Heh, meinaatko tosissasi, että ylikoulutetaan 6 vuotta perustutkinnon opiskelleita ja ehkä vieläpä siihen päälle toiset 6 vuotta erikoistumisvaiheen koulutuksen läpikäyneitä ja sitten päätetään, kuka pääsee töihin ja kuka ei? Kyseessä on yksi Suomen ajallisesti pisimpiä ja kalleimpia koulutusputkia. Melkoinen aivopieru ja todistaa sen, että täällä suurin osa ei tajua tuon taivaallista a) lääketieteen opinnoista b) lääkärin työstä c) vaadittavista ominaisuuksista d) Suomen tämänhetkisestä lääkärimäärästä per asukas.
Vastaanpas nyt kunnolla vielä tähän. Viestin pääydin oli se, että mikään pääsykoe ei voi mitata sitä kuinka hyvä se henkilö on valmistuttuaan pitkän ajan kuluttua. Pääsykokeissa jää aina hyviä rannalle ja huonojakin pääsee paikoitellen seulan läpi. Sanoin myös, että ennemmin kilpailun pitäisi tapahtua jälkeen eikä ennen koulun mutten ottanut kantaa onko tämä aina mahdollista. Lääkäreiden osalta tämä on tietysti hankalaa mutta on kilpailun puutteessa työpaikoistakin aina ongelmansa. Loppupeleissä lääkärit taitavat muutenkin olla niitä harvoja ammattikuntia, joita yliopistoissa koulutetaan varmalla työllistyvyyksillä. Ei mikään yliopistokoulutus ihan ilmainen ole ja kuitenkin moni kouluttaa ihmisiä aloille, joille ei ole kysyntää ja sellaisille, joilla on jo liikaa tekijää. Ei esim. se dippa-inssinkään koulutus halpa ole ja silti noita koulutetaan ehkä jopa liikaa. Ja tosissaan mielestäni irroitit aika hyvin tuon yhden yksittäisen vastaukseni koko kokonaisuudesta ja siten kontekstistaan. Tiedän kyllä, että lääkärin opinnot ovat yksi pisimmistä ja varmasti kalleimmista opinnoista Suomessa.
Pääsykokeissa ja niiden tuloksissa, etenkin vain jonkun materiaalin osaamista testaavissa, on tietysti aina omat ongelmansa. Esimerkiksi joku pääsykokeissa heikommin pärjännyt voi ihan hyvin ollakin erinomainen työssä valmistuttuaan. Moni nuorempi ihminen kasvaa älyllisesti ja henkisesti kuitenkin vielä yliopistonkin aikana ja osa skarppaa opinnoissaan lukion jälkeen ja toisaalta osalla voi lopahtaa se kiinnostus, kun pääsee haluamaansa kouluun. Ei se lääkärin työkään loppupeleissä ole mitään lukion mafyke -aineita vaan paljon muutakin. Lisäksi se on pohjimmiltaan sosiaalista asiakaspalvelutyötä, ei sen lääkärin tarvitse ajankuluksi jutustella potilaan kanssa. Eihän sellaiseen ole edes aikaa. Mutta tyly fakta on ihan jo se, että moni lääkäri ei tunnu osaavan kommunikoida niistä asioista potilaan kanssa siten kuin tarvitsisi. Asioista tehdään esim. tarpeettoman monimutkaisia selityksiä, joita potilas ei tajua, ja joissakin potilaalle vaikeissa tilanteissa empatia puuttuu kokonaan. Toisaalta joistakin lääkäreistä paistaa esiin ihan selkeästi se, että työ (tai potilaan ongelma) ei kiinnosta tai hommaan ei olla päteviä. Aina ei edes kuunnella potilaan omia kokemuksia vaan neuvotaan tyyliin ottamaan buranaa ja tulemaan parin päivän päästä jos ei helpota. Osaseurausta varmasti siitäkin, että kunhan pääsee lääkikseen ja onnistuu valmistumaan sieltä niin on käytännössä tiedossa varma hyväpalkkainen työ. Eipä Suomessa ole oikein yhtäkään toista alaa, jossa koulutus takaa varman työpaikan ja hyvän palkan, joten tottakai tuolla on noita ihmisiä ketkä haluavat lähinnä kovaa liksaa. Ja sitten toisaalta kun ei ole kilpailua niin heille ei oikein voikaan mitään, kun ei ole parempaakaan tarjolla. (On mulla omiakin tuttuja, jotka lukion jälkeen hakivat lääkikseen vaikka aika suoraan sanoivat, että ei ne potilaat ja ihmisten auttaminen kiinnosta vaan se liksa. Olivat kyllä ihan hyviä näissä lukion mafyke hommissa eli siinä mitä pääsykokeissa kysellään mutta en kyllä mitenkään pystyisi näkemään heitä hyvinä lääkäreinä potilaskontakteissa.)
En muuten missään vaiheessa ole puhunut erikoistuneista tai tarkoittanut näitä noille erikoistuneille. Mielestäni 6v yleislääkäri ei ole mitenkään verrattavissa tuollaiseen 6+6v erikoislääkäriin.
Oletan siis, että olet lääkäri kun et tarkemmin spesifioinut. Mitä mieltä olet sitten siitä, että kilpailun puuttuessa lääkärit voivat pyytää syrjemmiltä seuduilta ihan järkyttäviä palkkapyyntöjä ja työetuja? Ensin siis valtio kustantaa kalliin lääkärikoulutuksen ja sitten pyydetään julkisen sektorin työstä ylisuuret liksat.
Esim1 ja
esim2. Ymmärrän koulutuksen kustannukset mutta toisaalta työntekijöitä ollessa rajallisesti se heijastuu myös palkkapyyntöihin.
Hieman kaksipiippuinen juttu tuo koulutusmäärä. Sen nostaminen nostaa tottakai koulutuskuluja mutta samalla lisää kilpailua ja siten oletettavasti palkkoja ainakin isojen kaupunkien ulkopuolella. Esim. Helsinkiinhän on jo nyt paljon hakijoita, joten palkkaa ei voi pyytää naurettavuuksia. Ei noita missään nimessä ihan älyttömyyksiä kannata kouluttaa mutta ehkä joku 5% paikkojen korotus olisi ok. Saataisiin tuo paikkakuntakohtainen vaje ehkä kuntoon ja samalla niille epäpätevillekin ja heikommille olisi korvaajia. Ei tuollaisen lääkärin tehtävän kuitenkaan pitäisi olla mikään itsestäänselvyys kaikille valmistuneille, jos siis on oikeasti epäpätevä. Toki se pesti loppuu viimeistään siinä kohtaa, kun epäpätevyys johtaa vakavaan hoitovirheeseen mutta se tuppaa olemaan kyllä vähän turhan myöhään.. Vaihtoehtoisesti, ehkä loppupeleissä parempi ratkaisu, voisi pitää älykkyystestien (mafyke) lisäksi jotain sosiaalista testiä missä testataan niitä lääkärin työssä vaadittavia peruskommunikointitaitoja ja ehkä myös selviteltäisiin sitä todellista motiivia hakemiseen (halu päästä lääkäriksi vai raha). Toisaalta on myös helppo ymmärtää miksi etenkin lääkärit vastustavat muutoksia ja vastustaisin varmaan itsekin, jos se heikentäisi omaa asemaani.
Täytyy kommentoida sen verran, että kommunikointi saisi tosiaan olla joidenkin lääkärien osalta parempaa. Naiseni luuli mm. eilen että sai keskenmenon (runsasta verenvuotoa). Kunnallisella puolella yksi lääkäri totesi "sait ilmeisen keskenmeno, että onnea ensi yritykseen, mitään ei voida tehdä täällä" Siis mitä vi*tua? Naistani ei edes suostuttu tutkimaan, vaan täräytettiin tuollainen kommentti ilmoille. Ei muuta kun sitten mentiin naistenklinikalle naiseni ollessa paniikissa ja itkien. Luojan kiitos kuitenkin kaikki olikin hyvin ja terve lapsi näkyi ultrassa käsiä ja jalkoja heiluttelemassa ja sydän löi. Ilmeisesti osa lääkäreistä varmaa toteaa potilaatkin kuolleiksi, vaikka he vielä hengittäisivät. Eli joo kommunikointia ja sosiaalisia taitoja saisi painottaa paljon enemmän lääkiksen pääsykokeissa sekä empatiaa. Kaikkia vatipäitä sitä pääseekin isoilla palkoilla työskentelemään!!
Meilläkin läheinen sai aivoinfaktrin ja sairaalalla olleella lääkärillä ei ollut kyllä yhtään tilannetajua analysoidessaan tilannetta läheisille. Tilanne oli jo valmiiksi kaikille melko järkyttävä ja sitten tämä lääkäri alkoi vielä maalaamaan kaikennäköisiä tarpeettomia uhkakuvia eikä oikeastaan antanut mitään toivoa selviytymiselle. Lisäksi puhui potilaasta kaikkien kuullen todella epäkunnioittavaan sävyyn sekä esimerkiksi tökki jne. tätä kuin kuollutta, osoittaakseen ilmeisesti ettei hän reagoi asiaan. Aika karua katseltavaa ja kuunneltavaa oli tuon lääkärin toiminta, tilanteen olisi voinut hoitaa huomattavasti järkevämmin. Siis tottakai lääkärin pitää kertoa myös niistä vaikeistakin asioista mutta jollakin tilannetajulla. Vaikea selittää tuota näin tekstillä. Loppujen lopuksi tämä potilas kyllä toipui ja on nykyään kunnossa. Vähän niinkuin tuossa sinunkin tapauksessasi. Vaikka se lääkäri tekee analyyttista työtä niin ei niitä asioita käsitellä potilaiden kanssa, kuten kollegoiden kanssa. Tilanne pitää kertoa kaunistelematta mutta ei myöskään hieroa potilaan naamaan ja oikein korostaa niitä uhkakuvia.
Mutta ei tuo kommunikointi lääkäriltä potilaan suuntaan ole aina se ongelma. Välillä se ei toimi toiseenkaan suuntaan, kun lääkäri ei osaa kuunnella potilasta. Toki nykyaikana potilaat voivat olla ties mitä google-lääkäreitä jne. mutta kyllä jotkut ihmiset tietävät aiemmista kokemuksista jo aika hyvin joitakin asioita itsestään ja vaivoistaan. Esimerkiksi itse kärsin nuorempana keuhkokuumeista ja tunnistin kyllä sen merkit aika selkeästi taudin tullessa. Sitten kun meni lääkärille niin aina välillä sai oikeasti tapella saadakseen kunnon hoitoa noiden lähes heti tulevien "ota buranaa ja tule 2 päivän päästä uusiksi" tyylisten hoitojen sijaan. Omasta kannasta kiinni pitämisen jälkeen kyllä sitten pääsi testeihin ja tauti lopulta todettiin, sekä siihen annettiin asianmukaiset hoidot. Onhan se kuitenkin silti käsittämätöntä, että jos tietää aiemmasta kokemuksesta mikä ongelma on niin pitää vielä tapella lääkärin kanssa saadakseen hänet antamaan oikeaa hoitoa ja uskomaan sen. Ensimmäisellä kertaa tätä pahemmin sairastaessani kuuntelin tuollaista lääkärin burana-neuvoa ja lopputuloksena oli se, että jouduin vielä samana päivänä toiseen sairaalaan tiputukseen, kun tauti yltyi entisestään.