Ark Novaa. Pitäisi tähän kiertoon saada pari peliä lisää. Scythe vähän houkuttaa, mutta on vähän suolaisen hintainen vaan ostaa, jos se tipukkaan sitten pelikiertoon. Vaimo ei pidä peleissä(kään) konfliktitilanteista ja Scythessä sotiminen on osa (vaikkakin ilmeisen pieni) pelin kulkua.

Kavereiden kanssa muodostunut useita piirejä, jotka jaottuu vaikeustasojen mukaan. Osan kanssa voi pelata Gloomhavenia, kun taas osan kanssa Catan on maksimi.
 
Äsken tuli postista haettua kotiin yksi lapsuuteni merkittävistä peleistä, joka kenties oli katalyytti muuhunkin pelaamiseen.
IMG_20230315_170703.jpg
 
Vaimon kanssa tulee kahdestaa pelattua Terraforming Marsia ja Ark Novaa. Pitäisi tähän kiertoon saada pari peliä lisää. Scythe vähän houkuttaa, mutta on vähän suolaisen hintainen vaan ostaa, jos se tipukkaan sitten pelikiertoon. Vaimo ei pidä peleissä(kään) konfliktitilanteista ja Scythessä sotiminen on osa (vaikkakin ilmeisen pieni) pelin kulkua.

Kavereiden kanssa muodostunut useita piirejä, jotka jaottuu vaikeustasojen mukaan. Osan kanssa voi pelata Gloomhavenia, kun taas osan kanssa Catan on maksimi.
Itsekkin nyt ostin ja testasin ark novaa. Itselle helppo sisäistää kun terraforming marsia pelannut paljon ja todella paljon samantyyppisyyttä mutta tyttöystävälle oli vähän paljon asiaa niin pelikerta meni täysin neuvomiseen. Ensi kerralla sitten.
Muuten oli kyllä hyvän oloinen peli vaikka loppupisteytys systeemi onkin vähän outo.
 
Itse en Ark Novasta välittänyt pätkääkään, vaikka Marsit ja muut ovat tuttuja. Jotenkin siinä on paljon kaikenlaista turhaa ja sitä on helpohkoa cheesata. Jos tykkää tuollaisesta, niin mä suosittelisin Brassia (sen molempia versioita). Toimii kahdellakin pelaajalla hyvin.
 
Lautapelit ovat hieno harrastus. Lapsien (<10v) kanssa ollaan pelattu innokkaasti 7 Wondersia ja 7 Wonders Duelia. Lisäksi Rääverin Rohtotohtorit, Azul, Flamme Rouge, Quest for El Dorado ja Cascadia maistuvat hienosti koko perheen peleinä. Kevyinä fillereinä menevät Kingdomino, Port Royal, Dixit ja For Sale. Kaikkia edellä mainittuja voi lämpimästi suositella. Sitten haastavampia pelejä (joita tulee harmittavan vähän pelattua) ovat Wingspan ja Arnak Kadonneet Rauniot, vaikka ovat ehdottomasti parasta A-luokkaa. Terraforming Mars on vielä koeponnistamatta.

Pitäisi alkaa taas pelaamaan vanhoja klassikoita, jotka pölyyntyvät hyllyssä. Näitä ovat mm. Caylus, Power Grid, El Grande, Puerto Rico ja Agricola. Aika paljon on tullut laitettua pelejä myös lihoiksi, kun eivät vaan saa peliaikaa riittävästi tai uudempi (parempi) samankaltainen peli on vienyt paikan.
 
Lautapelit ovat hieno harrastus. Lapsien (<10v) kanssa ollaan pelattu innokkaasti 7 Wondersia ja 7 Wonders Duelia. Lisäksi Rääverin Rohtotohtorit, Azul, Flamme Rouge, Quest for El Dorado ja Cascadia maistuvat hienosti koko perheen peleinä. Kevyinä fillereinä menevät Kingdomino, Port Royal, Dixit ja For Sale. Kaikkia edellä mainittuja voi lämpimästi suositella. Sitten haastavampia pelejä (joita tulee harmittavan vähän pelattua) ovat Wingspan ja Arnak Kadonneet Rauniot, vaikka ovat ehdottomasti parasta A-luokkaa. Terraforming Mars on vielä koeponnistamatta.

Pitäisi alkaa taas pelaamaan vanhoja klassikoita, jotka pölyyntyvät hyllyssä. Näitä ovat mm. Caylus, Power Grid, El Grande, Puerto Rico ja Agricola. Aika paljon on tullut laitettua pelejä myös lihoiksi, kun eivät vaan saa peliaikaa riittävästi tai uudempi (parempi) samankaltainen peli on vienyt paikan.

Kun tykkäätte Azulin ja Cascadian tyyppisistä peleistä, niin kokeilkaa ihmeessä myös Calicoa. Samoin Azulin Summer Pavilion on tosi hauskaa vaihtelua peruspeliin nähden, vähän rennommalla twistillä.

Parin viikon päästä olisi tiedossa Terraforming Marsia neljään pekkaan, odotan innolla nyt kun sitä on tullut netissä pelaten opeteltua. https://terraforming-mars.herokuapp.com/
 
Kun tykkäätte Azulin ja Cascadian tyyppisistä peleistä, niin kokeilkaa ihmeessä myös Calicoa. Samoin Azulin Summer Pavilion on tosi hauskaa vaihtelua peruspeliin nähden, vähän rennommalla twistillä.

Parin viikon päästä olisi tiedossa Terraforming Marsia neljään pekkaan, odotan innolla nyt kun sitä on tullut netissä pelaten opeteltua. https://terraforming-mars.herokuapp.com/

Tuo nettiversio ei sitten ole ihan 1:1 tuon oikean Marsin kanssa. Peruspelin toki opettaa, mutta tuossa on korttien pelaamisessa ja muussa jonkun verran eroja siihen mitä virallisessa oikeassa pelissä on. Kiva peli netissä toki, mutta huomaa kyllä fanitekeleeksi.
 
Tuo nettiversio ei sitten ole ihan 1:1 tuon oikean Marsin kanssa. Peruspelin toki opettaa, mutta tuossa on korttien pelaamisessa ja muussa jonkun verran eroja siihen mitä virallisessa oikeassa pelissä on. Kiva peli netissä toki, mutta huomaa kyllä fanitekeleeksi.

Joo se on tullut huomattua, toivottavasti tuosta jotain oppeja silti saisi. Se Turmoil-lisärin parlamentti menee edelleen yli hilseen.
 
Menolipun eri variantit eivät vissiin merkittävästi perusversiosta eroa eli sellaisen hankkiminen ei liene mikään oikotie onneen jos kuitenkin hankkii niin mikä versio olisi paras? Alkaa ”vähän” kyllästyttämään kun reitit osaa ulkoa ja kohtuudella porukka pystyy arvaamaan mitä kukakin rakentaa. Lisäksi kärkipaikoille tuntuu pääsee lähes poikkeuksetta keräämällä ensin vaan kortteja käteen, monesti 4:llä käykin niin että kukaan ei rakenna oikein mitään ennenkuin junakortit on loppu ja pakko alkaa rakentaa. Lisäksi peli ei ole balanssissa reittipituuksien suhteen, lyhyillä reiteillä ei voi voittaa kun junan rakentamisesta ei saa juuri pojoja ja 6 junan plänttääminen vie vuoron kun 3x2junan plänttääminen vie kaiken lisäksi 3 vuoroa eli reittikorttituurilla on vähän turhan iso merkitys…

Tuon lisäksi on läiskitty majestyä, puerto ricoa mexican trainia, carcassonnea ja pandemiccia, joista tuo pandemic ei oikein kolahtanut. Siinä jotenkin peli melko varmasti ratkeaa tai leviää käsiin ihan parin viimeisen kierroksen aikana joten tietyllä tapaa alkupelistä 80% on täysin ”turhaa”. Myöskin periaatteessa sama pelata yksin kuin useamman kanssa kun ei siitäkään mitään tule että jokainen tekee mitä sattuu kiinnostamaan - varma tappio. Pelissä ei myöskään tietysti saa muiden voittamisen fiilistä eli paska konsepti senkin osalta:). Carcassonnen pilaa (ja ratkaisee) maajussit, sitten kun otti board game geekin pisteytyksen käyttöön niin peliin tuli järkeä, mutta lisäosia vaatii, ei jaksa ihan peruspeliä hakata, on vaan (ehkä) vähän liian tuuripeli kortin nostamisen suhteen.

Olisiko jotain suositusta näillä spekseillä 4:lle pelaajalle pelistä jonka ehtisi pääsiäiseksi hankkia. Pitkälle puhtaaseen noppatuuriin perustuva (risk, monopoli, hotelli tms.) peli ei kiinnosta yhtään, puerto rico saakoon puolestaan edustaa kompleksisemman pään ylärajaa. Pelin kesto saisi olla 30min-1h ihan max 1,5h niin ehtii illassa hakkaan useamman rundin ja säännöt olisi kiva sisäistää 98% yhdessä illassa… Ja pienessä hönössä tietysti ollaan aina kun pelataan :).
 
Quest for El Dorado
Rääverin rohtotohtorit
Wingspan
7 Wonders
Azul
Cascadia
Flamme Rouge
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 718
Viestejä
4 493 985
Jäsenet
74 285
Uusin jäsen
ImPetriiZ

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom