Jessus että tulee pitkä kesä..
Tyttö (5v) keksi alkaa keväällä pelkäämään kaikkia lentäviä ötököitä ja tarkotan ihan kaikkia. Paitsi perhosia, ne kun on kuulemma "kivoja".
No, ei mene kauaa kun poika (4v) seuraa siskonsa esimerkkiä ja alkaa tietysti myös pelkäämään noita öttiäisiä.
Nyt sitten ulkonaoleminen on pelkkää huutamista ja hysteeristä itkua kun kärpänen lentää metrin päästä ohi.
Auta armias jos hyttynen laskeutuu kädelle, hyvä etteivät saa slaagia siihen paikkaan.
Eikä pelkästään ulkona, banaanikärpäsethän on suunnilleen Perkeleen toinen tuleminen ja noita pirulaisia nyt vaan pyörii väkisinkin kesäaikaan ja hankala päästä eroon. Ruokahetketkin päättyy yleensä molempieen itkuun ja huutoon kun pahat banaanikärpäset tulee iholle..
Tyttö jopa menee mieluummin tyhjällä vatsalla nukkumaan kuin istuu iltapalapöydässä jos sattuu että kärpänen lentää ohi.
Tiedän että tämä on vaan joku kasvuvaihe, mutta jeesus saatana että pistää hermot tiukalle, vielä kun itse pitäisi pystyä pysymään mahdollisimman rauhallisena ja olemaan välittämättä tuosta huudosta..