Minä taas katsoisin että jokainen on vastussa omista siteistään.
Toki siteissä pyritään samaan kuin kaikessa muussakin: tekemään jatkuvasti halvemalla.
Muistan ajan, jolloin siteet olivat kaikki metallia, Salomoneissa jotkin mallit avastivat etusidettä yläspäin, ja Tyroliassa takasidettä sivuviistoon "Diagonal", ja Markerissa sivuun kääntyi etusiteessä koko monon aluslevykin ynnämuuta joista voi enää vain unelmoida.
Jokaisella on omat taipumukset, omat fyysiset ominaisuudet, toisella 175cm/80kg on voimaa 3x mitä toisella, kolmannella heikon nivelsiteet jne. Lisäksi laskutyylejä ja muuta varustusta on eri tavoin, esim. toisella täysin pystyt ja toisella etukaltevat monot. Koivet tikkupystyssä rassataan aika tavalla enemän polvia jos kaadutaan kiertäen jne.
Samoin jossan paksussa nuoskassa tulee suksen sivuun ohjaavaa kaatumista helpommin, hitaassakin vauhdissa, kuin kovalla pinnalla. Kovalla pinnalla siteeseen tulee helpommin tärinän, iskuja, jotka saattavat avata joustamattoman sidemallin.
Minä säädän siteen avaustesteillä, avaan omilla voimillani siteet -jollen pysty, löysään säätöä, jos vaikuttaa liian iisiltä, kiristän. Mutta: jos siteeni avautuvat joskus rinteessä "turhaan", en yleensä sääädä. No, noita saattaa sattua kerran kolmessa vuodessa, helpoiten tahaton aukeaminen tapahtuu iskusta, jos kopsauttaa sivusuuntaan mononsa johonkin, side ei ehkä tykkää, ja aukeaa.
Se mihin DIN-säätöön (joiden tarkkuutta merkistä toiseen ei kai usko kukaan)
siteeni säätöni jälkeen ovat päätyneet, niin löysempään mitä "taulukot" sanovat.
Tosin en olekaan koskaan loukannut koipiani mäessä. -Tosin kuin kaverni, joka "päätin kiristää kun suksi lähti kaaduttuani puolimetrisessä nuoskassa"
...meni keppien kanssa aika pitkään, mutta oli hyvä kuski loppumatkan ;-)
Tein tuosta videon kaksi viime talvena.
tuossa toinen: