Lapset jälkeläisinä

[Memory]

Eipä ollut tästä vielä aihetta, en ainakaan haulla löytänyt..
Onko kuinka monella techiläisellä jälkeläisiä?

Itse katselin tuossa aamukaffetta juodessa että olisihan se oikein mukavaa että hienoa jos ja kun olisi oma poika jota kasvattaa miten itse haluaa sekä kertoa omia asioitaan hänelle, jatkaa historiaa suvusta jne.

Mutta kun ei niin ei, riitti kun veljen lapsia hoidin kun he olivat vaippaikäisinä kyllä se oli sitten rankkaa peruskoululaiselle "nuorelle", kyllä riitti kerralla, koko kesä siinä meni.

Adoptiota ajattelin joskus muinoin mutta sinkut eivät oikein tahdo saada, olisi paljon "helpompaa" kun jälkeläinen (vaikkei olekkaan oma) olisi n.1vuotias jo valmiiksi, taikka sitten junnu luokkaa 3-4vuotias.

Pahimmat tapaukset olivat usa:ssa, sieltä otettiin Venäjältä tieten tahtoen karmean paperisodan kautta itselle lapsi, sitten kyllästyttiin ja lähetettiin takaisin yksin lentokoneella ettei jakseta enää, sen vuoksi nyt kuulemma tuli sanktiot etteti ainakaan kovinkaan helpolla usalaiset saa Venäjältä lapsia.

Mitenkäs muut...?

 

[Mikkos]

Ei ole jälkeläisiä eikä tule. Ei ole noin "vanhemmuusvaistot" koskaan heränneet.

Sinällään toki typerää että adoptiosta on tehty niin helvetin monimutkainen ja vaikea prosessi vaikka suomessa riittäisi lapsia adoptoitavaksi. Sen sijaan viritellään telkkarissa tosi-TV sarjaa jossa tuntemattomat tekävät toisilleen lapsia

 

[jeppejehu]

Eipä ollut tästä vielä aihetta, en ainakaan haulla löytänyt..

Tekkiläisten vauva/lapsikeskustelut

 

[Memory]

Tekkiläisten vauva/lapsikeskustelut

Mode päättäkööt että laitetaanko lukkoon vai nostetaanko tuo jeppejehun osoittama kettu uudelleen.

Ei ole jälkeläisiä eikä tule. Ei ole noin "vanhemmuusvaistot" koskaan heränneet.

Sinällään toki typerää että adoptiosta on tehty niin helvetin monimutkainen ja vaikea prosessi vaikka suomessa riittäisi lapsia adoptoitavaksi. Sen sijaan viritellään telkkarissa tosi-TV sarjaa jossa tuntemattomat tekävät toisilleen lapsia

"vanhemmuusvaistot" eivät nappaa mullakaan, mutta kun ajattelee että olisi kivaa kun omaa verta ja lihaa olisi jatkamassa ns. sukua ja mun iso-iso-iso vanhempien juttuja...

Raha liikkuu adoptiossakin, kyllä mitä dokumentteja seuraa niin huh huh, kymmeniä tuhansia dollareita maksaa paperirumbat, ehkä sillä estetään ettei kuka tahansa nappaa lastaan itselleen.

Esim. Venäjällä on lapset junnut yksinään kaduilla kun vanhemmat ryyppää kotona, ei hyvältä näytä, ei ihme että tuollaiselle junnulle ehdotetaan että haluatko kunnon elämän ja sitten cd-auton takakontissa suomeen sillä selvä, maksaa 500egeä cd-diplomaatille kuskauksesta...

 

[Mikkos]

"vanhemmuusvaistot" eivät nappaa mullakaan, mutta kun ajattelee että olisi kivaa kun omaa verta ja lihaa olisi jatkamassa ns. sukua ja mun iso-iso-iso vanhempien juttuja...

No eikös tämä ole juuri sitä vanhemmuusvaistoa?

 

[Memory]

No eikös tämä ole juuri sitä vanhemmuusvaistoa?

minusta tuo "vanhemmuusvaisto" kuulostaisi että tahtoo jonkun pienen jolle röpeltää ja läpsättää, vaihtaa vaippoja jne. en tiedä sitten ...

 

[Haukka81]

Itselle lapset oli kauhea ajatus tuonne 30v kohdalle , kummasti sitten elämä muokkaa ajatuksia (ja ikä) , nyt 36,5v mittarissa ja nurkissa juoksee 3,5v tyttö ja 1,5v poika.

Ihan mahtavia ipanoita, toki välillä koettelevat myös sinniä. Mutta enemmän olen saanut kuin mistä olen joutunu tinkii.

 

[Hellsinki]

2 lasta enkä kadu päivääkään, ihania on. 2v+4v

 

[Tomtom80]

Ikinä en lapsia juurikaan halunut/kaipaillut mutta kun sellainen tuli niin päivääkään en vaihtaisi pois. Mitään parempaa ei ole kun työpäivän jälkeen menee kotiin ja saat iloisen vastaanoton halauksella pikkuiselta pojalta.

 

[Mikkos]

Ikinä en lapsia juurikaan halunut/kaipaillut mutta kun sellainen tuli niin päivääkään en vaihtaisi pois. Mitään parempaa ei ole kun työpäivän jälkeen menee kotiin ja saat iloisen vastaanoton halauksella pikkuiselta pojalta.

Miten sellainen niin vain "tuli"? Puhkesiko kumi vai..?

 

[Tomtom80]

Miten sellainen niin vain "tuli"? Puhkesiko kumi vai..?

Ei sentään. Elämäntilanne ja kumppani natsasi joten mieli muuttui.

 

[petepas]

Tytär, 13 v.

 

[Mikkos]

Ei sentään. Elämäntilanne ja kumppani natsasi joten mieli muuttui.

Joten lapsi siis hommattiin eikä se niin vain "tullut".
Tässä nimittäin on melkoinen ero sanotaanko että:
"En ole koskaan lapsia halunnut, mutta kun sellainen tuli, niin päivääkään en vaihtaisi"
vs.
"En ole koskaan lapsia halunnut, mutta kun sellainen päätettiin tehdä, niin en ole päivääkään katunut"

Toisin sanoen siis olet kuitenkin lapsen tietoisesti halunnut, joten ei mikään ihme että et päivääkään pois vaihtaisi.

Sori pilkun-nussinta, mutta sanamuodoilla on aika iso merkitys.

 

[Nomber]

Itselläni tääm pyörinyt mielessä. Mutta jotenkin ei yhtään nappaa ajatus, että valvoisi kaikki yöt ja vaihtaisi jotain vaippaa 20 kertaa päivässä jne. Ei sitten ollenkaan, tosin sekin ajatus, että kohta olen jo liian vanha niin harmittaako sitten joskus että ei tullut lapsia tehtyä? Noissa vaan se ongelma, että jos sellaisen tekee ja homma ei oikein nappaa, niin ei siitä nyt oikein eroonkaan pääse eikä hommaa voi peruuttaa.

 

[Hellsinki]

Itselläni tääm pyörinyt mielessä. Mutta jotenkin ei yhtään nappaa ajatus, että valvoisi kaikki yöt ja vaihtaisi jotain vaippaa 20 kertaa päivässä jne. Ei sitten ollenkaan, tosin sekin ajatus, että kohta olen jo liian vanha niin harmittaako sitten joskus että ei tullut lapsia tehtyä? Noissa vaan se ongelma, että jos sellaisen tekee ja homma ei oikein nappaa, niin ei siitä nyt oikein eroonkaan pääse eikä hommaa voi peruuttaa.

Ei se ihan kaikilla ole tollasta. Meillä lapset nukku nätisti ja oman lapsen vaipanvaihto on 1 helpoimmista asioista maailmassa.

 

[Mikkos]

Ei se ihan kaikilla ole tollasta. Meillä lapset nukku nätisti ja oman lapsen vaipanvaihto on 1 helpoimmista asioista maailmassa.

Toisaalta jos huono flaksi käy niin sieltä saattaa tulla koliikki tai pahemmassa tapauksessa vaikka CP tai down. Käytännössä se oli oma elämä sitten siinä vaikka toki silloinkin sanotaan että elämä on ihanaa ja oma lapsi on maailman ihanin eikä päivääkään pois vaihtais.

 

[Nomber]

Toisaalta jos huono flaksi käy niin sieltä saattaa tulla koliikki tai pahemmassa tapauksessa vaikka CP tai down. Käytännössä se oli oma elämä sitten siinä vaikka toki silloinkin sanotaan että elämä on ihanaa ja oma lapsi on maailman ihanin eikä päivääkään pois vaihtais.

No joo, vauva ikä nyt ei tietysti kestä niin kauaa, että vaikka olisikin hankalaa, mutta eri asia sitten jos on joku vaimmainen lapsi... Ja tosiaan tuossa ongelmana, että entä jos ei missään vaiheessa tulekkaan sellainen olo, että lapsen teko oli hyvä idea? 18 vuotta pitää katsella jotain kakaraa jonka kanssa ei halua edes olla. Onkohan tällaisia vanhempia paljonkin? Kukaan vaan ei uskalla sanoa että tuli tehtyä elämän isoin virhe? No voihan lapsen tunkea sitten johonkin lastenkotiin ja muuttaa itse toiselle puolelle maailmaa, mutta on sekin nyt aika ikävä vaihtoehto.

 

[Mikkos]

No joo, vauva ikä nyt ei tietysti kestä niin kauaa, että vaikka olisikin hankalaa, mutta eri asia sitten jos on joku vaimmainen lapsi... Ja tosiaan tuossa ongelmana, että entä jos ei missään vaiheessa tulekkaan sellainen olo, että lapsen teko oli hyvä idea? 18 vuotta pitää katsella jotain kakaraa jonka kanssa ei halua edes olla. Onkohan tällaisia vanhempia paljonkin? Kukaan vaan ei uskalla sanoa että tuli tehtyä elämän isoin virhe? No voihan lapsen tunkea sitten johonkin lastenkotiin ja muuttaa itse toiselle puolelle maailmaa, mutta on sekin nyt aika ikävä vaihtoehto.

Siinä vaiheessa kun on päättänyt lapsen tehdä, on melkoisen varmaa, että oli lapsi millainen tahansa, niin se on "maailman ihanin ja parhain lapsi eikä päivääkään pois vaihtais".
Siinä vaiheessa kun lapsi tulee oikesti vahingossa eikä sitä koskaan ole halunnut niin tilanne voi olla eri.

TIETENKIN on poikkeuksia, mutta mielestäni näin yleisesti.
Näkeehän sitä vaikka jenkeissä (tai yleensäkkin uskonnollisissa maissa) että se lapsi nyt vaan KUULUU tehdä vaikka siitä ei niin itse ole niin välittänyt. Sitten siitä seuraa juuri narkki ja trailerporukkaa. Joka jatkaa samaa kaavaa eteenpäin, vain koska niin KUULUU tehdä.

 

[jokumuu]

Ja tosiaan tuossa ongelmana, että entä jos ei missään vaiheessa tulekkaan sellainen olo, että lapsen teko oli hyvä idea? 18 vuotta pitää katsella jotain kakaraa jonka kanssa ei halua edes olla. Onkohan tällaisia vanhempia paljonkin? Kukaan vaan ei uskalla sanoa että tuli tehtyä elämän isoin virhe? No voihan lapsen tunkea sitten johonkin lastenkotiin ja muuttaa itse toiselle puolelle maailmaa, mutta on sekin nyt aika ikävä vaihtoehto.

Vauva huumaa vanhempansa kemikaalikoktaililla (mm. oksitosiini), joka aiheuttaa pysyviä muutoksia aivoissa luoden voimakkaan siteen. Vaikutus on toki riippuvainen kontaktin määrästä ja on varmaan vanhempien huumauksensietokyvyssäkin eroja.

Tämän lisäksi tulee sosiaalinen (ja juridinen) side lastenhankinnasta, joka tehokkaasti liimaa yksilöt vanhemmiksi.

Varmasti on siis vanhempia, jotka eivät halua tietääkään kakarastaan, mutta täysin tunteettomien osuus on varmasti mitätön, ja sellaistenkin osuus, jotka välttelevät pentujaan on aika pieni.
Valtaosalla tämä kemiallinen ja sosiaalinen side on ehdoton, lapsen dumppaaminen ei ole siis vaihtoehto. (ja tämä kantaa läpi elämän, näkeehän sen niistä vanhemmista jotka hyysääväät ja suojelevat toivottomia täysi-ikäisiä narkkarilapsiaan minkä ehtivät).

 

[elmo]

Vaippaikä on aika lyhyt. Hupia noista riittää sen jälkeen kun oppivat puhumaan ja kävelemään. Oikeastaan se on vähän huvittavaa kuunnella niitä vaippa ja piltti perusteluja kun on aika lyhytnäköistä. Ymmärrän kyllä jos joku ei halua, mutta jos rääkyvä sinappikone on ainut perustelu miksei niin aika lyhyellä suunnitelmalla omaa elämää vetää läpi. Lapsellisuutta toki tarvitaan vähän vaippaikää pitemmällekkin. Olen itse lapsellinen niin mikä siinä noiden kanssa touhutessa ja toimintaa seuratessa. Viimeksi viikonloppuna sisaruspari tasasi cola tölkkiä keittiö vaa'an avustuksella

Ja nyt kun ovat vähän vanhempia niin ei tartte olla 24h huomiota tarjoamassa. Sällikin on sen ikänen jo, että Matrixit, F&F jne. menee yhdessä katsellessa. Molemmat muksut pelaa Minecraftia ja ajattelin, että voisin hommta sen itselle ja saisi porukalla tehtyä jotain. Sälli ei ole tietokoneesta kovin innostunut, enkä kyllä ole tuputtanutkaan, mutta tyttö tykkää taas pelata Portalia ja uppoais varmaan muutkin vastaavat pelit kunhan ikärajat on ok. GTA V:tä ei ole meillä saanut pelata vaikka tiedossa on, että osa kavereista on pelannut tuota paljon nuorempanakin.

 

[Radikus]

Poika 5v ja tyttö 4v löytyy, alkaa olemaan viimein siinä iässä että helpottaa ja on ihan hauskaakin välillä.

Ensimmäiset vuodet oli kyllä itelle todella rankkoja, mutta kyllä niistäkin selvittiin. Vasektomiaan kuitenkin päädyin sillä never again.

Vasta pari viikkoa takana siten että olen saanut vähän nukkua ~viiden vuoden tauon jälkeen, lapset ymmärtävät viimeinkin olla aamulla hiljaa edes johonkin asti.

 

[Gilden]

Ei ole jälkeläisiä toistaiseksi.

Kun on ystävien perheprojekteja on sivusta seurannut niin on kyllä aikalailla lisännyt kriittistä ajattelua,
että haluanko elää samankaltaista elämää.

Laadukkaasta parisuhteesta nauttivana onkin herännyt kysymys, että kumpi kiinnostaa enemmän romanttinen parisuhde vai lisääntyminen?

Tuntuu vähän niinkuin joko tai valinnalta, kun kovin huonosti näyttää romanttisen parisuhteen ja lapsiperhe-elämän yhteensovitus toimivan. Omassa ystäväpiirissä suurimman osan romanttinen parisuhde on kuollut lapsen tulon myötä ja yli 85% onkin päätynyt eroon n. 4n vuoden sisällä syntymästä. Niin tavallinen ja harmittava näky, kun entiset rakastavaiset ovat muuttuneet lähinnä riiteleviksi työkavereiksi univajeen ja lisääntyneen stressin myötä.

 

[Cereal killah]

Joten lapsi siis hommattiin eikä se niin vain "tullut".
Tässä nimittäin on melkoinen ero sanotaanko että:
"En ole koskaan lapsia halunnut, mutta kun sellainen tuli, niin päivääkään en vaihtaisi"
vs.
"En ole koskaan lapsia halunnut, mutta kun sellainen päätettiin tehdä, niin en ole päivääkään katunut"

Toisin sanoen siis olet kuitenkin lapsen tietoisesti halunnut, joten ei mikään ihme että et päivääkään pois vaihtaisi.

Sori pilkun-nussinta, mutta sanamuodoilla on aika iso merkitys.

Mä luulen että monesti nämä menee niin että nainen haluaa lapsen ja mies tykkää vedellä paljaalla, joten lyhyen tähtäimen himot menee yksiin. Siitä sitten kun lapsi "tulee" niin sen kokonaisuuden saa ihan loogiseksi ja kaikki on loppupeleissä tyytyväisiä (kai).

 

[Mikkos]

Mä luulen että monesti nämä menee niin että nainen haluaa lapsen ja mies tykkää vedellä paljaalla, joten lyhyen tähtäimen himot menee yksiin. Siitä sitten kun lapsi "tulee" niin sen kokonaisuuden saa ihan loogiseksi ja kaikki on loppupeleissä tyytyväisiä (kai).

No mä nyt lasken automaattisesti sen lapsien hankinnaks jos paljaalla vetelee, joten aika harkittuahan se on. Vai oikeastiko joillain menee seksi mahdollisen vahinkolapsen edelle?

 

[Cereal killah]

No mä nyt lasken automaattisesti sen lapsien hankinnaks jos paljaalla vetelee, joten aika harkittuahan se on. Vai oikeastiko joillain menee seksi mahdollisen vahinkolapsen edelle?

On olemassa laajempi skaala kuin "vahinkolapsi" tai "harkittu lapsi".

 

[Mikkos]

On olemassa laajempi skaala kuin "vahinkolapsi" tai "harkittu lapsi".

Kuten?

 

[Cereal killah]

Kuten?

Nainen haluaa ehdottomasti ja mies on riittävän sinut sen asian kanssa että tulee kun tulee jos tulee.

 

[Dr. Who]

Tytär 14v, en kyllä enää halua kaikkea alusta, mutta hauskaahan tuon teinin kanssa eläminen on.

 

[Mikkos]

Nainen haluaa ehdottomasti ja mies on riittävän sinut sen asian kanssa että tulee kun tulee jos tulee.

Kyllä toi ainakin mun kategoriassa menee kohtaan "harkittu lapsi". Ei ehkä yritetty, mutta harkittu.

 

[Karban]

Ei ole jälkeläisiä toistaiseksi.

Kun on ystävien perheprojekteja on sivusta seurannut niin on kyllä aikalailla lisännyt kriittistä ajattelua,
että haluanko elää samankaltaista elämää.

Laadukkaasta parisuhteesta nauttivana onkin herännyt kysymys, että kumpi kiinnostaa enemmän romanttinen parisuhde vai lisääntyminen?

Tuntuu vähän niinkuin joko tai valinnalta, kun kovin huonosti näyttää romanttisen parisuhteen ja lapsiperhe-elämän yhteensovitus toimivan. Omassa ystäväpiirissä suurimman osan romanttinen parisuhde on kuollut lapsen tulon myötä ja yli 85% onkin päätynyt eroon n. 4n vuoden sisällä syntymästä. Niin tavallinen ja harmittava näky, kun entiset rakastavaiset ovat muuttuneet lähinnä riiteleviksi työkavereiksi univajeen ja lisääntyneen stressin myötä.

En ole huomannut että romanttinen parisuhde ja lisääntyminen olisi jotenkin toisiaan poissulkevia. Pitää pitää mielessä että ne lapset on olemassa parisuhteen takia, ei päinvastoin. Kyllä mä ainakin myönnän rakastavani lasteni äitiä enemmän kuin lapsiani.

 

[Emeron]

3 lasta löytyy, poika ja 2xtyttöä( 11, 6 ja 2 v). Poika on jo sen ikänen että wot.ia pelaillaan samassa tiimissä

 

[SweeneyTodd]

Yksi lapsi on. Ei pidä toistaa virheitään. Vitsi, vitsi. Ihanahan tuo tyttö on ja tuonut paljon iloa ja mukavia hetkiä elämään. Toki mukaan mahtuu myös niitä vähemmän kivoja hetkiä, mutta mihin ihmissuhteeseen ei niitä mahtuisi?

 

[Memory]

Itselläni tääm pyörinyt mielessä. Mutta jotenkin ei yhtään nappaa ajatus, että valvoisi kaikki yöt ja vaihtaisi jotain vaippaa 20 kertaa päivässä jne. Ei sitten ollenkaan, tosin sekin ajatus, että kohta olen jo liian vanha niin harmittaako sitten joskus että ei tullut lapsia tehtyä? Noissa vaan se ongelma, että jos sellaisen tekee ja homma ei oikein nappaa, niin ei siitä nyt oikein eroonkaan pääse eikä hommaa voi peruuttaa.

Juuri tuota, muutamat kesät brodilla ja sen eukolla hoitelin pentuja ja paskavaippoja vaihtelin, nocando
sain tarpeeksi, jos ottaisin pojan (tietty poika, se on minun mielestäni ainoa oikea jälkeläinen ) niin ottaisin adoptiona ab.2-4 vuotiaan joka vielä oppisi suomea ja tavoille.. Jenkithän keksi tuon, laitetaan muksu lentokoneeseen yksin ja kirjeen kanssa palautuksena Venäjälle, kertoo jo vanhemmista jotain

 

[Vesku]

5v 7v ja 9v tytöt sekä 7v poika joka on siinä iässä että minecraftista ymmärtää enemmän kuin minä.
kohtapuoliin alkaa olemaan aika rakennella sitä ensimmäistä konetta

 

[elmo]

Kyllä mä ainakin myönnän rakastavani lasteni äitiä enemmän kuin lapsiani.

Enpä voi väittää usein kuulleeni tuota. Vanhojakin lapsia tai pitkä parisuhde takana ennen muksuja?

 

[Kurgan]

Pari poikaa. 8 ja 6, ajattelin että perhana, nyt saa peliseuraa kun vaimo halajaa pelata lähinnä pimpelipom ja jippiikunkiinnostaa-pelejä.

Ne pirulaiset ei anna mitään tasoitusta. Stana, pelaan taskubiljardia tai evään oikeuden pelaamiseen....(joka on tietty evättykin, pe ja la saavat pelailla jokusen tunnin, lomilla yms poikkeuksilla enemmän).

 

[Karban]

Enpä voi väittää usein kuulleeni tuota. Vanhojakin lapsia tai pitkä parisuhde takana ennen muksuja?

Aika pieniä nuo lapset vielä ovat. Ja pienellä ikäerolla. Ei parisuhdekaan mikään ikäloppu. Lapset (3 kpl) ovat kyllä todella rakkaita ja rakastettuja, ei sillä.
Hulabaloota kyllä riittää, ja siinähän se onkin monella helppo unohtaa parisuhde kun mennään 110 lasissa lasten ehdoilla.

 

[Mika!]

Pari poikaa tullut väännettyä.
Otsikossa vähän ihmetyttä, että onko niitä muitakin jälkeläisiä, kuin lapset?

 

[E_Mustakari]

Pari poikaa tullut väännettyä.
Otsikossa vähän ihmetyttä, että onko niitä muitakin jälkeläisiä, kuin lapset?

Se on täällä täsmennettävä varmuuden vuoksi. Esim. Lapset fetissinä -ketjulle en tällä palstalla ennustaisi kovin pitkää ikää..

 

[SweeneyTodd]

Se on täällä täsmennettävä varmuuden vuoksi. Esim. Lapset fetissinä -ketjulle en tällä palstalla ennustaisi kovin pitkää ikää..

Ehkä myös lapset työntekijöinä, lapset ruokana ja lapset riesana voisi olla ihan omissa ketjuissaan.

 

[Mikkos]

Pari poikaa tullut väännettyä.
Otsikossa vähän ihmetyttä, että onko niitä muitakin jälkeläisiä, kuin lapset?

Itse käsitin tämän niin että kyse on omista lapsista eikä lapsista noin niinkuin yleisesti..?

 

[J4nnu]

Joten lapsi siis hommattiin eikä se niin vain "tullut".
Tässä nimittäin on melkoinen ero sanotaanko että:
"En ole koskaan lapsia halunnut, mutta kun sellainen tuli, niin päivääkään en vaihtaisi"
vs.
"En ole koskaan lapsia halunnut, mutta kun sellainen päätettiin tehdä, niin en ole päivääkään katunut"

Toisin sanoen siis olet kuitenkin lapsen tietoisesti halunnut, joten ei mikään ihme että et päivääkään pois vaihtaisi.

Sori pilkun-nussinta, mutta sanamuodoilla on aika iso merkitys.

Vaikka se lapsi päättettäisiin vain tehdä niin ei se silti ole itsestäänselvää että siinä onnistutaan.. Toiset yrittää vuosia ennen kun onnistuu niin eikö siinäkin tapauksessa voida sanoa että "kun se tuli" Tai vaikka onnistuisikin heti.
Täälä juoksentelee 8v tyttö ja 3v poika.

 

[Radikus]

Vaikka se lapsi päättettäisiin vain tehdä niin ei se silti ole itsestäänselvää että siinä onnistutaan.. Toiset yrittää vuosia ennen kun onnistuu niin eikö siinäkin tapauksessa voida sanoa että "kun se tuli" Tai vaikka onnistuisikin heti.

Se oli kyllä jännä kun meillä alkoi molemmat raskaudet samantien kun jätettiin ehkäisy pois.

Lapsilla on päivälleen 13kk ikäero kuten oli tarkoituskin. Kellonaika oli sentään eri.

Osuispa lottokin samanlaisella varmuudella.

 

[Karban]

Se oli kyllä jännä kun meillä alkoi molemmat raskaudet samantien kun jätettiin ehkäisy pois.

Lapsilla on päivälleen 13kk ikäero kuten oli tarkoituskin. Kellonaika oli sentään eri.

Osuispa lottokin samanlaisella varmuudella.

Meillä on kahdella ekalla päivälleen 16kk ikäero. Ja kolmaskin osui lähes päivälleen, kolmella päivällä meni ohi.

 

[Rutku_]

Ensimmäinen lapsi syntyi tuossa viime kesänä. Olisin odottanut, että olisi ollut rankempaa arki, mutta yllättävän helppoahan tämä Siihen vaikuttaa toki, että poika nukkuu ja syö hyvin eikä huuda turhasta, eli on terve.Vaimo myös äitiysvapaalla ja hoitaa paljon lasta. Yöunista ei itsellä ole tarvinut pahemmin luopua. Poika herää noin kaksi kertaa yössä tissille, siinä syökäsee ja nukahtaa taas. Hienoa aikaa ollut kaikin puolin(voi toki muuttua kunhan poika kasvaa ja tulee uhmaiät sun muut ). Lapsi hankittiin pitkän harkinnan jälkeen ja ei ole kaduttanut. Ikäkin lähenee kolmeakymmentä, niin on tuo elämä hieman rauhallisempaa. Itse olen sitä mieltä, että ei kaikkien lapsia tarvitse tai edes kannata tehdä jos ei ole siihen valmis.

 

[Henkilöasiakas]

Joskus nuorempana ajattelin, että pitäähän se lapsi hommata sitten kun se on ajankohtaista. Eli parisuhde, elinympäristö ja taloudellinen tilanne sellainen, että pystyy tälle tarjoamaan sellaiset puitteet, kuin katsoisin tämän ansaitsevan. No, näiden 42 elinvuoteni aikana ei missään vaiheessa ole kuitenkaan tullut lopulta ajankohtaiseksi koko asia, enkä sitä enää ole edes miettinyt vuosikausiin. Aviovaimollani on samat ajatukset aiheesta, joten ollaan jätetty lapsenteko muiden kontolle. Edelleenkin tuntuu sille, että vaikken mitään varsinaista hektistä elämää eläkään, niin onhan tämä tälleen helppoa. Voi mennä ja tulla miten huvittaa. Onneksi on valta valita oman elämän suhteen, miten asiat sen ympärillä järjestää.

 

[ratkakapu]

Onneksi on valta valita oman elämän suhteen, miten asiat sen ympärillä järjestää.

Näin nimenomaan, vaikka tuntuu yhä edelleen monille ihmisille olevan kova paikka, jos joku ei eläkkään heidän päättämän "oikean elämän" mukaan.
Muiden ihmisten lasten hommaaminen, seurustelukumppanit, opiskeluala, työpaikka, asuinpaikka, autovalinta, jne, jne... herättävät hämmentävän paljon ulinaa.

 

[jm82]

Itsellä on sen verran paha masennus ja siitä johtuvat lähes jatkuvat kivut, että lapsi ei oikein tule kysymykseen. Ehkä onneksi avovaimokaan ei halua yhtään lasta.

Ehkä olisi siis pitänyt hankkia lapsi aikaisemmin, kun oli vielä kunnossa, eikä jatkuvasti kipeänä ja "uuvuksissa". Periaatteessa kyllä pitäisin lapsesta, mutta hoitaminen tuskin onnistuisi.

 

[Henkilö X]

Kyllähän sitä joskus ajatteli, että pitäisi. Tämä joskus on kuitenkin kauan sitten. Elätän hädintuskin itseni saati sitten jonkun toisen elävän olennon. Lemmikin hankkisin ennen kakaraa, mutta kuten sanoin, en pystyisi siitäkään huolehtimaan.

Olen mies ja täten kakaran hankkimiseen tarvitsisin myös naisen. Sellaisen jonka kanssa viitsisi sitten elääkin. No.. minäpä en ole sosiaalinen tapaus. Ei ole kiinnostanut myöskään yrittää seurustella. Minulla ei ole mitään haluja sille puuhalle. En käsitä ihmisten jatkuvaa fiksaatiota seurusteluun ja muihin siihen liittyviin asioihin.

On siis ihan tietoinen päätös, että kakaraa en ole hankkimassa.

Homma ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

En halua jakaa elämääni. En muijan kanssa tai potentiaalisen lapsen vuoksi. Se on liian iso hinta. Minulla on vain tämä yksi elämän. Saati sitten olisi edes varaa kuten jo sanoin. En voisi edes lapselle antaa sellaista elämää joka sille kuuluisi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten tuntisi joskus riipaisua sydämessä kun katselen perheitä. Se menee syvälle välillä. Jos ihan tunteista puhutaan niin kerran näin sellaisen tapauksen jossa isä vahti leikkivää lastaan. Se oli niin iloisen näkönen tilanne ja se on jäänyt mieleen. Tämän tapauksen jälkeen menin nopeasti kotiin ja kun ovi oli kiinni aloin itkeä. Tiedän jo nyt, että minä tulen katsomaan noita sivusta. Kukaan ei tule kutsumaan minua isäksi ikinä. Minä en tule kokemaan niitä hetkiä. Sillon tällöin tuo ja vastaavat ajatukset tulevat mieleen ja tunnen tietynlaista menetystä. Tätä vastausta on jo vaikea kirjoittaa. Tulee sama reaktio.

Kuitenkin... se hinta on liian iso. En halua jakaa elämääni. Vaikka haluaisin en voisi antaa lapselle sitä elämää mikä sille kuuluu. Päätös on, että en yritä hankkia omaa perhettä. Vaikka tuntuu niin kirotun pahalta ja välillä itken sitä.


Tässä omat ajatukset...

 

[TRmin8r]

Kyllähän sitä joskus ajatteli, että pitäisi. Tämä joskus on kuitenkin kauan sitten. Elätän hädintuskin itseni saati sitten jonkun toisen elävän olennon. Lemmikin hankkisin ennen kakaraa, mutta kuten sanoin, en pystyisi siitäkään huolehtimaan.

Olen mies ja täten kakaran hankkimiseen tarvitsisin myös naisen. Sellaisen jonka kanssa viitsisi sitten elääkin. No.. minäpä en ole sosiaalinen tapaus. Ei ole kiinnostanut myöskään yrittää seurustella. Minulla ei ole mitään haluja sille puuhalle. En käsitä ihmisten jatkuvaa fiksaatiota seurusteluun ja muihin siihen liittyviin asioihin.

On siis ihan tietoinen päätös, että kakaraa en ole hankkimassa.

Homma ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

En halua jakaa elämääni. En muijan kanssa tai potentiaalisen lapsen vuoksi. Se on liian iso hinta. Minulla on vain tämä yksi elämän. Saati sitten olisi edes varaa kuten jo sanoin. En voisi edes lapselle antaa sellaista elämää joka sille kuuluisi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten tuntisi joskus riipaisua sydämessä kun katselen perheitä. Se menee syvälle välillä. Jos ihan tunteista puhutaan niin kerran näin sellaisen tapauksen jossa isä vahti leikkivää lastaan. Se oli niin iloisen näkönen tilanne ja se on jäänyt mieleen. Tämän tapauksen jälkeen menin nopeasti kotiin ja kun ovi oli kiinni aloin itkeä. Tiedän jo nyt, että minä tulen katsomaan noita sivusta. Kukaan ei tule kutsumaan minua isäksi ikinä. Minä en tule kokemaan niitä hetkiä. Sillon tällöin tuo ja vastaavat ajatukset tulevat mieleen ja tunnen tietynlaista menetystä. Tätä vastausta on jo vaikea kirjoittaa. Tulee sama reaktio.

Kuitenkin... se hinta on liian iso. En halua jakaa elämääni. Vaikka haluaisin en voisi antaa lapselle sitä elämää mikä sille kuuluu. Päätös on, että en yritä hankkia omaa perhettä. Vaikka tuntuu niin kirotun pahalta ja välillä itken sitä.


Tässä omat ajatukset...

Aika pitkälti samat ajatukset iselläkin mutta minulla pääsyy on että tämä maailma on ollut jo kauan sairaalloisen ylikansoittunut eikä tänne pitäisi tehdä uusia ihmisiä harkitsematta sitä tarkkaan.

Uskonnot ovat osaltaan vauhdittaneet maapallon tuhoa kieltämällä ehkäisyn ja kehottamalla täyttämään maan. Tähän yhtälöön kun lisää vielä rahan ja korruption niin on selvä asia että tästä maailmanlaajuisesta ongelmasta ei tulla pääsemään eroon ilman jotain todella radikaalia tapahtumaa. Tuolla tarkoitan jotain sellaista tapahtumaa mikä vähentäisi ihmismäärää merkittävästi joka taas vaikuttaisi suoraan tämän maailman selviytymiskykyyn ravinnon riittoisuudessa ja sen tehokkaassa hyödyntämisessä. Viljelykelpoiset maat ja kalastettavat vedet alkavat olla jo sietokyvyn rajoilla tai yli sen kun ajatellaan kuinka paljon ihmisiä voidaan elättää niillä.

Ikävä kyllä monet maat ja kulttuurit eivät vaikuta tajuavan näitä ongelmia ja ne harvat ihmiset jotka tajuavat (kuten me) eivät lisäänny ja tämä tärkeä tieto jää opettamatta mahdollisille jälkipolville. Järkyttävä, ironinen ja epäreilu tosiasia.