Ukkostutkan avulla pystytään paikantamaan yksittäiset salamaniskut. Sateen paikallistaminen vaatii erillistä sadetutkaa, mutta ukkostutkan toimintaperiaate on usein yksinkertaisempi ja paikannin itsessään on sadetutkaa edullisempi laite. Itse asiassa ukkostutkan sijasta olisi parempi puhua salamanpaikantimesta, sillä tutkan periaatteena on lähettää säteilyä ja mitata, mitä heijastuu takaisin. Pohjimmiltaan salamanpaikannin ei siis ole tutka, mutta arkikielessä vakiintuneita ilmaisuja ovat
ukkostutka tai
salamatutka.
Salamanpaikantimen toimintaperiaate siis poikkeaa perinteisestä
sadetutkasta. Tieto salamaniskusta saadaan, kun paikannin vastaanottaa salamaniskun lähettämää sähkömagneettista säteilyä. Salamanpaikannin ei siis itse lähetä säteilyä, se vain vastaanottaa sitä.
Salamanpaikannin pystyy myös määrittämään salamaniskun sijainnin: tarkempaa paikantamista varten käytetään useamman salama-anturin yhdistelmää ja niiden muodostamaa verkostoa.
Ukkostutkassa käytetään myös aikaeromenetelmää eli salamasignaalin saapumisaika mitataan eri antureille erikseen, jolloin saadaan luotettavampi kokonaiskuva salamaniskun paikasta ja ajasta.