Tällaiset saapui tänään – on taas melkoista brändäystä.
Loppuhinnaksi jäi 65 euroa, mikä ei ole hullummin, koska kupit on esimerkiksi tehty messingistä ja taajuusvaste on käytännössä yritetty kopioida Sennheiserin HD 600:sta. Tämä tarkoittaa tosin sitä, että alabassoa ei ole lähes laisinkaan, mikä on todella poikkeuksellista suljetuissa kuulokkeissa.
Edit:
Ääni on vajaa tunti kuunneltuna tyyliltään todella läsnäolevaa ja lievästi ohutta. Bassoa ei todellakaan ole juuri nimeksikään, mutta keskitaajuudet toistuu todella raikkaasti ja selkeästi tullen suorastaan naamalle. Rauhallisempi musiikki kuulostaa tosi kivalta, mutta räväkämpi musiikki muuttuu hieman levottomaksi. Yläkeskitaajuudet vetää sen verran huomiota itseensä, että diskanttiin nojaavia yksityiskohtia on välillä hieman vaikeaa keskittyä kuuntelemaan niiden läpi. Äänikuva on suljettu, mutta samalla siinä on tietynlaista massiivisuutta aivan kuin pään ympärillä olisi suuri kupla, jossa eri äänet soi tosi fokusoituneesti omalla paikallaan. Kuppeja onkin selvästi akustoitu, mikä on hintaan nähden poikkeuksellista. Äänikuva on näin alustavasti kuulokkeiden hauskin puoli ja sen tietynlainen syvyys ja uskottavuus imaisee mukaansa. Tässä auttaa myös se, että äänenväri on yllättävänkin luonnollinen, eikä äänessä ole ainakaan omalla kuuloaistillani ärsyttäviä yksittäisiä korostumia, jotka laittaisi korvat ja kuuloaistin puolustustilaan.
Moondrop on brändännyt kuulokkeet monitorointikäyttöön, mihin uskoisinkin niiden soveltuvan melko hyvin tuntematta kuitenkaan käyttötarkoitusta yhtään omakohtaisemmin. Ei nämä mitkään jokapaikan höylät ole, mutta alustavasti annan suurehkon peukun. Rakenne on odotetusti halvahko, mutten havaitse selviä heikkoja kohtia. Korkeussäätö ja kuppien kääntöliike on kopioitu HD 600-sarjasta samoin kuin pehmusteiden kiinnitysmekanismi. Painoakaan ei ole paljoa. Istuvuus voi olla suurin kysymysmerkki, koska pienipäisillä saattaa jäädä rako korvien alapuolelle.
Edit 2:
Markkinointimateriaali lupasi mukaan hiomapaperia messinkikuppien maalipinnan hiomiseen/patinoimiseen, mutta tämä info ei selvästi ole kulkenut tehtaalle asti. Eli ei tullut hiomapaperia, mutta saapa nähdä, kuluuko maalipinta miten herkästi, kuten ilmeisesti on tarkoitus, jotta messinki tulee ajan kanssa esiin.
Ja vielä edit 3:
Taajuusvaste vahvistaakin monia havaintojani. Todellisuudessa ear gainin huipun asettuminen 2-3 kHz:n välille ei ole valtavan ärsyttävää, koska diskantissa ei ole sibilanssia lisäävää räikeyttä ja 800-1000 Hz:n väli ei toistu kailottavasti. Hieman miellyttävämpää ja rennompaa kuuntelukokemusta varten kuulokkeet hyötyisivät kuitenkin taajuuskorjaamisesta, mikä olisikin 400 Hz:n ympäriltä ja 2-3 kHz:n väliltä melko helppoa. Enpä tajunnut vielä mitata alabasson säröarvoja, joista voisi päätellä, kannattaako sitä lähteä lisäämään vai onko tyytyminen mieluummin suljettuun Sennheiser HD 600:aan. Diskantti on ihailtavan tasaista halvaksi suljetuksi kuulokemalliksi, joten sille en näkisi tarvetta tehdä mitään, ellen sitten madaltaisi hieman 9 kHz:n taajuutta. Nämä IEC711-pohjaiset mittauslaitteet on siitä jänniä, että 9-10 kHz:n tulisi mittautua HD 600:n tapaisesti syvemmälle kuopalle tai muutoin diskantti on sillä välillä hieman korostunutta. Jokerissa on juuri sellainen tilanne.
Edit 4 parin päivän kuuntelun jälkeen:
Taajuuskorjaamisen jälkeen lähtötilanteeseen on hankalaa palata. Hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella ja tietynlaisella rauhallisemmalla musiikilla toimii niinkin, mutta joissakin biiseissä käy selväksi, että yläkeskitaajuudet ovat turhankin aggressiiviset ja alakeskitaajuudet puolestaan ohuet. Ääntä ja musiikkia on kyllä helppoa analysoida, koska huomio siirtyy äänen rungosta vokalistiin ja soittimien yksityiskohtiin, mutta esitystapa kuulostaa kevyillä alataajuuksilla tyhjältä ja hieman samalta kuin esimerkiksi puhelimen kaiutin. Taajuuskorjattuna normaalimmaksi lopputulos on kuitenkin keskimääräistä selkeämpi ja erottelevampi edulliseksi suljetuksi kuulokemalliksi, joten voisin suositella Jokeria helposti siten käytettynä laajemminkin kuin analyyttiseen kuunteluun. Taajuuskorjaaminen ei ole myöskään vaikeaa, koska basson lisääminen sekä keskitaajuuksien epätasaisuuksien fiksaaminen riittää. Diskantti ei välttämättä vaadi muutoksia, mutta 6,5 kHz:n madaltaminen pari desibeliä rauhoittaa hieman toistoa. Oletuksena myös käytetty vahvistin vaikuttaa yllättävänkin paljon lopputulokseen, koska hieman pehmeämmän kuuloinen Cayin iHA-6 tekee Jokerista miellyttävämpää kuunneltavaa, kun taas esimerkiksi Qudelix 5K:lla lopputulos on aggressiivisempi.
"Eloisa" 2-3 kHz:n ympäristö miellyttäisi todennäköisesti Gradon kuulokkeista pitäviä, koska useimmissa niissä on vastaavaa korostumaa. Jokerin taajuusvaste muistuttaakin Gradojen tapaan muodoltaan enemmän ylätaajuuspainotteista Diffuse Field -tavoitekäyrää kuin Harmanin tavoitekäyrää.
. Nykyinen Ääniratani maksaa enemmän, kuin tuo Tonnin+ 65" Samsung QLED töttörö tuossa edessäni. Kait se on sitten Ääni ennen kuvaa ja sitten toisaalta olen Mökillä tabletin kanssa tyytyväinen Kostan Porta Proihin 30€.
Etten tosiaan ainakaan musalle noita Jabroja voisi missään nimessä suositella, Teamsissa aivan passelit kyllä. 
tämä vielä EQ:n jälkeen, vähän kokeilin saisiko tuota kesytettyä mutta jos noita ylätaajuuksia vielä tiputtaa niin samalta se kuulostaa, hiljaisemmalta vain.
