- Liittynyt
- 18.02.2022
- Viestejä
- 1 288
Tekee mieli ottaa kantaa joka kohtaan, olen kaikissa kohdissa osittain tai täysin samaa mieltä. Välttääkseni saman toistoa useiden rivien verran tartun vain tähän loppuosaan, jossa minusta suurin ongelman siemen.Sitten verotus. Äideille soisin kyllä suoraan verovapauden ja kunnon eläkkeen. Se on oikeasti vaativa työ, joka edellyttää kypsyyttä. Ja se työ pitää tämän koko yhteiskunnan ja talousjärjestelmän pyörimässä. Ja toiseksi, koetapa miehenä pyörittää suurperhettä yhden ihmisen veroprogressiolla. Saa olla meinaan iso palkka.
Ja kypsyydestä päästäänkin sitten päänsisäisiin asioihin ja parisuhde-rintamalle. En tiedä oliko ennen paremmin, mutta vaikuttaa siltä, että suurehko osa ihmisistä on nykyään ihan helvetin epäkypsiä jopa aikuisina. Ei ymmärretä sitä, että jos haluaa jotain, luopuu samalla jostain toisesta asiasta. Tai sitten ei valita mitään kun ei uskalleta ettei tehdä väärää päätöstä. Pitäisi uskaltaa tehdä päätöksiä vaillinnaisilla tiedoilla. Nämä ovat joitain lapsen kehitysvaiheita, joihin monet ovat jumiutuneet liian pitkäksi aikaa elämässään. Aikuisuudessa tekojensa (ja ei tehtyjen tekojen) seuraukset hyväksytään ja kestetään kuin mies tai nainen, valittamatta turhia. Jos en huolehdi miehenä toimeentulosta, en ehkä houkuta niitä naisia jotka vaalivat perhehaaveita. Jos en säästänyt rahaa ei elämäni ole yhtä materiaalisesti laadukasta myöhemmin kuin säästeliäillä. Jos en pidä puolisoani tyytyväisenä niin siitä voi ero seurata. Selvitetään, mistä vaimo pitää ja nuollaan pillua vaikka joka ilta, jos se vaatii sen että vaimo pysyy tyytyväisenä.
Elämä on sellaista, vaikka nykyään nämä totuudet koitetaan häivyttää ihmisten todellisuudesta.
Siinä joitain ajatuksia. Jotain pitäis tehdä, koska aihe on mielestäni kriittisen tärkeä.
Äitien panos on merkittävä ja hirveän moni nuori nainen haluaa välttää sen koska ydinperheet ovat ahdasmielisille, miesten ja naisten työt vanhanaikainen ajattelumalli, kotiäidit naisvihaa, avoimet suhteet, only fans, uusioperheet, päihteet ja muu hedonismi kuuluu kaikille. Osa miehistä ei halua isäksi koska lapsiperhearki vie aikaa videopelaamiselta jota ei aikuinen ihminen pysty aina vähentämään vaikka olisi ihmisestä kyse. Nuori ihminen ei halua heittää elämäänsä hukkaan tylsien aikuisten vastuiden kanssa vaan nauttia joka hetki juuri siitä mitä haluaa juuri sillä hetkellä tehdä. Tämän tietysti osa mahdollistaa pakollisella pahalla eli palkkatyöllä, mutta osa on siitäkin epäinhimillisestä riistosta päässyt eroon. Työttömyys vapauttaa lukisi porttipielissä jos saisi nykyihminen valita.
Tunnistan tuon epäkypsyyden lähes kaikkialla ympärilläni kun vertaan vanhempieni sukupolven elämänarvoihin ja elämäntapaan. Minun lapsuudessani keskiverto aikuinen ihminen oli sellainen joka oli saanut kosketuksensa työelämään alle täysi-ikäisenä, hankki lapset ja rakensi kodin parikymppisenä, hallitsi monia taitoja kuten siivous, ruoanlaitto, metsästys, kalastus, talonrakennus, auton korjaaminen, pihatyöt, monilla oli palkkatyö sekä sivutulona yrittäminen jne. Ylipäätään esim. lama 90-luvulla sai monet ihmiset ahkeriksi ja yritteliäiksi, monilta ikävä kyllä meni kaikki mikä ei ollut heistä riippuvaista.
Nyt on tyypillistä että aikuisella ihmisellä on kolmikymppisenä vuokrakämppä täynnä viihde-elektroniikkaa, harrastaa irtosuhteita, wolttaa usein ruokansa, ei lapsia, ei ehkä yhtään pitkäaikaista kypsää parisuhdetta takana, masentaa, ahdistaa ja mielenterveys sitä ja tätä. Pariskunnilla on omat ystävät ja omaa aikaa ja lapset saavat kasvaa ruutuaikariippuvaisiksi mikä tekee heistä sosiaalisesti vajavaisia, käytöshäiriöisiä ja myöhemmällä iällä yhä useampi on narsistinen, väkivaltainen tai muuten täysin epäsopiva sivistyneeseen yhteiskuntaan. Heiltä on puuttunut vanhempien läsnäolo ja läheisyys, empatiakykyä ei ole näytetty ja opetettu eikä ole opetettu selviämään ongelmakohdista itse. Ennen lapset juoksi, hyppi ja kyykisteli, haki kavereita kotiovelta leikkimään. Nyt yhteistä aikaa vietetään kavereiden kanssa whatsappissa hauskojen giffien selailussa. Lapsille sanottiin että kyllä se siitä, ymmärrän että on paha mieli mutta se menee ohi. Nyt espoolaisäiti vastustaa lakiperäistä koulun kännykkäkieltoa koska 15-vuotias ahdistuu päivittäin niin että tämän pitää saada lähettää äidilleen viesti sen sijaan että teinille opetettaisiin tunteidenhallintaa. Ei voi kuin ihmetellä mikä on tuollaisen teinin elämänhallintakyky aikuisena.
Kaikki menee päin helvettiä koska asiat on liian hyvin ja silti vaan keskitytään pehmentämään pudotuksia koko ajan. Kaikesta tehdään kaikille niin pirun helppoa ja mukavaa, että vastoinkäymisiä ei opita hallitsemaan ja pääsemään niistä yli. Aikuinen ihminen masentuu ja menettää elämänhalunsa kun toinen aikuinen ihminen ei enää halunnutkaan asua sen kanssa, vaikka kumpikaan ei ole toisesta enää välittänyt enempää kuin vieraasta kämppiksestä. Viisivuotias ahdistuu (lue: kiukustuu, vittu se on eri asia) kun älylaite otetaan pois ja äiti ei enää tiedä mitä tehdä. Vanhemman tehtävä on aiheuttaa lapselle ihan helvetisti pahaa mieltä kaikissa elämänvaiheissa, että se lapsi on valmis elämään omillaan aikuisena. Muuten siitä tulee yhtä munaton luovuttaja ja ruikuttaja kuin vanhemmistaan.