Lapset jälkeläisinä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Memory
  • Aloitettu Aloitettu
marx3000 sanoi:
Kun idiootit sikiävät vauhdilla, onhan se pakko pari lasta valmistaa, ettei pääse kansa liiaksi tyhmenemään. En ymmärrä valitusta liiasta työstä, kun samat valittajat sitten kuitenkin istuu koko päivän jossain toimistossa typerien ja loputtomien ongelmien kanssa painien.
Napsauta laajentaaksesi...
Itsellä sama periaate. Olen tehnyt maailmaan kolme pitkää, vaaleaihoista, vaaleatukkaista poikaa, joilla on siniset silmät. Etenkin näin itä-heseläisenä sitä yrittää pitää kaupunginosan kasassa.
 
Zvona sanoi:
En, kunhan pieni pilke silmäkulmassa kirjoitin viestin. Myöskään lapseni eivät ole rasisteja, sillä sellainen ei kuulu kasvatuskuvioihimme.
Napsauta laajentaaksesi...
Okei. Äkkiseltään sain viestistäsi vääränlaisen kuvan eli se pilke ei välittynyt tänne saakka.
 
Viimeksi muokattu:
Daemoni sanoi:
Tänne kyllä välittyi. Samoin kuin sinun SJW-statuskin.
Napsauta laajentaaksesi...

Kato se on muodikasta SJW-väen keskuudessa ymmärtää väärin, jotta voi heilutella näitä äärioikeisto -ja rasistikortteja.

Asiaan. Yksi lapsi on. Haluaisin enemmän. Mielestäni sellainen 3-4 olisi optimi ihan senkin takia, että pystyisin huolehtimaan niistä kaikista nykyisillä tuloilla. Ongelmana toki on se, että naiselle riittää yksi ja sillä mennään. Olen toki enemmän kuin iloinen ja onnellinen jo tästä yhdestäkin, koska kyseessä on pitkäksi kasvava, sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen tapaus. Kiitoksia äidille noista geeneistä, kun hänkin on liki 180 senttiä ja veljensä jotain 207, isä jotain 202 ym.

Mutta mennään näillä mitä on annettu ja iloitaan jokaisesta päivästä.
 
Kun riittävän monta sukupolvea jaksatte vääntää niitä lapsia, niin joku päivä saatatte yltää tähän:

usa_today_10500995.0.jpg
 
Nomber sanoi:
Itselläni tääm pyörinyt mielessä. Mutta jotenkin ei yhtään nappaa ajatus, että valvoisi kaikki yöt ja vaihtaisi jotain vaippaa 20 kertaa päivässä jne. Ei sitten ollenkaan, tosin sekin ajatus, että kohta olen jo liian vanha niin harmittaako sitten joskus että ei tullut lapsia tehtyä? Noissa vaan se ongelma, että jos sellaisen tekee ja homma ei oikein nappaa, niin ei siitä nyt oikein eroonkaan pääse eikä hommaa voi peruuttaa.
Napsauta laajentaaksesi...

Nuorin 8kk ikäinen on nukkunut yöt läpeensä puolivuotta.

Vaippoja tulee vaihdettua aamuisin, kaikki kakkavaipat sekä ennen nukkumaan menoa, kahdelta lapselta 8-10 päivässä.

Kannattaa olla hankkimatta lapsia, jos tuntuu epämieluisalta kantaa vastuu tekemisistään. Toiset saavat siitä ilon ja onnen tunteita.
 
Puistattaa jo ajastuskin siitä että pitäisi alkaa hoitamaan lasta. Ei niin pienintäkään halua hankkia lapsia.

Joskus jotkut kaverit tai tuttavat sanoo että "No mutta sitähän voi myöhemmin katua jos ei nyt hanki". Tämä on ehkä idioottimaisin perustelu lasten hankkimiselle. Minkä ihmeen takia mun pitäis pilata oma mukava elämäntyyli josta nautin suuresti ja mahdollisesti vielä aiheuttaa lapselle ongelmia kun olisin jatkuvasti vitutuskäyrä katossa kaiken sen kanssa mitä lapsesta koituu? Mielummin kadun sitten vanhempana ku alan nyt hoitamaan lapsen hankkimisella jotain tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvaa mielipahaa.

Onneks naisystävä on aivan täysin samoilla linjoilla.

Ainoasta kummitytöstä tykkään kyllä kovasti, on nyt vähän yli vuoden ikäinen ja sitä on kiva käydä kattomassa kun joku muu hoitaa ja ite voi vaan katella sen kasvamista ja touhuamista.
 
Ile_26 sanoi:
Kannattaa olla hankkimatta lapsia, jos tuntuu epämieluisalta kantaa vastuu tekemisistään.
Napsauta laajentaaksesi...

Ei vastuun kantaminen ole epämieluisaa. Epämieluisaa on käyttää jäätäviä määriä aikaa ja rahaa lasten hoitamiseen kun ne voi käyttää nyt johonkin kiinnostavampaan.
 
Itsellä 2 tyttöä 4 ja 2 vuotiata.ikää kohta 26 vuotta. Kyllähän siinä on taloudellinen rasite kun olen ainoa joka meidän perheessä käy töissä. Silti koen että olemme pärjänneet hyvin sillä aina on ruokaa ja kaikki tarvittavat ollut vaikka siinä alku vaiheessa olin työtön.
Kyllähän silti välillä vituttaa kun rankan duunipäivän jälkeen ei voi vain sohvalla pötköttää ja katsoa simpsoneita. mutta kun lapsi sanoo päivän päätteeksi isi minä rakastan sinua on se kuitenkin kaiken vaivan/stressin/rahan arvoista.
 
Viimeksi muokattu:
Valkoisena heteromiehenä olemisessa on monenlaista valkoisen miehen taakkaa, mutta yksi hyvä puoli on se, että teoriassa ja ihan käytännössäkin sen lapsen voi tehdä vaikka eläkeiässä, mallia voi katsoa presidentistä. Eli ei oikein voi tulla sellaista mitä varmaan lapsettomilla naisilla joskus 45 vuoden paikkeilla että ne saumat oli ja meni ja ei koskaan palaa. Tietysti jos nyt jonnekin Suomeen välttämättä haluaa lasta vääntää ja viedä lätkätreeneihin niin se pitää pistää aluille viimeistään kun mies on ~45 jotta voi olla työelämässä koko sen ajan kunnes se muuttaa omilleen. Mutta aina on olemassa se takaportti että antaa asian olla ja tarvittaessa voi sitten joskus 60-vuotiaana äijänä käydä jossain Indonesian pikkusaarella pistämässä jonkun parikymppisen tytön paksuksi :smoke: Jos nyt pitää niitä omia geenejä jotenkin niin ylivertaisina että niitä on pakko jakaa.
 
Yksi tytär aikoinaan tehtynä ja lapsenlapsi tulossa parin kk päästä. Jännittää melkein enemmän kuin oman lapsen tulo :)
 
Triidi tarvitsisi ehdottomasti postaajan iän näkyviin...
Kertoisi ehkä monta seikkaa kun lukee näitä "hyi vittu lapsia" kommentteja...

(ps.on lapsia, enemmän kuin keskiverto lapsiperheellisellä, en pidä itseäni täytenä idioottina, olen valkoinen hetero enkä usko jeesukseen joten se siitä)
 
weebee sanoi:
Jännittää melkein enemmän kuin oman lapsen tulo :)
Napsauta laajentaaksesi...
Ihan näin ulkopuolisena että..miks..? Siltä todennäköisesti tulee lapsi. Ja yhtä todennäköisesti se on tyttö tai poika.
Mitä jännitettävää tossa on? Että sieltä tuleekin liskolapsi?
 
Onneks ketään ei voi pakottaa tekemään lapsia. Siis ainakaan laillisesti ei voi. Ei niitä kannata tehdä jos ei oikeasti halua. Muutamia tapauksia tiedän että on tehty juuri iässä X koska kuuluu tehdä. Pitää näyttää ulospäin kaiken täydelliseltä ja idylliseltä. Sitten ei kuitenkaan olla vaalmita tinkimään mistään.
Ja perustelut että nyt kannattaa tehdä lapsia koska vanhana voi harmittaa on myös paska perustelu. Yhtä hyvin voi vanhana vituttaa että tuli tehtyä.
 
J4nnu sanoi:
Onneks ketään ei voi pakottaa tekemään lapsia. Siis ainakaan laillisesti ei voi.
Napsauta laajentaaksesi...
Kyllä voi ja sitä tapahtuu Suomessakin. Itselläni on luultavasti noin 100 pikkuserkkua joita en ole ikinä tavannut koska tätini sattui menemään jostain syystä naimisiin uskovaisen miehen kanssa. Ei edes kiinnosta mikä se uskonto tarkalleen on, tiedän vain sen että tuollainen on sairasta nuorten tyttöjen pakottamista pelkästään vauvatehtaiksi heti teini-iästä lähtien. Ja tuo on vain yksi uskontojen harjoittamista monista ihmisoikeusrikoksista mutta mielestäni pahimpia niistä.
 
  • Tykkää
Reactions: hmb
TRmin8r sanoi:
Kyllä voi ja sitä tapahtuu Suomessakin. Itselläni on luultavasti noin 100 pikkuserkkua joita en ole ikinä tavannut koska tätini sattui menemään jostain syystä naimisiin uskovaisen miehen kanssa. Ei edes kiinnosta mikä se uskonto tarkalleen on, tiedän vain sen että tuollainen on sairasta nuorten tyttöjen pakottamista pelkästään vauvatehtaiksi heti teini-iästä lähtien. Ja tuo on vain yksi uskontojen harjoittamista monista ihmisoikeusrikoksista mutta mielestäni pahimpia niistä.
Napsauta laajentaaksesi...

Nojuu erinäiset lahkot unohdinkin kokonaan ja alkokin heti vituttaa. Ihmismieli on niin herkkä kun nuoresta iästä alkaen aletaan tuputtaa ties mitä
Mutta tavallisessa parisuhteessa jos aletaan uhkailla erolla tai lapsia tekemään niin muutaku näkemiin.
 
Itse täytän kohta 37 ja tyttö pian 5v. Ajoittain kyllä koettelee hermoja, mutta elämäähän tuo vain on. Eka vuosi oli ehkä vähän tylsää, kun ei paljoa voinut sen kanssa tehdä. Äidillään oli varmaan enempi kädet täynnä, mutta kun ikää alkoi penskalle tulemaan niin sen kanssa pystyi alkaa ihan erilailla touhuamaan. Tajuttoman nopeita ovat oppimaan uusia asioita. Osaispa tämmöinen vanhuskin.
 
Mikkos sanoi:
Ihan näin ulkopuolisena että..miks..? Siltä todennäköisesti tulee lapsi. Ja yhtä todennäköisesti se on tyttö tai poika.
Mitä jännitettävää tossa on? Että sieltä tuleekin liskolapsi?
Napsauta laajentaaksesi...

Vissiin ei ollut lapsia kun se jännitys melkein poikkeuksetta omienkin kohdalla on, että tulee terve tapaus oikealla määrällä ulokkeita. Sukupuoli on aika toissijainen asia.

Jotta uskoisin, että isovanhemmilla teemat on samat. Ja moni vääntää jännäkakkaa jo uudesta puhelinmallista, näyttiksestä tai jostain muusta niin miksei lapsesta jännittäisi...
 
elmo sanoi:
Ja moni vääntää jännäkakkaa jo uudesta puhelinmallista, näyttiksestä tai jostain muusta niin miksei lapsesta jännittäisi...
Napsauta laajentaaksesi...
Anteeksi, mutta yritän vain näin lapsettomana ymmärtää..
Kännyssä, näyttiksessä autossa asunnossa ja sen sellaisessa on aina jotain uutta. Erilaista. Jännittävää. Uusia ominaisuuksia. Eläimissäkin on eri rotuja ja värejä ja muita hassutuksia.
Lapsi on, noh, ihminen. Niinkuin kaikki muutkin. Ulkonäkö voi olla hiukan eri kuin muilla mutta siihen se sitten jääkin. Ei vaan pysty ymmärtämään mitä erikoista ja jännittävää tuossa on. Ainahan sitä voi jännätä että kaikki jäsenet löytyy ja muuten ok. Siinä kaikki.
 
Mikkos sanoi:
Anteeksi, mutta yritän vain näin lapsettomana ymmärtää..
Kännyssä, näyttiksessä autossa asunnossa ja sen sellaisessa on aina jotain uutta. Erilaista. Jännittävää. Uusia ominaisuuksia. Eläimissäkin on eri rotuja ja värejä ja muita hassutuksia.
Lapsi on, noh, ihminen. Niinkuin kaikki muutkin. Ulkonäkö voi olla hiukan eri kuin muilla mutta siihen se sitten jääkin. Ei vaan pysty ymmärtämään mitä erikoista ja jännittävää tuossa on. Ainahan sitä voi jännätä että kaikki jäsenet löytyy ja muuten ok. Siinä kaikki.
Napsauta laajentaaksesi...

Mitäs tohon nyt muuta vastais kun :D.
 
2 aikuista lasta, poika ja tytär. Ne oli tavoitteena ja ne saatiin ex vaimon kanssa.
Minulle antoisinta aikaa isänä on nimenomaan lasteni aikuisuus. Joo, nautin kyllä jonkin verran eri kasvuvaiheista ja on vaihdettu vaippoja, istuttu hiekkalaatikolla, pelattu ja opeteltu elämän asioita jne.
Nyt kummatkin ovat töissä ja kasvaneet ns. normikansalaisiksi (veronmaksajiksi). Elävät omillaan ja kummallakin omat ilonsa ja huolensa.
Huolettaa tulevaisuus ja maailman meno joltain osin (aika moneltakin) haastavampaan suuntaan niin itseni kuin lapsienikin puolesta. Miksi isän rooli on nyt minulle antoisinta?

Pystyn jatkamaan lapsieni kasvattamista (kuten olen tehnyt koko ajan) ja valmentamaan heitä yhä enemmän selviämään elämän haasteista ja vaikeuksista. Kaikennäköisiä kriisejä on mutta tärkeintä on lapsieni henkinen tasapaino ja sisäinen rehellisyys. Niiden avulla voitetaan vaikeudet haastavimmissakin tilanteissa ja isänä minun tuki on tärkeää. Minulla vanhempana on kuitenkin enemmän elämän kokemusta joka auttaa näkemään asioita isompien kokonaisuuksien valossa auttaen ennakoimaan tulevia vaikeuksia. Välillä kannustan myös rahallisesti vaikka en ole mitenkään rikas. Kaikki oikealla hetkellä tuleva tuki on tärkeää, oli se sitten materiaa tai henkistä ja se on minun näkemyksieni mukaan paras perintö minkä voin lapsilleni antaa.
Kuten kliseisesti sanonta sanoo. Tuo lapsellesi kala niin saat ruokkia häntä aina, mutta kun opetat hänet kalastamaan niin olet ruokkinut hänet koko loppuelämäksi.
 
Exän kanssa poika ja tyttö ja nykyisen kanssa kaksi tyttöä. Poika vanhin (alkuteini), sille nuorempana tuli hommattua kaikki lelut, kun poika on, mönkkärit, radio-ohjattavat, ilmapyssyt ja kaikki vastaavat mitä itseäni pienenä kiinnosti. Poikaa nyt vaan kiinnosti enemmän datailu ja tytöt ovat ottaneet käyttöön kaikki edellä olevat. Tietenkin tytöille hommaillu kans tavaraa, mutta nuo niitä on eniten kiinnostanut.

Pointti vaan edellä, kun moni poikaa toivonut, että saisi sille opettaa itselle (tärkeitä) asioita, niin ei se aina niin mene. Pojan datailukin tietenkin tärkeää ja hävettää välillä kuinka pihalle sitä on joutunut joistain asioista. Kaikki jälkeläiset tietenkin yhtälailla rakkaita.

Jos ette saa koppia tuosta ulostuksesta, vika voi olla lukijassa tai kirjoittajan humalatilassa. Kännissä on kiva olla tänään, kun saa viettää aikaa tänään vain elämäni rakkauden kanssa (minä).
 
  • Tykkää
Reactions: hmb
Mikkos sanoi:
Anteeksi, mutta yritän vain näin lapsettomana ymmärtää..
Kännyssä, näyttiksessä autossa asunnossa ja sen sellaisessa on aina jotain uutta. Erilaista. Jännittävää. Uusia ominaisuuksia. Eläimissäkin on eri rotuja ja värejä ja muita hassutuksia.
Lapsi on, noh, ihminen. Niinkuin kaikki muutkin. Ulkonäkö voi olla hiukan eri kuin muilla mutta siihen se sitten jääkin. Ei vaan pysty ymmärtämään mitä erikoista ja jännittävää tuossa on. Ainahan sitä voi jännätä että kaikki jäsenet löytyy ja muuten ok. Siinä kaikki.
Napsauta laajentaaksesi...


Vaike on lapsettomalle kuvailla tuntemuksia, vaikka kuinka yrittäisi. Vai miten kuvailisit humaltumista jollekin joka ei koskaan ole alkoholia käyttänyt, seksiä sellaiselle, joka ei sitä koskaan ole saanut tms.... tai vaikka sitä pelikokemusta uudella näyttiksellä esim minun äidilleni joka on tietokoneen joskus kaukaa nähnyt.

Kyllä se tuntemus tulee siitä, että se on koodattu ihmisen (yhtälailla eläimen) geeneihin lisääntyä ja suojella jälkikasvuaan ja näin ihmisenä olla myös onnellinen siitä.
Kyllä ainakin itse odotan että saan viettää aikaa myös lapsenlapseni kanssa kuten omanikin aikoinaan, nythän se on vain paljon vaivattomampaa, kun lapsen voi palauttaa heti halutessani äidilleen :)

Toivon että se aika koittaa vielä sinullekin. Voin luvata että aukeaa ihan uudenlainen näkökulma elämään.
 
weebee sanoi:
Vaike on lapsettomalle kuvailla tuntemuksia, vaikka kuinka yrittäisi. Vai miten kuvailisit humaltumista jollekin joka ei koskaan ole alkoholia käyttänyt, seksiä sellaiselle, joka ei sitä koskaan ole saanut tms.... tai vaikka sitä pelikokemusta uudella näyttiksellä esim minun äidilleni joka on tietokoneen joskus kaukaa nähnyt.

Kyllä se tuntemus tulee siitä, että se on koodattu ihmisen (yhtälailla eläimen) geeneihin lisääntyä ja suojella jälkikasvuaan ja näin ihmisenä olla myös onnellinen siitä.
Kyllä ainakin itse odotan että saan viettää aikaa myös lapsenlapseni kanssa kuten omanikin aikoinaan, nythän se on vain paljon vaivattomampaa, kun lapsen voi palauttaa heti halutessani äidilleen :)
Napsauta laajentaaksesi...
Nojuu, tunnejuttujahan nää on, ei siinä mitään. Jos lasta haluaa niin kyllä se varmaan on ihan jotain sanoinkuvaamatonta itselleen (tosin näin sanoo jokainen koiran- ja kissanomistaja siitä omasta pallurasta).

Toivon että se aika koittaa vielä sinullekin. Voin luvata että aukeaa ihan uudenlainen näkökulma elämään.
Napsauta laajentaaksesi...
Juu en usko :D En tunne paljon vetoa lapsiin niin turha niitä on tänne väkisin vääntää.
 
Mikkos sanoi:
Nojuu, tunnejuttujahan nää on, ei siinä mitään. Jos lasta haluaa niin kyllä se varmaan on ihan jotain sanoinkuvaamatonta itselleen (tosin näin sanoo jokainen koiran- ja kissanomistaja siitä omasta pallurasta).

Juuri näin se on. Minullekin toisten lapset ovat ns. yhdentekeviä.


Juu en usko :D En tunne paljon vetoa lapsiin niin turha niitä on tänne väkisin vääntää.
Napsauta laajentaaksesi...

Tulevaisuus näyttää... :)

edit: ja lainaus keturalleen...
 
Kaks löytyy täältäkin, poika 3v ja tyttö 1v. En nyt sano että päivääkään en vaihtaisi pois sillä on vielä tuoreessa muistissa isomman uhmailut, mutta on tässä tullut koettua sellaisia positiivisia fiiliksiä mitä en ole minkään muun asian kohdalla kokenut. Nuorempi oppi just jouluna kävelemään, ja voi hitto sitä iloa ja riemua mitä se repii noin "pienestä" asiasta. Onhan sitä aivan mahtava elää mukana.

Kyllähän tuo yöllä heräileminen on perseestä, mutta olen onneksi muutenkin nukkunut jo vuosikaudet aika lyhyitä yöunia. Vanhempi tosin on nukkunut pääsääntöisesti koko yön n. 4kk iästä, nuorempi heräilee vieläkin yöllä.

Ja totta kai se koettelee parisuhdetta, mutta siinäpä sekin koetellaan. Hyvän parisuhteen eteen on kuitenkin valmis tekemään töitä. Ja omaa aikaakin löytyy kun sitä tarvitsee. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.
 
Täällä kanssa pari lasta. Likka 18v ja poika 16v. Likka lukiossa viimeistä vuotta ja poika ammattikoulussa ekaa vuotta. Viimeisimpiä projekteja on ollut ajokorttien hommaaminen. Pojalle opetin A1-kortin ajoluvalla, mikä aiheutti aina välillä jonkinasteista lämpenemistä. Likka kävi onneksi ajokoulussa B-kortin (onhan siinä vielä se pimeänajo ja liukasajo...). Molemmilla oli pienistä asti jääurheilu harrastuksena. Likka pelasi ringetteä ja poika jääkiekkoa. Nyt on molemmilla tie noussut pystyyn. Yritin puhua että jos aikovat huipulle, on alettava treenaamaan myös omaehtoisesti. Ei uponnut... Ei siinä mitään, helvetin kallis harrastus. Hyviä puolia joukkueurheilussa kuitenkin on, että oppivat sosiaalista käyttäytymistä paremmin.
 
Mikkos sanoi:
Tuon saman vastauksenhan sitä aina saa :D
Mutta yritän vain ymmärtää.
Napsauta laajentaaksesi...

Sulle vastattiinkin jo esimerkeillä mitkä varmaan ymmärtää? Se, että saat hymynaamoja vastaukseksi kertoo juuri, että ei oikein kannata edes yrittää keskustelun kautta yrittää saada ymmärtämään. Vai yrittäisitkö itse noissa mainituissa esimerkkitapauksissa mitkä varmaan ymmärrät?
 
1,5 vuotias likka löytyy taloudesta, sekä heinäkuussa syntyy toinen mukula.

Vanhemmuus, varsinkin epävarmana, itsekriittisenä ja lyhyt pinnaisena henkilönä, on välillä ollut todella rankkaa. Öisin itkua kuunnellessa on tullut mietittyä että tätäkö tämä nyt on. Huutoa ja itkua. Niin itseni, puolison kuin likan toimesta.
Lisäksi tuntui ettei millään osaa olla toiselle isä. Vain äidin syli kelpasi. Myös yksinkertaiset askareet oli itselle vaikeilta. Rupesin lopulta saamaan ihan pienistäkin asioista järkyttäviä raivokohtauksia, kun pienimuotoinen 'katkeruus' ja viha itseäni kohtaan kasvoi.

Lopulta kävin juttelemassa neuvolan yhteydessä toimivalle isätyöntekijälle, jolle pystyi vuodattamaan tunteita.
Se toimi ja opin puhumaan puolisollekkin asioista jotka stressaa ja ahdistaa. Pikkuhiljaa rupesin oppimaan joitain perus asioita ja tyttökin rupesi tekemään yhteistyötä. Siitä lähtien oon ruvennut pääosin jopa nauttimaan elämästä ja arjesta pikkutytön kanssa. Varsinkin kun hän on nyt äskettäin oppinut nukkumaan yöt ja arki muutenkin ruvennut rullaamaan.

Kummallisesti pienet asiat antaa uutta voimaa. On mahtavaa nähdä miten toinen kehittyy ja oppii uusia asioita. Ensin oppi kääntymään mahaltaan selälleen. Siitä pikkuhiljaa konttaamaan ja lopulta kahdelle jalalle. Ja nyt kasaillaan Lego torneja ja heitellään ylävitosia vaipan vaihdon yhteydessä. :cool:

Vaikka osaa välillä olla äärimmäisen ärsyttävä pikku paskapää, on hän meille maailman tärkein asia (tietty..), joka pelastaa jokaisen päivän juoksemalla ovelle vastaan halaamaan, kun tulen töistä kotiin. :itku:

Vaikka hankalasta alusta oppikin lopulta jotain, toivon todella että tulevan mukulan kanssa olisi helpompaa..
 
elmo sanoi:
Sulle vastattiinkin jo esimerkeillä mitkä varmaan ymmärtää? Se, että saat hymynaamoja vastaukseksi kertoo juuri, että ei oikein kannata edes yrittää keskustelun kautta yrittää saada ymmärtämään. Vai yrittäisitkö itse noissa mainituissa esimerkkitapauksissa mitkä varmaan ymmärrät?
Napsauta laajentaaksesi...
Millä esimerkeillä? Sillä että "kyllä sä sitten tiiät kun on omia lapsia?". Mähän tässä yritän juuri keskustella mutta vastaukset on aina luokkaa "kyllä sä sitten ymmärrät" tai "ei sitä voi kuvailla". Ei ole tarkoitus vittuilla, mutta yritän vaan miettiä että mitä konkreettista se muksu tuo syntyessään? Aivan, ei sitä voi sanoin kuvata ja itse sitten huomaa.
Mutta tässä vaan ei ole oikein mitään syytä sitä hommata kun ei keksi mitään syytä miksi se pitäisi hommata joten en varmaan voi noita mentaalisyitä ymmärtääkkään.
 
Varmaan lasten saaminen jännittää samalla tavalla kuin naimisiin meneminen. Mikäähnän ei oikeasti muutu naimisiin mennessä, mutta kovasti aina jännittää kaikkia.
 
@Mikkos Lapsen saaminen on suurimpia elämänmuutoksia mitä ihminen voi elämässään kokea, niin ihan tosissaanko kyselet miten se voi jännittää? :facepalm: Sori vaan, mutta vaikuttaa enemmän ihan puhtaalta provoamiselta (muutenkin aika vahvaa triggeröitymistä tässä ketjussa vaikka koko aihe ei pitäisi kiinnostaa).

Puhumattakaan siitä, että raskauteen ja synnytykseen liittyy aina omat riskinsä - vaikkakin nykypäivänä erittäin epätodennäköiset.
 
Zigh sanoi:
@Mikkos Lapsen saaminen on suurimpia elämänmuutoksia mitä ihminen voi elämässään kokea, niin ihan tosissaanko kyselet miten se voi jännittää? :facepalm: Sori vaan, mutta vaikuttaa enemmän ihan puhtaalta provoamiselta (muutenkin aika vahvaa triggeröitymistä tässä ketjussa vaikka koko aihe ei pitäisi kiinnostaa).

Puhumattakaan siitä, että raskauteen ja synnytykseen liittyy aina omat riskinsä - vaikkakin nykypäivänä erittäin epätodennäköiset.
Napsauta laajentaaksesi...

Elä nyt kyllä uusi Samppa S9 pistää mahankuralle ennemmin. Kaikkihan tuon tajuaa :).

Ymmärrän kyllä, että joku voi ajatella noin. Mutta en ymmärrä sitä ettei noinkaan ajatteleva pysty tajuamaan mikä lapsen tai lapsenlapsen saamisessa jännittää.
 
  • Tykkää
Reactions: hmb
Itseänihän on jännittänyt kavereidenkin lasten tulemiset, että meneehän kaikki hyvin, millaisia tapauksia sieltä tulee jne. Aika helppoa siis ymmärtää vanhemmaksi tulevien jännitystä. Onneksi kummipoikia ja kummipojilla sisaruksia, joiden kanssa saa leikkiä ja viettää aikaa. Ei ole kiinnostusta parisuhteita kohtaan niin eiköhän tässä elellä sinkkuna/lapsettomana monttuun asti. Eihän sitä tietenkään voi varmaksi sanoa. :)
 
  • Tykkää
Reactions: hmb
Minkäslaisia muksuja on kasvanut ihmisillä jotka on päättänyt vaan yhden lapsen tehdä?

Onko tullut kaiken saaneita hemmoteltuja kakaroita? Onko ollut yksinäisiä lapsena? Toki kysymykset eivät ole niin yksiselitteisiä kun vanhempien asenne ja asuinsijainti vaikuttaa, mutta minkälaisia kokemuksia teillä on?

Yleisestihän tuo perhekäsitelmä on 2(+) lasta ja usein vanhemmilta ihmisiltä kuulee kommentteja "pitäähän nyt lapsella kaveri olla". Se on omasta mielestä aivan järjetön perustelu lähteä tekemään enemmän lapsia. Ehkä hekään eivät ole ihan tosissaan tuon kommentin kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: hmb
Kyllä toi kahden (about saman ikäisen) lapsen kasvattaminen on ainakin 5x rankempaa kuin yhden.

Aina kun saa jostain syystä olla vaan yhden lapsen kanssa kerrallaan niin joutuu ihmettelemään kuinka helppoa se onkaan, kaikki on niin rauhallista ja mukavaa. Ja se on ihan sama kumpi lapsista on kyseessä, joten ei ole siitäkään kyse että toinen olisi villimpi.

Kun lapset on yhdessä niin se on usein tappelua, riitelyä, huutamista, riehumista, villiinnyttämistä, juoksemista, itkemistä ja ties mitä. :darra:



Mutta onhan näissä yksilöeroja, näin vaan ainakin meillä. Silti olen lopulta ihan tyytyväinen että lapset on about saman ikäisiä, koska se on sitten "kerralla ohi" eikä tarvitse enää koskaan aloittaa koko projektia alusta. Vauvatouhut vaipanvaihtoineen ei iske millään tavalla, kyllä ne kaikki parhaat muistot on sieltä myöhemmistä vaiheista.

Molemmat siis halusi kaksi lasta syystä tai toisesta, mutta ei yhtään enempää. :nb:
 
Jooh, täällä myös kaksi lasta, tyttö 4v ja poika 2½v. Ikäeroa 19kk.
Kaksi haluttiin mahdollisimman pienellä ikäerolla, ne saatiin ja voi kai sanoa ihan suoraan ja rehellisesti että välistä on ollut kyllä ihan perkeleen rankkaa. Aamulla väsyttää kun tyttö ei nuku vieläkään kokonaisia öitä, lapset huutaa aamulla väsymystään kun pitäisi hoitoon lähteä, vaimo kiukuttelee kun minä kiukuttelen, työtkin vituttaa kun väsyttää..
Ja sama rumba aamulla jälleen uudestaan.. :facepalm:
Vuorokauden parasta aikaa on kun saan muksut nukkumaan ja saan painua koneelle jauhamaan Eliteä ihan omiin oloihini.. :D
Ja joka väittää että "kyllä kaksi lasta menee siinä kuin yksikin", puhuu paskaa tai ei tiedä mistä puhuu.
Yhden lapsen kanssa on vaan ihan helvetin paljon helpompaa, piste.

Mutta, sitten ne positiiviset.. Nyt kun alkavat olla sen ikäisiä että ovat aika omatoimisia, juttelevat paljon ja leikkivät yhdessä, niin onhan tämä hienoa ja mahtavaa seurattavaa. :)
Varsinkin kun kahdestaan leikkivät niin sitä juttua on kyllä hauska kuunnella. Miten voikaan jo 2½-vuotiaankin mielikuvitus lentää, joskin suurin osa jutuista on suoraan kopioitu siskolta.. :D
Kovasti ollaan yritetty pitää naperot vielä erossa kaikista älylaitteista ja korostettu "vanhanaikaisten" leikkien tärkeyttä ja meillä tehdäänkin paljon palapelejä, piirretään ja leikitään legoilla. Edes tyttöä ei vielä kiinnosta mitkään älylaitteet ja hyvä niin, kyllä se kerkiää pilaamaan aivonsa ja tuhoamaan minäkuvansa somesaastalla myöhemminkin.
Myös hyvät käytöstavat ollaan pyritty takomaan kaaliin ja kun 2½-vuotias sanoo "saisinko lisää maitoa?" tai kiittää ruuasta, niin tuntuuhan se siltä että jossain ollaan onnistutttu.
Säästäväisenä ihmisenä olen myös opettanu että valot sammutetaan aina kun niitä ei tarvita ja parhaimmillaan meillä istuukin lapset monesti pimeässä huoneessa piirtämässä koska "ei me tarvita valoa kun piirretään yö".. :D

On tämä hienoa joskin toisinaan rankkaa aikaa, päivääkään en vaihtaisi pois. Vaikka huomenaamulla taas väsyttää. ;)
 
Itselleni ei isyys oikein kyllä nappaa, mutta samaan aikaan olisi kiva jatkaa sukua ja sen nimeä omalta puoleltani.

Isoveli on enemmänki veli-puoli. Sama äiti, eri isä ja näin eri sukunimellä.
Pikkusisko taas tietenkin ottaa poikaystävänsä nimen sitten aikanaan melko varmasti.


Myöskään seurustelu ei oikein nappaa alunperinkään. Ei ole halua/motivaatiota suhteen ylläpitämiseen jos sellaisen aloittaisi.
 
On niin paskat geenit, ettei tämmöisiä kannata laittaa eteenpäin. Voisi muutenkin olla asiallista tehdä vähän rodunjalostusta, niin päästäisiin eroon monista sairauksista.

Sukunimikin on niin perseestä, ettei sitä viitsi kenellekään riesaksi antaa.
 
  • Tykkää
Reactions: hmb
Henkka77 sanoi:
Jooh, täällä myös kaksi lasta, tyttö 4v ja poika 2½v. Ikäeroa 19kk.
Kaksi haluttiin mahdollisimman pienellä ikäerolla, ne saatiin ja voi kai sanoa ihan suoraan ja rehellisesti että välistä on ollut kyllä ihan perkeleen rankkaa. Aamulla väsyttää kun tyttö ei nuku vieläkään kokonaisia öitä, lapset huutaa aamulla väsymystään kun pitäisi hoitoon lähteä, vaimo kiukuttelee
Ja joka väittää että "kyllä kaksi lasta menee siinä kuin yksikin", puhuu paskaa tai ei tiedä mistä puhuu.
Yhden lapsen kanssa on vaan ihan helvetin paljon helpompaa,

On tämä hienoa joskin toisinaan rankkaa aikaa, päivääkään en vaihtaisi pois. Vaikka huomenaamulla taas väsyttää. ;)
Napsauta laajentaaksesi...

Näin 5 lapsen isänä vähän ihmettelen miten kaksi mukulaa vie kaiken energian...
Ainut missä menee aikaa on muksujen harrastukset ja kuskaukset, muuten kyllä hoituu ihan helposti arki...päivastoin isossa perheessä lapset oppii suoraan vastuuta toisistaan ihan luonnostaan.helpompaa näin 20 vuoden kokemuksella on 5 lapsen kanssa kotona kuin aikoinaan niitten ekojen parin kanssa.Silti löytyy niin vaimolta kuin itseltäkin aikaa omille harrastuksille.toki mrillä reissataan 7 päivää viikossa milloin missäkin harrastusten takia + kisareissut ynnä perheen koirat mutta silti on itselläkin tarpeeksi aikaa istua vaikkapa koneella...
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
261 762
Viestejä
4 546 248
Jäsenet
74 843
Uusin jäsen
Demonvr4

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom