Koulumenestyksesi?

[adhocz]

Peruskoulu lukematta n. 8-9,
Lukio n. lukematta 7,9
- - välissä 2 keskeytettyä tutkintoa - -
Kandidaatin tutkinto, lukemalla 1,9
DI-tutkinto lukemalla ja tekemällä 4,5

Talentti loppui siis lukion jälkeen ja koulutyönteon opettelussa meni vuosia. Sit lähti taas rullaamaan.

Tämän suuntaisia kokemuksia on tässä ketjussa useampia. Itsellänikin voisin sanoa, että koko peruskoulu (ja pääosin lukiokin) opetettiin siihen, että sinun ei tarvitse tehdä töitä tai opiskella vaan pärjäät mainiosti muutenkin. Siitä sitten papereilla teknilliseen korkeakouluun, jossa huomasikin, että perkele ei sitä enää pärjää rilluttelemalla. Se on kova koulu ja pakottaa joko uimaan tai uppoamaan. Veikkaan, että moni myös uppoaa (ja minullakin oli lähellä) ja tämä on se surkeus koulussamme: kun kaikki tasapäistetään ja vaaditaan vain saman suorittamista, on seurauksena se, että fiksummat passivoituvat, keskiverrot pärjäävät ja huonoja tuetaan.

 

[FireFly Renaissance]

Tämän suuntaisia kokemuksia on tässä ketjussa useampia. Itsellänikin voisin sanoa, että koko peruskoulu (ja pääosin lukiokin) opetettiin siihen, että sinun ei tarvitse tehdä töitä tai opiskella vaan pärjäät mainiosti muutenkin. Siitä sitten papereilla teknilliseen korkeakouluun, jossa huomasikin, että perkele ei sitä enää pärjää rilluttelemalla. Se on kova koulu ja pakottaa joko uimaan tai uppoamaan. Veikkaan, että moni myös uppoaa (ja minullakin oli lähellä) ja tämä on se surkeus koulussamme: kun kaikki tasapäistetään ja vaaditaan vain saman suorittamista, on seurauksena se, että fiksummat passivoituvat, keskiverrot pärjäävät ja huonoja tuetaan.

Samat kokemukset. Varsinkin koko yläasteen olisi voinut jättää käymättä täysin turhana. Kaikenlaisten pelleilijöiden tahtiin mentiin ja kiitettävät tippui niinkin kovalla työllä kuin, että viitsi kuunnella. Lukiossa tuli kurssit täyteen jo käytännössä kahdessa vuodessa ja kolmas sitten melkein lomailtiin, joskin fysiikan ja matematiikan kanssa sai vähän töitäkin tehdä. Laiskamoodista oli sitten haasteita startata yliopistossa...

Jos puhutaan opintojen nopeuttamisesta pitäisi korkeakoulujen sijaan oikeasti puuttua siihen pahimpaan vätystelyyn eli peruskouluun.

 

[David ":DA" Imodium]

Samat kokemukset. Varsinkin koko yläasteen olisi voinut jättää käymättä täysin turhana. Kaikenlaisten pelleilijöiden tahtiin mentiin ja kiitettävät tippui niinkin kovalla työllä kuin, että viitsi kuunnella. Lukiossa tuli kurssit täyteen jo käytännössä kahdessa vuodessa ja kolmas sitten melkein lomailtiin, joskin fysiikan ja matematiikan kanssa sai vähän töitäkin tehdä. Laiskamoodista oli sitten haasteita startata yliopistossa...

Jos puhutaan opintojen nopeuttamisesta pitäisi korkeakoulujen sijaan oikeasti puuttua siihen pahimpaan vätystelyyn eli peruskouluun.

Toisaalta siihen yläasteikään liittyy myös paljon kasvamista ihmisenä. Sille pitää jättää tilaa.

 

[munse]

Juu, onhan peruskoulu ja lukio melkoista lomailua korkeakouluopintoihin nähden.

Mutta kaikki on suhteellista. Nyt kun ollut muutaman vuoden työelämässä niin DI-opinnotkin tuntuvat lomailulta.

 

[FireFly Renaissance]

Toisaalta siihen yläasteikään liittyy myös paljon kasvamista ihmisenä. Sille pitää jättää tilaa.

Toisilla tuntui vain olevan vähän enemmän tarvetta sille kasvamiselle kuin toisille... Aika puhdasta vittuiluahan se on, jos oppivelvollisuuden tarkoitus on seurata ja nauttia sitä muiden "kasvamista" kun voisi vaikka oppia jotain oikeasti hyödyllistä.

 

[FireFly Renaissance]

Juu, onhan peruskoulu ja lukio melkoista lomailua korkeakouluopintoihin nähden.

Mutta kaikki on suhteellista. Nyt kun ollut muutaman vuoden työelämässä niin DI-opinnotkin tuntuvat lomailulta.

En mä tiedä. Opiskelu on paljon stressaavampaa vaikka se keskimääräinen työmäärä jääkin ehkä pienemmäksi. Töissä kuitenkin pääsääntöisesti hommat loppuu kun kävelee toimistolta ja jatkuu kun aamulla/maanantaina tulee takaisin. Kukaan ei arvostele, kunhan jotain järkevää saa aikaan. Opiskeluja tuntui olevan ihan mahdoton saada organisoitua mitenkään järkevästi ryhmätöiden ja kokoajan vaihtuvine kuormittavuuksineen. Välillä (jaksojen alussa) ei ole paljon mitään ja voi nördätä 24/7 sitten onkin taas 7 harjoitustyötä ja 8 tenttiä menossa ja vapaa aikaa -10 tuntia.

 

[Dzekoo]

Oliko teillä futismatseja tyyliin 5A vs 5B??

 

[Henkilöasiakas]

Oliko teillä futismatseja tyyliin 5A vs 5B??

Vähän menee ehkä ohi aiheen, mutta oli ja meillä pyöri ala- ja yläasteaika muutenkin futiksen ympärillä jatkuvasti. Joka vuotinen homma oli koulun sisäinen futisturnaus luokittain, kun oli iso koulu ja isot luokat. Jos oli sitten vaikka 5A vs 4B, niin pelit aloitettiin niin että alemman tason joukkue sai maalin eteen, kaksi tasoa kaksi maalia jne. Eli ensin pelattiin oman luokkatason pelit ja sitten jotenkin paras tasoltaan pelasi ylempiä vastaan jne. En muista muuta kuin että viidennellä luokalla voitettiin koulun mestaruus kutosluokkalaisia vastaan, jossa sentään pelasi veikkausliigan tuleva maalikuningas.

 

[Jurppii]

Juu, onhan peruskoulu ja lukio melkoista lomailua korkeakouluopintoihin nähden.

Mutta kaikki on suhteellista. Nyt kun ollut muutaman vuoden työelämässä niin DI-opinnotkin tuntuvat lomailulta.

Ja silti ihmettelee, että miten niistä selvisi aikoinaan

 

[Dzekoo]

Meillä oli yläasteella matikassa jotain ihme hypotenuusaa ym..en tajunnu niistä kyllä paljon mitään!

Muistaakseni geometriakin oli todella vaikeeta!

 

[Teabag Shakur]

Ala-aste taisi mennä 8.0 keskiarvolla. Yläasteella tipahti jonnekin 7 pintaan. Lukiossa ei hirveenä opiskelu kiinnostanut ja rimaa hipoen läpi. Paras taisi olla joku E englannista kirjoituksissa.

Ammattikorkeaan tietotekniikkalinjalle hakiessa jotenkin sain keploteltua itseni iltalinjalle jossa koulua oli 17.00 - 21.00 ma - to. Istuin tunnit tunnollisesti seuraten opetusta ja pääsin jollain 4.0 keskiarvolla läpi.

Nyt sitten koodiapinana 12v töitä tehdessä mennyt aika.

 

[Bitutus]

Hämmentävä ketju. Kaksi vuosikymmentä dokannut aloittaja haikailee takaisin viidennen luokan liikuntatunnille - näin rivien välistä luettuna. Kun koulukiusaamastasi tyypistä tulikin menestyjä ja itselläsi on ongelmia jo pelkästään välimerkkien kanssa, niin varmasti sitä tulee miettineeksi elämänvalintoja. En nyt toki väitä, että kirjoitustaito olisi jokin hyvän elämän tae. Onhan noita työhakemuksia tullut vastaan, jossa 20 vuoden työkokemuksella varustettu kaveri hakee robotti_hitsarin paikkaa hakemuksella, jossa ei ole yhtäkään välimerkkiä. Silloin pitää vain olla puolijumala omassa ammatissaan.

Vaikka jostain syystä heräisitkin 11-vuotiaana jonnena nappulakengät jalassa, niin muuttaisiko se tilannetta mitenkään? Lähes kaikki meistä tietää mitä polkua pitkin kannattaisi kulkea, mutta usein se "oikea polku" tuppaa vain olemaan kovin työläs, ja ne työn hedelmät on jossain kaukana odottamassa. Jos tuota sinun toista ketjua katsoo, niin sinähän näytät olevan taas valinnan edessä. Ei lienee epäilystäkään kumpaako polkua kannattaisi lähteä kulkemaan?

Eipä siinä. Toiset menestyy ja toiset ei. Jokaisella on kuitenkin oma tehtävänsä tässä yhteiskunnassa. Keskiluokkaisuudessa ei olisi mitään glamouria, jos ei olisi ihmisiä jotka ansaitsee paljon vähemmän. Samalla kaavalla pienituloinen siivooja voi taputella itseään selkään, kun näkee torilla elämän ehtoopuolella öriseviä deekuja.

Jos et halua olla osa-aikaisen siivoojan motivaattori, niin tee asialle jotain.

 

[kaarlos]

Peruskoulu ja lukio jollain geneerisellä 8 keskiarvolla. Itselleni on kyllä käsittämätöntä että joku muistaa yksittäisiä arvosanoja vielä vuosien takaa jostain peruskoulun tai lukion ajoilta - noihan on täysin merkityksettömiä lukuja sen jälkeen kun johonkin korkeakouluun on päätynyt. Itse asiassa korkeakoulunkin arvosanat ovat lopulta aika toissijaisia mikäli ei mikään akateemikko ole.

Yliopistossa kandi ei oikein kulkenut ja päättyi karvan alle 3:n keskiarvolla, maisteriohjelmasta ~3.5 sekä gradusta 3 eli keskimäärin aika geneeristä tekemistä. Maisteriohjelman aikoihin tuli oltua duunissa samalla, jolloin ei oikein energia tai kiinnostus riittänyt tehokkaaseen opiskeluun - kunhan nyt kolmosta irtoili kursseiesta niin en vaivautunut uusintatentteihin. Varsinkin gradun kanssa tuli lähinnä tähdättyä siihen että kunhan sen nyt saa pois käsistä.

Enpä ole varsinaisesti katunut jälkikäteen opiskelun puolittaista laiskuutta koska sittemmin olen työllistynyt ihan hyväpalkkaisiin töihin. Koen kuitenkin että opiskelut olivat itselleni helposti elämäni stressaavinta aikaa ennenkö pääsin kiinni työelämään - aina vapaa-ajalla pyöri taustalla ajatus että tämäkin aika varmaan pitäisi käyttää opiskeluun. Vastaavasti tuli stressattua aika paljon opiskelunjälkeisestä työelämästä ja siitä, että löytyykö sitä duunia nyt vai ei.

 

[jeppejehu]

Ala-aste meni ihan hyvin, jotain yli 8 keskiarvo oli. Yläasteella mielenkiinto kouluun minimit, kaikki aika kavereiden kanssa. Joku kapinavaihe, periaatteessa vastustin kaikkia auktoriteetteja, jotenkin ylpeilyn aihe jos jonkun sai tehtyä pienimmällä mahdollisella vaivalla*.
Lukiossa ikinä tehnyt tehtäviä enkä lukenut kokeisiin, keskiarvoa en tiedä, jätin lukion kesken, joku viisi kurssia taisi uupua. En kokenut että olisi lakki hyödyksi. Amis meni hyvin, luin aika minimit, luokan paras keskiarvo.

*Ikävä kyllä tuo vaihe jäi päälle, edelleen teen kaiken pienimmällä mahdollisella vaivalla. Jotenkin siitä saan mielihyvää. Siis sillä tavalla että hyvän numeron saa pienellä vaivalla. Nyt AMK:saa opiskelen, harmittaa kun tää opiskelu on aika turhan helppoa, olisi nuorena pitänyt opiskella. Toisaalta elämäni parasta aikaa oli siitä 13-25 touhuilu kavereiden kanssa.

Hieman miettinyt että asenne kouluun on hieman negatiivinen, ehkä koska ahkeruudesta yms ei pahemmin palkittu, muuta kuin numeroilla, mutta ne ei merkkaa oikein mitään. Ärsytti kun sait kaikki tehtävät valmiiksi ja hyvin tehtynä, piti luokkaan jäädä istumaan ja odottelemaan muita. Kokeeseen varattu aikaa joku 2h, teit tunnissa ja tiesit vastanneesi niin hyvin kuin osaat, saaden tyyliin 8-9, mut sitten istut vaan ja odottelet. Ja meillä oli ala-asteella vanhoja kääpiä opettajina, jos olit katsonut vaikka jonku luontodokumentin ja korjasin opettajan virheen, paskaa tuli niskaan.

Muistan edelleen kun joku opettaja raivosi kun huomautin että on olemassa valkoisia paprikoita. Jatkoi vastaan väittämistä vaikka sanoin kaupassa ihan omin silmin nähneeni. Tuolla tavalla tapetaan lapsen into koulumaailmaa kohtaan.

 

[Mechanical Man]

Koulu on kyllä yksi pahimmista kansakunnan rampauttajista menestymisen saralla. Tasapäistäminen kusee kaikkien lahjakkaiden muroihin. Itsellä tekemättä läksyjä saati lukematta kokeisiin missään koulussa ylä-aste 8 ka, amis 4 ka ja amk 3,6 ka.

 

[jokumuu]

Minulla meni peruskoulu todella penkin alle, murrosikä sotki, olin koulukiusattu ja tietokoneet kiinnostivat koulunkäyntiä enempi. Koulun päättyessä oli sitten keskiarvo alle 7 ja lukiosta ei vanhempien pettymykseksi sitten ollut vaihtoehdoksi. Kauppakouluun tuli sitten mentyä huonoista vaihtoehdoista parhaimpana.
Ei se koulumotivaatio sielläkään loistanut, mutta onneksi muu oppilasaines ei loistanut sitäkään vertaa, joten valmistuin hienolla kolmosen keskiarvolla ja onnistuin puhumaan itseni kirjanpitohommiin ennen inttiin menoa.

Palvelusajan jälkeen suuntasin sitten ATK-hommiin, 90-luvun lopussa alalle kun pääsivät kaikki, jotka osasivat tavata sanan tietokone suunnilleen oikein. Mikrotuessa alkuun, josta sitten raivasin tieni terävillä kyynärpäillä ja ruskealla kielellä eteenpäin (apua oli toki myös siitä, että osasin hommani).
Parin vuoden jälkeen hain ja pääsin AMK:hon, mutta se oli vähän toisintoa kauppiksesta, joten hain ja pääsin yliopistolle tietojenkäsittelyä lukemaan. Ei sekään sitten napannut, kun työelämä oli jo koukuttanut elintasoonsa ja hiljalleen opinnot jäivät työelämän kustannuksella.

Työelämä sitten vei ja nykyisellään puuhastelen tuotekehitystirehtöörinä ihan mukavalla palkalla. Koulutuksen puuttuminen haittaisi lähinnä, jos työpaikkaa vaihtaisi, useissa paikoissa korkeakoulututkinnon puuttuminen on pudottava tekijä - tämä tosiasia on iskenyt vastaan muutamissa headhunttauksissa, "muuten sopiva, mutta tuo tutkinto puuttuu"... En syytä tästä katkerana maailmaa, koska kun itse rekryän on kriteeri enimmäkseen sama ihan tuotekehittäjän hommiin.
Ehkä kun kasvan isoksi ja saan fudut toivottavasti irtisanomisrahan kanssa voisin lukea tutkinnon loppuun. Alle puolet suoritettuna kandista ja nuokin varmaan väljähtyneet, mutta onpahan paikka johon mennä.

 

[nestori]

Muistan edelleen kun joku opettaja raivosi kun huomautin että on olemassa valkoisia paprikoita. Jatkoi vastaan väittämistä vaikka sanoin kaupassa ihan omin silmin nähneeni. Tuolla tavalla tapetaan lapsen into koulumaailmaa kohtaan.

AMK:n aikaan opetuksen taso vaihteli puolijumalatasosta facepalmiin, ja kun näille alemman tason opettajille huomautti jostain niiden tekemästä virheestä / väärästä tavasta, niin loppukurssin ajan oli aina opettajan naama norsun v:llä vaikka aiheesta kaikki noottailut tuli tehtyä. Eräskin opettaja tokaisi "mene sitten vaikka Nokialle töihin kun noin viisas kerran olet".

 

[McMaster]

Työelämä sitten vei ja nykyisellään puuhastelen tuotekehitystirehtöörinä ihan mukavalla palkalla. Koulutuksen puuttuminen haittaisi lähinnä, jos työpaikkaa vaihtaisi, useissa paikoissa korkeakoulututkinnon puuttuminen on pudottava tekijä - tämä tosiasia on iskenyt vastaan muutamissa headhunttauksissa, "muuten sopiva, mutta tuo tutkinto puuttuu"... En syytä tästä katkerana maailmaa, koska kun itse rekryän on kriteeri enimmäkseen sama ihan tuotekehittäjän hommiin.
Ehkä kun kasvan isoksi ja saan fudut toivottavasti irtisanomisrahan kanssa voisin lukea tutkinnon loppuun. Alle puolet suoritettuna kandista ja nuokin varmaan väljähtyneet, mutta onpahan paikka johon mennä.

Toi on kyllä erikoista tuo tutkintoihin tuijottelu, eikös sen tehdyn työn pitäisi olla se joka näyttää mitä osaa. Oma nykyinen pesti, koneistuspuolen menetelmäsuunnittelija, myös sellainen johon haettiin insinööriä lähtökohtaisesti, mutta onneksi nykyinen työnantaja osasi arvostaa myös oikeaa työkokemusta koneistuksesta muun työnteon ohessa hankitun osaamisen lisäksi, että sain tämän paikan.
Tämä pesti taas CV:ssä varmasti sen verran kivalta näyttää, että jos joskus paikkaa vaihtaa, niin ei tarvi välttämättä enää koneistajan hommia tehdä.

 

[Dzekoo]

Jos mä en ois lukenu yläasteella kokeisiin,niin mun keskiarvo olis ollu jo hälyttävän huono..

 

[MIndye]

Ala-asteesta lukion loppuun menty käytännössä lukematta, peruskoulun päätteeksi keskiarvo jotain reilu 8, lukion lopussa joku reilu 7. Aineet, joissa pärjääminen vaati ulkoa opiskelua (historia, maantieto yms) yllättäen menivät enemmän tai vähemmän omalla painollaan riippuen ihan sen hetkisen aiheen kiinnostavuudesta. Matematiikka yms aineet jossa pärjääminen on enemmän omasta oivalluskyvystä ja ymmärryksestä kiinni sujuivatkin sitten selkeästi paremmin. AMK:ssa pääaineeksi tietoverkot ja siellä sitä sitten piti yrittää opetella opiskelemaan, vaikka sekään ei mitään erikoisempaa pänttäämistä vaadi, koska kaikki pääsevät koulusta läpi jos vaan vähän jotain tekee.

Nykyään isossa firmassa IT hommissa ja huomaa, että hommien oppimisen kiinnostus on 100x kovempi kun oikeasti on jotain mihin tietää, että oppi tulee. Jälkikäteen ajateltuna sen huomasi myös koulussa, matikassa kiinnosti eniten aiheet joita pystyi jotenkin soveltamaan johonkin konkreettiseen ja mitä abstraktimmaksi aihe meni, sitä turhemmalta ja epämotivoivalta se tuntui.

 

[jokumuu]

Toi on kyllä erikoista tuo tutkintoihin tuijottelu, eikös sen tehdyn työn pitäisi olla se joka näyttää mitä osaa. Oma nykyinen pesti, koneistuspuolen menetelmäsuunnittelija, myös sellainen johon haettiin insinööriä lähtökohtaisesti, mutta onneksi nykyinen työnantaja osasi arvostaa myös oikeaa työkokemusta koneistuksesta muun työnteon ohessa hankitun osaamisen lisäksi, että sain tämän paikan.
Tämä pesti taas CV:ssä varmasti sen verran kivalta näyttää, että jos joskus paikkaa vaihtaa, niin ei tarvi välttämättä enää koneistajan hommia tehdä.

Ei se toki kaikkiin paikkohin päde, monet arvostavat kokemuksen koulujen edelle (minäkin), ja joka paikassa ei edes tutkintoja kysellä. Se on vain helppo keino tiputtaa hakijoista osa pois.
Mutta sitten kun haetaan työntekijöitä oikeasti asiantuntijahommiin, joissa edellytyksenä on vahva teoreettinen tausta jostain on yliopistotausta valitettavasti lähes ainoa vaihtoehto. Toki on ihmisiä, jotka ovat hakeneet teorian käytännön kautta, mutta mites osoitat tämän (mieleen tulee lähinnä akateemisten paperien kirjoitus tai niihin osallistuminen ts. nimi listassa jossain tutkimuksessa). Käytännössä korkeakouluvaatimukset kuitenkin leviävät myös niihin ihmisiin samassa organisaatiossa, vaikka tämä ei olisi tehtävään mitenkään pakollista.

 

[anon753]

Peruskoulu meni itsellä ihan mallikkaasti, mutta kun lukio alkoi, niin murrosikä oli itselläni pahimmillaan. Mikään ei kiinnostanut ja illat valvottiin pelejä pelaten. Kun täysi-ikäisyys lähestyi (eli käytännössä abi-vuosi kokonaisuudessaan), alkoi dokaaminen ja naiset kiinnostaa enemmän kuin mikään muu. Tämä johti siihen, että lukiosta valmistuttiin B:n keskiarvolla ja ennen lukiota asetettu tavoite teknillisestä korkeakoulusta oli käytännössä haudattava. Yritin hakea ennen armeijaa kauppakorkeakouluun, mutta koska pääsykokeisiin lukeminen ei kiinnostanut, niin eihän siitäkään mitään tullut. Armeijassa päädyin laittamaan hakupaperit amk ja yliopiston tietojenkäsittelytieteiden linjalle. Kävin molemmissa pääsykokeissa ja yllätyksekseni molemmissa jo pääsykokeet olivat sellaiset missä pärjäsin ja sain opiskelupaikan molemmista kouluista. Päätin sitten aloittaa opiskelut yliopistolla, koska arvostin sen mielessäni korkeammalle kuin amk.

Aika nopeasti tuli kuitenkin todettua, että ei se lukeminen siellä yliopistollakaan kiinnostanut ja kursseista ei päässyt läpi samalla tavalla kuin lukiossa. Koodaaminen kuitenkin alkoi yliopistoaikana kiinnostamaan ja sain tuttuni avustuksella ensimmäisen alan työpaikan ison yrityksen teknisestä tuesta. Suoritin tuon työpaikan ohella koulua osa-aikaisesti ja sain sitten myöhemmin ensimmäisen oikean koodaustyöpaikan isosta konsulttifirmasta. Kun sain jalkani tuohon ensimmäiseen oikeaan koodaustyöpaikkaan niin se avasi omalla kohdallani työmarkkinat. Ekan koodaustyöpaikan jälkeen hain sellaiseen firmaan töihin, jossa oli mielestäni Suomen kovimmat tekijät it-alalla ja olin haltioissani sekä todella yllättynyt kun sieltä soitettiin ja tarjottiin työpaikkaa. Vietin kuusi vuotta tehden töitä muille konsulttina ja devaajana ja sen jälkeen perustin oman firman jonka kautta tarjosin konsultointia. Nyt on mennyt kaksi vuotta yrittäjänä ja toivottavasti vielä monta edessä. Ei tässä vielä mitään miljoonabisnestä tehdä, mutta hyvän ansiotason tämä tarjoaa.

Edelleen on se yliopistotutkinto kesken ja luultavasti opiskeluoikeus on jo vanhentunut. Kuten joku muukin jo aiemmin sanoi, niin myös omalla kohdalla into opiskeluun loppui kun oli päässyt nauttimaan IT-alan palkkaa. Vaikka oppiminen on yksi oman elämän tärkeistä arvoista, niin oma fiilis on, että perinteinen koulujärjestelmä ei sopinut itselleni ja silloiseen omaan elämäntilanteeseeni kovinkaan hyvin. Onneksi asiat on kuitenkin mennyt ihan kivasti vaikka koulumenestyksestä olisi voinut muuta päätellä.

 

[munse]

Mutta sitten kun haetaan työntekijöitä oikeasti asiantuntijahommiin, joissa edellytyksenä on vahva teoreettinen tausta jostain on yliopistotausta valitettavasti lähes ainoa vaihtoehto.

Itse olen teollisuudessa R&D-hommissa ja tänne ei voisi kyllä kuvitellakaan palkkaavan ketään maisteritasoa alemman koulutuksen omaavaa. Lisäksi hakijoista on yleensä karsittu pois ne, joilla ei ole hyvä opintomenestys.

 

[micko]

Peruskoulu lukematta n. 8-9,
Lukio n. lukematta 7,9
- - välissä 2 keskeytettyä tutkintoa - -
Kandidaatin tutkinto, lukemalla 1,9
DI-tutkinto lukemalla ja tekemällä 4,5

Talentti loppui siis lukion jälkeen ja koulutyönteon opettelussa meni vuosia. Sit lähti taas rullaamaan.

Tämähän kuulostaa minulta ilman noita keskeytettyjä tutkintoja. Lukio oli karvan verran yli 8. Matikkaa ja fysiikkaa luin, muuta en. Ruotsin kanssa piti abivuonna tehdä töitä, että saisi hylätyt kurssit suoritetuksi.

Fysiikasta kandi arvosanana jotain 1,5 (asteikolla 1-3)
Fysiikasta maisteri, arvosanat luokkaa 4 (asteikolla 1-5, kun se meni kesken tutkintoani muuttumaan)

Peruskoulu ja suurilta osin lukiokin meni töitä tekemättä, niin kesti maisteriopintoihin asti ennen kuin oppi kunnolla opiskelemaan. Nykyään sitten olenkin toisella puolella opepöytää.

Nörttiydestä oli myös puhetta. Olen monesti miettinyt, että parasta, mitä siihen liittyen elämässäni on tapahtunut on, että sain C64:n toivomani NESin sijaan ja myöhemmin PC:n mikä nyt olikaan sen ajan konsolin sijaan. Commodore BASICin alkeet ekatokaluokkalaisena ja autoexec.batin tunkkausta kymmenvuotiaana, että sai pelit toimimaan, antoivat melkoiset pohjat datailutaidoille. Isä koodasi työkseen, niin ehkä tuo olikin sen suunnittelemaa ohjausta Oikealle alalle. Vastaavia asioita mietin omien lasteni tietotekniikan käytöstä ja ruutuajasta sun muusta. Nykyään pelit toimivat ilman sitä säätöä ja tunkkausta, niin millä saisi motivoitua sitä opettelemaan... Alkaa mennä offtopic pahasti tämä, niin lopetanpa tähän.

 

[Dzekoo]

Ilman lukemista..olisin saanu hyvät arvosanat korkeintaan näistä:Liikunta,historia,englanti,äidinkieli..

 

[jokumuu]

Itse olen teollisuudessa R&D-hommissa ja tänne ei voisi kyllä kuvitellakaan palkkaavan ketään maisteritasoa alemman koulutuksen omaavaa. Lisäksi hakijoista on yleensä karsittu pois ne, joilla ei ole hyvä opintomenestys.

"Ei voisi kuvitellakaan". Ihan mielenkiinnosta pätisikö tämä, jos jollakulla dropoutilla tms. viheltelijällä olisikin julkaisu vaikkapa IEEE:n (tai vastaava oman alasi läpyskä) lehdessä, tai patentteja? Menisivätkö meriitit koulutuksen ohi vai karsiutuisiko hakija jo etukäteen kun sitä maisteria/DI ei tullut saatua valmiiksi?

Tämä ongelma nousee esiin headhunttauksessa, kun annetaan käsky "maisteri!" voi jäädä oikeasti kovia tekijöitä saamatta. Me käytämme rekryämispalveluita ja tämä on asia, joka pitää aina mainita "maisteri TAI kova tekijä näytöillä".

 

[munse]

"Ei voisi kuvitellakaan". Ihan mielenkiinnosta pätisikö tämä, jos jollakulla dropoutilla tms. viheltelijällä olisikin julkaisu vaikkapa IEEE:n (tai vastaava oman alasi läpyskä) lehdessä, tai patentteja? Menisivätkö meriitit koulutuksen ohi vai karsiutuisiko hakija jo etukäteen kun sitä maisteria/DI ei tullut saatua valmiiksi?

Tämä ongelma nousee esiin headhunttauksessa, kun annetaan käsky "maisteri!" voi jäädä oikeasti kovia tekijöitä saamatta. Me käytämme rekryämispalveluita ja tämä on asia, joka pitää aina mainita "maisteri TAI kova tekijä näytöillä".

Kyseessä konetekniikka, joten päteviä itseoppineita tai dropoutteja ei oikeastaan ole kuten esimerkiksi IT-alalla on. Ohjelmointia voi opiskella mainiosti omatoimisesti, mutta aika harva lähtee pohtimaan jotain osittaisdifferentiaaliyhtälöiden numeerisia ratkaisumenetelmiä muualla kuin koulun penkillä.

 

[nivelkulli]

Ala-aste meni 6-7 keskiarvolla, vilkas lapsi kun olin. Ylä-asteella jatkoin samaan malliin, lintsasin ja kiusasin muita. Keskiarvo oli siinä karvan yli 7 jolla pääsi paskimpaan ammattikouluun elektroniikan tutkintoa suorittamaan. Ammattikoulu meni pilveä polttaen ja lintsatessa, en koskaan valmistunut. Armeija kutsui ja sen jälkeen varastolle töihin. Ne hommat vitutti niin paljon että menin takaisin ammattikouluun vähän aikuisempana, huomasin etten ollutkaan niin tyhmä mitä opettajat olivat antaneet aikanaan ymmärtää (vilkas=tyhmä tuleva kriminaali). Työn ohessa suoritin ammattitutkinnon 4-5 väliin putoavalla keskiarvolla. Otin varastolta lopputilin ja opettelin raivolla 6kk linuxia ja koodaamista. Puhuin itseni töihin ekaan IT-alan työpaikkaan, opettelin työt lennossa ja sain kovasti kiitosta. Siitä sitten pikkuhiljaa työpaikkoja vaihtaen olen saavuttanut IT-alalla noin 80-100k vuosiansiot riippuen bonuksien koosta. Olisin voinut valita helpommankin polun sinne missä nyt olen. Kyllä se kova työ palkitaan.

 

[Bansheebot]

Peruskoulun arvosanat olisivat olleet 4-6 luokkaa, mikäli olisin ollut täysin tuntiopetuksen varassa, sieltä ei vaan kovasta ponnistuksesta huolimatta jäänyt mitään päähän. Paljon aikaa kuluikin omatoimiseen kirjojen pläräilyyn ja tukiopetukseen vanhempien avustuksella. Kokeisiin tuli valmistauduttua yleensä 3-5h/päivä ja silti numero saattoi alkaa kutosella, enimmäkseen kuitenkin seiskaa ja harvoilla kerroilla kaseja.

Itsepäisesti menin vielä lukioon, josta jäi käteen ainoastaan jumalaton stressi ja B,A,A,A -suora. Varsinkin abivuonna kiristi päätä sen verran, että kärsin kohtuullisesta hiustenlähdöstä, joka loppui muutama kuukausi kirjoitusten päättymisestä. Ei olisi vaatinut kuin 3-4 pistettä vähemmän matikasta niin olisin joutunut uusimaan koko roskan, mihin jaksaminen tuskin olisi enää riittänyt.

Korkeakoulut päätin sivuttaa suosiolla, joten suuntasin tavalliseen ammattikouluun perus duunaritutkinnon perässä. Nihkeästä alusta huolimatta sain kerrytettyä sen verran työkokemusta, että työnsaanti on nykyään helppoa eikä työttömänä tarvitse lusmuilla pitkään.

 

[Dzekoo]

Ketkä teistä osas matikan hypotenuusat ja geometriat??

 

[perato]

Ala-astee meni aikalailla kiitettävillä 9-10 akselilla, yläasteella nostin tasoa lukuaineiden ka. jotain 9.7 ja kaikkien aineiden tais olla jossain 9.4 tienoilla. Lukiossa aloin sit löysäämään, ei jaksanut enää kaikki kinostaa, varsinki kakkosvuonna vaan alko oikeesti laiskottaan mikä vähä jälkikäteen kaduttaa. Varsinki fysiikka ja matikka, jotka vielä yläasteella oli lempiaineita, alko laskeen siinä kakkosvuoden osalta ku lehmänhäntä, siinä missä pitkä matikka oli vielä vitoskurssiin asti keskiarvolla 9, nii todennäköisyyksien tentistä tuli arvosanaksi 5. Fysiikan jätin lopulta kesken. KA. tippu jonnekki 8.5 pintaan lukuaineista. Paperit oli äikkä, ruotsi, matikka pitkä, historia ja englanti arvosanoilla C, M, C, E, E.


Yliopistosta maisterin paprut humanistipuolelta keskiarvolla ~4(kandista 4, gradusta 3) ja viimisenä jonoon AMK:n hoitopuolen paprut (keskiarvo ihan turha ku nii paljon kursseja vaan arvosanalla H, numeroista tuli joku 4 keskiarvoks)ja opparista arvosanaksi 1 =D.

Huomaa kyl ku ei kinosta nii ei kinosta. Yliopistossa oli kyl välillä todella vaikea kiinnostua tenttiin luvusta erityisesti sivuaineiden osalta, mutta rimaa hipoen. AMK:ssa vaan ei enää välittänyt jos oli joku asia jonka tiesi turhaksi, nii sit vaan minimisuoritus.

 

[Focus0]

Peruskoulun päästötodistukseen tuli 7,1 keskiarvo. En ollut varsinaisesti kovin etevä muussa kuin tietotekniikassa, teknisessa työssä sekä kotitaloudessa. Kaikista näistä tuli 9 päästötodistukseen.

Ammattikoulussa opiskelin ammatin sähkö- ja elektroniikka asentajan hommiin.
Pääsin läpi mutta eipä tuosta paljon kerrottavaa tai kommentoitavaa ole.

Myöhemmin uudelleen kouluttauduin(Ammatinvaihto terveydellisistä syistä) Datanomiksi(Täysillä arvosanoilla).

Nyt opiskelen töiden ohessa Pelinkehittäjäksi(Full Stack Developer siinä sivussa).

Nykyään on erilainen asenne opiskeluun ja intoa sekä mielenkiintoa riittää. Nuorempana se oli vähän niin ja näin.

 

[munse]

Te, jotka olette kääntäneet heikon koulumotivaation hyväksi työuraksi: miksi ahkerointi ei koulussa kiinnostanut mutta töissä kyllä? Kouluttautumisen tarkoitushan on nimenomaan luoda pohjaa työuralle.

Johtuiko motivaation muutos aikuistumisesta vai jostain muusta?

 

[Dzekoo]

Se koulun teoria on niin puuduttavaa..pitäs olla valkokuvamuisti jos meinaa saada kokeista 9-10..

 

[nivelkulli]

Te, jotka olette kääntäneet heikon koulumotivaation hyväksi työuraksi: miksi ahkerointi ei koulussa kiinnostanut mutta töissä kyllä? Kouluttautumisen tarkoitushan on nimenomaan luoda pohjaa työuralle.

Johtuiko motivaation muutos aikuistumisesta vai jostain muusta?

Aikuistuminen ja sekä varmaan sekin vaikutti ettei sopinut siihen muottiin mikä koulussa oli. Ala-asteella meillä oli opettaja joka selvästi vihasi poikia. Moni asia vaikuttaa. Opettajilla on suuri vastuu millaiseksi oppilaat tulevat. Nyt onneksi menee hyvin.

 

[Junaski]

Englanti, aina kiitettävä ja amiskassa vitonen. Muut aineet on sitten menneet enemmän tai vähemmän vituiksi nelosluokasta alkaen, kun satuin jossain urheilulajissa olemaan muita parempi silloin niin sain siitä kuulla yhdeksännelle luokalle asti erilaisena nälvimisenä, ei oikein jaksanut koulunkäynti innostaa kun tiesi mitä on odotettavissa. Kuitenkaan en kertaakaan jäänyt luokalle, ja ei ne arvosanat nyt ihan pohjalukemissa olleet. ehkäpä jos olisin saanut opiskella rauhassa niin olisi voinut tie viedä muualle kuin ammattikouluun?.

 

[OD.]

Taiskin olla trollin tekemä ketju, joten poistan asiallisen vastaukseni.

 

[anon753]

Te, jotka olette kääntäneet heikon koulumotivaation hyväksi työuraksi: miksi ahkerointi ei koulussa kiinnostanut mutta töissä kyllä? Kouluttautumisen tarkoitushan on nimenomaan luoda pohjaa työuralle.

Johtuiko motivaation muutos aikuistumisesta vai jostain muusta?

Epäilen, että lukiossa olin vielä niin kersa, että en osannut ajatella omien (paskojen) valintojen todellisia vaikutuksia. Sain ekan skidin suhteellisen nuorena ja yliopistossa opiskelu oli vähän haastavaa kun oli jo lapsi. Sitä mielummin valitsi vähän leveämmän leivän ja teki 40h työviikkoa ja sitten ei paukut enää riittäneet siihen, että opinnot olisivat ajallaan edenneet. Jos olisin 15v sitten ymmärtänyt elämää samalla tavalla kuin nyt, niin olisin varmaan tehnyt joitain asioita eri lailla. Esimerkiksi huolehtinut riittävästä unesta ja palautumisesta. En ihmettele yhtään, että teininä ei lukio kiinnostanut kun joka yö riekuttiin kahteen kolmeen ja aamulla kasiksi kouluun.

 

[jokumuu]

Te, jotka olette kääntäneet heikon koulumotivaation hyväksi työuraksi: miksi ahkerointi ei koulussa kiinnostanut mutta töissä kyllä? Kouluttautumisen tarkoitushan on nimenomaan luoda pohjaa työuralle.

Johtuiko motivaation muutos aikuistumisesta vai jostain muusta?

Minä olen vain pohjimmiltani todella laiska. Koulussa laiskuutta katsotaan vain sormien läpi ja lätkitään sitten huonoja numeroita, kun taas työelämässä laiskuuden voi kääntää voitoksikin.
Etenkin IT-alalla laiskuuden saattoi/voi kääntää voimavaraksi; aiemmin hommia tehtiin manuaalisesti toistaen, kun minä tein niitä kerran ja automatisoin samalla, eipähän tarvinnut samaa tehdä uudestaan. Samalla keräsin mainetta hyvänä, tehokkaana ja tunnollisena työntekijänä vaikka oikeasti vedin lonkkaa ja/tai podin kankkusta kopissani. Työuran edetessä laiskuus vain antoi lisäkyytiä, esimiehen tärkeimpiä tehtäviä on tehtävien tehokas delegointi, ja tämä sujui oikeastaan kuin luonnostaan työtä vieroksuvalle.

Laiskuus nuorena (miksi en tehnyt jotain) on myös antanut sujuvasti bonusta työelämän tärkeimmälle taidolle eli paskan puhumiselle. En puhu varsinaisesta valehtelusta vaan asian välttelystä tai aiheen vierestä puhumisesta. Hyvänä esimerkkinä todettakoon, että minulle ei tuota lainkaan ongelmia tuottaa 10 slideä powerpointtia vaikka materiaalia on tuskin yhteen slideen. Asiantuntijoita tämä ei hämää, mutta asiakkaita ja johtoa kyllä.

Olin nuorempana myös ahne, töissä ylimääräisen tekeminen johti konkreettisesti parempaan tulotasoon ja arvostukseen. Koulussa sait ehkä paremman numeron (tai sitten et) ja et lainkaan arvostusta - ehkä jopa vittuilua. Tämä johti työelämässä jossain vaiheessa huomattavan epäterveelliseenkin ylityömäärään, rahantuloa kun ei voinut vastustaa - jonka lisäksi luuli saavansa sitä arvostusta työn sankarina. Ahneus on hellittänyt iän myötä totaalisesti, en ymmärrä nuorempaa itseäni lainkaan tässä suhteessa.

Ehkä tärkein on kuitenkin se yleinen aikuistuminen. Nuorena oli kovasti teräviä mielipiteitä, jotka toi kernaasti julki. Nykyisin olen kyynistynyt ja järkeistynyt niin paljon, että osaan peittää terävät mielipiteeni ja mukautua vallitsevaan ilmapiiriin. Lisäksi osaa ehkä sanoittaa mielipiteitään paremmin kuin ennen, töissä palaverissa "VMP" on joskus ihan paikallaan jos sen osaa perustella. Koulussa vastaava ei olisi johtanut mihinkään hyvään vaikka sen olisi perustellutkin.


Ja vaikka tämä nyt antaa vähän nilkkimäisen kuvan, niin on sitä aherrettu minikorvauksella asioiden kanssa jotka kiinnostavat oikeasti. Oikea osaaminen ei ilmesty tyhjästä joten sitä on kehitetty omalla ajalla oikeastaan koko ajan, kun on kiinnostusta on myös aikaa. Myös patenttia ja tieteellisiä artikkeleita on väännetty käytännössä ilman korvausta satoja-tuhansia tunteja.
Lisäksi esimieshommissa on joutunut venymään ihan empatian puitteissa määräämättömiin tunteihin ties missä hautajaisissa tai henkilökohtaisissa kriiseissä, näitä kun ei voi delegoida.

 

[pieniapina]

Ala-aste/yläaste keskiarvot pyöri 6-7 välillä keskimäärin siinä puolessavälissä.. yleensä joulu todistus oli sieltä alapäästä ja sitten kevääks sai niitä jotai 4-5 korotettua pykälän ylöspäin.. todistuksissa aina numerot ääripäitä, juurikaan ei ollu 7, 8. Osa aineista 4-6 ja osa 9-10. lähinnä kaikki lukuaineet tuolta alapäästä ja semmoset missä pärjäs ilman lukematta 9-10. Paskimmat aineet aina äidinkielie ja ruotsi.. ruottista suoritin 8-luokan keväällä ehdot, että pääsin luokalta, hauskaa kyllä ku kemia/matikka/fysiikka 10 samassa todistuksessa ja kansallisesa matikantestikokeeesta sain koulun parhaan (yhessä jonku toisen kaa). Liikunta oli aina 9 tai 10.

Amiksessa (tietotekniikka) keskiarvo pomppas sitte johonki +4 kun vähemmän piti opiskella paskaa ja oli enempi kiinnostaavaa settiä..

Ammatikorkeessa(tietotekniikka ja energiatekniikka) keskiarvo oli jotain +4, matemaattiset aineet kaikkii yhtä kurssia lukuunottamatta 5, ruottista sain vapautuksen kun todettiin testeissä, että mulla on oppimishäiriö.

Koulujärjestelmässä näin jälkikäteen jääny kaiveleen/vituttaa pakkoruotti, koska sitä en vaa koskaa oppinu vaikka joskus oikeesti yritinki.. mikä sitten käytännössä esti menon lukioon ja sitä kautta yliopistoon opiskelemaan matikkaa/fysiikkaa..

 

[teppo mörkö]

ruottista sain vapautuksen kun todettiin testeissä, että mulla on oppimishäiriö.

Se onkin mielenkiintoinen oppismishäiriö, joka vaikuttaa ainoastaan ruotsin kielen opiskeluun. Eiköhän siinä kuitenkin käynyt niin että opettajat eivät jaksaneet sun perseilyä, ja halusivat sinut ulos koulusta tutkinnon kanssa mieluummin kuin ilman. AMK-rahoitus kun perustuu suoritettujen tutkintojen määrään.

 

[hrmh]

olin ihan keskinkertainen tai paska

sit valmistuin yliopistosta

 

[pieniapina]

Se onkin mielenkiintoinen oppismishäiriö, joka vaikuttaa ainoastaan ruotsin kielen opiskeluun. Eiköhän siinä kuitenkin käynyt niin että opettajat eivät jaksaneet sun perseilyä, ja halusivat sinut ulos koulusta tutkinnon kanssa mieluummin kuin ilman. AMK-rahoitus kun perustuu suoritettujen tutkintojen määrään.

Kävin ihan jonku viralliset testit ja testaajana oli joku alan ammatilainen psykologi/joku rtityisopetuksen nönnnönnöö.. Siinä oli muistaakseni 5 noin 1.5h sessiota(niissä oli kaikennäköstä lukuemis testejä, kuuntelu, numerosarjoja jne.)ja tulokset tuli viikon päästä ja niissä todettiin oppimishäiriö ja keskimääräistä huomattavasti heikompi muisti..

 

[teppo mörkö]

Kävin ihan jonku viralliset testit ja testaajana oli joku alan ammatilainen psykologi/joku rtityisopetuksen nönnnönnöö.. Siinä oli muistaakseni 5 noin 1.5h sessiota(niissä oli kaikennäköstä lukuemis testejä, kuuntelu, numerosarjoja jne.)ja tulokset tuli viikon päästä ja niissä todettiin oppimishäiriö ja keskimääräistä huomattavasti heikompi muisti..

Ja keskiarvo silti yli neljä, maksimin ollessa viisi. Ruotsiin vaikutti siis pelkästään tämän oppismishäiriö ja keskimääräistä huonompi muisti

 

[Lager7]

Peruskoulu ja vuoden verran kävin tutustumassa amikseen ja kauppikseen. Koulu ei ole ikinä oikein ollut minun juttu. Kauppiksesta ei tullut yhtään mitään koska en osaa matematiikkaa enkä ikinä sitä oppinut vaikka tietenkin harjoteltiin, mun aivoista puuttuu se osa jossa matematiikkaa lasketaan mä en jumalauta osaa edes perustason laskuja vaikka noin muuten olen ihan normaalilla järjenjuoksulla varustettu kaveri. Matematiikan taika ei ole auennut minulle edes näin aikuisena joskus jopa hävettää kun joutuu ihan peruslaskuun käyttämään laskinta. Peruskoulusta pääsin matikasta ja ruotsista läpi varmaan siksi että opettajat taisivat haluta musta vaan eroon.

Nyt syksylle olen hakenut yhdistelmä kuorma-auton kuljettajan koulutukseen.

 

[Toiota]

Peruskoulu ja lukio meni läpi ilman ihmeempää lukemista ja oli aikaa pelata ja nörtätä tietsikan edessä tarpeeksi. Arvosanat eivät aina olleet mitään huippuja, esim. kielet, historia ja uskonto todella huonoja, mutta ne oikeasti tärkeät aineet (luonnontieteet) sujui hyvin 9-10 numeroilla. Matematiikka oli todella helppoa, eihän siinä oikeasti tarvinnut mitään edes muistaa. Integraalit ja muut ovat niin suoraviivaista ja ne muutama sanallinen ongelmaratkaisu helppoja kunhan vähän päätteli. Fysiikassa ja kemiassa ei niissäkään tarvinnut paljoa osata ulkoa, muutama hassu kaava per kurssi. Tietotekniikkaa ei silloin vielä peruskouluissa opetettu,mutta omalla ajalla koodailu osoittautui kultaakin kalliimmaksi.

Kirjoitin matikasta ja reaalista (fyssa) todella hyvin ja pääsin niillä arvosanoilla suoraan yliopistoon. Siellä kohtasin kovan järkytyksen kun piti oikeasti tehdä töitä että pärjäsi. Aikaisemmin niin naurettavan helpon lukion pitkän matikan jälkeen ylipiston matematiikan kurssit oli kauhistus, kun ei siellä enää mitään laskettu, vaan todisteltiin kaikkea ihmeellistä (matikka oli pakollisena sivuaineena approon asti).
Välillä oli yhtä tuskaa, mutta lopulta kun pääsi vauhtiin ja peruskurssit takana niin pääsi erikoistumaan ja valitsemaan vain niitä kursseja jotka kiinnostaa ja löytyi motivaatiota. Lopulta tykästyin niin että luin tohtoriksi asti.

 

[greenlight]

Muistan edelleen kun joku opettaja raivosi kun huomautin että on olemassa valkoisia paprikoita. Jatkoi vastaan väittämistä vaikka sanoin kaupassa ihan omin silmin nähneeni. Tuolla tavalla tapetaan lapsen into koulumaailmaa kohtaan.

Meilläkin kolmannen luokan enkussa, ekana vuonna jolloin englantia opetettiin, opettaja yritti opettaa meille, että sanan mouse monikko on mouses, ja kun Prätkähiiriä katsoneena korjasin sen olevan mice, niin opettaja valehteli minulle että olin väärässä. Tiesin kyllä silti olevani oikeassa mutten ymmärrä, mikä järki on opettaa kieltä väärin vaikka taivutusmuotojen vaikeita erikoissääntöjä haluttaisiin välttää myöhempiin vuosiin.

Kirjoitin matikasta ja reaalista (fyssa) todella hyvin ja pääsin niillä arvosanoilla suoraan yliopistoon. Siellä kohtasin kovan järkytyksen kun piti oikeasti tehdä töitä että pärjäsi.

Monilla on se ihmeellinen käsitys, että pärjääminen tarkoittaa kiitettävien repimistä joka aineessa ja kurssilla. Luulen kuitenkin, että aika harvassa ovat ne alat ja työpaikat, missä työnantaja edes ensimmäistä oikeaa työtä hakiessa katsoisi, että jätkähän otti kakkosia matikasta, tuossa on ovi.

Tiedän kyllä IT-alan olevan varmasti melko äärimmäinen poikkeus. Esimerkiksi kun itse olen hakenut työpaikkoja, niin koskaan minulta ei edes ole kukaan pyytänyt papereita nähtäväksi, että olenko oikeasti edes opiskellut sitä alaa ja sillä tasolla, kuin olen työhakemuksessani väittänyt. Valmistuin siis tietojenkäsittelytieteestä filosofian maisteriksi. Ensimmäisen työpaikkani sain toisella hakemuksella ja sen jälkeenkin sain alle vuoden työkokemuksella kaksi muuta työtarjousta. Toinen työtarjouksista jopa tuli koulun kautta ja oli jotain puhetta arvosanoista, mutta hänkään ei lopulta välittänyt tarkistaa niitä todistuksista.

Huolestuisin itse vasta silloin, jos omia työhaaveita vastaavat kurssit menevät penkin alle, koska se tahtoo merkata sitä, ettei joko oikeasti kiinnosta tai sitten ei ole kykyjä.

 

[Kostaja86]

Ala-aste meni ihan hyvin,ainoastaan ensimmäiset pari vuotta oli hankalaa lukemisen kanssa. Englannista en kanssa ymmärtänyt mitään ja se oli pakkopullaa. Keski-arvo varmaan 8 pintaan.

Yläasteella sitten tietokone vei voiton ja koulu ei kiinnostanut. Matikassa olin vielä ala-asteella hyvä,mutta yläasteella oli vaikeaa. Opettaja oli myös kusipää ja se varmasti oli osasyy. Äidinkieli,matikka,vieraat kielet ainakin oli haastavia ja ei ne muutkaan hyvin mennyt kun ei kiinnostanut lukea. 9 luokan keski-arvo taisi olla jotain 6.5.

Kauppiksessa meni jo paremmin, matikastakin aloin jotain ymmärtämään paremman opettajan vuoksi.

Liikunta on aina ollut paras vahvuuteni,vaikka en missään lajissa ehkä se kaikista paras ollut, mutta vielä nykyäänkin olen kyllä hyvä melkein lajissa kuin lajissa.

Nykyään mietin että englantia olisi kannattanut väkisin yrittää opiskella. Lievä lukihäiriö vaikuttaa että äidinkieli,englanti ja vaikeammat matemaattiset laskut on vaikeita. Huomannut myös että jos tarvitsee kuvan perusteella kasata vaikka huonekalu,niin hahmotuskyky on huono.

 

[Jurppii]

Te, jotka olette kääntäneet heikon koulumotivaation hyväksi työuraksi: miksi ahkerointi ei koulussa kiinnostanut mutta töissä kyllä? Kouluttautumisen tarkoitushan on nimenomaan luoda pohjaa työuralle.

Johtuiko motivaation muutos aikuistumisesta vai jostain muusta?

Koska työuralla ei välttämättä tarvitse pakottaa itseään kiinnostamatonta tietoa päähänsä jatkuvalla tahdilla. Monen DI:n uralla suurin haaste on valmistuminen.

Ketkä teistä osas matikan hypotenuusat ja geometriat??

No se nyt on matematiikan helpointa ja järkeenkäyvintä alaa, etenkin peruskoulu-lukio tasolla. Hypotenuusa on sana jonka merkityksen luulisi muistavan kokeeseen saakka jos yhtään yrittää.

 

[Awelonian]

Näköjään pari yleistä trendiä havaittavissa: peruskoulua ka 9 ja yli ja siitä sitten laskeudutaan alas ja toinen on se, että ka 7, mutta työelämässä pärjää senkin edestä. Itsehän lukeudun näistä jälkimmäiseen. Koulussa syynä oli se, että se ei vaan kiinnostanut. Todistuksessa oli kaikkea välillä 5 - 10, koska ne aineet jotka eivät kiinnostaneet, olivat ihan minimimenolla läpi. Esimerkkinä juurikin historia, pelkkää toista maailmansotaa, kun oma kiinnostus on oli paria tuhatta vuotta aiemmissa tapahtumissa. Matikassa sama, jos ei opettaja osannut esittää tosimaailman esimerkkejä laskuista, ei siitä tullut mitään.

Toki osa tuosta menee ihan täysin nuoruuden tyhmyyden ja kypsymättömyyden piikkiin. Käytännössä vasta aikuisena AMKissa sitä oli jo selkeä visio mitä tekee. Amkki läpi hyvin arvosanoin ja opiskeluaikoina suoraan töihin vaan. Oppari työn ohessa ja tässä sitä ollaan. Nyt kun tietää enempi itsestään ja kyvyistään on tuo DI-homma ruvennut kiinnostamaan. Ei niinkään, että siinä mitään työnantajan puolesta olisi hyötyä, vaan itse oman kehittymisen takia.

Kielissä olen aina ollut hyvä (mitä nyt lukihäiriö vaivaa) ja niistä tuli aina ysiä ja kymppiä. Nyt aikuisena (it-alalla ei tosin kielistä yhtään mitään hyötyä ole, mutta lomailessa se on ihan jees) tullut opiskeltua kieliä hyvällä menestyksellä ikään kuin harrasteena. Viimeisenä työn alla arabia, mutta se on kyllä jo niin perhanan vaikea kirjoituksensa osalta (plus se lukihäiriö siellä taustalla) eli tässä sitä ollaan.

Tällä perusteella olisi fiksua hakea jonnekin kaupalliselle alalle, siellä olisi kielitaidostakin hyötyä.