Kuolevatko suomalaiset sukupuuttoon? Keskustelua väestörakenteen muutoksesta ja sen vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan

[Sikatiiker]

Sitten verotus. Äideille soisin kyllä suoraan verovapauden ja kunnon eläkkeen. Se on oikeasti vaativa työ, joka edellyttää kypsyyttä. Ja se työ pitää tämän koko yhteiskunnan ja talousjärjestelmän pyörimässä. Ja toiseksi, koetapa miehenä pyörittää suurperhettä yhden ihmisen veroprogressiolla. Saa olla meinaan iso palkka.

Ja kypsyydestä päästäänkin sitten päänsisäisiin asioihin ja parisuhde-rintamalle. En tiedä oliko ennen paremmin, mutta vaikuttaa siltä, että suurehko osa ihmisistä on nykyään ihan helvetin epäkypsiä jopa aikuisina. Ei ymmärretä sitä, että jos haluaa jotain, luopuu samalla jostain toisesta asiasta. Tai sitten ei valita mitään kun ei uskalleta ettei tehdä väärää päätöstä. Pitäisi uskaltaa tehdä päätöksiä vaillinnaisilla tiedoilla. Nämä ovat joitain lapsen kehitysvaiheita, joihin monet ovat jumiutuneet liian pitkäksi aikaa elämässään. Aikuisuudessa tekojensa (ja ei tehtyjen tekojen) seuraukset hyväksytään ja kestetään kuin mies tai nainen, valittamatta turhia. Jos en huolehdi miehenä toimeentulosta, en ehkä houkuta niitä naisia jotka vaalivat perhehaaveita. Jos en säästänyt rahaa ei elämäni ole yhtä materiaalisesti laadukasta myöhemmin kuin säästeliäillä. Jos en pidä puolisoani tyytyväisenä niin siitä voi ero seurata. Selvitetään, mistä vaimo pitää ja nuollaan pillua vaikka joka ilta, jos se vaatii sen että vaimo pysyy tyytyväisenä.
Elämä on sellaista, vaikka nykyään nämä totuudet koitetaan häivyttää ihmisten todellisuudesta.

Siinä joitain ajatuksia. Jotain pitäis tehdä, koska aihe on mielestäni kriittisen tärkeä.

Tekee mieli ottaa kantaa joka kohtaan, olen kaikissa kohdissa osittain tai täysin samaa mieltä. Välttääkseni saman toistoa useiden rivien verran tartun vain tähän loppuosaan, jossa minusta suurin ongelman siemen.

Äitien panos on merkittävä ja hirveän moni nuori nainen haluaa välttää sen koska ydinperheet ovat ahdasmielisille, miesten ja naisten työt vanhanaikainen ajattelumalli, kotiäidit naisvihaa, avoimet suhteet, only fans, uusioperheet, päihteet ja muu hedonismi kuuluu kaikille. Osa miehistä ei halua isäksi koska lapsiperhearki vie aikaa videopelaamiselta jota ei aikuinen ihminen pysty aina vähentämään vaikka olisi ihmisestä kyse. Nuori ihminen ei halua heittää elämäänsä hukkaan tylsien aikuisten vastuiden kanssa vaan nauttia joka hetki juuri siitä mitä haluaa juuri sillä hetkellä tehdä. Tämän tietysti osa mahdollistaa pakollisella pahalla eli palkkatyöllä, mutta osa on siitäkin epäinhimillisestä riistosta päässyt eroon. Työttömyys vapauttaa lukisi porttipielissä jos saisi nykyihminen valita.

Tunnistan tuon epäkypsyyden lähes kaikkialla ympärilläni kun vertaan vanhempieni sukupolven elämänarvoihin ja elämäntapaan. Minun lapsuudessani keskiverto aikuinen ihminen oli sellainen joka oli saanut kosketuksensa työelämään alle täysi-ikäisenä, hankki lapset ja rakensi kodin parikymppisenä, hallitsi monia taitoja kuten siivous, ruoanlaitto, metsästys, kalastus, talonrakennus, auton korjaaminen, pihatyöt, monilla oli palkkatyö sekä sivutulona yrittäminen jne. Ylipäätään esim. lama 90-luvulla sai monet ihmiset ahkeriksi ja yritteliäiksi, monilta ikävä kyllä meni kaikki mikä ei ollut heistä riippuvaista.

Nyt on tyypillistä että aikuisella ihmisellä on kolmikymppisenä vuokrakämppä täynnä viihde-elektroniikkaa, harrastaa irtosuhteita, wolttaa usein ruokansa, ei lapsia, ei ehkä yhtään pitkäaikaista kypsää parisuhdetta takana, masentaa, ahdistaa ja mielenterveys sitä ja tätä. Pariskunnilla on omat ystävät ja omaa aikaa ja lapset saavat kasvaa ruutuaikariippuvaisiksi mikä tekee heistä sosiaalisesti vajavaisia, käytöshäiriöisiä ja myöhemmällä iällä yhä useampi on narsistinen, väkivaltainen tai muuten täysin epäsopiva sivistyneeseen yhteiskuntaan. Heiltä on puuttunut vanhempien läsnäolo ja läheisyys, empatiakykyä ei ole näytetty ja opetettu eikä ole opetettu selviämään ongelmakohdista itse. Ennen lapset juoksi, hyppi ja kyykisteli, haki kavereita kotiovelta leikkimään. Nyt yhteistä aikaa vietetään kavereiden kanssa whatsappissa hauskojen giffien selailussa. Lapsille sanottiin että kyllä se siitä, ymmärrän että on paha mieli mutta se menee ohi. Nyt espoolaisäiti vastustaa lakiperäistä koulun kännykkäkieltoa koska 15-vuotias ahdistuu päivittäin niin että tämän pitää saada lähettää äidilleen viesti sen sijaan että teinille opetettaisiin tunteidenhallintaa. Ei voi kuin ihmetellä mikä on tuollaisen teinin elämänhallintakyky aikuisena.

Kaikki menee päin helvettiä koska asiat on liian hyvin ja silti vaan keskitytään pehmentämään pudotuksia koko ajan. Kaikesta tehdään kaikille niin pirun helppoa ja mukavaa, että vastoinkäymisiä ei opita hallitsemaan ja pääsemään niistä yli. Aikuinen ihminen masentuu ja menettää elämänhalunsa kun toinen aikuinen ihminen ei enää halunnutkaan asua sen kanssa, vaikka kumpikaan ei ole toisesta enää välittänyt enempää kuin vieraasta kämppiksestä. Viisivuotias ahdistuu (lue: kiukustuu, vittu se on eri asia) kun älylaite otetaan pois ja äiti ei enää tiedä mitä tehdä. Vanhemman tehtävä on aiheuttaa lapselle ihan helvetisti pahaa mieltä kaikissa elämänvaiheissa, että se lapsi on valmis elämään omillaan aikuisena. Muuten siitä tulee yhtä munaton luovuttaja ja ruikuttaja kuin vanhemmistaan.

 

[N1kkel]

Äideille soisin kyllä suoraan verovapauden ja kunnon eläkkeen. Se on oikeasti vaativa työ, joka edellyttää kypsyyttä.

Sopii, kunhan myös varusmiespalveluksesta ja reservissä olosta saisi edes kunnon rahallista korvausta esim. verohyötyä. Nuorten miesten opiskelut viivästyy, ansionmenetystä on vuoden verran ja tarvittaessa puolustat tätä maata hengelläsi. Vain siksi koska satut olemaan mies.

 

[pulatunnus]

Äideille soisin kyllä suoraan verovapauden ja kunnon eläkkeen. Se on oikeasti vaativa työ, joka edellyttää kypsyyttä.

Sopii, kunhan myös varusmiespalveluksesta ja reservissä olosta saisi edes kunnon rahallista korvausta esim. verohyötyä. Nuorten miesten opiskelut viivästyy, ansionmenetystä on vuoden verran ja tarvittaessa puolustat tätä maata hengelläsi. Vain siksi koska satut olemaan mies.

Verovapaus äideille kuullostaa huonolta. Varusmies palveluksesta, reserviläisyys, niin pitkään kun on nykyisen kattava systeemi niin riittää että korvaus riittää palveluksesta selviään. Jos nou teiden ideat yhdistäisi, äideille verovapaus , "palkka" armeja, niin se tarkoittaisi muiden julkistepalveluiden ja tulonsiirtojen alasajoa.

Lapsiperheet nyky systeemissä on netto voittajia, se ei tarkoita etteikö siinä olisi parannettavaa, onko pitkät hoitovapaat järkeviä, jos ne poistaa ja tilalle verovapautta, niin perhe voisi itse päättää mihin rahat käyttää, ei kierrä politiikkoja päätösten kautta. Se että veroetu olisi ainostaan äidillä ei välttämättä ole tuossakaan tehokkain tapa. Jos kokonaan verottomuus, jollain vanhemmista, niin se ohjaisin se "tuottavimman" tienaan. Mutta joka tapauksessa kyse edusta joka riippuu pihtaasti tuloista, progressiivisesti sitä isompi etu mitä enemmän tienaa. Jolloin tulee mieleen vaihtoehto missä veroetu olisi jokin euromääräinen, esim kymppittonni vuodessa.

 

[Sikatiiker]

Näkisin, että äitien ja isien oltavat on nykyään melko hyvät etenkin kv-vertailussa eli meillä ei sikäli ole suurta ongelmaa tässä. Ihan moraalipohjalta arvioiden olisin valmis hyväksymään niin maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisestä kuin lisääntymisestäkin myönnettävän verotuksellisen edun.

Jos matala syntyvyys on valtion ongelma ja lapsettomalla naisella on etulyöntiasema vanhempainvapaalta palaavaan nähden työnhaussa niin valtiohan voisi pyrkiä jotenkin kompensoimaan tätä etulyöntiasemaa (ei ylikompensoimaan). Se voisi olla esim. jokin verohelpotus ammatillisesta koulutuksesta jonka työnantaja tarjoaa synnyttäneelle jos koulutus on kohdistettu siihen alaan ja työtehtäviin. Joku varmasti keksisi tehokkaammankin tavan kompensoida sitä kilpailuetua ja saada yritykset palkkaamaan näitä lisääntyneitä tasaväkisemmin uraa tehneisiin nähden. Kyllähän sitä eroa vähäisissä määrin ennakkoasenteetkin kompensoi kun tiedetään että rekryistä päättävillä etenkin vanhemman polven pomoilla saattaa olla tätä asennetta että no tuo äiti-ihminen on jo synnytyksensä synnyttänyt, palkataan se koska tuo sinkkutyttö on todennäköisemmin maha pystyssä ensi vuonna.

 

[oltsandeeri]

Ylipainoisten ja lihavien määrä kasvaa kasvamistaan.

Syntyvyys laskee laskemisesta päästyäänkin.

Sattumaako? En tiedä.

 

[DaCapo]

Kohta ikää 35 vuotta, enkä ole koskaan halunnut lasta. Ajatuskin asiasta kuulostaa pahimmalta painajaiselta.

 

[N1kkel]

Kohta ikää 35 vuotta, enkä ole koskaan halunnut lasta. Ajatuskin asiasta kuulostaa pahimmalta painajaiselta.

Mielipide voi vielä muuttua iän myötä.

 

[DaCapo]

Mielipide voi vielä muuttua iän myötä.

Oikeastaan, kun ikää on tullut lisää, niin entistä enemmän ajatus on alkanut puistattamaan.

 

[root]

Sopii, kunhan myös varusmiespalveluksesta ja reservissä olosta saisi edes kunnon rahallista korvausta esim. verohyötyä. Nuorten miesten opiskelut viivästyy, ansionmenetystä on vuoden verran ja tarvittaessa puolustat tätä maata hengelläsi. Vain siksi koska satut olemaan mies.

Tätä olen miettinyt. Pitäisi varusmiespalveluksesta saada jotain porkkanaa. Vaikka 1-2 vuoden opintolainat anteeksi, kunhan valmistuu ensin. Jotain hyvitystä epätasa-arvoisesta kohtelusta.

Omasta palveluksesta on pitkä aika ja silloin en kaivannut mitään hyvitystä. Ajat oli erilaiset ja tekniikan aloilla naisia kohdeltiin työpaikalla heikommin. Aika karujakin juttuja kuuli. Miehenä en kokenut jääneeni tappiolle pv:n harmaissa vietetystä ajasta huolimatta.

 

[oltsandeeri]

Tätä olen miettinyt. Pitäisi varusmiespalveluksesta saada jotain porkkanaa. Vaikka 1-2 vuoden opintolainat anteeksi, kunhan valmistuu ensin. Jotain hyvitystä epätasa-arvoisesta kohtelusta.

Omasta palveluksesta on pitkä aika ja silloin en kaivannut mitään hyvitystä. Ajat oli erilaiset ja tekniikan aloilla naisia kohdeltiin työpaikalla heikommin. Aika karujakin juttuja kuuli. Miehenä en kokenut jääneeni tappiolle pv:n harmaissa vietetystä ajasta huolimatta.

Päivärahoilla sai sotkusta hakea edullisia munkkeja ja 1-olutta. No hard feelings.

 

[Sikatiiker]

En kyllä rehellisesti sanottuna kokenut 15 vuotta sitten enkä koe vieläkään että olisin tarvinnut tai halunnut jotain kompensaatiota armeijassa viettämästäni ajasta. Se on valmentanut myös työelämään, kasvattanut luonnetta ja opettanut laittamaan asioita perspektiiviin. Armeijaa harkitseville miehille ja naisille sanoisin että kannattaa mennä ihan jo siitäkin syystä että siellä saa paljon enemmän liikuntaa, ulkoilmaa ja jopa luontokosketusta kuin valtaosa suomalaisista arkielämässään ovat koskaan saaneet. Lisäksi siitä voi joku löytää oman uran tai sille suunnan.

Se, että olin silloin 9kk pois työelämästä ei ollut tietääkseni kenenkään muun etu eikä minulta suoraan pois. Työllistyminen sitä ennen ja sen jälkeen oli muutenkin vähän tuurijuopottelua minulle kun ei ollut ammattitutkintoa taskussa. Myöhemmässä elämässä kyllä sitten kerkesin löytää oman alani ja intohimoni siihen, paljon myöhemmin.

 

[Mikkos]

Tekee mieli ottaa kantaa joka kohtaan, olen kaikissa kohdissa osittain tai täysin samaa mieltä. Välttääkseni saman toistoa useiden rivien verran tartun vain tähän loppuosaan, jossa minusta suurin ongelman siemen.

Äitien panos on merkittävä ja hirveän moni nuori nainen haluaa välttää sen koska ydinperheet ovat ahdasmielisille, miesten ja naisten työt vanhanaikainen ajattelumalli, kotiäidit naisvihaa, avoimet suhteet, only fans, uusioperheet, päihteet ja muu hedonismi kuuluu kaikille. Osa miehistä ei halua isäksi koska lapsiperhearki vie aikaa videopelaamiselta jota ei aikuinen ihminen pysty aina vähentämään vaikka olisi ihmisestä kyse. Nuori ihminen ei halua heittää elämäänsä hukkaan tylsien aikuisten vastuiden kanssa vaan nauttia joka hetki juuri siitä mitä haluaa juuri sillä hetkellä tehdä. Tämän tietysti osa mahdollistaa pakollisella pahalla eli palkkatyöllä, mutta osa on siitäkin epäinhimillisestä riistosta päässyt eroon. Työttömyys vapauttaa lukisi porttipielissä jos saisi nykyihminen valita.

Tunnistan tuon epäkypsyyden lähes kaikkialla ympärilläni kun vertaan vanhempieni sukupolven elämänarvoihin ja elämäntapaan. Minun lapsuudessani keskiverto aikuinen ihminen oli sellainen joka oli saanut kosketuksensa työelämään alle täysi-ikäisenä, hankki lapset ja rakensi kodin parikymppisenä, hallitsi monia taitoja kuten siivous, ruoanlaitto, metsästys, kalastus, talonrakennus, auton korjaaminen, pihatyöt, monilla oli palkkatyö sekä sivutulona yrittäminen jne. Ylipäätään esim. lama 90-luvulla sai monet ihmiset ahkeriksi ja yritteliäiksi, monilta ikävä kyllä meni kaikki mikä ei ollut heistä riippuvaista.

Nyt on tyypillistä että aikuisella ihmisellä on kolmikymppisenä vuokrakämppä täynnä viihde-elektroniikkaa, harrastaa irtosuhteita, wolttaa usein ruokansa, ei lapsia, ei ehkä yhtään pitkäaikaista kypsää parisuhdetta takana, masentaa, ahdistaa ja mielenterveys sitä ja tätä. Pariskunnilla on omat ystävät ja omaa aikaa ja lapset saavat kasvaa ruutuaikariippuvaisiksi mikä tekee heistä sosiaalisesti vajavaisia, käytöshäiriöisiä ja myöhemmällä iällä yhä useampi on narsistinen, väkivaltainen tai muuten täysin epäsopiva sivistyneeseen yhteiskuntaan. Heiltä on puuttunut vanhempien läsnäolo ja läheisyys, empatiakykyä ei ole näytetty ja opetettu eikä ole opetettu selviämään ongelmakohdista itse. Ennen lapset juoksi, hyppi ja kyykisteli, haki kavereita kotiovelta leikkimään. Nyt yhteistä aikaa vietetään kavereiden kanssa whatsappissa hauskojen giffien selailussa. Lapsille sanottiin että kyllä se siitä, ymmärrän että on paha mieli mutta se menee ohi. Nyt espoolaisäiti vastustaa lakiperäistä koulun kännykkäkieltoa koska 15-vuotias ahdistuu päivittäin niin että tämän pitää saada lähettää äidilleen viesti sen sijaan että teinille opetettaisiin tunteidenhallintaa. Ei voi kuin ihmetellä mikä on tuollaisen teinin elämänhallintakyky aikuisena.

Kaikki menee päin helvettiä koska asiat on liian hyvin ja silti vaan keskitytään pehmentämään pudotuksia koko ajan. Kaikesta tehdään kaikille niin pirun helppoa ja mukavaa, että vastoinkäymisiä ei opita hallitsemaan ja pääsemään niistä yli. Aikuinen ihminen masentuu ja menettää elämänhalunsa kun toinen aikuinen ihminen ei enää halunnutkaan asua sen kanssa, vaikka kumpikaan ei ole toisesta enää välittänyt enempää kuin vieraasta kämppiksestä. Viisivuotias ahdistuu (lue: kiukustuu, vittu se on eri asia) kun älylaite otetaan pois ja äiti ei enää tiedä mitä tehdä. Vanhemman tehtävä on aiheuttaa lapselle ihan helvetisti pahaa mieltä kaikissa elämänvaiheissa, että se lapsi on valmis elämään omillaan aikuisena. Muuten siitä tulee yhtä munaton luovuttaja ja ruikuttaja kuin vanhemmistaan.

Maailma muuttuu eikä mennyttä voi enää pitää realistisena nykypäivään.
Erityisesti tämä särähti korvaan

Minun lapsuudessani keskiverto aikuinen ihminen oli sellainen joka oli saanut kosketuksensa työelämään alle täysi-ikäisenä, hankki lapset ja rakensi kodin parikymppisenä, hallitsi monia taitoja kuten siivous, ruoanlaitto, metsästys, kalastus, talonrakennus, auton korjaaminen, pihatyöt, monilla oli palkkatyö sekä sivutulona yrittäminen jne. Ylipäätään esim. lama 90-luvulla sai monet ihmiset ahkeriksi ja yritteliäiksi, monilta ikävä kyllä meni kaikki mikä ei ollut heistä riippuvaista.

Tämä on aikaa jolloin oli pikkupaikkakuntia jotka kasvoivat yhden tai kahden ison tehtaan ympärille jossa isoisät, isät ja lapset ja lapsenlapset olivat töissä ja joissa työpaikka oli automaatio. Helppohan silloin on jo koulusta päästyä alkaa perustamaan perhettä kun työpaikka ja tulot on varmat joten ei muuta kuin oma koti ja muksut kehiin.

Nykynään jos mielit saada työpaikan niin joudut käymään kouluja sinne lähemmäs 30v ja siltikään työpaikka, saatika vakituinen, ei ole mitenkään varmaa ja jos edes jonkinlaisen työpaikan saat, niin se saattaa olla missä päin suomea tahansa, ja senkin jälkeen saat tottua joka syksyisiin YT neuvotteluihin ja saat elää sen vuoden kerrallaan kun kokoajan pelko perseessä koska työt loppuu. Perusta siinä sitten perhettä ja rakenna taloa kun voi suunnitella asioita max vuoden päähän.

Mitä noihin talonrakennuksiin ja korjauksiin sun muihin metsästyksiin tulee, niin aika on ajanut tee-se-itse miehen ohi kaikenmaailman pykälineen ja sääntöinen. Ennen tehtiin kaikki itse ja niinkuin parhaaksi nähtiin eikä ketään kiinnostanut, mutta nykyään kun et saa edes pistorasiaa asentaa itse, puhumattakaan että alkaisi johonkin suurempiin hommiin kuten talonrakennukseen niin kyllä tulee äitiä ikivä kun vastaava mestari alkaa osoittelemaan kaikkia vikoja mitä tehty kun ei ole koodin mukaan.
Sama seikka melkein autojenkin kanssa, tosin nykyautoissa on niin paljon elektroniikkaa sun muuta että aina ei itse korjaaminen onnistukkaan. Plus että tänä päivänä autojen pykälät ja säännöt sun muut on hiukkasen tiukempia kuin vaikka 30v sitten jolloin kosla sai leiman jos sattui jotenki liikkumaan eteen ja taakse.

Eli en mä nyt välttämättä nykyistä sukupolvea kovin haukkuisi kun ne elävät siinä itsestä riippumattomassa todellisuudessa mikä nyt on eikä siinä mikä oli 30-40v sitten jolloin moni asia oli toisin.

 

[Sikatiiker]

Tämä on aikaa jolloin oli pikkupaikkakuntia jotka kasvoivat yhden tai kahden ison tehtaan ympärille jossa isoisät, isät ja lapset ja lapsenlapset olivat töissä ja joissa työpaikka oli automaatio. Helppohan silloin on jo koulusta päästyä alkaa perustamaan perhettä kun työpaikka ja tulot on varmat joten ei muuta kuin oma koti ja muksut kehiin.

Nykynään jos mielit saada työpaikan niin joudut käymään kouluja sinne lähemmäs 30v ja siltikään työpaikka, saatika vakituinen, ei ole mitenkään varmaa ja jos edes jonkinlaisen työpaikan saat, niin se saattaa olla missä päin suomea tahansa, ja senkin jälkeen saat tottua joka syksyisiin YT neuvotteluihin ja saat elää sen vuoden kerrallaan kun kokoajan pelko perseessä koska työt loppuu. Perusta siinä sitten perhettä ja rakenna taloa kun voi suunnitella asioita max vuoden päähän.

Edelleen on olemassa vaihtoehto valmistua amiksesta täysi-ikäisyyden kynnyksellä, mennä raksalle, tehtaalle, sairaalaan tai ruveta yrittäjäksi ja ei muuta kuin oma koti ja muksut kehiin. Kyse on halusta ja siitä että kaikki haluavat olla korkeastikoulutettuja vaikka lahjat ei siihen riittäisikään ja sitten ihmetellään että korkeastikoulutettuja on entistä enemmän kortistossa kun ei se koulutus taannutkaan osaamista ja työpaikkaa. Hirveän harva maisteri myöskään haluaa mennä sen yliopistourakan jälkeen enää hanttihommiin, minkä kyllä ymmärrän ei siinä mitään. Silti omia standardeja pitäisi osata ja olla valmis laskemaan ennen tilanteen kriisiytymistä tai edes kroonistumista jos tilanne sitä vaatii.

Samaten 30v tai 50v sitten oli korkeamman ansion perässä käytävä kouluja sinne lähemmäs 30v ja työllistyminen saattoi olla epävarmempaa ja muutto tai reissaamista saattoi olla tiedossa. Ei silloinkaan valmistunut 20v insinöörejä tai maistereita joille maailma oli auki ja korkeapalkkaisia työpaikkoja täysi. Ihmisille riitti vähempi koska imago ei ollut joka paikassa ykköasia.

Ihminen voi suunnitella nykyajassa lyhyemmällä syklillä tulevaisuuttaan, mutta yhä edelleen toiset asuvat vuokralla ja kuluttavat kaiken kun toiset pistävät rahansa omistusasuntoon, metsään, yritykseen, osakkeisiin tai muuhun omaisuuteen tai sijoitukseen. Se riskinotto on nyt ja on aina ollut asenteesta kiinni, vain keskiarvo on nykyään korkeammalla elintasossa kuin ennen. Samalla lailla riittää upporikkaita, rapajuoppoja ja keskikastia.

Asenneilmapiiri on se, joka ei kannusta nuoria enää ahkeruuteen. Puhutaan herkästi liian työkeskeisestä elämästä ja henkisestä hyvinvoinnista, työelämästä oravanpyöränä josta pääsee sijoittamalla pois yms. Ennen kun sosiaaliturva oli laihempi se työnteko oli useammalle isompi pakko ja siitä tuli suurelle osalle ihmisistä elämäntapa. Se oli myös monelle sellainen eri elämänaloja kattava normi, että eläkkeellä ja kesälomallakin haluttiin tehdä jotain töitä ettei tylsistytty. Niissä pienissä pitäjissä ja ylipäätään menneissä vuosikymmenissä ei kaikilla ollut kyse yhdestä työpaikasta läpi elämän vaan ahkeruudesta elämäntapana: sama ihminen saattoi repiä elantoaan perunapellosta, viljapellosta, remonttihommista, palkkatyöstä, metsätöistä, kaivurihommista jne sekatyöläisenä, yrittäjänä ja vapaa-ajallaan tehdä vielä pimeänä tutuillensa laitureita ja kesämökkejä, noukkia puolukat, mustikat ja sienet. Kaikilla oli kaiketi jokin osa-alue jota ei hallinnut tai ehtinyt niin siitä tehtiin sitten vastapalveluksia ja vaihtokauppaa. Nämä moniosaajat ja ahkerat ihmiset vähenevät koko ajan. Ei syy ole pelkästään yhteiskunnan vaan ihmisten laiskistumisen ja asennemuutoksen.

Videoiden kattelu ja pelaaminen on kivempaa kuin luistelu, hiihto ja jalkapallon peluu. Noita liikuntaharrastuksia saa edelleen aika isoissakin kunnissa tehdä ihan kunnan osoittamilla kentillä vaikkei maksaisi minkään seuran jäsenmaksua. Ostarilla norkoilu on helpompaa kuin kodin aputyöt vanhemmille ja isovanhemmille. Netflix ja pleikkari on osalle sitten vielä aikuisenakin opittu elämäntapa joka menee työelämän edelle.

Mitä noihin talonrakennuksiin ja korjauksiin sun muihin metsästyksiin tulee, niin aika on ajanut tee-se-itse miehen ohi kaikenmaailman pykälineen ja sääntöinen. Ennen tehtiin kaikki itse ja niinkuin parhaaksi nähtiin eikä ketään kiinnostanut, mutta nykyään kun et saa edes pistorasiaa asentaa itse, puhumattakaan että alkaisi johonkin suurempiin hommiin kuten talonrakennukseen niin kyllä tulee äitiä ikivä kun vastaava mestari alkaa osoittelemaan kaikkia vikoja mitä tehty kun ei ole koodin mukaan.
Sama seikka melkein autojenkin kanssa, tosin nykyautoissa on niin paljon elektroniikkaa sun muuta että aina ei itse korjaaminen onnistukkaan. Plus että tänä päivänä autojen pykälät ja säännöt sun muut on hiukkasen tiukempia kuin vaikka 30v sitten jolloin kosla sai leiman jos sattui jotenki liikkumaan eteen ja taakse.

Eli en mä nyt välttämättä nykyistä sukupolvea kovin haukkuisi kun ne elävät siinä itsestä riippumattomassa todellisuudessa mikä nyt on eikä siinä mikä oli 30-40v sitten jolloin moni asia oli toisin.

En jaa tätä näkemystä kanssasi. Talotehdas teki meille talon ulkopinnoiltaan valmiiksi ja valoi lattian betonille ja laittoi lämmöt päälle. Siitä eteenpäin tehtiin pinnat, kiintokalusteet ja maalaukset itse. Sähkäri ja putkari hoiti loput. Autotalli tuli tarviketoimituksena pihaan kattotuoleja myöten ja siitä rakennettiin puurungosta peltikattoon itse kaikki paitsi sähkö- ja putkityöt.

Itse olen rempannut meidän taloudessa pian 10 vuoden ajan kahden auton jarrut, iskarit ja jouset, tehnyt öljynvaihdot ja renkaanvaihdot, pyyhkijänsulkien yms pikkuosien vaihdot itse. Ei mulla ole edes insinöörinä ja nörttinä varaa maksaa joka hommasta sitä 50-60€/h tai muuhun ei rahaa jääkään. Ne on ollut opeteltava itse tosin, että helppoa ja hauskaa se ei ole ollut. Totta kai vien korjaajalle sitten kun remontti vie täysiä työpäiviä enemmän kuin 1-2 tai tekninen osaaminen ja laitteisto ei siihen riitä.

Maalla on edelleen maalaisjärkeä ja useimmat nelikymppiset ja sitä vanhemmat tekevät itse, auttavat muita ja pyytävät apua mutta sitten kun aletaan katsoa sitä nuorempia ihmisiä niin näyttää kyllä aika kädettömältä jo täälläkin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Pari nuorta yrittäjää, jopa maanviljelijää ja loput on yhden työn ihmisiä, jotka käyttää vapaa-aikansa muiden tuottaman viihteen parissa. Arvokysymyksiä ja yksilöllisiä valintoja nämä ovat ja itse haluan kuulua siihen väestöön joka osaa tehdä muutakin kuin pyörittää Exceliä jos tulee ruokapula, sota tai pankkikriisi.

 

[Admiral General Aladeen]

Pitkät yliopistot ovat ehkä joillekkin syy, mutta aika harva sinne jää ikuisuusopiskelijaksi. Jos oma ala löytyy lukion jälkeen, niin ei se montaa vuotta ole maisterin papereihin. Itse olin ikuisuusopiskelija, tein sen hitaimman kautta ahmien kaikki mahdolliset kurssit, jatkoin tohtoriksi asti ja niinpä ne lapsetkin lykkääntyivät myöhemmälle iälle. Se työn saanti ei tietenkään ole taattu (riippuen alasta), mutta meillähän on maailman paras sossu, eli ei pitäisi perheen perustaminen olla siitä kiinni, ja tätähän kaikki kunniavieraamme ilolla hyödyntävät ja niinpä heillä onkin usein isot perheet. No joo, kyllä tiedän myös niitä elämäntapatyöttömiä suomalaisiakin, ketkä ovat vauvatehtaita.

Moni ulkomaalainen on minulta kysynyt, että miksi te suomalaiset teette niin vähän lapsia, vaikka valtio maksaa kaiken. Siellä ison meren takana kuulemma kun alkaa pukkaamaan isoa laskua heti synnyttämisestä alkaen, päiväkodit maksaa omaisuuksia, jne. Selvästi olisi halua isoille perheille, mutta vaikka insinöörin palkat jenkeissä onkin suuret, niin sanovat että rahat loppuu nopeasti perhettä perustettaessa. Minulla on yksi Suomeen muuttanut amerikkalainen kaveri, hänellä on kokemusta lapsiperheen kuluista Suomessa ja USA:ssa ja on minulle kertonut, että esim. USA:ssa pitää olla aika kovatuloinen kaveri päästäkseen samaan mihin keskituloinen Suomessa.

Maalla on edelleen maalaisjärkeä ja useimmat nelikymppiset ja sitä vanhemmat tekevät itse, auttavat muita ja pyytävät apua mutta sitten kun aletaan katsoa sitä nuorempia ihmisiä niin näyttää kyllä aika kädettömältä jo täälläkin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Pari nuorta yrittäjää, jopa maanviljelijää ja loput on yhden työn ihmisiä, jotka käyttää vapaa-aikansa muiden tuottaman viihteen parissa. Arvokysymyksiä ja yksilöllisiä valintoja nämä ovat ja itse haluan kuulua siihen väestöön joka osaa tehdä muutakin kuin pyörittää Exceliä jos tulee ruokapula, sota tai pankkikriisi.

Tuo +40 ikäluokka ovat juuri niitä, ketkä kasvoivat rassaten itse mopojen kaasuttimia ja MS-DOS:a Intel 386:lla, eli asioita jotka eivät tapahtuneet vai ikonia painamalla, siinä oppi itse tekemään. Uudemmat mobiilipeli sukupolvet ovat addiktoituneet helppoon viihteeseen, eli appi käyntiin ja mediaa kuluttamaan.

 

[Mikkos]

Edelleen on olemassa vaihtoehto valmistua amiksesta täysi-ikäisyyden kynnyksellä, mennä raksalle, tehtaalle, sairaalaan tai ruveta yrittäjäksi ja ei muuta kuin oma koti ja muksut kehiin. Kyse on halusta ja siitä että kaikki haluavat olla korkeastikoulutettuja vaikka lahjat ei siihen riittäisikään ja sitten ihmetellään että korkeastikoulutettuja on entistä enemmän kortistossa kun ei se koulutus taannutkaan osaamista ja työpaikkaa. Hirveän harva maisteri myöskään haluaa mennä sen yliopistourakan jälkeen enää hanttihommiin, minkä kyllä ymmärrän ei siinä mitään. Silti omia standardeja pitäisi osata ja olla valmis laskemaan ennen tilanteen kriisiytymistä tai edes kroonistumista jos tilanne sitä vaatii.

Samaten 30v tai 50v sitten oli korkeamman ansion perässä käytävä kouluja sinne lähemmäs 30v ja työllistyminen saattoi olla epävarmempaa ja muutto tai reissaamista saattoi olla tiedossa. Ei silloinkaan valmistunut 20v insinöörejä tai maistereita joille maailma oli auki ja korkeapalkkaisia työpaikkoja täysi. Ihmisille riitti vähempi koska imago ei ollut joka paikassa ykköasia.

Ihminen voi suunnitella nykyajassa lyhyemmällä syklillä tulevaisuuttaan, mutta yhä edelleen toiset asuvat vuokralla ja kuluttavat kaiken kun toiset pistävät rahansa omistusasuntoon, metsään, yritykseen, osakkeisiin tai muuhun omaisuuteen tai sijoitukseen. Se riskinotto on nyt ja on aina ollut asenteesta kiinni, vain keskiarvo on nykyään korkeammalla elintasossa kuin ennen. Samalla lailla riittää upporikkaita, rapajuoppoja ja keskikastia.

Asenneilmapiiri on se, joka ei kannusta nuoria enää ahkeruuteen. Puhutaan herkästi liian työkeskeisestä elämästä ja henkisestä hyvinvoinnista, työelämästä oravanpyöränä josta pääsee sijoittamalla pois yms. Ennen kun sosiaaliturva oli laihempi se työnteko oli useammalle isompi pakko ja siitä tuli suurelle osalle ihmisistä elämäntapa. Se oli myös monelle sellainen eri elämänaloja kattava normi, että eläkkeellä ja kesälomallakin haluttiin tehdä jotain töitä ettei tylsistytty. Niissä pienissä pitäjissä ja ylipäätään menneissä vuosikymmenissä ei kaikilla ollut kyse yhdestä työpaikasta läpi elämän vaan ahkeruudesta elämäntapana: sama ihminen saattoi repiä elantoaan perunapellosta, viljapellosta, remonttihommista, palkkatyöstä, metsätöistä, kaivurihommista jne sekatyöläisenä, yrittäjänä ja vapaa-ajallaan tehdä vielä pimeänä tutuillensa laitureita ja kesämökkejä, noukkia puolukat, mustikat ja sienet. Kaikilla oli kaiketi jokin osa-alue jota ei hallinnut tai ehtinyt niin siitä tehtiin sitten vastapalveluksia ja vaihtokauppaa. Nämä moniosaajat ja ahkerat ihmiset vähenevät koko ajan. Ei syy ole pelkästään yhteiskunnan vaan ihmisten laiskistumisen ja asennemuutoksen.

Videoiden kattelu ja pelaaminen on kivempaa kuin luistelu, hiihto ja jalkapallon peluu. Noita liikuntaharrastuksia saa edelleen aika isoissakin kunnissa tehdä ihan kunnan osoittamilla kentillä vaikkei maksaisi minkään seuran jäsenmaksua. Ostarilla norkoilu on helpompaa kuin kodin aputyöt vanhemmille ja isovanhemmille. Netflix ja pleikkari on osalle sitten vielä aikuisenakin opittu elämäntapa joka menee työelämän edelle.

En jaa tätä näkemystä kanssasi. Talotehdas teki meille talon ulkopinnoiltaan valmiiksi ja valoi lattian betonille ja laittoi lämmöt päälle. Siitä eteenpäin tehtiin pinnat, kiintokalusteet ja maalaukset itse. Sähkäri ja putkari hoiti loput. Autotalli tuli tarviketoimituksena pihaan kattotuoleja myöten ja siitä rakennettiin puurungosta peltikattoon itse kaikki paitsi sähkö- ja putkityöt.

Itse olen rempannut meidän taloudessa pian 10 vuoden ajan kahden auton jarrut, iskarit ja jouset, tehnyt öljynvaihdot ja renkaanvaihdot, pyyhkijänsulkien yms pikkuosien vaihdot itse. Ei mulla ole edes insinöörinä ja nörttinä varaa maksaa joka hommasta sitä 50-60€/h tai muuhun ei rahaa jääkään. Ne on ollut opeteltava itse tosin, että helppoa ja hauskaa se ei ole ollut. Totta kai vien korjaajalle sitten kun remontti vie täysiä työpäiviä enemmän kuin 1-2 tai tekninen osaaminen ja laitteisto ei siihen riitä.

Maalla on edelleen maalaisjärkeä ja useimmat nelikymppiset ja sitä vanhemmat tekevät itse, auttavat muita ja pyytävät apua mutta sitten kun aletaan katsoa sitä nuorempia ihmisiä niin näyttää kyllä aika kädettömältä jo täälläkin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Pari nuorta yrittäjää, jopa maanviljelijää ja loput on yhden työn ihmisiä, jotka käyttää vapaa-aikansa muiden tuottaman viihteen parissa. Arvokysymyksiä ja yksilöllisiä valintoja nämä ovat ja itse haluan kuulua siihen väestöön joka osaa tehdä muutakin kuin pyörittää Exceliä jos tulee ruokapula, sota tai pankkikriisi.

Edelleen on olemassa vaihtoehto valmistua amiksesta täysi-ikäisyyden kynnyksellä, mennä raksalle, tehtaalle, sairaalaan tai ruveta yrittäjäksi ja ei muuta kuin oma koti ja muksut kehiin.

Ai sinne töihin vaan nykyään "mennään" Ihan vaan ilmoitusluontoinen asia että mä tuun nyt töihin ja haluun liksaa XX ja pitää olla vakkarityö.
Epäilen että ihan näin ruusuisesti tää homma ei nykypäivänä oikein toimi. Jos satut jotain töitä jostain saamaan, niin joko liksa on niin pieni että sillä ei paljon perhettä perusteta tai sitten saat jotain 3-6kk pätkiä jolloin ei myöskään perhettä perusteta.

Kyse on halusta ja siitä että kaikki haluavat olla korkeastikoulutettuja vaikka lahjat ei siihen riittäisikään ja sitten ihmetellään että korkeastikoulutettuja on entistä enemmän kortistossa kun ei se koulutus taannutkaan osaamista ja työpaikkaa.

No ei kyllä ole. Suomessa vähenee ns. duunari hommat kokoajan ja niidenkin palkkoja poljetaan kokoajan alemmas ja työsuhteita lyhyemmäksi. Eikä asiaa auta suomen korkeat elämis- ja asumiskustannukset. Korkeakoulutuksella sulla on paremmat mahdollisuudet saada edes säällinen työ säällisellä liksalla. Mikään koulutus tai ammatinvalinta ei takaa nykysuomessa työpaikkaa, ainakaan varmaa ja vakituista.

hminen voi suunnitella nykyajassa lyhyemmällä syklillä tulevaisuuttaan, mutta yhä edelleen toiset asuvat vuokralla ja kuluttavat kaiken kun toiset pistävät rahansa omistusasuntoon, metsään, yritykseen, osakkeisiin tai muuhun omaisuuteen tai sijoitukseen. Se riskinotto on nyt ja on aina ollut asenteesta kiinni, vain keskiarvo on nykyään korkeammalla elintasossa kuin ennen. Samalla lailla riittää upporikkaita, rapajuoppoja ja keskikastia.

Niin mistähän se vuokralla asuminen johtuu? No voisko olla siitä että ei ole rahaa sitä asuntoa ostaa, saatika sijoittaa metsään ja osakkeisiin.
Sulla on omituisen ristiriitaisia käsityksiä kun toisaalla puhut että ihmisten pitäis mennä ilman koulutusta hanttihommiin pienellä palkalla ja pätkätöillä ja sitten pitäis perustaa perhe ja rakentaa talo ja vielä sijoittaa metsään ja osakkeisiin. Eikö tässä ole aika suurta ristiriitaa vai ymmärränkö mä jotain väärin?

Asenneilmapiiri on se, joka ei kannusta nuoria enää ahkeruuteen. Puhutaan herkästi liian työkeskeisestä elämästä ja henkisestä hyvinvoinnista, työelämästä oravanpyöränä josta pääsee sijoittamalla pois yms.

Jos edelleen puhutaan duunaripohjaisista ns. hanttihommista, niin ei niissä ahkeruudesta palkita muuten kuin lisäämällä hommaa. Lisää liksaa ei pysty missään nimessä maksamaan. Eli ei se ahkeruus vaan aina kannata vaan on joskus silkkaa tyhmyyttä.

Ennen kun sosiaaliturva oli laihempi se työnteko oli useammalle isompi pakko ja siitä tuli suurelle osalle ihmisistä elämäntapa

Ei se ole ihmisen vika että järjestelmä on mätä.

Se oli myös monelle sellainen eri elämänaloja kattava normi, että eläkkeellä ja kesälomallakin haluttiin tehdä jotain töitä ettei tylsistytty. Niissä pienissä pitäjissä ja ylipäätään menneissä vuosikymmenissä ei kaikilla ollut kyse yhdestä työpaikasta läpi elämän vaan ahkeruudesta elämäntapana: sama ihminen saattoi repiä elantoaan perunapellosta, viljapellosta, remonttihommista, palkkatyöstä, metsätöistä, kaivurihommista jne sekatyöläisenä, yrittäjänä ja vapaa-ajallaan tehdä vielä pimeänä tutuillensa laitureita ja kesämökkejä, noukkia puolukat, mustikat ja sienet. Kaikilla oli kaiketi jokin osa-alue jota ei hallinnut tai ehtinyt niin siitä tehtiin sitten vastapalveluksia ja vaihtokauppaa. Nämä moniosaajat ja ahkerat ihmiset vähenevät koko ajan.

Tuskinpa nämä ihmiset esim maata viljeli silkasta vilejemisen ilosta vaan siksi että sieltä sai elannon ja ruokaa. Nykyään saat halvemmalla kaupasta ne perunat kuin omasta maasta niin järjetöntähän se on kasvattaa jotain ja äheltää ilman että siitä on mitään taloudellista hyötyä, päinvastoin jäät nopeasti tappiolle kaupasta ostettuun verrattuna.
Edelleen, kehitys kehittyy eikä niihin vanhoihin aikoihin voi verrata nykyaikaa.
Ja mitä noihin kaivurihommiin ja sekalaistöihin tulee, niin ennen ensinnäkään tässäkään ei ollut mitään säännöstelyjä tai normeja saatikka mitään veroja makseltu vaan pimeänä tehtiin. Yritäppä lähteä tekemään kaivurihommia verokortilla ilman koulutusta sun muuta lippulappua niin ei sekään ihan noin vaan nykyään onnistu.
Ja kyllä käsittääkseni vieläkin ihan talkoohommia ihmiset tekee ja kerää marjoja siinä missä ennenkin. Monesti se vaan on halvempaa ostaa ne kaupasta kun mönkiä itse metsässä.

Videoiden kattelu ja pelaaminen on kivempaa kuin luistelu, hiihto ja jalkapallon peluu. Noita liikuntaharrastuksia saa edelleen aika isoissakin kunnissa tehdä ihan kunnan osoittamilla kentillä vaikkei maksaisi minkään seuran jäsenmaksua. Ostarilla norkoilu on helpompaa kuin kodin aputyöt vanhemmille ja isovanhemmille. Netflix ja pleikkari on osalle sitten vielä aikuisenakin opittu elämäntapa joka menee työelämän edelle.

Aika suoraks taas vedellään mutkia. Aina sitä on osa ihmisistä liikkunut ja osa ei. Ihan yhtälailla sitä oli ns. "uuninpankkopoikia" ennekin ketkä ei eväänsä lotkauttaneet millekkään vaan makasivat töllön edessä päivät pitkät. Eli ei mitään uutta maan päällä.

En jaa tätä näkemystä kanssasi. Talotehdas teki meille talon ulkopinnoiltaan valmiiksi ja valoi lattian betonille ja laittoi lämmöt päälle. Siitä eteenpäin tehtiin pinnat, kiintokalusteet ja maalaukset itse. Sähkäri ja putkari hoiti loput. Autotalli tuli tarviketoimituksena pihaan kattotuoleja myöten ja siitä rakennettiin puurungosta peltikattoon itse kaikki paitsi sähkö- ja putkityöt.

Niin, eli puhut siis talon rakennuttamisesta, etkä rakentamisesta
Ennen tehtiin talot niin että pihalle tuotiin kasa pitkää lautaa ja siitä sitten hatriapankilla pätkittiin ja kasattiin runko ja metsästä haettiin peruskivet ja naapurin Olavi muuras takan ja sähköt vedettiin sinneppäin eikä ketään kiinnostanut mitä puuhasit. Tätä aikaa lähinnä tarkoitin.
Toki tässä vaiheessa voi kysyä että olitko jotenkin laiska ja saamaton että piti oikein rakennuttaa talo etkä tehnyt sitä itse alusta loppuun niinkuin aiemmin tehtiin? Nykyään kaikki pitää saada niin valmiina että ei ees taloaan saa itse rakennettua..

Itse olen rempannut meidän taloudessa pian 10 vuoden ajan kahden auton jarrut, iskarit ja jouset, tehnyt öljynvaihdot ja renkaanvaihdot, pyyhkijänsulkien yms pikkuosien vaihdot itse.

Nuo vaatii työkaluja sekä paikan missä tehdä. Halvemmaksi tulee monesti teettää ammattilaisella kuin alkaa itse säätämään. Ei tommosta iskareiden ja jousien vaihtoa missään kadunvarressa tehdä missä auto parkissa.

Mennyt aika on mennyttä aikaa eikä valitettavasti palaa. On vähän turha yrittää verrata mennyttä aikaa nykyiseen kun niin moni asia on muuttunut.
On vaan asioita mitkä ei nykyaikana kannata eikä kannata tai voi tehdä itse.

 

[Sikatiiker]

Moni ulkomaalainen on minulta kysynyt, että miksi te suomalaiset teette niin vähän lapsia, vaikka valtio maksaa kaiken. Siellä ison meren takana kuulemma kun alkaa pukkaamaan isoa laskua heti synnyttämisestä alkaen, päiväkodit maksaa omaisuuksia, jne. Selvästi olisi halua isoille perheille, mutta vaikka insinöörin palkat jenkeissä onkin suuret, niin sanovat että rahat loppuu nopeasti perhettä perustettaessa. Minulla on yksi Suomeen muuttanut amerikkalainen kaveri, hänellä on kokemusta lapsiperheen kuluista Suomessa ja USA:ssa ja on minulle kertonut, että esim. USA:ssa pitää olla aika kovatuloinen kaveri päästäkseen samaan mihin keskituloinen Suomessa.

Lueskelin toimittajan juttua Yhdysvalloista, missä käsiteltiin elämisen kulurakennetta Suomessa ja Yhdysvalloissa. Synnytys voi maksaa ilmeisesti kymppitonnin kun kaikki menee hyvin ja enemmän jos ei mene. Terveysvakuutus on kaikki kaikessa, muuten ei monellakaan ole varaa sairaalahoitoon. Toisaalta on hyvin tarkkaa mihin sairaalaan menee että vakuutus kattaa ja jo "väärä" ambulanssifirmakin saattaa tulla hyvin kalliiksi. Näihin kuluihin ei suomalaiset ole tottuneet ja yksi ambulanssikyytihän maksaa Suomen valtiolle oikeasti about 8000€. Päiväkotiinkin saattoi mennä vuodessa enemmän rahaa kuin meikäläisen nettovuositulo. Päiväkotien ja koulujen välillä oli myös järkyttäviä hintaeroja.

Kyllähän ne jenkkien palkat ja verotus aina kutkuttelee miettiä, mutta enpä haluaisi siellä joutua autokolariin, sairastua syöpään tai elättää kolmea lasta.

Tuo +40 ikäluokka ovat juuri niitä, ketkä kasvoivat rassaten itse mopojen kaasuttimia ja MS-DOS:a Intel 386:lla, eli asioita jotka eivät tapahtuneet vai ikonia painamalla, siinä oppi itse tekemään. Uudemmat mobiilipeli sukupolvet ovat addiktoituneet helppoon viihteeseen, eli appi käyntiin ja mediaa kuluttamaan.

Näin on ja oppivat samalla että lastentekoon ei ole koskaan "oikeaa" hetkeä, olosuhteet eivät ikinä ole optimaaliset ja täydelliset vaan elämä muuttuu kaiken aikaa.

Ai sinne töihin vaan nykyään "mennään" Ihan vaan ilmoitusluontoinen asia että mä tuun nyt töihin ja haluun liksaa XX ja pitää olla vakkarityö.
Epäilen että ihan näin ruusuisesti tää homma ei nykypäivänä oikein toimi. Jos satut jotain töitä jostain saamaan, niin joko liksa on niin pieni että sillä ei paljon perhettä perusteta tai sitten saat jotain 3-6kk pätkiä jolloin ei myöskään perhettä perusteta.

No enpä väittänyt noin. Parin kuplan puhkeaminen voi olla jonkin aikaa alakohtaisesti ikävää, mutta se ei ole mitään uutta. Eipä yllätä että tämäkin asia on nykyään huonosti ja mariseminen ainoa asia mitä tälle voi tehdä, ihme juttu miten ne ihmiset ennen pärjäsivät. Ai niin, ottivat varmaan muitakin töitä vastaan ja aina on myös väliinputoajia, ennen ja nyt. Valtaosa suomalaisista käy nytkin kuitenkin vakitöissä ja valtaosa niistä nuorista myös tulee työllistymään.

No ei kyllä ole. Suomessa vähenee ns. duunari hommat kokoajan ja niidenkin palkkoja poljetaan kokoajan alemmas ja työsuhteita lyhyemmäksi. Eikä asiaa auta suomen korkeat elämis- ja asumiskustannukset. Korkeakoulutuksella sulla on paremmat mahdollisuudet saada edes säällinen työ säällisellä liksalla. Mikään koulutus tai ammatinvalinta ei takaa nykysuomessa työpaikkaa, ainakaan varmaa ja vakituista.

Ei se ole sitä taannut 60- tai 70-luvullakaan. Pätkätyöt olivat menneillä vuosikymmenilläkin ihan oleellinen osa kansan elämää ja aiemmin mainitsemani sekatyöt, yrittäminen jne. Vahvistat pointtiani siitä että entisaikaan ihmiset tekivät asialle jotain ja nyt maristaan.

Niin mistähän se vuokralla asuminen johtuu? No voisko olla siitä että ei ole rahaa sitä asuntoa ostaa, saatika sijoittaa metsään ja osakkeisiin.
Sulla on omituisen ristiriitaisia käsityksiä kun toisaalla puhut että ihmisten pitäis mennä ilman koulutusta hanttihommiin pienellä palkalla ja pätkätöillä ja sitten pitäis perustaa perhe ja rakentaa talo ja vielä sijoittaa metsään ja osakkeisiin. Eikö tässä ole aika suurta ristiriitaa vai ymmärränkö mä jotain väärin?

Niin, sanoin vain että edelleen se on yhtä mahdollista kuin ennenkin. Hanttihommien lisäksi pienellä palkalla tehtiin ennen muutakin eikä istuttu peukalo perseessä katselemassa töllöä tai haettu työkyvyttömyyseläkettä kun ei yhteiskunta elätä. Jos ei ne hanttihommat pienellä palkalla maistu niin asenne on yleensä silloin sellainen että vuokralla asuminen ja varattomuus seuraavat perässä.

Jos edelleen puhutaan duunaripohjaisista ns. hanttihommista, niin ei niissä ahkeruudesta palkita muuten kuin lisäämällä hommaa. Lisää liksaa ei pysty missään nimessä maksamaan. Eli ei se ahkeruus vaan aina kannata vaan on joskus silkkaa tyhmyyttä.

Hanttihommissa palkitaan ylemmillä positioilla kun näyttää kyntensä. Sitten on vielä ne kaverit jotka hanttihommista hyppäävät jatkamaan omalla firmalla kun verkostot on jo valmiina tuleviin asiakkaisiin. Toki puhun nyt teknisten alojen kuvioista koska ne ovat itselle tuttuja ja niissä homma toimii. Sitten on esim. hoitoala jonne kouluttautuessa tietää mihin päätyy, mitä tekee loppuelämänsä ja mitä siitä tienaa. Näin on ollut aina ja se on aina ollut aika tietoinen valinta.

Tuskinpa nämä ihmiset esim maata viljeli silkasta vilejemisen ilosta vaan siksi että sieltä sai elannon ja ruokaa. Nykyään saat halvemmalla kaupasta ne perunat kuin omasta maasta niin järjetöntähän se on kasvattaa jotain ja äheltää ilman että siitä on mitään taloudellista hyötyä, päinvastoin jäät nopeasti tappiolle kaupasta ostettuun verrattuna.
Edelleen, kehitys kehittyy eikä niihin vanhoihin aikoihin voi verrata nykyaikaa.

Ei tietenkään viljelleet silkasta ilosta, eivätkä viljele nytkään. Nykyään tarvitaan isommat tilat ja homma on enemmän yritysmäistä kuin ennen, mutta se nyt oli yksi esimerkki sen ajan toimeliaisuudesta, eikä maatalouden alasajo sitä merkkaa ettei nykyajan ihmisten toimeliaisuutta voi verrata 80-luvun ihmisten toimeliaisuuteen. Edelleen on aika paljon ihmisiä jotka korjaustöillä, romukaupoilla yms sekalaisella itseään elättää mutta kuten sanoin ne ovat niitä päälle nelikymppisiä jotka näitä lisätuloja harrastelevat kun nuoremmat rutisee telkkarin ääressä että palkka ei riitä.

Ja mitä noihin kaivurihommiin ja sekalaistöihin tulee, niin ennen ensinnäkään tässäkään ei ollut mitään säännöstelyjä tai normeja saatikka mitään veroja makseltu vaan pimeänä tehtiin. Yritäppä lähteä tekemään kaivurihommia verokortilla ilman koulutusta sun muuta lippulappua niin ei sekään ihan noin vaan nykyään onnistu.
Ja kyllä käsittääkseni vieläkin ihan talkoohommia ihmiset tekee ja kerää marjoja siinä missä ennenkin. Monesti se vaan on halvempaa ostaa ne kaupasta kun mönkiä itse metsässä.

Kaivurihommat jos kiinnostaa niin perusta yritys, hae pankista laina ja osta kaivuri. Sinusta se on kiinni yksilönä. Toki opettelu on suositeltavaa ennen helvetin kalliin koneen hankintaa, muttei pakollista. Tämänkin asian ajattelet niin päin että jonkun pitää ensin kouluttaa sinut päteväksi kaivurikuskiksi ja sitten vielä jonkun pitää sinut palkata jolle kiikutat sen verokortin ja jos ei näin tapahdu niin järjestelmä on mätä ja vika yhteiskunnan. Kaikki tuntemani keski-ikäiset tai sen ylittäneet kaivurin omistajat ovat tehneet palkkatyökseen jotain muuta ja alkaneet yrittäjänä tehdä kaivuutöitä sillä kaivurin hallinta ei mitään rakettitiedettä ole. Itse asiassa tunnen montakin joilla on kaivuri, mutta ei maanrakennusalan yritystä koskaan ollutkaan vaan ovat sen hankkineet omien ja tuttavien ojien kaivuuta varten. Vanhoja romuja ne toki on ettei niillä sinne yrityskentälle lähdetäkään kilpailemaan. Osaan kaivaa kaivurilla kun olen opetellut muttei ole koulutusta, ei yritystä eikä omaa konetta. Tarvittaessa saan sellaisen vanhan romun pyytämällä pihaan hyvän tutun konevuokralla kunhan tilaan ja maksan kuljetuksen itse.

Halvempaa on ostaa kaupasta juu kuin noukkia ilmaiseksi mettästä No, en minä siitä ketään moiti jos ei juuri se marjojenpoiminta kiinnosta, mutta nämä oli edelleenkin yleisiä esimerkkejä siitä miten kokonaisvaltaista oli ihmisten toimeliaisuus ennen kun ei ollut somea ja videopelejä.

Aika suoraks taas vedellään mutkia. Aina sitä on osa ihmisistä liikkunut ja osa ei. Ihan yhtälailla sitä oli ns. "uuninpankkopoikia" ennekin ketkä ei eväänsä lotkauttaneet millekkään vaan makasivat töllön edessä päivät pitkät. Eli ei mitään uutta maan päällä.

Se on ihan totta. He eivät silloin sitten perustaneetkaan perheitä ja rakennelleet taloja. Tämä oli muuten sinun ilmaisusi että ennen oli työpaikka automaatio ja helppo perustaa perheet ja rakentaa kodit. Ei kyllä "uuninapankkopojille". Eli edelleen ne yritteliäät kaverit ennen ja nyt tekevät työt, rakentavat ja lisääntyvät nuorempana. Nyt vain näiden "uuninpankkopoikien" määrä on huomattavasti isompi kuin ennen aikaan.

Niin, eli puhut siis talon rakennuttamisesta, etkä rakentamisesta
Ennen tehtiin talot niin että pihalle tuotiin kasa pitkää lautaa ja siitä sitten hatriapankilla pätkittiin ja kasattiin runko ja metsästä haettiin peruskivet ja naapurin Olavi muuras takan ja sähköt vedettiin sinneppäin eikä ketään kiinnostanut mitä puuhasit. Tätä aikaa lähinnä tarkoitin.
Toki tässä vaiheessa voi kysyä että olitko jotenkin laiska ja saamaton että piti oikein rakennuttaa talo etkä tehnyt sitä itse alusta loppuun niinkuin aiemmin tehtiin? Nykyään kaikki pitää saada niin valmiina että ei ees taloaan saa itse rakennettua..

Tämä sun provoamisesi ei nyt oikein uppoa, on sen verran laiskaa baittia. Talotehtaita ei ollut 80-luvulla, siinä ehkä syy miksi silloin rakennettiin aina pitkästä. Lapsuudenkotini on rakennettu juuri noin kuin kuvailit, eikä se rakentaminen eroa siitä nykyaikana paljoakaan. Samaa porailua ja naulaamista se on. Se on yksilönvalinta tilaako vähän kalliimmalla puutavaran määrämittaan pätkittynä tarviktetoimituksena vai alkaako sahailemaan itse. Se on valintoja missä kohdin säästää ja missä ei. Niin se on ennenkin ollut ja pitkästä tavarastakin rakentaessa on voinut valita muuraako sen takan itse vai pyytääkö sitä naapurin Olavia.

Moni rakentaa pitkästä edelleen, moni omakin tuttu ja jopa muutama ihan nuori kaveri. Minä näin elämäntilanteeseeni töissäkäyvänä talopaketin järkevänä ratkaisuna suhteessa hinta-työn määrä. Kuten sanoin talli rakennettiin kokonaan itse ja jos ei olisi myynnissä tollaisia käteviä tarvikepaketteja niin sitten oltaisiin menty yks kesä sirkkelisahalla ja sahattu puut siihen ihan kuten veljenkin autotalliin muutama kesä aiemmin perheenjäsenten voimin. Ei se sen kummempaa ole, jotkut asiat voi optimoida omaan tilanteeseen sopiviksi sen mukaan mitä tuotetta ja palvelua on tarjolla. Esim. marjat voi ostaa myös kaupasta jos ei nauti ulkoilmasta

Nuo vaatii työkaluja sekä paikan missä tehdä. Halvemmaksi tulee monesti teettää ammattilaisella kuin alkaa itse säätämään. Ei tommosta iskareiden ja jousien vaihtoa missään kadunvarressa tehdä missä auto parkissa.

Mennyt aika on mennyttä aikaa eikä valitettavasti palaa. On vähän turha yrittää verrata mennyttä aikaa nykyiseen kun niin moni asia on muuttunut.
On vaan asioita mitkä ei nykyaikana kannata eikä kannata tai voi tehdä itse.

Totta, halvemmaksi tulee monesti teettää ammattilaisella. Useamman vuoden auton tarpeella tosin kääntyy toisinpäin kun aina maksaa perushuolloista osien lisäksi sen parisataa euroa sen sijaan että ostaa viidenkympin työkalut. Tänä vuonna autokorjaamolasku nousi about tonniin kummallakin autolla, joten hirvittää miettiä mitä olisi ollut jos teettäisin siellä kaikki pikkukorjauksetkin. Se on sentään vielä parin kilometrin päässä asuva reilu jätkä joka ottaa auton vaikka viikonlopun yli ihan omasta tahdostaan eli ei mikään ylikallis korjaamoketju joka laskuttaa valohoidosta ja arvailusta.

On totta, että mennyt aika on mennyttä. Halpa kertakäyttötavara on korvannut monessa asiassa tavaroiden korjaamisen ja kotiinkuljetus on monelle näppärämpi vaihtoehto kuin lähteä itse sukkuloimaan autolla, pyörällä tai julkisilla. Silti ennustelen, että asennemuutosta tarvitaan vielä siihen maailmankellon aikaan kun ihminen omalla työllään elätti itsensä ja asetti tulot ja menot tasapainoon keskenään.

 

[Mikkos]

No enpä väittänyt noin. Parin kuplan puhkeaminen voi olla jonkin aikaa alakohtaisesti ikävää, mutta se ei ole mitään uutta. Eipä yllätä että tämäkin asia on nykyään huonosti ja mariseminen ainoa asia mitä tälle voi tehdä, ihme juttu miten ne ihmiset ennen pärjäsivät. Ai niin, ottivat varmaan muitakin töitä vastaan ja aina on myös väliinputoajia, ennen ja nyt. Valtaosa suomalaisista käy nytkin kuitenkin vakitöissä ja valtaosa niistä nuorista myös tulee työllistymään.

Ei se ole sitä taannut 60- tai 70-luvullakaan. Pätkätyöt olivat menneillä vuosikymmenilläkin ihan oleellinen osa kansan elämää ja aiemmin mainitsemani sekatyöt, yrittäminen jne. Vahvistat pointtiani siitä että entisaikaan ihmiset tekivät asialle jotain ja nyt maristaan.

Niin, sanoin vain että edelleen se on yhtä mahdollista kuin ennenkin. Hanttihommien lisäksi pienellä palkalla tehtiin ennen muutakin eikä istuttu peukalo perseessä katselemassa töllöä tai haettu työkyvyttömyyseläkettä kun ei yhteiskunta elätä. Jos ei ne hanttihommat pienellä palkalla maistu niin asenne on yleensä silloin sellainen että vuokralla asuminen ja varattomuus seuraavat perässä.

Hanttihommissa palkitaan ylemmillä positioilla kun näyttää kyntensä. Sitten on vielä ne kaverit jotka hanttihommista hyppäävät jatkamaan omalla firmalla kun verkostot on jo valmiina tuleviin asiakkaisiin. Toki puhun nyt teknisten alojen kuvioista koska ne ovat itselle tuttuja ja niissä homma toimii. Sitten on esim. hoitoala jonne kouluttautuessa tietää mihin päätyy, mitä tekee loppuelämänsä ja mitä siitä tienaa. Näin on ollut aina ja se on aina ollut aika tietoinen valinta.

Ei tietenkään viljelleet silkasta ilosta, eivätkä viljele nytkään. Nykyään tarvitaan isommat tilat ja homma on enemmän yritysmäistä kuin ennen, mutta se nyt oli yksi esimerkki sen ajan toimeliaisuudesta, eikä maatalouden alasajo sitä merkkaa ettei nykyajan ihmisten toimeliaisuutta voi verrata 80-luvun ihmisten toimeliaisuuteen. Edelleen on aika paljon ihmisiä jotka korjaustöillä, romukaupoilla yms sekalaisella itseään elättää mutta kuten sanoin ne ovat niitä päälle nelikymppisiä jotka näitä lisätuloja harrastelevat kun nuoremmat rutisee telkkarin ääressä että palkka ei riitä.

Kaivurihommat jos kiinnostaa niin perusta yritys, hae pankista laina ja osta kaivuri. Sinusta se on kiinni yksilönä. Toki opettelu on suositeltavaa ennen helvetin kalliin koneen hankintaa, muttei pakollista. Tämänkin asian ajattelet niin päin että jonkun pitää ensin kouluttaa sinut päteväksi kaivurikuskiksi ja sitten vielä jonkun pitää sinut palkata jolle kiikutat sen verokortin ja jos ei näin tapahdu niin järjestelmä on mätä ja vika yhteiskunnan. Kaikki tuntemani keski-ikäiset tai sen ylittäneet kaivurin omistajat ovat tehneet palkkatyökseen jotain muuta ja alkaneet yrittäjänä tehdä kaivuutöitä sillä kaivurin hallinta ei mitään rakettitiedettä ole. Itse asiassa tunnen montakin joilla on kaivuri, mutta ei maanrakennusalan yritystä koskaan ollutkaan vaan ovat sen hankkineet omien ja tuttavien ojien kaivuuta varten. Vanhoja romuja ne toki on ettei niillä sinne yrityskentälle lähdetäkään kilpailemaan. Osaan kaivaa kaivurilla kun olen opetellut muttei ole koulutusta, ei yritystä eikä omaa konetta. Tarvittaessa saan sellaisen vanhan romun pyytämällä pihaan hyvän tutun konevuokralla kunhan tilaan ja maksan kuljetuksen itse.

Halvempaa on ostaa kaupasta juu kuin noukkia ilmaiseksi mettästä No, en minä siitä ketään moiti jos ei juuri se marjojenpoiminta kiinnosta, mutta nämä oli edelleenkin yleisiä esimerkkejä siitä miten kokonaisvaltaista oli ihmisten toimeliaisuus ennen kun ei ollut somea ja videopelejä.

Se on ihan totta. He eivät silloin sitten perustaneetkaan perheitä ja rakennelleet taloja. Tämä oli muuten sinun ilmaisusi että ennen oli työpaikka automaatio ja helppo perustaa perheet ja rakentaa kodit. Ei kyllä "uuninapankkopojille". Eli edelleen ne yritteliäät kaverit ennen ja nyt tekevät työt, rakentavat ja lisääntyvät nuorempana. Nyt vain näiden "uuninpankkopoikien" määrä on huomattavasti isompi kuin ennen aikaan.

Tämä sun provoamisesi ei nyt oikein uppoa, on sen verran laiskaa baittia. Talotehtaita ei ollut 80-luvulla, siinä ehkä syy miksi silloin rakennettiin aina pitkästä. Lapsuudenkotini on rakennettu juuri noin kuin kuvailit, eikä se rakentaminen eroa siitä nykyaikana paljoakaan. Samaa porailua ja naulaamista se on. Se on yksilönvalinta tilaako vähän kalliimmalla puutavaran määrämittaan pätkittynä tarviktetoimituksena vai alkaako sahailemaan itse. Se on valintoja missä kohdin säästää ja missä ei. Niin se on ennenkin ollut ja pitkästä tavarastakin rakentaessa on voinut valita muuraako sen takan itse vai pyytääkö sitä naapurin Olavia.

Moni rakentaa pitkästä edelleen, moni omakin tuttu ja jopa muutama ihan nuori kaveri. Minä näin elämäntilanteeseeni töissäkäyvänä talopaketin järkevänä ratkaisuna suhteessa hinta-työn määrä. Kuten sanoin talli rakennettiin kokonaan itse ja jos ei olisi myynnissä tollaisia käteviä tarvikepaketteja niin sitten oltaisiin menty yks kesä sirkkelisahalla ja sahattu puut siihen ihan kuten veljenkin autotalliin muutama kesä aiemmin perheenjäsenten voimin. Ei se sen kummempaa ole, jotkut asiat voi optimoida omaan tilanteeseen sopiviksi sen mukaan mitä tuotetta ja palvelua on tarjolla. Esim. marjat voi ostaa myös kaupasta jos ei nauti ulkoilmasta

Totta, halvemmaksi tulee monesti teettää ammattilaisella. Useamman vuoden auton tarpeella tosin kääntyy toisinpäin kun aina maksaa perushuolloista osien lisäksi sen parisataa euroa sen sijaan että ostaa viidenkympin työkalut. Tänä vuonna autokorjaamolasku nousi about tonniin kummallakin autolla, joten hirvittää miettiä mitä olisi ollut jos teettäisin siellä kaikki pikkukorjauksetkin. Se on sentään vielä parin kilometrin päässä asuva reilu jätkä joka ottaa auton vaikka viikonlopun yli ihan omasta tahdostaan eli ei mikään ylikallis korjaamoketju joka laskuttaa valohoidosta ja arvailusta.

On totta, että mennyt aika on mennyttä. Halpa kertakäyttötavara on korvannut monessa asiassa tavaroiden korjaamisen ja kotiinkuljetus on monelle näppärämpi vaihtoehto kuin lähteä itse sukkuloimaan autolla, pyörällä tai julkisilla. Silti ennustelen, että asennemuutosta tarvitaan vielä siihen maailmankellon aikaan kun ihminen omalla työllään elätti itsensä ja asetti tulot ja menot tasapainoon keskenään.

Nyt tässä välissä olis tietysti hyvä vähän tarkentaa milloin oli tämä "kultainen entisaika" jolloin kaikki oli paremmin ja ihmiset tekivät kaiken itse.
Itse olen elänyt lapsuuden 80-90-lukujen taitteessa joten omat mielipiteeni heijastan niihin aikoihin.

Kyllä mäkin silloin nuorena ja ysärin alussa olin suvun kanssa perunatöissä kun oli mummola peltoa johon koko suku tuli aina istutus ja kylvötalkoisiin ja sitten sai hakea talvisin perunaa niin paljon kuin halusi.
Mutta niin vain tämäkin loppui koska ei ollut taloudellisesti järkevää viljellä senkään kokoista plänttiä mistä kymmenkunta perhettä sai perunansa. Kaikki maksoi lannotteita myöten ja vaikka talkoolla tehtiin niin ei vaan ollut enää kannattavaa. Ja tämä on juuri sitä taiteaikaa kun alkoi tulemaan muutakin syötävää kauppoihin kuin perunaa joten sen käyttökin monilla väheni, joskin ysärin lamassa sitä menikin sitten ähkyyn saakka, mutta silti ei kannattanut viljellä itse.
Kasarilla ja vielä sinne ysärin puoliväliin saakka oli monella pikkupaikkakunnalla ne pari isoa tehdasta joishin töihin meneminen oli selviö monile, sinne kirjaimellisesti vain marssittiin sisään ja aloitettiin työt. Se piti pikkukuntia elossa ja monesti kylillä oli muutama pikkukauppa josta rajoitetusta valikoimasta hommattiin elintarvikkeet. Jopa kauppa-auto kiersi pitkin maalaiskyliä. Tämä selittää osaltaan sen, että maata viljetiin ja sieltä saatiin osa elannosta. Mutta sitten ysärin laman jälkeen alkoikin tulla isoja automarketteja ja kauppakeskuksia vähän syrjemmällekkin ja ne tappoi osaltaan pikkuisia kyläkauppoja. Samaan aikaan tehtaita alettiin sulkea ja sen myötä väki alkoi valimaan yhä enemmän kaupunkeihin työn perässä.
Ne ketkä eivät muuttaneet, yleensä omistivat jonkinlaisen talon, todennäköisesti velattoman jossa pystyi elämään hyvin pienillä kustannuksilla ja pellosta sai ruokaa. Raha ei näytellyt niin suurta osaa koska tultiin toimeen osittain omillaan ja elämä jatkui landella.

No entäs tänä päivänä? Jos asut landella niin on tullut sen seitsemää lakipykälää ja säännöstä ja direktiiviä että eläminen maallakaan ei ole ole enää niin helppoa ja halpaa kuin ennen. On paskakaivosäännöstelyä ja pakollista jätehuoltoa siinä missä ysärillä jätteet poltettiin tai heitettiin takapihan tunkiolle ja kodinkoneet ja autonraadot roudattiin mettään.

Niin, sanoin vain että edelleen se on yhtä mahdollista kuin ennenkin. Hanttihommien lisäksi pienellä palkalla tehtiin ennen muutakin eikä istuttu peukalo perseessä katselemassa töllöä tai haettu työkyvyttömyyseläkettä kun ei yhteiskunta elätä. Jos ei ne hanttihommat pienellä palkalla maistu niin asenne on yleensä silloin sellainen että vuokralla asuminen ja varattomuus seuraavat perässä

Mutta ne elinkustannukset. Silloin eläminen oli halvempaa ja iso osa asui vielä maalla missä asuminen vielä halvempaa, joten kaikki, pienempikin, tulo oli kotiinpäin. Nykyään asumiskustannukset on niin korkeat että hanttihommien painaminen ei vaan yksinkertaisesti kannata koska monesti niistä tulee rahan sijaan persnettoa.

Hanttihommissa palkitaan ylemmillä positioilla kun näyttää kyntensä

Jossain palkitaan jossain ei. Monella alalla on niin paljon kysyntää että jos palkka maita niin oven takana on lisää tulijoita. Ja monesti näistä tavan duunarihommista ei juurikaan ylennytä.

Halvempaa on ostaa kaupasta juu kuin noukkia ilmaiseksi mettästä No, en minä siitä ketään moiti jos ei juuri se marjojenpoiminta kiinnosta, mutta nämä oli edelleenkin yleisiä esimerkkejä siitä miten kokonaisvaltaista oli ihmisten toimeliaisuus ennen kun ei ollut somea ja videopelejä.

Lainaan sinua itseäsi tähän kohtaan:

Se on valintoja missä kohdin säästää ja missä ei.

Kaikkihan lähtee aina siitä paljonko arvostaa vapaa-aikaansa ja miten itsenä hinnoittelee.

Tämä sun provoamisesi ei nyt oikein uppoa, on sen verran laiskaa baittia. Talotehtaita ei ollut 80-luvulla, siinä ehkä syy miksi silloin rakennettiin aina pitkästä. Lapsuudenkotini on rakennettu juuri noin kuin kuvailit, eikä se rakentaminen eroa siitä nykyaikana paljoakaan. Samaa porailua ja naulaamista se on. Se on yksilönvalinta tilaako vähän kalliimmalla puutavaran määrämittaan pätkittynä tarviktetoimituksena vai alkaako sahailemaan itse. Se on valintoja missä kohdin säästää ja missä ei. Niin se on ennenkin ollut ja pitkästä tavarastakin rakentaessa on voinut valita muuraako sen takan itse vai pyytääkö sitä naapurin Olavia.

Moni rakentaa pitkästä edelleen, moni omakin tuttu ja jopa muutama ihan nuori kaveri. Minä näin elämäntilanteeseeni töissäkäyvänä talopaketin järkevänä ratkaisuna suhteessa hinta-työn määrä. Kuten sanoin talli rakennettiin kokonaan itse ja jos ei olisi myynnissä tollaisia käteviä tarvikepaketteja niin sitten oltaisiin menty yks kesä sirkkelisahalla ja sahattu puut siihen ihan kuten veljenkin autotalliin muutama kesä aiemmin perheenjäsenten voimin. Ei se sen kummempaa ole, jotkut asiat voi optimoida omaan tilanteeseen sopiviksi sen mukaan mitä tuotetta ja palvelua on tarjolla. Esim. marjat voi ostaa myös kaupasta jos ei nauti ulkoilmasta

Ei tää nyt mikään varsinainen provo ollut, vaan vähän sarkastisesti sanoin että edellisen sukupolven mukaan sinä olet laiska ja saamaton kun et edes taloa itse pitkästä tehnyt vaikka kaikki ennen teki. Tää on ihan sama juttu kun auton korjaamisen, maanviljelyn ja marjojen keräämisen kanssa: kaikkea ei kannata tehdä itse ja jokainen valitsee missä säätöjä kannattaa tehdä ja missä ei. Esim tässä talotapauksessa olisit säästänyt kymmeniä, ellet satoja tuhansia tekemällä kaiken talossa itse. Sen sijaan haluat säästää 50-60e auton huollossa tai pari kolme euroa samoilemalla päivän metsässä itikoiden syötävänä että saa sen pari litraa puolukkaa.
Huomaatko mitä ajan tässä takaa?

Totta, halvemmaksi tulee monesti teettää ammattilaisella. Useamman vuoden auton tarpeella tosin kääntyy toisinpäin kun aina maksaa perushuolloista osien lisäksi sen parisataa euroa sen sijaan että ostaa viidenkympin työkalut.

Edelleen nuo huollot ja työkalut tarvitsee tilat missä säilyttää ja ropata sitä koslaa.

 

[Sikatiiker]

Nyt tässä välissä olis tietysti hyvä vähän tarkentaa milloin oli tämä "kultainen entisaika" jolloin kaikki oli paremmin ja ihmiset tekivät kaiken itse.
Itse olen elänyt lapsuuden 80-90-lukujen taitteessa joten omat mielipiteeni heijastan niihin aikoihin.

Joo, olen lapsuuteni elänyt ysärillä ja oikeastaan ton metästelyn ynnä muun tuhnailun kautta tullut tämä vanhempi väki tutuksi ja arvostan sitä todella korkealle sillä heiltä on tullut otettua oppia ja kuultua viisauksia. Ei se nykyajassa mikään autuus ole osata vähän kaikkea, mutta asennekysymys ja elämäntapa, itteä korpeaa kunnolla sellainen toimistotyöajatus jossa lampunvaihdostakin pitää maksaa jollekulle muulle kun ei itte osaa.

Kyllä mäkin silloin nuorena ja ysärin alussa olin suvun kanssa perunatöissä kun oli mummola peltoa johon koko suku tuli aina istutus ja kylvötalkoisiin ja sitten sai hakea talvisin perunaa niin paljon kuin halusi.
Mutta niin vain tämäkin loppui koska ei ollut taloudellisesti järkevää viljellä senkään kokoista plänttiä mistä kymmenkunta perhettä sai perunansa. Kaikki maksoi lannotteita myöten ja vaikka talkoolla tehtiin niin ei vaan ollut enää kannattavaa. Ja tämä on juuri sitä taiteaikaa kun alkoi tulemaan muutakin syötävää kauppoihin kuin perunaa joten sen käyttökin monilla väheni, joskin ysärin lamassa sitä menikin sitten ähkyyn saakka, mutta silti ei kannattanut viljellä itse.

Samoin meillä pistettiin välillä perunalle, välillä viljalle ja olet oikeassa ettei enää kannata pienviljely.

Ladoin vaan hirveän määrän eri juttuja esimerkiksi siitä laajasta kirjosta mitä omat vanhemmat, niiden sisarukset ja tuttavat on kotikylällä tehneet elääkseen koska siinä ajassa ihailen ihmisten toimeliaisuutta ja yritteliäisyyttä. Moni niistä ihmisistä oli kuin sekatyöyrittäjiä, tekivät tutuille ja puolitutuille palveluksia, vastapalveluksia, kävivät kauppaa ja virittelivät yhteisiä bisneksiä.

Vielä 25 vuotta sitten en tiennyt käsitettä klapikauppias koska en ollut tajunnutkaan että joku ostais polttopuuta, korkeintaan runkoja ja pilkkoo sitten niistä itse. No olin silloin toki vasta 10v ja sain tietää vasta parikymmentä vuotta myöhemmin että Helsingissäkin riittää useamman yrityksen bisneksen verran kotitalouksia jotka polttaa puuta osa lämmityksen ja osa tunnelman vuoksi.

No entäs tänä päivänä? Jos asut landella niin on tullut sen seitsemää lakipykälää ja säännöstä ja direktiiviä että eläminen maallakaan ei ole ole enää niin helppoa ja halpaa kuin ennen. On paskakaivosäännöstelyä ja pakollista jätehuoltoa siinä missä ysärillä jätteet poltettiin tai heitettiin takapihan tunkiolle ja kodinkoneet ja autonraadot roudattiin mettään.

Asutaan pikkukylällä mistä ajaa vartin keskustaan ja puoli tuntia isompaan kaupunkiin. Maksaahan tämä omakotiharrastus, mutta koen maksavani vapaudesta ja siitä etten kasva sohvaan kiinni. Monta vuotta pk-seudulla pikkulapsiarkea kerrostalossa ja paritalossa elettyäni tajusin vasta omakotitalon valmistumisen jälkeen miten ahdisti asua siellä ja laiskistua kun vapaa-ajalla ei ollut mitään muuta tekemistä kuin liikuntaharrastukset.

Mutta ne elinkustannukset. Silloin eläminen oli halvempaa ja iso osa asui vielä maalla missä asuminen vielä halvempaa, joten kaikki, pienempikin, tulo oli kotiinpäin. Nykyään asumiskustannukset on niin korkeat että hanttihommien painaminen ei vaan yksinkertaisesti kannata koska monesti niistä tulee rahan sijaan persnettoa.

Valitsisin työttömyyden ja hanttihommien väliltä hanttihommat ja jos ei tulot siitä riittäisi tekisin jotain muuta lisäksi esim. yrittäjänä. Tietysti se yrittäminen olisi varmaan siinä vaiheessa kokopäiväistä jos en kannattavia palkkatöitä saisi. En pystyisi arvostamaan itteäni yhtään jos olisin toimettomana ja se se alkaa masentamaankin äkkiä. Kesälomatkin olisi minusta liian pitkiä jos pitäisi vaan lomailla. Nyt olen siitä onnellisessa asemassa että palkkatyöllä tulen toimeen ja asema on suht vakaa ja saan sen lisäksi harrastella ja puuhastella mitä tekee mieli.

Tässä ketjussa kun puhuttiin ettei nuoret perusta perhettä eikä lisäänny "tarpeeksi ajoissa" eikä tarpeeksi paljon, niin sanon vielä siihen että omaa elämää varjosti merkityksettömyyden tunne vuosia ennen kuin sain lapsia ja koin taas elämän merkitykselliseksi. Kaikki ei halua ikinä lapsia eikä kaikille sovikaan.

Jossain palkitaan jossain ei. Monella alalla on niin paljon kysyntää että jos palkka maita niin oven takana on lisää tulijoita. Ja monesti näistä tavan duunarihommista ei juurikaan ylennytä.

Joo, kyllä toi monella alalla pitää paikkansa. Ton kaltaisia hommia olen nuorena pitänyt ponnahduslautana johonkin muuhun ja onhan siellä tullut tavattua niitä ihmisiä jotka eivät sieltä tule ikinä mihinkään etenemään. Joko ovat siihen tyytyväisiä tai sitten eivät pääse muualle, ikävä kyllä tosi katkeriakin persoonia siellä tulee nähtyä. Oon pyrkinyt joka työpaikassa suoriutumaan niin että mua voi esihenkilö suositella tulevalle työnantajalle kun haen töihin.

Kaikkihan lähtee aina siitä paljonko arvostaa vapaa-aikaansa ja miten itsenä hinnoittelee.

Näin se juuri on. Jos puhutaan siitä ahkeruudesta, niin ehkä sillä vähän mitataan tätä vapaa-aikansa arvostusta ja itsensä hinnoittelua. Toisille työnteko on yleensä mielekästä kaikissa muodoissaan, ei pelkästään palkkatyönä vaan myös hyötyliikuntana, omien juttujen korjailuna ja rakenteluna ja ulkoisessa työvoimassa säästämisenä. Toisille työ on vain työ.

Enkä sano että kaikkien kuuluu tuntea samoin kuin minun, ihmetyttää vaan kuinka matalalla joidenkin tuttavien rima on. Joku ei tekis ikinä päivääkään töitä jos tulisi toimeen ilman ja joku ei meinaa masentumatta jaksaa tehdä töitä lomasta lomaan. Mietin aika usein miten he saavat elämästä mielekästä jos töissäkäyminen on pakko ja täyttä tervanjuontia.

Ei tää nyt mikään varsinainen provo ollut, vaan vähän sarkastisesti sanoin että edellisen sukupolven mukaan sinä olet laiska ja saamaton kun et edes taloa itse pitkästä tehnyt vaikka kaikki ennen teki.

Se on ihan totta Samoin on kuulleet itse siitä miten raktoreilla saa kyntää pellot eikä tiedetä työnteosta mitään kun hevosia eivät enää tarvi. Itse ainakin muistan miten teini-ikäisenä sain kuulla jäkätystä laiskottelusta joka sisuunnutti pinnistelemään omalle tasolle työelämässä. En tule rikastumaan enkä sovellu johtohommiin, mutta ehkä yrittäjäksi rupean vielä omaksi kiusakseni ja saan sitten toteuttaa vielä enemmän itteäni.

Tää on ihan sama juttu kun auton korjaamisen, maanviljelyn ja marjojen keräämisen kanssa: kaikkea ei kannata tehdä itse ja jokainen valitsee missä säätöjä kannattaa tehdä ja missä ei. Esim tässä talotapauksessa olisit säästänyt kymmeniä, ellet satoja tuhansia tekemällä kaiken talossa itse. Sen sijaan haluat säästää 50-60e auton huollossa tai pari kolme euroa samoilemalla päivän metsässä itikoiden syötävänä että saa sen pari litraa puolukkaa.
Huomaatko mitä ajan tässä takaa?

Huomaan juu ja toki sen tiedostin rakennusvaiheessakin ja tein valintani. En minä siinä entisajassa sitä niin haikaile että kaikki oli tarpeen tehdä itse että tuli toimeen - onhan se mukavaa että elintaso mahdollistaa meille mukavuuksiakin. Nyt kun kattoo valtion taloutta ja kotitalouksien velkaantumista niin tuntuu että tämä elintason nosto on monin paikoin hyvin keinotekoista.

No oli ne nykyajan nuoret yhden asian ihmisiä tai moniosaajia niin joka tapauksessa jollainhan korkeampaan syntyvyyteen pitäisi pystyä kannustamaan ettei suomalaiset kuole sukupuuttoon. Kympin korotus kuussa lapsilisään ei auta ketään arjessa, mutta opintolainan valtiontakaus oli sellainen helpotus että itse lähdin jatko-opiskelemaan. Jokin yhtä hyvä kannustin pitäis kai keksiä myös alkaville yrittäjille, en nyt sitten tiedä onko mitenkään keskeistä se rakentavatko ne nuoret omakotitaloja vai eivät. Työllistäisivät muita jos useampi ottaisi riskin alkaa yrittäjäksi mutta kynnys taitaa olla liian korkea tällä hetkellä siihenkin.

Työllisyys on tietysti saatava myös nousemaan nuorilla, mutta jos vaikka yrittäjyyteenkin saataisiin kannustettua isompia määriä ihmisiä niin johan silläkin olisi jollain aikavälillä työllistävä vaikutus.

 

[Mikkos]

Joo, olen lapsuuteni elänyt ysärillä ja oikeastaan ton metästelyn ynnä muun tuhnailun kautta tullut tämä vanhempi väki tutuksi ja arvostan sitä todella korkealle sillä heiltä on tullut otettua oppia ja kuultua viisauksia. Ei se nykyajassa mikään autuus ole osata vähän kaikkea, mutta asennekysymys ja elämäntapa, itteä korpeaa kunnolla sellainen toimistotyöajatus jossa lampunvaihdostakin pitää maksaa jollekulle muulle kun ei itte osaa.

Samoin meillä pistettiin välillä perunalle, välillä viljalle ja olet oikeassa ettei enää kannata pienviljely.

Ladoin vaan hirveän määrän eri juttuja esimerkiksi siitä laajasta kirjosta mitä omat vanhemmat, niiden sisarukset ja tuttavat on kotikylällä tehneet elääkseen koska siinä ajassa ihailen ihmisten toimeliaisuutta ja yritteliäisyyttä. Moni niistä ihmisistä oli kuin sekatyöyrittäjiä, tekivät tutuille ja puolitutuille palveluksia, vastapalveluksia, kävivät kauppaa ja virittelivät yhteisiä bisneksiä.

Vielä 25 vuotta sitten en tiennyt käsitettä klapikauppias koska en ollut tajunnutkaan että joku ostais polttopuuta, korkeintaan runkoja ja pilkkoo sitten niistä itse. No olin silloin toki vasta 10v ja sain tietää vasta parikymmentä vuotta myöhemmin että Helsingissäkin riittää useamman yrityksen bisneksen verran kotitalouksia jotka polttaa puuta osa lämmityksen ja osa tunnelman vuoksi.

Asutaan pikkukylällä mistä ajaa vartin keskustaan ja puoli tuntia isompaan kaupunkiin. Maksaahan tämä omakotiharrastus, mutta koen maksavani vapaudesta ja siitä etten kasva sohvaan kiinni. Monta vuotta pk-seudulla pikkulapsiarkea kerrostalossa ja paritalossa elettyäni tajusin vasta omakotitalon valmistumisen jälkeen miten ahdisti asua siellä ja laiskistua kun vapaa-ajalla ei ollut mitään muuta tekemistä kuin liikuntaharrastukset.

Valitsisin työttömyyden ja hanttihommien väliltä hanttihommat ja jos ei tulot siitä riittäisi tekisin jotain muuta lisäksi esim. yrittäjänä. Tietysti se yrittäminen olisi varmaan siinä vaiheessa kokopäiväistä jos en kannattavia palkkatöitä saisi. En pystyisi arvostamaan itteäni yhtään jos olisin toimettomana ja se se alkaa masentamaankin äkkiä. Kesälomatkin olisi minusta liian pitkiä jos pitäisi vaan lomailla. Nyt olen siitä onnellisessa asemassa että palkkatyöllä tulen toimeen ja asema on suht vakaa ja saan sen lisäksi harrastella ja puuhastella mitä tekee mieli.

Tässä ketjussa kun puhuttiin ettei nuoret perusta perhettä eikä lisäänny "tarpeeksi ajoissa" eikä tarpeeksi paljon, niin sanon vielä siihen että omaa elämää varjosti merkityksettömyyden tunne vuosia ennen kuin sain lapsia ja koin taas elämän merkitykselliseksi. Kaikki ei halua ikinä lapsia eikä kaikille sovikaan.

Joo, kyllä toi monella alalla pitää paikkansa. Ton kaltaisia hommia olen nuorena pitänyt ponnahduslautana johonkin muuhun ja onhan siellä tullut tavattua niitä ihmisiä jotka eivät sieltä tule ikinä mihinkään etenemään. Joko ovat siihen tyytyväisiä tai sitten eivät pääse muualle, ikävä kyllä tosi katkeriakin persoonia siellä tulee nähtyä. Oon pyrkinyt joka työpaikassa suoriutumaan niin että mua voi esihenkilö suositella tulevalle työnantajalle kun haen töihin.

Näin se juuri on. Jos puhutaan siitä ahkeruudesta, niin ehkä sillä vähän mitataan tätä vapaa-aikansa arvostusta ja itsensä hinnoittelua. Toisille työnteko on yleensä mielekästä kaikissa muodoissaan, ei pelkästään palkkatyönä vaan myös hyötyliikuntana, omien juttujen korjailuna ja rakenteluna ja ulkoisessa työvoimassa säästämisenä. Toisille työ on vain työ.

Enkä sano että kaikkien kuuluu tuntea samoin kuin minun, ihmetyttää vaan kuinka matalalla joidenkin tuttavien rima on. Joku ei tekis ikinä päivääkään töitä jos tulisi toimeen ilman ja joku ei meinaa masentumatta jaksaa tehdä töitä lomasta lomaan. Mietin aika usein miten he saavat elämästä mielekästä jos töissäkäyminen on pakko ja täyttä tervanjuontia.

Se on ihan totta Samoin on kuulleet itse siitä miten raktoreilla saa kyntää pellot eikä tiedetä työnteosta mitään kun hevosia eivät enää tarvi. Itse ainakin muistan miten teini-ikäisenä sain kuulla jäkätystä laiskottelusta joka sisuunnutti pinnistelemään omalle tasolle työelämässä. En tule rikastumaan enkä sovellu johtohommiin, mutta ehkä yrittäjäksi rupean vielä omaksi kiusakseni ja saan sitten toteuttaa vielä enemmän itteäni.

Huomaan juu ja toki sen tiedostin rakennusvaiheessakin ja tein valintani. En minä siinä entisajassa sitä niin haikaile että kaikki oli tarpeen tehdä itse että tuli toimeen - onhan se mukavaa että elintaso mahdollistaa meille mukavuuksiakin. Nyt kun kattoo valtion taloutta ja kotitalouksien velkaantumista niin tuntuu että tämä elintason nosto on monin paikoin hyvin keinotekoista.

No oli ne nykyajan nuoret yhden asian ihmisiä tai moniosaajia niin joka tapauksessa jollainhan korkeampaan syntyvyyteen pitäisi pystyä kannustamaan ettei suomalaiset kuole sukupuuttoon. Kympin korotus kuussa lapsilisään ei auta ketään arjessa, mutta opintolainan valtiontakaus oli sellainen helpotus että itse lähdin jatko-opiskelemaan. Jokin yhtä hyvä kannustin pitäis kai keksiä myös alkaville yrittäjille, en nyt sitten tiedä onko mitenkään keskeistä se rakentavatko ne nuoret omakotitaloja vai eivät. Työllistäisivät muita jos useampi ottaisi riskin alkaa yrittäjäksi mutta kynnys taitaa olla liian korkea tällä hetkellä siihenkin.

Työllisyys on tietysti saatava myös nousemaan nuorilla, mutta jos vaikka yrittäjyyteenkin saataisiin kannustettua isompia määriä ihmisiä niin johan silläkin olisi jollain aikavälillä työllistävä vaikutus.

Vielä 25 vuotta sitten en tiennyt käsitettä klapikauppias koska en ollut tajunnutkaan että joku ostais polttopuuta, korkeintaan runkoja ja pilkkoo sitten niistä itse. No olin silloin toki vasta 10v ja sain tietää vasta parikymmentä vuotta myöhemmin että Helsingissäkin riittää useamman yrityksen bisneksen verran kotitalouksia jotka polttaa puuta osa lämmityksen ja osa tunnelman vuoksi.

Mulle kävi perunan kanssa aikoinaan sama. Landella tosiaan kun sitä kimpassa porukat sisaruksineen viljeli niin peruna ei taloudesta loppunut. Vasta kun omilleni muutin niin aloin kiinnittämään huomiota että perunaa muuten myydään ihan kaupassakin. Tosin en varmaan 10 vuoteen syöny perunaa kun omilleni muutin, sen verran sitä tuli lapsuudessa kiskottua..

Asutaan pikkukylällä mistä ajaa vartin keskustaan ja puoli tuntia isompaan kaupunkiin. Maksaahan tämä omakotiharrastus, mutta koen maksavani vapaudesta ja siitä etten kasva sohvaan kiinni. Monta vuotta pk-seudulla pikkulapsiarkea kerrostalossa ja paritalossa elettyäni tajusin vasta omakotitalon valmistumisen jälkeen miten ahdisti asua siellä ja laiskistua kun vapaa-ajalla ei ollut mitään muuta tekemistä kuin liikuntaharrastukset.

Sama juttu, mutta se että meillä on asiat näin ei tarkoita että muillakin on tai pitäisi olla tai että se olisi ainoa oikea tapa elää. Omakotilalo on elämäntapa ja se ei ole kaikkia varten.

Valitsisin työttömyyden ja hanttihommien väliltä hanttihommat ja jos ei tulot siitä riittäisi tekisin jotain muuta lisäksi esim. yrittäjänä. Tietysti se yrittäminen olisi varmaan siinä vaiheessa kokopäiväistä jos en kannattavia palkkatöitä saisi. En pystyisi arvostamaan itteäni yhtään jos olisin toimettomana ja se se alkaa masentamaankin äkkiä. Kesälomatkin olisi minusta liian pitkiä jos pitäisi vaan lomailla. Nyt olen siitä onnellisessa asemassa että palkkatyöllä tulen toimeen ja asema on suht vakaa ja saan sen lisäksi harrastella ja puuhastella mitä tekee mieli.

Mä en välttämättä valitsis. Jos tulis toimeen korvauksilla ja pystyy asumaan tekemättä mitään niin kyllä se mulle passaisi. Ei mulla ole ikinä ollu verissä tehdä jotain ihan vaan tekemisen ilosta niin että siitä jää vaan vitutus ja känsät käsiin.

Tässä ketjussa kun puhuttiin ettei nuoret perusta perhettä eikä lisäänny "tarpeeksi ajoissa" eikä tarpeeksi paljon, niin sanon vielä siihen että omaa elämää varjosti merkityksettömyyden tunne vuosia ennen kuin sain lapsia ja koin taas elämän merkitykselliseksi. Kaikki ei halua ikinä lapsia eikä kaikille sovikaan.

Ei ole lapsia eikä tule eikä omaan tilanteeseen ole syynä raha tai koulutus vaan en ole koskaan niitä halunnut enkä koe menettäneeni mitään. Mutta ymmärrän kyllä heitä jotka sitä perhettä haluavat mutta nykymaailmassa pätkätöiden aikana se kynnys kuitenkin on aika iso jos haluaa hyvin perheensä elättää. Tässäkin varmaan heijastuu ne ysärin lapsuuden kokemukset.

Joo, kyllä toi monella alalla pitää paikkansa. Ton kaltaisia hommia olen nuorena pitänyt ponnahduslautana johonkin muuhun ja onhan siellä tullut tavattua niitä ihmisiä jotka eivät sieltä tule ikinä mihinkään etenemään. Joko ovat siihen tyytyväisiä tai sitten eivät pääse muualle, ikävä kyllä tosi katkeriakin persoonia siellä tulee nähtyä. Oon pyrkinyt joka työpaikassa suoriutumaan niin että mua voi esihenkilö suositella tulevalle työnantajalle kun haen töihin.

Niissä oikeissa hanttihommissa/duunarihommissa ei sitä ylenemistä nykyään ole. Taulukosta katotaan palkka ja sillä mennään. Vaikka kuinka sykit niin lisää liksaa tai ylennystä tuskin tarvitsee odottaa koska ei ole mitään mihin ylentää. Ne on taas seuraavalla askeleella ihan eri koulutuksella ihmiset. Ennen oli tämäkin eri kun kokemuksella saattoi päästä ylemmäs.

Enkä sano että kaikkien kuuluu tuntea samoin kuin minun, ihmetyttää vaan kuinka matalalla joidenkin tuttavien rima on. Joku ei tekis ikinä päivääkään töitä jos tulisi toimeen ilman ja joku ei meinaa masentumatta jaksaa tehdä töitä lomasta lomaan. Mietin aika usein miten he saavat elämästä mielekästä jos töissäkäyminen on pakko ja täyttä tervanjuontia.

No itse en ainakaan käy töissä koska se on kivaa vaan koska siitä saa rahaa. Se että työ sattuu olemaan ihan mukavaa noin muuten, mutta jos ei rahasta olis kiinni ni en kyllä töitä painais.

Se on ihan totta Samoin on kuulleet itse siitä miten raktoreilla saa kyntää pellot eikä tiedetä työnteosta mitään kun hevosia eivät enää tarvi. Itse ainakin muistan miten teini-ikäisenä sain kuulla jäkätystä laiskottelusta joka sisuunnutti pinnistelemään omalle tasolle työelämässä. En tule rikastumaan enkä sovellu johtohommiin, mutta ehkä yrittäjäksi rupean vielä omaksi kiusakseni ja saan sitten toteuttaa vielä enemmän itteäni.

Huomaan juu ja toki sen tiedostin rakennusvaiheessakin ja tein valintani. En minä siinä entisajassa sitä niin haikaile että kaikki oli tarpeen tehdä itse että tuli toimeen - onhan se mukavaa että elintaso mahdollistaa meille mukavuuksiakin. Nyt kun kattoo valtion taloutta ja kotitalouksien velkaantumista niin tuntuu että tämä elintason nosto on monin paikoin hyvin keinotekoista.

No oli ne nykyajan nuoret yhden asian ihmisiä tai moniosaajia niin joka tapauksessa jollainhan korkeampaan syntyvyyteen pitäisi pystyä kannustamaan ettei suomalaiset kuole sukupuuttoon. Kympin korotus kuussa lapsilisään ei auta ketään arjessa, mutta opintolainan valtiontakaus oli sellainen helpotus että itse lähdin jatko-opiskelemaan. Jokin yhtä hyvä kannustin pitäis kai keksiä myös alkaville yrittäjille, en nyt sitten tiedä onko mitenkään keskeistä se rakentavatko ne nuoret omakotitaloja vai eivät. Työllistäisivät muita jos useampi ottaisi riskin alkaa yrittäjäksi mutta kynnys taitaa olla liian korkea tällä hetkellä siihenkin.

Työllisyys on tietysti saatava myös nousemaan nuorilla, mutta jos vaikka yrittäjyyteenkin saataisiin kannustettua isompia määriä ihmisiä niin johan silläkin olisi jollain aikavälillä työllistävä vaikutus.

Niimpä. Siksi onkin vähän hullua verrata nykyaikaa menneeseen kun nykyään nuoret osaa tehdä tietokoneella ja kännykällä vaikka mitä ja tulostelee 3D esineitä ja tekee tietokoneella musiikkia ja videoita siinä missä me vanhat parrat ei osata edes edes käynnistää nykyajan pyykinpesukonetta.