Kuinka vanhana vielät asut himassa?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Memory
  • Aloitettu Aloitettu
Alias Hoboimp ainakin kuulostaa täydeltä kusipäältä ihmisenä.

Itse muutin intin jälkeen 21 vuotiaana. Ja vielä työttömänä, voi miten kamalaa :D No jonkun ajan päästä menin töihin. Tällä hetkellä ansiosidonnaisella koska kukaan ei tarvitse sähkömiestä töihin. Parit haastattelut käynyt tässä kesällä, muuten on tarjolla ei-oota. Kävin myös kesän ajan muun alan töissä mutta ne olivat kausiluontoisia.

On tämä maailma kummallinen kun työntekijöitä ei tarvita vaikka olisi hyväkin. Edellisessä paikassa olin vuoden jonka jälkeen pistettiin pihalle ilman mitään syytä, esimiehet kehuivat työnjälkeä ja oli puhetta vakinaistamisesta kun sen aika on mahdollinen. No ei kai auta valittaa niin pitkään kun ansiosidonnainen juoksee. Ollappa sukulainen kelle mennä töihin kuten suurin osa "aloitin työnteon 16 vuotiaana ja en ole ollut työttömänä päivääkään" lellipennuista.
 
Intin aikana tyttöystävän kanssa yhteen, "yllättävän" eron jälkeen hetkeksi vanhemmille takas ja puolen vuoden kärsimysnäytelmän jälkeen opiskelijakämppään. 20 taisin silloin olla.

Mitä tuohon aliaksen kirjoitteluun tulee, niin oikeassahan se on vaikka viesti ei kaikkia miellytä. Äkkiseltään kun laskee, niin taitaa 700 km/viikko bensoihin yms. kuluihin se mitä vuokraan menisi. Plus matka-ajat. Ymmärrän kyllä toki, että palvelu varmaan kotona pelaa jne, mutta... Ei. Pari surullista aikamiespoikaa oon töissä tuntenut, onhan se kauheeta katseltavaa kun elemässä on työ ja äiti 50+ ikäisenä. Ei oo tullut tytöt kotoa hakemaan. Sit ku äitimuori potkasee tyhjää ja alko/eläke vie työn, niin voikin sujuvasti vetää itsensä kiikkuun.

Kotona opiskelukin on vähän sitä sarjaa, että sama ku söis karkit kääreineen. Mahdollisimman lähelle muita opiskelijoita vaan ja niistä muutamasta vuodesta kaikki irti. Voi se pipo vähän löystyä eikä kiristä sitten vanhemmiten. Turhan vakaviin suhteisiinkaan ei kannata ajautua ensimmäisinä vuosina...

Ei millään pahalla ketään kohtaa, mutta josko joku ottais onkeensa ja välttäis jotain mokia mitkä vituttaa sitten kun on liian myöhäistä.
 
Ainahan voi ihmetellä miten muut elää. Suurin ongelma se tuntuu olevan kaikille muille paitsi sille eläjälle itselleen. Jotkut reissaa ympäri maailmaa nuoruusvuodet ja ihmettelee miksei kaikki halua tehdä niin. Toiset tekee pohjakassaa asuntoa varten vanhemmilla asuessa. Ihmiset on erilaisia.
 
Minä en vaan tajua kuka voi nuoruutensa tuhlata vanhempien nurkissa asumalla... Menee hukkaan koko hyvä nuoruus... Ite muutin kotoa veke 18v ja autuutta kestiki aina 26v asti. Sillon oli erinäisten juttujen takia pakko muuttaa äitin nurkkiin... Se oli karmeeta, toki maksoin elämiseni ja maksoimpa viellä äidinkin vastikkeet, ku duuni oli hyvä... Mutta se nurkissa asuminen... sillon ajattelin että pian asun mielummin vaikka autossa.... Muori tietysti tykkäs kovasti "täs ku kahestaan" jne....No onneks sain melko nopeesti asuntoasiat järkättyä ja pystyin jatkamaan elämääni... Senverran äitinpoika oon kuitenki, että viikoittain siellä käyn ja nykyään useammin, kas kun muori ei enää muuten kauppaan pääse, ku mun viemänä...Mutta karmeeta se oli aikamiespoikailu, ku oli ehtiny itsenäiseen elämään tottua....
 
Olen lukenut näitä posteja nyt täällä. Opiskelu ajat on tehty ja kuulun Suomen Vuokranantajat liittoon. Ne jotka valittaa että pitää jo muuttaa ulos heti 18 vuotiaana taitaa olla köyhistä perheistä jossa oli paikko muuttaa heti pois kun mahdollista.

Ulos muutetaan jos esim mennään naimisiin (tai erittäin vakava suhde) tai työtä on toisessa kunnassa tai ostetaan se eka oma asunto vaikka. Opiskelijan on ihan ok asua kotona jos se on edullisempaa kuin vuokrakämpässä asuminen.

Työttömiä on myös ja ymmärrän että työttömän tilanne voi olla vaikea. Sitten on se Suomen laki että jos jompikumpi vanhempi kuolee niin sinun pitää muuttaa takaisin ja asua vähintäin 2 vuotta sen vanhemman kuoltua jälkeen jos haluat olla varma että et maksa mitään veroa kun se suvun iso talo myydään pois.

Itsenäinen? Minä olen suorittanut asepalveluksen ja ollut myös Ruotsissa yli 2 vuotta töissä ennen kun muutin takaisin Suomeen. Varsinkin se jälkimmäinen on itsenäistä mutta ei edellenkään ole pakko juosta pois kotoa heti kun on 18 vuotias.
 
Viimeksi muokattu:
Ainahan voi ihmetellä miten muut elää. Suurin ongelma se tuntuu olevan kaikille muille paitsi sille eläjälle itselleen. Jotkut reissaa ympäri maailmaa nuoruusvuodet ja ihmettelee miksei kaikki halua tehdä niin. Toiset tekee pohjakassaa asuntoa varten vanhemmilla asuessa. Ihmiset on erilaisia.
Tän vois kiteyttää siihen, että "kun ei paremmasta tiedä". Keskimäärin se elämä kuitenkin lienee rikkaampaa ja katsontakannat avarampia sillä puoli maailmaa polkeneella kuin koko ikänsä oman äidin vaate- ja ruokahuollon piirissä asuneellla. Sitä sen verran hyvin turtuu omaan tilaansa, että yht'äkkiä huomaa olevansa vanha pieru eikä edes kunnolla ole päässyt elämässä alkuun. Ei sitä aikaa ole rajattomasti, varsinkaan mitä menemiseen ja rällästämiseen tulee. Esim. just tuo kotona opiskelu. On ihan eri asia lähteä nurkan taakse naapuriin viettämään elämää kuin jostain hevon kuusesta äidin helmoista. Huikkaa vielä perään, että tuu sit ajoissa kotiin. Hyi helvetti. Ei se raha kaikkea merkkaa.
 
Ei se raha kaikkea merkkaa.
Minä en ole nuori. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän raha merkitsee minulle. Voit jopa tulla niin rikkaaksi jonakin päivänä että menet varhaiseläkkeelle.

Minä en ole miljonääri siis 1 miljoona euroa netto varallisuus omaisuus-velat. Se sanottuna olen Suomen Vuokrantajat liiton jäsen ja suureella todennäköisyydellä et ole yhtä varakas kuin minä jos olet keskiverto suomalainen varakkuudessa. Ystävien kesken tunnen yhden joka on rikkaampi kuin minä ja hän on miljonääri ja muut ovat joko nuorempia selvästi tai muuten vain ei erityisen varakkaita.

Rahalla on merkitystä se antaa paremman elämän ja vapautta. Amerikassa ne puhuu early retirement siis eläkkeelle vapaaehtoisesti ennen 65 ikää ja se on minun unelma mutta niin että elän oikein hyvää elämää ja en köyhästi.

Jos unohdetaan kaikki tuo early retirement niin rahalla on merkitystä saat sen mukavan ulkomaan matkan tai uuden TV.n tai mitä lie haluat ostaa.
 
Viimeksi muokattu:
Mikä muuten on se sopiva hajurako vanhempiin? Tiedän erään kuka muutti samaan rappuun ja vastapäiseen asuntoon vanhemmista. Eräs toinen muutti naapuri rappuun, mutta viereiseen asuntoon. Eli tarvittava pyykkien ja ruuan vaihto onnistuu parvekkeelta. Maaseudulla onkin jo useampia tapauksia missä vanhempien tontista on lohkottu tontti lapselle/lapsille... Nyt vanhempani on muutaman kerran ehdotelleet asuntojen vaihtamista, koska minulla on pieni ja he eivät tarvitse enää isoa.

Tuo on totta, että maailmaa kannattaa nähdä. Muuten ei oikein voi sanoa missä tahtoo asua. Itse olen nähnyt, lähiöt, keskustat ja maaseudun. Nuorena en ihan ollut maaseudulle menon kannalla, mutta nykyään täältä ei tahdo edes pois. Eipä tuo metropolissa asuva tyttöystäväkään ole kauhistellut maaseutua. Se tahtoo tänne todella usein.

Jos töitä saa niin kannattaa muutta nopeasti. Ellei töitä irtoa niin silloin on viisaampi pysyä kotona. Näin ajattelen minä tästä.
 
Minä en ole nuori. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän raha merkitsee minulle. Voit jopa tulla niin rikkaaksi jonakin päivänä että menet varhaiseläkkeelle.

Minä en ole miljonääri siis 1 miljoona euroa netto varallisuus omaisuus-velat. Se sanottuna olen Suomen Vuokrantajat liiton jäsen ja suureella todennäköisyydellä et ole yhtä varakas kuin minä jos olet keskiverto suomalainen varakkuudessa. Ystävien kesken tunnen yhden joka on rikkaampi kuin minä ja hän on miljonääri ja muut ovat joko nuorempia selvästi tai muuten vain ei erityisen varakkaita.

Rahalla on merkitystä se antaa paremman elämän ja vapautta. Amerikassa ne puhuu early retirement siis eläkkeelle vapaaehtoisesti ennen 65 ikää ja se on minun unelma mutta niin että elän oikein hyvää elämää ja en köyhästi.

Jos unohdetaan kaikki tuo early retirement niin rahalla on merkitystä saat sen mukavan ulkomaan matkan tai uuden TV.n tai mitä lie haluat ostaa.
Toiset ostaa itselle ja äidilleen uuden tv:n ja hotelliöitä maksullisia naisia varten. Tarkan markan miehenä tietty harmittaa, kun ei pääse ihan kaikkiin halvimpien naisten kohteisiin, kun äitee ei tykkää liian lämpimästä ilmastosta. Toinen sitten (nuorena) panee ilmaiseksi opiskelijatyttöjä omassa vuokramurjussaan ja maksaa siitä ilosta vähän vuokraa kelan osuuden päälle. Valintoja kaikki tyyni. Sen vaan sanon, että tuolla suhtautumisella vapaaherraksi ryhtyminen jää sinulle varmasti haaveeksi. Eihän sulla ole varaa moisiin tappioihin!
 
Toiset ostaa itselle ja äidilleen uuden tv:n ja hotelliöitä maksullisia naisia varten. Tarkan markan miehenä tietty harmittaa, kun ei pääse ihan kaikkiin halvimpien naisten kohteisiin, kun äitee ei tykkää liian lämpimästä ilmastosta. Toinen sitten (nuorena) panee ilmaiseksi opiskelijatyttöjä omassa vuokramurjussaan ja maksaa siitä ilosta vähän vuokraa kelan osuuden päälle. Valintoja kaikki tyyni. Sen vaan sanon, että tuolla suhtautumisella vapaaherraksi ryhtyminen jää sinulle varmasti haaveeksi. Eihän sulla ole varaa moisiin tappioihin!
No tuohon vastaisin että kun opiskelijaikoina asuin kotona tein kyllä mm Kreikan matkan ja en ollut neitsyt kun täytin esim 22.

Prostituutio on laillista Suomessa. Miten se liittyy nyt tähän suoraan asiaan en tiedä mutta kai joku voi käyttää rahaa siihenkin se on heidän valintansa. Antaisin nyt neuvon että jos prostituutiota käyttää ja joku innostuu siitä ideasta niin käyttää kondoomia.

Minulla ei ole lapsia mutta mitäs siitä sitten veljellä on 3 lasta ja sisko on ylivoimaisesti nuorin meistä.

Jos koetat kertoa että raha ei ole kaikkein tärkeintä onneen siinä olet oikeassa. Oma perhe on tärkein asia riippumatta jos on lapsia tai ei tai jos ei ole perhettä niin sitten muut sukulaiset, ystävät jne.

Minulla olen jo maaherra tai landlord tai mitä lie sitä kutsut vaikka en ihan vapaa herra on osa-aikainen työpaikka+vuokratulot. En kyllä aio kilpailla veljeni kanssa jos saan enemmän lapsia hänellä on 3 ja en yhtään ihmettele jos lisää lapsia tulee, mutta jos vuokraan enemmän asuntoja vs hänen lapsimäärä niin siitä voi tulla tiukka kilpailu ja tasoissa ollaan juuri nyt.
 
Viimeksi muokattu:
No mielestäni jo ihan alkuun totesin, että raha ei kaikkea merkkaa. Ts. ei mitään järkeä jättää opiskelijaelämää elämättä sen takia, että kotona on vähän halvempaa asua kuin vuokrakämpässä. Prostituutioon yms. viittasin sen takia, että ensimmäisen viestin perusteella kuulostit kaverilta, joka laskee kaikelle hinnan ja elää sen mukaan. Yleensä näihin tilanteesiin on tyytyväisin kitupiikin perikunta... Toki onhan se kiva tuijotella alati kasvavaa saldoa, mutta yleensä tällainen ei ole se ajankohtaisin asia siinä iässä, kun normaali ihminen lähtee kotoa opiskelemaan tai muuten vaan.
 
Itse lopetin amiksen kesken kun olin 17v ja menin samoihin hanttihommiin kuin äitini, joka oli yksinhuoltaja mulle ja pikkuveljelleni. Muistan miten katkera olin kun äitini ilmoitti että osallistun tämän päätöksen johdosta asumiskuluihin ja ruokakuluhuin hänen asunnossaan asuessani. Muutinkin heti pois silloisen tyttöystäväni kannsa armeijasta päästyäni 20-vuotiaana.
Nykyään melkein 20 vuoden päästä en voisi olla kiitollisempi äidilleni kun opetti nuorelle klopille elämän realiteetteja, eikä myöskään väkisin pakottanut minua jatkamaan koulussa alalla joka ei kiinnostanut ollenkaan. Nyt omassa omakotitalossa ja vanhemmiten kouluttautuneena, hyvässä työssä ja kolmen lapsen isänä, erittäin hyvissä väleissä äitini kanssa.
Vaikea minun(kaan) on ymmärtää 24-vuotiasta, vakituisessa työssä käyvää aikuista joka vanhempiemsa helmoissa asuu. Jokainen toki tyylillään ja tilanteet toki erilaisia.
 
Good, ei tuollaiseen voi antaa kunnon vastausta. Lähes hetihän se tyttö alkaa kärrätä ties minkämoista putelia sinne sun kämppääs jos on enemmän vakavissaan ja jossain vaiheessa ne jotkut sunkin vaatteet jää varoiksi tytön kämppään jne.. Omalla kohdalla kesti useamman vuoden ennen kuin muutettiin virallisesti yhteen, sitä ennen oli puolin ja toisin pitkään "vieraissa". Mun kämppä oli isompi, hänellä lemmikkipupu...

e: Merkittävin tekijä yhteenmuutossa lienee se mistä lähdetään. Jos toisella on alla halpa unelmakämppä, niin muuttoinnokkuutta on aika vähän. Jos taas kuvioissa on x määrä ventovieraita solukämppiksiä tai äiti, niin äkkiä sitä omaan kutupaikkaan haluaa.
 
Tuo on totta, että maailmaa kannattaa nähdä. Muuten ei oikein voi sanoa missä tahtoo asua. Itse olen nähnyt, lähiöt, keskustat ja maaseudun. Nuorena en ihan ollut maaseudulle menon kannalla, mutta nykyään täältä ei tahdo edes pois. Eipä tuo metropolissa asuva tyttöystäväkään ole kauhistellut maaseutua. Se tahtoo tänne todella usein.

Ongelma maaseudulla että siellä ei voi asua, koska siellä ei ole vuokra-asuntoja, ja bussit ei kulje, tai kulkee vain harvoin. Olen kuullut että karhuja voi myös tulla sisään ovesta jos on huono tuuri. Hyvä puoli maaseudulla on että siellä on rauhallista ja ei ole saasteita, joten siellä ei tule mielisairaaksi yhtä helposti.
 
Kyllä varmasti osaa vituttaa kun saa joka kuu säästöön yli vuokran mentävän summan ja ylikkin :smoke:, voi harrastaa ja ajaa vähän paremmilla autoilla. Kyllä varmasti vitutti kun piti kituutttaa kelan rahalla. Porukat eronnu ja asun isän kanssa kahestaan, vielä ei vain järkevää luukkua ole tullut vastaan mihin kannattaisi muuttaa. Se että maksan vuokraa jostain murjusta 400-500e/kk niin ennemmin laitan saman verran ja vähän lisää vaikka oman talon ostoon... Tuossa viime vuodet olleet pätkätöitä ja opiskelua niin viimein nappasi ja alko tulemaan joka kuu väh. 2k tilille asti ja lisää mitä enemmä vihtis tehä.
 
Näyttää olevan monella tuo, että tyttöystävän kanssa muutetaan yhteen nuorena.

Itselle ei tällaista mahdollisuutta ole oikeastaan vielä tullut. Muutin yksin yhdessä vaiheessa, mutta tilanteet muuttui eikä se yksinolokaan aina napostele.

Tuo varmaan onkin monelle naiselle turnoff jos sanoo asuvansa kotona, mistä tuleekin mieleen että kuinka kauan tapailua yleensä kestää ennen kuin muutetaan yhteen? Siis jos muutetaan.
Ei sitä tapailua välttämättä kovin kauaa kestä, jos niin sattuu. Mutta sieltä vanhemmiltahan on näppärä muuttaa sitten sopimaksi katsomaan paikaan tai vaikka sen tyttöystävän luokse. Ei se niin justiin ole, jos vain suunnittelee vaikka mahdolliset muutot jo etukäteen. Eli sanoo vain että nyt väliaikaisesti asustelen vanhempien nurkissa, mutta poiskin olisi tarkoitus päästä. Tai jotain tollasta. Useinhan nen asumis kuviot voi mennä uusiksi, jos ei sitten ole molemmilla omia asuntoja tai ainakin toisella. Tai jos molemmat siis asuu vanhemmillaan tai jossain kimppakämpässä, niin silloin pitäisi tehdä asumisessa jotain muutoksia?

Omasta mielestä seurustelun kannalta olisi hyvä olla omat pikku asunnot molemmilla ja kohtuullisen lähellä toisia. Tai miten nyt kukakin sitten ajattelee?

Itse oon yksikseen asustellut 2016 lähtien, mutta nyt on kyllä kiva nainen ja ehkä muuttelen hetken päästä vähän lähemmäksi, mutta omaan asuntoon. Kai sitä yhteenkin voi muuttaa, mutta kannattaa ehkä asennoitua, että ei kaikki suhteet kumminkaan tule välttämättä kestämään. Itsellä kolmas juttu, joka tuntuukin sitten ihan kivalta.

Itse muutin silloin joskus yksin omaan taloon, koska ikä alkoi vähän painaa ja etsi jo jotain omaa kotia. Maksoin kyllä jotain ruokarahaa vanhemmille. Muistaakseni vasta joskus 24 lähdin pois. Toki opiskellessa asuin pari vuotta opiskelukämpässä ja ekan vuoden kuljin kotoa. Tulihan siinä siis säästettyä pirusti, kun ei tarvinnut vuokraa / sähköä / lämmitystä maksaa. Ja tilaakin oli tarpeeksi omakotitalossa vanhempien kanssa.
 
Kyllä varmasti osaa vituttaa kun saa joka kuu säästöön yli vuokran mentävän summan ja ylikkin :smoke:, voi harrastaa ja ajaa vähän paremmilla autoilla. Kyllä varmasti vitutti kun piti kituutttaa kelan rahalla. Porukat eronnu ja asun isän kanssa kahestaan, vielä ei vain järkevää luukkua ole tullut vastaan mihin kannattaisi muuttaa. Se että maksan vuokraa jostain murjusta 400-500e/kk niin ennemmin laitan saman verran ja vähän lisää vaikka oman talon ostoon...
Mä kyllä ymmärrän kotona asumista, riippuu niin paljon kämpästä, vanhemmista(/vanhemmasta) ja kaikesta muusta. Sun tilanteessa ehkä itse yrittäisin hankkia tuolta työpaikkakunnalta vaikka jonkun puolitutun kautta jonkun "luukun" jossa voisi olla satunnaisia öitä. Jos on hyviä tuttuja niin tuollaisen voisi saada parilla sataa/kk (tarkoitan siis jotain kimppakämppää,ullakkoa tms systeemiä,mitään muutahan tuolla hintaa ei saa). Tuosta olisi sulle etua sillä tapaa ettei tarvisi joka päivä ajaa 70km. Mutta tämäkin toki riippuu monesta asiasta.
 
Mä kyllä ymmärrän kotona asumista, riippuu niin paljon kämpästä, vanhemmista(/vanhemmasta) ja kaikesta muusta. Sun tilanteessa ehkä itse yrittäisin hankkia tuolta työpaikkakunnalta vaikka jonkun puolitutun kautta jonkun "luukun" jossa voisi olla satunnaisia öitä. Jos on hyviä tuttuja niin tuollaisen voisi saada parilla sataa/kk (tarkoitan siis jotain kimppakämppää,ullakkoa tms systeemiä,mitään muutahan tuolla hintaa ei saa). Tuosta olisi sulle etua sillä tapaa ettei tarvisi joka päivä ajaa 70km. Mutta tämäkin toki riippuu monesta asiasta.

Työ 70km työmatka menee ihan siivillä, suurin osa maantietä ja uudella mersulla ajella niin eipä haittaa. Maaseudulla asun ja kuntien populamäärä on jossain 1-5k aina, että harvaa seutua. Vuorotyötä teen että aika usein olen kotona yksin ja toisinpäin, aika harvoin ketään näkee kotipuolessa. Kunta jossa olen töissä on taas ruotsalaisseutua (en puhu sanaakaan kieltä), joten mielellään en sinne muuttaisi. Taas järkevät kohteet johon muuttaa niin työmatka lyhenee 50km/päivä tai suurkaupunkiin työmatka pitenee 20km/päivä.
 
Olin 28v kun muutin pois kotoa. Kuulostaa aika karulta mutta elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista odottamatonta, esim. aivoverenvuoto ja toispuoleinen halvaus 23-vuotiaana (jolloin olin jo totaalisen valmis lähtöön). Sekoitti pasmat aika pahasti ja viitisen vuotta siinä kaikkiaan meni ennen kuin pääsi ikäänkuin samalle tasolle takaisin.
 
25 olin kun kotoa lähdin omille teilleni. Siihenkin asti vain siksi, että asustelin kotona pääasiassa yksin, kun vanhemmat olivat toisilla paikkakunnilla töissä. Mitä nyt sillontällöin tulivat viikonlopuksi häiritsemään.. Kelpasi itsekseen mesoa 160 neliöisessä ok-talossa.

tämmöinen city-ilmiöhän tämä, nykyaikaa.. ennenwanhaan etenkin maaseudulla sitä asuttiin samassa torpassa monet sukupolvet, mutta tokihan talotkaan eivät olleet mitään 60 neliön putkia, vaan kunnon maalaiskartanoita joissa tilaa piisasi.
 
Itse oon 35v ja oon asustanut samassa osoitteessa koko ikäni porukoilla. Maalla kylläkin asustelen tilavassa asunnossa, sama naikkonenkin on ollut minulla 17vuotta. Että repikääs siitä ;)
 
18-vuotiaana tuli lähdettyä omille teille. Toki samassa paikkakunnassa vieläkin, ehkä myöhemmin muutto toiseen kaupunkiin tai toiseen mantereeseen. :)
 
25 olin kun kotoa lähdin omille teilleni. Siihenkin asti vain siksi, että asustelin kotona pääasiassa yksin, kun vanhemmat olivat toisilla paikkakunnilla töissä. Mitä nyt sillontällöin tulivat viikonlopuksi häiritsemään.. Kelpasi itsekseen mesoa 160 neliöisessä ok-talossa.

tämmöinen city-ilmiöhän tämä, nykyaikaa.. ennenwanhaan etenkin maaseudulla sitä asuttiin samassa torpassa monet sukupolvet, mutta tokihan talotkaan eivät olleet mitään 60 neliön putkia, vaan kunnon maalaiskartanoita joissa tilaa piisasi.
Kellä oli kellä ei. Talonpoika jos satuit olemaan niin vielä -30-40-luvuilla saatto olla parikin perhettä muutaman kymmenen neliön kopissa. Ei tommoset kartanot olleet kuin herrojen herkkua.
 
20v tais olla taulussa kun muutin, eli intin jälkeen pian, kuten moni muukin. Saatiin puoli-ilmainen opiskelijasäätiön vuokraama kämppä silloisen tyttöystävän kanssa noin 4km päästä lapsuudenkodista. Vuokra 53m2 kaksiosta oli n.400e/kk (eli rapiat 200e/naama!).

Olihan se ankeeta koittaa hiljaa köyriä kun vielä porukoilla asui. Kerran faija ryntäs koputtamatta sisään kun muija oli huilu suussa, muisti kyllä jatkossa koputtaa.
 
Jos nyt oikein laskin niin 22w lähdin. Just ennen kävin armeijan.
 
No mielestäni jo ihan alkuun totesin, että raha ei kaikkea merkkaa. Ts. ei mitään järkeä jättää opiskelijaelämää elämättä sen takia, että kotona on vähän halvempaa asua kuin vuokrakämpässä. Prostituutioon yms. viittasin sen takia, että ensimmäisen viestin perusteella kuulostit kaverilta, joka laskee kaikelle hinnan ja elää sen mukaan. Yleensä näihin tilanteesiin on tyytyväisin kitupiikin perikunta... Toki onhan se kiva tuijotella alati kasvavaa saldoa, mutta yleensä tällainen ei ole se ajankohtaisin asia siinä iässä, kun normaali ihminen lähtee kotoa opiskelemaan tai muuten vaan.
Yes mutta raha merkitsee enemmän mitä vanhemmaksi tulet jos kaipaat vapautta ja minä kaipaan jo nyt vapautta työstä ja vapautta ostaa mitä haluan vaikka olen vuosikymmeniä eläkeiästä.

En ole nuori 18-29 vuotias. Tässä musikkimakuani... Venäjäkin on kapitalistinen:


Kyllä rahaa vetää tietynlaiset naiset ainaa puoleesi jos sinulla on riittävästi sitä ja olen Suomen Vuokranantajat liiton jäsen. En ole rikas miljonääri mutta vuorenvarmasti varakkaampi kuin keskiverto suomalainen. En ole siis Suomen Vuokranantajat liiton sisällä mikään high ranking member. Se sanottuna jos ajattelee että keskiverto jäsen siellä vuokraa vain 1 tai 2 asuntoa siellä koska on uskomattoman paljon jäseniä jotka vuokraa vain 1 asunnon muille niin minä vuokraan sentään 3 asuntoa muille. Se ei ole paljoa se myönnetään monet sen jäsenet nauravat minulle jos väitän että se on paljoa, mutta se on yli sen keskiarvon siellä.
 
Viimeksi muokattu:
18-vuotta 2 viikkoa. Ensimmäinen mahdollisuus päästä pois, alaikäisenä kun ei pääse, jos "isukki" haluaa pitää väkisin siinä helvetissä. Ei rahaa, ei ruokaa, ei huonekaluja, liikaa ylpeyttä mennä kerjäämään sossusta. Alku oli aika kuivakkaa aikaa, mutta kyllä se siitä sitten lähti kulkemaan. Pilluakin sai enemmän, kun oli oma kämppä lähellä :kahvi:
 
Faijan kaa oli mennyt sukset ristiin jo monta vuotta aiemmin, niin muutin sitten 19vuotiaana pois, kun ei enää jaksanut. Eipä ole kaduttanut yhtään, vaikka työttömänä opiskelijana asun yksin toisella puolella Suomea nykyään :)
 
Alias Hoboimp ainakin kuulostaa täydeltä kusipäältä ihmisenä.

Itse muutin intin jälkeen 21 vuotiaana. Ja vielä työttömänä, voi miten kamalaa :D No jonkun ajan päästä menin töihin. Tällä hetkellä ansiosidonnaisella koska kukaan ei tarvitse sähkömiestä töihin. Parit haastattelut käynyt tässä kesällä, muuten on tarjolla ei-oota. Kävin myös kesän ajan muun alan töissä mutta ne olivat kausiluontoisia.

On tämä maailma kummallinen kun työntekijöitä ei tarvita vaikka olisi hyväkin. Edellisessä paikassa olin vuoden jonka jälkeen pistettiin pihalle ilman mitään syytä, esimiehet kehuivat työnjälkeä ja oli puhetta vakinaistamisesta kun sen aika on mahdollinen. No ei kai auta valittaa niin pitkään kun ansiosidonnainen juoksee. Ollappa sukulainen kelle mennä töihin kuten suurin osa "aloitin työnteon 16 vuotiaana ja en ole ollut työttömänä päivääkään" lellipennuista.
Tai sitten perustat oman firman ja alat tekemään, kun niin helvetin kova tekijämies olet? Vai oletko vain lelliperse jolle palkka pitäisi juosta joka kuukausi kummempia miettimättä?

Itse muutin 19v eri paikkakunnalle opiskelemaan ja töihin. Ihmettelen kyllä myös ihmisiä jotka yli 20v vielä kotona asuvat, monesti kyllä ovat sellaisia reppanoita että elämästä ei kovin helppoa tule muutenkaan.
 
Lukion jälkeen 19v opiskelemaan 100km päähän. Tuon jälkeen pääsääntöisesti onkin tullut asuttua omillaan, poislukien valmistumisen ja töiden löytymisen välillä 5kk vanhempien nurkissa. Landella kun asuvat niin tilaa oli. Jos kyseessä olisi ollut kerrostalo-osake niin sitten olisi pitänyt miettiä muita ratkaisuja. Pitemmät lomat (eli joulu ja kesä) tulee edelleenkin vietettyä suurimmissa määrin vanhempien luona vaikka ikää on se 34 tällä hetkellä mittarissa. Ei oikein maaseudun kasvattina houkuta loman viettäminen kaupungissa millään tavalla, vaikka täällä Helsingissä nyt vaikka mitä teennäistä paskaa olisikin ajanvietteeksi tarjolla.
 
Kyllä eri mieltä saa olla, mutta sinä lähdit suoraan toisessa lauseessa haukkumaan vässykäksi.
Olisihan se nyt aika vässykkää, jos menee suru puseroon sen takia, että joku nettinyymi sanoi vässykäksi.

Omallakin kohdallani isä oli jo ennen inttiä sanomassa, että asap laitat retkut kasaan ja muutat omillesi, kun armeija-aika on ohi. Eikä tyyppi edes asunut samassa taloudessa vaan oli eronnut äidistäni jo vuosikymmenen aiemmin ja elätysvelvollisuuskin oli ohi elatusmaksujen katkettua 17-vuotiaana. Enpä lotkauttanut korviani moiselle horinalle.

Lopulta päätös muuttaa pois syntyi aika nopeastikin vaikka ajatus oli kytenyt takaraivossa vajaan vuoden verran. Ikää taisi olla 21 vuotta. En muista, liittyikö asiaan jotenkin se, että vanhempien tulot tai oma ikä olisi rajoittanut opintotukien saamista, vai halusinko vain vähän säästää opintolainan nostamisessa.

Opiskelijana minulla ei ollut tuloja, joten pikkuisenhan siinä tuli takkiin, kun piti nostella opintolainaa yli kolme vuotta. Takaisinmaksua on jäljellä vielä yli viisi vuotta nykyisellä järjestelyllä, mutta korko on niin pieni, että on järkevämpää pitää velka ja sijoittaa rahat muualle.

Kertaalleen asuin vielä pari viikkoa äidin nurkissa, kun sattumalta päädyimme samalle paikkakunnalle vaihdettuani työpaikkaa. Muutaman päivän jälkeen jo tiesi, ettei siitä tule hevonvittua, joten lähdin äkkiä oman kämpän hakuun.
 
Viimeksi muokattu:
On tämä maailma kummallinen kun työntekijöitä ei tarvita vaikka olisi hyväkin.

Kyllä niitä tarvitaan, etenkin hyviä, joillakin aloilla kuten omallani niistä on jopa pulaa, mutta kun ei näytä työnteko nuorille kelpaavan. Tänä kesänä yksi oli mulla päivän, toinen kaksi viikkoa (lopetti kun tukiaisilla raha tulee helpommalla), kolmas 6 viikkoa... Tarjota olisi ollut kaikille useampi kuukausi töitä.

Ollappa sukulainen kelle mennä töihin kuten suurin osa "aloitin työnteon 16 vuotiaana ja en ole ollut työttömänä päivääkään" lellipennuista.

Jännää, en tunne yhtäkään tällaista lellipentua. Kaikki tuntemani nuorena töihin lähteneet (itseni mukaan lukien) ovat lähteneet lakki kourassa töitä kyselemään ihan ventovierailta.

Taasen ne oikeat lellipennut jotka tiedän, aloitti hommansa vasta koulut käytyään, kävivät melko vähän töissä (yleensä isipapan firmassa) ja liksaa piti saada se 60k€ vuodessa heti.

Sorry OT.
 
Itse lähdin armeijan jälkeen 19v opiskelupaikkakunnalle soluun asumaan. Itse asiassa en ole kertaakaan asunut yksiöissä, aina joko solu, kimppakämppä kavereiden kanssa tai sitten sen hetkisen kumppanin kanssa yhteinen kämppä.

Itse olen aika pieneltä paikkakunnalta alunperin (alle 1k asukasta), joten alkoi siinä lukioaikoina seinät kaatumaan päälle kun joka aamu/ilta bussilla sen 40km suuntaansa matkusti.

Omat vanhemmat potkittiin maailmalle 15 kesäisinä. Kumpikin köyhiin oloihin 50-luvulla syntynyt ja siihen aikaan oli kuulemma tapana (sielläpäin ainakin), että rippikoulu kun oli käyty, niin silloin oltiin tarpeeksi varttuneita yksinelämiseen.
 
Yes mutta raha merkitsee enemmän mitä vanhemmaksi tulet jos kaipaat vapautta ja minä kaipaan jo nyt vapautta työstä ja vapautta ostaa mitä haluan vaikka olen vuosikymmeniä eläkeiästä.

En ole nuori 18-29 vuotias. Tässä musikkimakuani... Venäjäkin on kapitalistinen:


Kyllä rahaa vetää tietynlaiset naiset ainaa puoleesi jos sinulla on riittävästi sitä ja olen Suomen Vuokranantajat liiton jäsen. En ole rikas miljonääri mutta vuorenvarmasti varakkaampi kuin keskiverto suomalainen. En ole siis Suomen Vuokranantajat liiton sisällä mikään high ranking member. Se sanottuna jos ajattelee että keskiverto jäsen siellä vuokraa vain 1 tai 2 asuntoa siellä koska on uskomattoman paljon jäseniä jotka vuokraa vain 1 asunnon muille niin minä vuokraan sentään 3 asuntoa muille. Se ei ole paljoa se myönnetään monet sen jäsenet nauravat minulle jos väitän että se on paljoa, mutta se on yli sen keskiarvon siellä.


Kolmen asunnon vuokralordina kannattaa varautua siihen että koko vuosi menee nolla tuotolla tai miinukselle kun yksi vuokralainen lähtee ja tulee muutama tyhjä kuukausi. Putkirempat ja muut katastrofit erikseen.

Voittava taktiikka olisi kasvattaa kämppien määrää niin että investoi kohteisiin joissa arvonnousua luvassa ja aikanaan realisoi noi kämpät.

Ja otsikon aiheeseen, muutin armeijan jälkeen parikymppisenä, työnantajalla oli huokeita kämppiä tarjolla niin valinta oli helppo. Pyykit tosin piti käydä äiteellä pesettämässä kun asuntooni ei mahtunut pesukonetta vessaan, kerrostalo oli puisilla välipohjilla toteutettu niin muualle asentaminen oli kielletty.
 
Kolmen asunnon vuokralordina kannattaa varautua siihen että koko vuosi menee nolla tuotolla tai miinukselle kun yksi vuokralainen lähtee ja tulee muutama tyhjä kuukausi. Putkirempat ja muut katastrofit erikseen.

Voittava taktiikka olisi kasvattaa kämppien määrää niin että investoi kohteisiin joissa arvonnousua luvassa ja aikanaan realisoi noi kämpät.

Ja otsikon aiheeseen, muutin armeijan jälkeen parikymppisenä, työnantajalla oli huokeita kämppiä tarjolla niin valinta oli helppo. Pyykit tosin piti käydä äiteellä pesettämässä kun asuntooni ei mahtunut pesukonetta vessaan, kerrostalo oli puisilla välipohjilla toteutettu niin muualle asentaminen oli kielletty.
Riippuu missä ne kämpät ovat... minulla on ne kämpät pääkaupunkiseudulla ja ei ole ikinä ollut 3 kk tyhjiä korkeintaan 1kk ja se 1kk todella harvoin. Ei vuokralainen noin vain voi lähteä siinä on irtisanomisaika ja tavallisesti kun vuokralaiseni vaihtuu niin asunto ei jää päiväkään tyhjäksi.

Jos on jossain syrjäseudulla pikku kylässä pohjoisessa se asunto niin silloin ehkä kannattaa olla vuokra niin edullinen että se vuokraaja asuu siellä 20 vuotta.
 
Viimeksi muokattu:
Riippuu missä ne kämpät ovat... minulla on ne kämpät pääkaupunkiseudulla ja ei ole ikinä ollut 3 kk tyhjiä korkeintaan 1kk ja se todella harvoin.
Joka kämppään 1 tyhjä kuukausi niin se on siinä. Tämä oletuksena etä kämpät lainarahalla hallinnassa.
Meidän suunnalla on varminta vuokrata sossun kautta niin on aina tulijoita, plus joka muuton jälkeen voi rempata sossun piikkiin kämppää. :geek:
 
Joka kämppään 1 tyhjä kuukausi niin se on siinä. Tämä oletuksena etä kämpät lainarahalla hallinnassa.
Meidän suunnalla on varminta vuokrata sossun kautta niin on aina tulijoita, plus joka muuton jälkeen voi rempata sossun piikkiin kämppää. :geek:
2/3 taloutta vuokralaisistani ovat KELA asiakkaita ja ymmärrän mitä tarkoitat jos vuokralainen aiheuttaa vahinkoa ja varsinkin sossutapaukset usein tekevät niin se pitää korjata. Myös opiskelijat ovat siirtyneet KELAN yleiseen asumistukeen.
 
Viimeksi muokattu:
2/3 taloutta vuokralaisistani ovat KELA asiakkaita ja ymmärrän mitä tarkoitat jos vuokralainen aiheuttaa vahinkoa ja varsinkin sossutapaukset usein tekevät niin se pitää korjata. Myös opiskelijat ovat siirtyneet KELAN yleiseen asumistukeen.
Viimeinen viesti ennenkuin tulee penaltia ohi aiheen kirjoittelusta.... Onko sopparit sossun kanssa tehtyjä vai asukkaiden?
 
Viimeinen viesti ennenkuin tulee penaltia ohi aiheen kirjoittelusta.... Onko sopparit sossun kanssa tehtyjä vai asukkaiden?
Asukkaiden. Mitä??? Minä en ole ikinä tehnyt mitään sopimusta sossun kanssa. Aha tarkoitit että valtio vuokraa sinun kämpän ja valtio tekee sopimuksen sinun kanssa suoraan. Ei sellaista en ole koskaan tehnyt.

Minä olen kuitenkin suhteellisen ystävällinen ja ainakin reilu ja en ilkeä kapitalisti vaikka olen kapitalisti se myönnetään.

Lopuksi minun omassa ystäväpiirissä on sekä kokoomus ja vasemmistoliitto kannattajia.

En minä vihaa vasemmistoliittoa.
Minä vuokraan kaikille töissä, työtön tai opiskelija sillä ei ole väliä kunhan maksaa vuokran.
 
Viimeksi muokattu:
2/3 taloutta vuokralaisistani ovat KELA asiakkaita ja ymmärrän mitä tarkoitat jos vuokralainen aiheuttaa vahinkoa ja varsinkin sossutapaukset usein tekevät niin se pitää korjata. Myös opiskelijat ovat siirtyneet KELAN yleiseen asumistukeen.

Asukkaiden. Mitä??? Minä en ole ikinä tehnyt mitään sopimusta sossun kanssa. Aha tarkoitit että valtio vuokraa sinun kämpän ja valtio tekee sopimuksen sinun kanssa suoraan. Ei sellaista en ole koskaan tehnyt.

Minä olen kuitenkin suhteellisen ystävällinen ja ainakin reilu ja en ilkeä kapitalisti vaikka olen kapitalisti se myönnetään.

Lopuksi minun omassa ystäväpiirissä on sekä kokoomus ja vasemmistoliitto kannattajia.

En minä vihaa vasemmistoliittoa.
Minä vuokraan kaikille töissä, työtön tai opiskelija sillä ei ole väliä kunhan maksaa vuokran.

Ketjun aihe on kotona, ei vuokralla asuminen, joten takaisin aiheeseen.
 
Asuin ensin 19-vuotiaaksi asti vanhemmilla.

Tämän jälkeen siirryin vuodeksi siviilipalvelukseen toiseen kaupunkiin, ja muutin samalla siviilipalveluspaikan omistamaan yksiöön (= kaikki maksettu puolestani).

Vuoden jälkeen muutin takaisin vanhemmilleni, jossa asuin kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta. 23, vai olinkohan jo 24 täyttänyt kun muutin täysin omilleni kaupungin vuokra-asuntoon. Vaikka kaupungin vuokra-asunto oli huomattavan halpa, muutin alkuvuodesta tyttöystävän kanssa yhteen yksityiselle vuokranantajalle - kaupungin vuokra-asunnossa olisi ollut tiedossa kuitenkin lähiaikoina peruskorjausmuuttoa, kärsin asunnossa huonosta ilmanvaihdosta ja sisällä tupakoivasta naapurista, ja paljon häiriöäänistä aivan metron ja itäväylän vieressä. Nykyään suurin piirtein ainoa murhe on inisevä jääkaappi ja jopa kilometrin matka juna-asemalle.
 
Viimeksi muokattu:
24 oli ikää, kun muutin omaan kämppään, säästin rahat vanhempien luona asuessa. Pätkätyöt ja sijoitukset riitti, tarjosivat kyllä pankista lainaa, mutta en ottanut. Markkinoiden taantuma auttoi, kun sijoituksia sai halvalla, tuottoa sai melkein mistä tahansa ja reilusti enemmänkin olisi saanut, jos olisi ollut perehtyneempi.

Vieläkään ei ole mitään pysyvää työrintamalla, mutta ainakin nuorempana tuli jotakin tehtyä oikein.
 
Heti lukion jälkeen pois. Vuoden opiskelun ja intin jälkeen muutto vielä kauemmas. 1-2 kertaa vuodessa tapaamisia riittää.

Ai nykyään sitten meneekin koko homma kermaperseilyksi :facepalm:
1987 intissä oli aivan toisenlaista, vaikka oli vitun marssimurtuma niin lenkille vaan turhaan siinä kiroilet kipua.
Nyt kaveri passitettiin viikon päästä himaan koska oli liian "lihava", nooh lastentarhasta sitten suoraan inttiin, jätetään peruskoulu väliin, säästetään helvetisti kustannuksista. samaa mamm-luokkaa näyttää nykyään siellä olevan :shifty:

Missä tuollaista toimintaa on ollu?
Noihin aikoihin alettiin puuttumaan simputuksiin.
 
Heti lukion jälkeen pois. Vuoden opiskelun ja intin jälkeen muutto vielä kauemmas. 1-2 kertaa vuodessa tapaamisia riittää.

Missä tuollaista toimintaa on ollu?
Noihin aikoihin alettiin puuttumaan simputuksiin.

Riksussa, nykyään siimaleikkurit vetäneet niin varuskuntia on lakkautettu huolella. Riksuunkaan ei oleta enää alokkaita, sitten haetaan pk:n jälkeen :(
 
Hyvät on yleensä siinä paha että jos olet sisarusparvesta se ainoa jolla on enää hyvät välit vanhempiin niin juuri Sinulle kaatuu kaikki, mm. heidän kuoppaamiset, perunkirjojen tekemiset, hoitamiset vanhuuden sairaina jne.
Toisia kannustaa ziljoona perintö jota kytätään.

Hyvissä väleissä on se hyvä puoli että pahassa välissä (putkiremppa, muuttovaihde ym) saadaan ilmasex vanhemilta eukolle ja pennuille+ittelle väliaikainen olotila vanhempien luota, joilla tietty on vielä se sun vanha huoneesi tyhjänä.
 
Ei mulla mitään pahaa sanottavaa ole, vaikka on hyvät välit porukkoihin. Toki porukat myös eronneet, toinen asuu 40km päässä ja toinen n. 670km päässä. Harmittaa sikäli, että jälkimmäinen käy niin harvoin katsomassa ensimmäistä lapsenlastaan, vaikka liki kuukausittain tuleekin kääntymään. Mun mielestä hyvät välit on ok, jos on kasvatus tehty huolella eikä olla lähdetty perseilylinjalle. Itsellä oli aika kova kuri isän toimesta ja se kantoi tulosta ilmeisen tehokkaasti. Duunia rupesin tekemään heti 14-vuotiaasta alkaen, kun jaoin jotain seuralehtiä ja ties mitä skeidaa. Heti kun tuli omat rahat, ilmoitettiin minulle et Tieteen Kuvalehdet ja muut maksan minä jos niitä haluan tilata. Vähemmän yllättäen sitä oppi aika hyvin käyttämään rahaakin jo teininä. Vaimolla sama homma, hyvät välit vanhempiinsa. Emmä näe siinä mitään pahaa ettei näe vanhempiaan idiootteina. Toki itse olen tullut köyhyysrajan alapuolisesta mamu-perheestä, mutta hitto kun oltiin tyytyväisiä siihen et tulee vettä hanasta ja vessa vetää. Silloin olikin jotenkin omasta mielestä ällistyttävää katsella kun jotain omakotitalokakarat itki "elämä on kovaa" valituksiaan, kun ei saanut uusinta peliä/tms.
 
22v olin eli melko keskikastia, siskot olivat 21v, 21v ja 18v. Vuotta aikaisemmin oli alunperin tarkoitus mutta pläänit eivät menneet aivan nappiin. Täällä edelleen niin kauan kuin opiskelen, valitettavasti mielenterveys meni samoihin aikoihin kuin muutin joten en pystynyt nauttimaan yksinäisyydestä pitkään.
 
32 ja asustelen taas porukoiden kanssa.
Asuin omillani ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, sen jälkeen porukoiden nurkat toimineet välistoppeina kun on käyty opiskelemassa 4- ja 5-vuoden stintit ja vuoden ulkomaankeikka. Viitisen vuotta sitten asustelin toisella paikkakunnalla tekemättä mitään kun isäni meni tuplalonkkaleikkaukseen, kysyi viitsisinkö muuttaa takas ja vähän jeesata.
Siitä puoli vuotta ja menin määräaikaiseen duuniin suht lähellä, niin ei sen takia kannattanut omaan kämppään muuttaa. Määräaikainen muuttui vakkariksi ja porukat ehdottivat että ostaisin osan talosta.
Tällähetkellä teen osa-aikaista etätyönä, joten pääsen nauttimaan aika täysillä maaseudun rauhasta, eikä porukoiden kanssa ole ongelmia kun täällä on tilaa harrastaa toisia häiritsemättä.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 637
Viestejä
4 537 518
Jäsenet
74 856
Uusin jäsen
KeisariLoL

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom