Koulumenestyksesi?

[Dzekoo]

Ku täällä foorumilla osa pitää mua selkeesti "vähän kummana"

Niin alotetaanpa tästä tämmönen keskustelu..

Itellä oli viel 4-5 luokkaan saakka suht hyvä menestys. Sain 8 ja 9 useamman kerran ja liikuntakin oli hauskaa..

Yläasteella meidän liikunta meni täydeks pelleilyks.

En pärjännyt yläasteella enää matikassa ilman kunnon lukemista yhtään..fysiikassa ja kemiassa olin surkea. Historiassa sain pari ihan kivaa numeroa..äidinkieli oli ihme kyllä 9.

Myös biologiassa ja maantiedossa oli ajottain todella vaikeaa..

Osasyy tietysti oli etten lukenu KERTAAKAAN juuri läksyjä yläasteella.

Kokeisiin toki luin.

Sitten menin lukioon ja jätin sen kesken todella surkeiden arvosanojen jälkeen..

Myöhemmin kävin amiksen ja sain ammatin..

 

[Jurppii]

Ihmeemmin panostamatta hyvää/kohtuullista suorittamista. Lukiossa piti vähän yrittää jossain pitkässä fysiikassa ja korkeakoulussa tuli aika järkytyksenä, ettei mee tentit läpi ilman todellista panostusta

 

[Dzekoo]

Käytös oli seiskan jälkeen 6..Ysin jälkeen kai 7 tai 8..

 

[Dzekoo]

No nythän sitten noi silloin koulukiusatut nörtit elelee luksuselämää ja tienaa ATK-jutuilla paljon,paljon rahaa..

 

[Jurppii]

Toi on kyllä joku harha, että nörttiys kääntyisi menestykseksi edes jotenkin automaattisesti. Ehkä nörtti panosti vähän enemmän koulunkäyntiin kun ei ollut ehkä "sosiaalista elämää" (lue: kaljaa ja aineita) teininä mutta ei se nörttimäisten asioiden harrastaminen tarkoittanut suuren osan kohdalla mitään ohjelmointitaitojen oppimista.

Kiusaajista ei kyllä suurimmasta osasta tullut juuri mitään...

 

[Bertta]

Toi on kyllä joku harha, että nörttiys kääntyisi menestykseksi edes jotenkin automaattisesti. Ehkä nörtti panosti vähän enemmän koulunkäyntiin kun ei ollut ehkä "sosiaalista elämää" (lue: kaljaa ja aineita) teininä mutta ei se nörttimäisten asioiden harrastaminen tarkoittanut suuren osan kohdalla mitään ohjelmointitaitojen oppimista.

Kiusaajista ei kyllä suurimmasta osasta tullut juuri mitään...

En panostanut nörttinä kouluun lainkaan. En tehnyt koskaan läksyjä, mutta luin kokeisiin. Arvosanat vaihtelivat 8-10 välillä. Koodasin, luin ja pelasin vapaa-ajallani. Yliopisto sujui samaan tyyliin.

Olen tienannut kohtuullisen hyvin ns. muropalkkaa, mutta mikään varakas en ole kun lähdin liikkeelle tyhjästä ja verottaja on vienyt kaiken ylimääräisen.

Jos ei koodaa, niin ei ole nörttikään - ei ainakaan ennen ollut.

 

[Jurppii]

En panostanut nörttinä kouluun lainkaan. En tehnyt koskaan läksyjä, mutta luin kokeisiin. Arvosanat vaihtelivat 8-10 välillä. Koodasin, luin ja pelasin vapaa-ajallani. Yliopisto sujui samaan tyyliin.

Olen tienannut kohtuullisen hyvin ns. muropalkkaa, mutta mikään varakas en ole kun lähdin liikkeelle tyhjästä ja verottaja on vienyt kaiken ylimääräisen.

Jos ei koodaa, niin ei ole nörttikään - ei ainakaan ennen ollut.

80-luvulla ei kukaan koodannut ja nörtti oli haukkumasana sellaiselle, joka pelasi tietokoneella, ei juopotellut eikä skeitannut (tms. "coolia"), katteli ja luki ehkä scifiä ja fantasiaa jne tai roolipelasi ehkä pahimpana.

 

[Dzekoo]

Ite kiusasin nimenomaan näit jätkii kavereiden kanssa aikoinaan,joiden vapaa-aika kulu tietokoneen ääressä..

Myöhemmin ajateltuna ehkä vähän kaduttaa..tuhosin välini niihin täysin..

 

[Dzekoo]

Olin lapsena kohtalaisen lupaava urheilija,mutta valitettavasti äitini ei kannustanut minua juuri mihinkään..Se oli takuulla PAHIN virhe mitä mun kohalla tehtiin!

 

[munse]

Peruskoulussa ja lukiossa keskiarvo oli luokkaa 9. Olin tasaisen hyvä kaikessa, tosin fysiikka oli ainut kiinnostava aine. Ylioppilaskokeista useampi laudatur ja pari eximiaa. Yliopistossa (teknillinen) keskiarvo oli yli 4,5.

Työelämässä huomasin, että koulumenestys ja pätevyys korreloivat yllättävän vähän.

 

[Dzekoo]

Välil kyl täysin saada yläasteella bilsasta ja maantiedosta jonku 8-9..

 

[Vision]

Ite kiusasin nimenomaan näit jätkii kavereiden kanssa aikoinaan,joiden vapaa-aika kulu tietokoneen ääressä..

Myöhemmin ajateltuna ehkä vähän kaduttaa..tuhosin välini niihin täysin..

Koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää anteeksi käytöstään, se että saavuttaisitko eleelläsi mitään, jäisi nähtäväksi ja jos et, tietäisit ainakin, että yritit toimia lopulta oikein.

 

[Dzekoo]

Koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää anteeksi käytöstään, se että saavuttaisitko eleelläsi mitään, jäisi nähtäväksi ja jos et, tietäisit ainakin, että yritit toimia lopulta oikein.

Pyysin yhelt anteeks junassa tossa 2004..totes vaan "No eipä siin sillee mitään.."

 

[Monologi]

Ite kiusasin nimenomaan näit jätkii kavereiden kanssa aikoinaan,joiden vapaa-aika kulu tietokoneen ääressä..

Myöhemmin ajateltuna ehkä vähän kaduttaa..tuhosin välini niihin täysin..

En kiusannut(toki muut maksimit), kun niille sen ajan nörteille oli pappa betalar ostanut kaikki kalliit pelivehkeet. Yhdeltä paloi käpy minuun kun menin hieman liikauttamaan Elite pelissä hiirtä niin siihen loppui se kaveruus. Toinen vaan oli aggressiivinen hakkaaja ja todella heikot ihmiskontaktit näytti olleen lukiossa. Yhteinen tekijä näillä molemmilla oli, että ei liikuntaa missään muodossa ja kyllä sen naamasta näki ettei kesää ollut nähnyt, mutta koulussa piti käydä näyttämässä naamaa.

Oikeastaan hyvä vaan, että pääsi niistä eroon olinkin sitten pahimmillaan aktiivisessa kriminaaliporukassa. No onneksi niistäkin pääsi eroon ihan omasta halusta.


Mielestäni nörtteys on jonkinlaista selviytymistä, että jaksaa älyluurilla sosialisoida, hoidella asiansa, viihtyä jne. Sitten on näitä, jotka ei koske tietokoneeseen.


Työelämässä huomasin, että suhteilla on paljon merkitystä, kun päätyi vakituiseksi.

 

[Bertta]

80-luvulla ei kukaan koodannut ja nörtti oli haukkumasana sellaiselle, joka pelasi tietokoneella, ei juopotellut eikä skeitannut (tms. "coolia"), katteli ja luki ehkä scifiä ja fantasiaa jne tai roolipelasi ehkä pahimpana.

Silloinhan sitä vasta koodattiin. Pelkkiä pelaajia ei kyllä nörtteinä pidetty lainkaan.

 

[Jurppii]

Silloinhan sitä vasta koodattiin. Pelkkiä pelaajia ei kyllä nörtteinä pidetty lainkaan.

En tunne ketään, joka olisi ohjelmalistauksia enempää "koodannut" kuusnelosella tai spectrumilla ja mitä noita nyt oli. Nörtti haukkumasanana liittyi kaikkiin "ankeisiin" harrastuksiin, se ei ollut vielä mikään positiivinen termi tulevaisuuden menestyjälle, joka osaa koodata.

 

[valexi]

Osasyy tietysti oli etten lukenu KERTAAKAAN juuri läksyjä yläasteella.

Kokeisiin toki luin.

Sitten menin lukioon ja jätin sen kesken todella surkeiden arvosanojen jälkeen..

Myöhemmin kävin amiksen ja sain ammatin..

No nythän sitten noi silloin koulukiusatut nörtit elelee luksuselämää ja tienaa ATK-jutuilla paljon,paljon rahaa..

Ite kiusasin nimenomaan näit jätkii kavereiden kanssa aikoinaan,joiden vapaa-aika kulu tietokoneen ääressä..

Myöhemmin ajateltuna ehkä vähän kaduttaa..tuhosin välini niihin täysin..

Olin lapsena kohtalaisen lupaava urheilija,mutta valitettavasti äitini ei kannustanut minua juuri mihinkään..Se oli takuulla PAHIN virhe mitä mun kohalla tehtiin!

Miten tämä kuulostaa katkeroituneen miehen tilitykseltä: elämä on kurjaa ja se on muiden vika.

 

[teppo mörkö]

nörtti oli haukkumasana sellaiselle, joka pelasi tietokoneella, ei juopotellut eikä skeitannut (tms. "coolia"), katteli ja luki ehkä scifiä ja fantasiaa jne tai roolipelasi ehkä pahimpana.

Nörtti haukkumasanana liittyi kaikkiin "ankeisiin" harrastuksiin, se ei ollut vielä mikään positiivinen termi tulevaisuuden menestyjälle, joka osaa koodata.

No näistä nörteistä ainakin pieni osa nykyään johtaa suuryrityksiä ja tahkoaa hilloa niin ettei huolta huomisesta.

 

[Dzekoo]

Miten tämä kuulostaa katkeroituneen miehen tilitykseltä: elämä on kurjaa ja se on muiden vika.

Jep olen katkera..ku ei v*ttu saa ees duunii..

 

[akir0]

80-luvulla ei kukaan koodannut ja nörtti oli haukkumasana sellaiselle, joka pelasi tietokoneella, ei juopotellut eikä skeitannut (tms. "coolia"), katteli ja luki ehkä scifiä ja fantasiaa jne tai roolipelasi ehkä pahimpana.

Ollaan liikuttu selvästi eri piireissä. Meidän koulussa koodaajia oli kyl 80-luvulla jo useita. Kuusneloselle ja Amigalla lähinnä. 90-luvun puolella sitten vielä enemmän kun mentiin yläasteelle ja älliä oli enemmän.

Nörtin määrityksen ostan, siihen meni myös ne jotka vaan pelasi.

 

[Dzekoo]

Iteki istun paljon koneella,mutten ole lähelläkää hakkerii..dataajaa..

 

[greenlight]

Itse olin sillä tavalla vähän kumma, että kolmannella luokalla arvosanani putosivat jostain syystä aika alas. Arvosteluasteikko oli 1-3 eli ykkönen paras ja kolmonen huonoin. (Hylätty taisi olla jokin kirjain kuten "H".) Taisin saada aika monta kolmosta ja muistan jopa sen, kun ensimmäisestä kokeestani sillä luokalla kuittasin 5-:n klassisella asteikolla 4–10. Aiemmilla luokilla ei ollut numeerista arvostelusysteemiä, joten en tajunnut viisimiikan olevan helvetin huono arvosana. Ihmettelin kotona, kun äitini suuttui ja haukkui. En muista, että minulla olisi ollut mitään isoja ongelmia mutta jostain syystä koulumenestys jäi valjuksi. Myöhemmillä luokilla numerot alkoivat parantua taas.

Liikunta, musiikki yms. haista paska -aineet menivät aina omalla painollaan, en muista arvosanoista. Luultavasti 7-8 sain aina mutta varmasti olisi ollut perusteita antaa huonompiakin numeroita. Liikunnassa sain usein luokkatovereideni vihat päälleni, koska minua ei kiinnostanut vittuakaan edes yrittää juosta pallon perässä tai pärjätä joukkuelajeissa. Meillä oli sellainen terve luokkahenki, että vähän jokainen kyräili toisilleen mutta fyysiseksi ei kiusaaminen mennyt.

Omassa elämässäni määrittävin tekijä lienee ollut se, että pärjäsin luonnontieteissä ja englannissa luonnostaan hyvin ja se motivoi yrittämään kovemmin myös silloin, kun kyseisissä aineissa oli vaikeammin aukeavia asioita. Sitten oli esimerkiksi maantieto, missä joku kerta jopa päätin yrittäväni hyvää arvosanaa ja pänttäsin monta iltaa yhtä koetta varten, mutta lopulta sain saman kutosen kuin aina ennenkin. Sen jälkeen päätin, etten aio panostaa tyhmiin aineisiin yhtään vaan otan sen, mitä ilmaiseksi annetaan.

Toinen hyvään koulumenestykseen auttanut tekijä oli se, että sain lähes aina luokan parhaan em. aineista ja siksi pyrin säilyttämään tasoni. En minä saanut turpaani eikä minua kiusattu sen takia. Lukiossa kaveripiiri vaihtui eikä muutenkaan ollut ketään, kenelle lesoilla hyvällä numerolla, niin eipä minusta sitten enää ollut lukemaan. Matikan kurssit menivät jollain seiskalinjalla läpi mutta kirjoituksista pelastin M:n vahvan kertauskurssin jälkeen ja koska koepaperissa sattui olemaan pari kuin minulle luotua tehtävää.

Onhan sekin tietysti saavutus, että pääsee lukiosta ulos lukematta läksyjä ja selviää jatkokoulutukseenkin. Tosin IT-linjalle taisivat tuolloin päästä lähes kaikki hakijat, jos olen oikein ymmärtänyt... Ainakin minä olin viimeisten joukossa ja tulin tietääkseni valituksi sen takia, että hakijoita oli vähän.

Osasyy tietysti oli etten lukenu KERTAAKAAN juuri läksyjä yläasteella.

Eiköhän koko syy ollut tuossa. Vaikka jonkin ihmeen kautta selvisitkin jopa lukioon (eli arvosanasi olivat jollain mittarilla kelvolliset), niin et koskaan oppinut myöhemmässä elämässä tarvittavaa rutiinia velvollisuuksien kantamisesta. Jo lukiossa useimmat putoavat kärryiltä, elleivät panosta kotiläksyihin.

Olin lapsena kohtalaisen lupaava urheilija,mutta valitettavasti äitini ei kannustanut minua juuri mihinkään..Se oli takuulla PAHIN virhe mitä mun kohalla tehtiin!

No nyt olet vain katkera ja tyhmä. Liikunta on yksi niistä parista tai kolmesta lukuaineesta, joihin ei kannattaisi panostaa ollenkaan, koska niistä ei ole hyötyä myöhemmässä elämässä. Et voi saada sellaista ammattia kuin "liikkuja". Edes SM-tason urheilija ei useimmissa lajeissa tienaa yhtään mitään ja luultavasti kaikki näistä käyvät koulun ulkopuolella kalliissa urheiluseuroissa harjoittelemassa lapsesta asti. Ammattiliikkujan ura on myös hyvin lyhyt eli joutuisit jollain tavalla kuitenkin hankkimaan oikean ammatin viimeistään siinä 35 ikävuoden tietämillä.

Jep olen katkera..ku ei v*ttu saa ees duunii..

No oletko koskaan miettinyt, missä se vika on? Kävitkö amiskankin perseet olalla ja kuittasit surkeat arvosanat? Oletko käynyt työharjoitteluissa mutta huonoin loppuarvosteluin?

Ainakin olet asenteesi puolesta jo niin syvällä katkeruuden suossa, että luultavasti sen vuoksi menetät joitakin tilaisuuksia asioidesi korjaamiseen. Nettipalstat ovat aika huono paikka hakea uutta suuntaa, koska täällä saat tuolla asenteella palautteeksi enimmäkseen katkeruutta lisäävää vittuilua.

Kaikilla ei ole helppoa, toiset saavat asioita melkein ilmaiseksi mutta toisilla on suuria vaikeuksia selvitä yksinkertaisistakin haasteista. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta silloin täytyy vain hyväksyä oma tilanteensa ja yrittää parhaansa. Turhalla haikailulla ja itkemisellä et pääse kuin pohjalle.

Vaikka kuinka pahasti ryssisit elämässäsi, niin ainahan voit yrittää vaikka uuteen koulutukseen ammattikoulussa ja siirtyä toiselle alalle. Suomessa se on ilmaista; olet onnistunut ainakin siinä, että synnyit oikeaan maahan.

Iteki istun paljon koneella,mutten ole lähelläkää hakkerii..dataajaa..

Syön minäkin paljon mutten ole mestarikokki. Aika turha pointti taas kerran.

En panostanut nörttinä kouluun lainkaan. En tehnyt koskaan läksyjä, mutta luin kokeisiin. Arvosanat vaihtelivat 8-10 välillä. Koodasin, luin ja pelasin vapaa-ajallani. Yliopisto sujui samaan tyyliin.

Mistähän ihmeen koulusta ja vuosisadasta sinä puhut, kun et muka tehnyt läksyjä koskaan? Kävin peruskouluni 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ja aivan ensimmäisiä luokkia lukuun ottamatta oli sellainen käytäntö, että jos läksyt jäivät tekemättä liian monta kertaa, niin siitä seurasi rangaistukseksi tunti jälki-istuntoa.

Helvetti, ala-asteella käytäntö oli jopa tiukempi, koska seuranta kattoi koko syys- tai kevätlukukauden verrattuna yläasteeseen, missä seurantakausia oli jaksojen mukaisesti viisi. Olin aivan kauhuissani ne kerrat, kun viattomasti todellakin vain unohdin tehdä osan läksyistäni. Yläasteella myös myöhästymisistä sai "raksin". Perseilyyn ei ollut varaa.

Vielä lukiossa läksyjen tekoa seurattiin jonkin verran mutta ei siitä mitään jälkkäriä seurannut, olisiko ehkä ollut pieni miinus kurssin arvosanaan.

 

[Bertta]

Mistähän ihmeen koulusta ja vuosisadasta sinä puhut, kun et muka tehnyt läksyjä koskaan? Kävin peruskouluni 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ja aivan ensimmäisiä luokkia lukuun ottamatta oli sellainen käytäntö, että jos läksyt jäivät tekemättä liian monta kertaa, niin siitä seurasi rangaistukseksi tunti jälki-istuntoa.

Kyse oli 80-luvusta ja pienen kunnan maalaiskoulusta. Viittaamattomuudesta ja tekemättömistä läksyistä seurasi 1-2 numeron pudotus todistukseen, mutta jos kokeissa numerot olivat 9-10, niin loppuarvosana 8 oli ihan ok.

 

[Jurppii]

Meillä joutui 80-luvulla jäämään koulun jälkeen tekemään rästinä läksyt. Lienee kiellettyä nykyisin

 

[Dzekoo]

En mä jaksanu ikinä yläasteel lukee läksyjä..no ehkä muutaman kerran!

Ala-asteel mul viel homma luisti suhteellisen hyvin..

 

[pau]

Peruskoulussa 6 keskari, amiksessa matikka stipendi, 30vuotiaana AMK aikuisopiskeluna. 20v työelämässä ja matka jatkuu... Ei nuorena tarvii kaikki ratketa, kun ympäristö vaikuttaa niin paljon suoriutumiseen.

 

[Dzekoo]

Tässä lukioni ekan jakson tokari:4,5,5,5,6,7

 

[Nathorr]

Ala-asteen todistuksen keskiarvo 8,83, yläasteella 8,7, lukiossa ~7,9 (kirjoituksissa C:n paperit), kandissa 3,09 (pääaineena tietotekniikka) ja dipassa 4,39 (pääaineena ohjelmistotuotanto).

Lukiossa lopahti kiinnostus koulunkäyntiin ja aika meni lähinnä parisuhdeongelmissa, kaljan juonnissa ja Azerothissa. Yliopiston kandivaiheessa hommaa hidasti opiskelija-aktiivitoiminta ja kaljan juonti. Lopulta palaset loksahtivat kuitenkin kohdalleen.

Eniten harmittaa oikeastaan tuo lukio. Keskiarvo pysyi yllättävän korkealla, mutta kirjoitukset meni täysin penkin alle. Eipä sillä enää väliä ole, kun on muutakin paperia mitä näyttää, mutta itselle se on jäänyt vähän kaivertamaan, että olishan sitä voinut yrittää panostaa edes vähän enemmän. Ei mitään, pääsykokeiden kautta minimipisteillä yliopistoon, jossa sitten taas alkoi homma luonnistumaan.

 

[pau]

Ala-asteen todistuksen keskiarvo 8,83, yläasteella 8,7, lukiossa ~7,9 (kirjoituksissa C:n paperit), kandissa 3,09 (pääaineena tietotekniikka) ja dipassa 4,39 (pääaineena ohjelmistotuotanto).

Lukiossa lopahti kiinnostus koulunkäyntiin ja aika meni lähinnä parisuhdeongelmissa, kaljan juonnissa ja Azerothissa. Yliopiston kandivaiheessa hommaa hidasti opiskelija-aktiivitoiminta ja kaljan juonti. Lopulta palaset loksahtivat kuitenkin kohdalleen.

Eniten harmittaa oikeastaan tuo lukio. Keskiarvo pysyi yllättävän korkealla, mutta kirjoitukset meni täysin penkin alle. Eipä sillä enää väliä ole, kun on muutakin paperia mitä näyttää, mutta itselle se on jäänyt vähän kaivertamaan, että olishan sitä voinut yrittää panostaa edes vähän enemmän. Ei mitään, pääsykokeiden kautta minimipisteillä yliopistoon, jossa sitten taas alkoi homma luonnistumaan.

Itellä meni tuo nuoruus jääkiekon pelailuun , joten en kyllä näe että tuo peruskoulu olisi palvellut yhtään paremmin kuin nuorena tehdessä sitä mistä tykkää. Sai ainakin kasvaa tehden jotain nautinnollista ilman mitään raadollista toimintaa. Kädentaidot/taitolajit/luovuus on käytännössä unohdettu nykyopetuksessa mikä on ihan järjenvastaista kun siellä se ihmisen mieli kuitenkin lepää

 

[blastermaster]

Itellä meni tuo nuoruus jääkiekon pelailuun , joten en kyllä näe että tuo peruskoulu olisi palvellut yhtään paremmin kuin nuorena tehdessä sitä mistä tykkää. Sai ainakin kasvaa tehden jotain nautinnollista ilman mitään raadollista toimintaa. Kädentaidot/taitolajit/luovuus on käytännössä unohdettu nykyopetuksessa mikä on ihan järjenvastaista kun siellä se ihmisen mieli kuitenkin lepää

Samaa vikaa yläasteella keskiarvo jotain 6.9 ja opo sanoi ettei mitään asiaa lukioon noin paskalla todistuksella. Matikka, englanti ym. oli kyllä ihan hyviä 8-9. Mutta vitosia sitten reilusti ruotsista, rättikässästä, musiikista, äidinkielestä jne. Kun SM-tasolla tai vast. junnuissa pelas niin kyllä sitä kuvitteli että tästä voi ammatti tullakkin. Luonnollisesti kuuppa ja kroppa petti mutta onneksi siinä vaiheessa tajus keskittyä kouluun ja ATK:n parista löytyi mielekästä hommaa. Amiksesta luokan paras keskiarvo ja stipendejä. AMKista aliajassa ulos, kylläkin yläasteen numerosaavutuksia seuraten.

 

[Dzekoo]

Meidän luokanvalvoja sanoi ettemme minä ja yks kaverini kuulunu oikeen siihen yläasteluokkaan..

Oltiin täysiä häiriköitä 7-8.luokat

 

[munse]

Eniten harmittaa oikeastaan tuo lukio. Keskiarvo pysyi yllättävän korkealla, mutta kirjoitukset meni täysin penkin alle. Eipä sillä enää väliä ole, kun on muutakin paperia mitä näyttää, mutta itselle se on jäänyt vähän kaivertamaan, että olishan sitä voinut yrittää panostaa edes vähän enemmän. Ei mitään, pääsykokeiden kautta minimipisteillä yliopistoon, jossa sitten taas alkoi homma luonnistumaan.

Turha harmitella. Ylioppilaskirjoituksilla ei ole niin suurta merkitystä osaamisen mittarina. Ulkoalukukilpailu lähinnä. Ainakin minä koin, että vaikeustason nousu kirjoituksista yliopistoon oli valtava.

Tosin nykyään yo-arvosanat vaikuttavat todella paljon korkeakoulupaikan saamiseen.

 

[BatteringRam]

Ala- ja yläaste menivät aika lailla yrittämättä, läksyt tuli tehtyä alkuun kiltisti, mutta myöhemmin alkoi mennä semmoiseksi että mukavista aineista (matematiikka yms. ei-pänttäysaineet) yritin jo tunnin aikana arvata mitkä tehtävät tulisivat läksyiksi ja tein niitä opettajan käskemien tehtävien sijasta. Numerot silloin olivat 8-10 välillä aineista jotka merkkasivat jotain, liikunta, musiikki ja kotitaloudet sun muut seiskaa tai kasia nollapanostuksella. Sama tyyli jatkui lukioon jossa läksyjen ennakointi tarttui kavereihinkin. Pänttäysaineissa (historia, yhteiskuntaoppi jne.) en ikinä jaksanut mitään kotona alkaa tekemään enkä juuri lukenut kokeisiinkaan, menivät sillä mitä tunneilla oli jäänyt mieleen. Kirjoitin kyllä kohtuu tunnollisesti ylös tunneilla mitä opettaja kalvoille kirjoitteli, joten oliskohan siitä jäänyt jotain mieleen? Kielissä taas en ole ikinä kummemmin pärjännyt muuta kuin englannissa, vaikka saksaa roikotinkin mukana monta vuotta. Ruotsi ja saksa taisivat olla seiskaa enimmäkseen, ja sekin varmaan pärstäkertoimella koska opettajat tykkäsi.

Lukiossa keskityin itselle mukaviin aineisiin eli pitkään matematiikkaan, fysiikkaan ja kemiaan. Näistä numerot olivat 9-10, jokunen 8 seassa. Pakolliset muut menivät nolla/kevyellä panostuksella 7-8 välillä. Kirjoituksista sain aika hyvän kattauksen arvosanakirjosta, sain yhden kutakin A, B, C, M, E ja L. Pitkän matematiikan L:llä sitten pääsikin sukkana sisään ilman pääsykoetta yliopistoon tietotekniikkaa lukemaan, jossa todellisuus vihdoin iski naamaan eikä enää pärjännyt vanhaan tyyliin autopilotilla. Siinä pari vuotta tein hidasta kuolemaa opintojen suhteen kunnes päädyin aloittamaan alusta AMK:n puolella. AMK tuntuikin paljon helpommalta siinä vaiheessa ja meni aikalailla lukiotyyliin kevyellä panostuksella, mutta ehkä sitä jotain selkärankaa tarttui yliopistoajoilta kuitenkin. AMK:n jälkeen vaihdoin takaisin yliopistoon tietojenkäsittelytieteiden maisteriohjelmaan, jonka suoritinkin ongelmitta loppuun. Siitä työllistyin sitten omalle alalle lyhyen työttömyyden jälkeen mutta kuitenkin heti ensimmäisestä haastattelusta.

Kyllä ne selvästi laittavat yliopistolla heti alkuun kandivaiheeseen ne "luulot pois" -kurssit, selvästi tarkoitettu poksauttamaan mm. mun kaltaisten sluibien kuplat

 

[McMaster]

Joku 25 vuotta taitaa olla peruskoulusta aikaa, peruskoulun kävin käytännössä tekemättä läksyjä ja lukematta juurikaan kokeisiin. 7.8 taisi keskiarvo olla kun koulusta pääsi. Sen verran kuitenkin jäi tunneilla päähän, että siinä 6-9 väliin osui aina koenumerot. Ei edelleenkään jaksanut ammattikoulussa (painopinnanvalmistaja) se koulunkäynti kiinnostaa ja lopetinkin sen kesken aikas loppuvaiheilla. Sitten tein raksahommia ennen inttiä. Intin jälkeen menin koneistajan perustutkintoo lukeen aikuiskoulutuskeskukseen, mutta sekin jäi 5kk jälkeen kesken kun jäin työharjottelusta töihin. Kolmen vuoden työnteon jälkeen suoritin näyttötyöllä ammattitutkinnon.
Mutta onneks on sen verran älliä annettu, että aina kyllä pärjännyt töissä hyvin kun on tällanen tekninen ala ja koneiden ohjelmointi sujuu kohtuu vaivattomasti koneesta riippumatta. Nyt sitten menetelmäsuunnittelijana isossa kansainvälisessä konsernissa kohtuu vastuullisessa pestissä, että kyllä sitä ilman koulujakin voi pärjätä.

 

[mikkelson]

Peruskoulussa taisi olla keskiarvo 8 luokkaa. Ainoat oppiaineet mitkä ei selvästikään kiinnostaneet oli ruotsi, biologia ja maantiede. Kaikki muut uppos hyvin ja sujui ongelmitta. Suosikkiaineena matikka josta sai lähes aina 10 arvosanan kokeista. Peruskoulun jälkeen alotin amiksen ja lukion yhteistutkinnon. Lukiossa periaatteessa kaikkien oppiaineiden arvosanat tippuivat vuosi vuodelta, kun ei siellä pärjännytkään yhtä helposti kuin peruskoulussa + tuli kaikkea muuta mielenkiintoisempaa tekemistä silloin nuorena aikuisena. Lukion jätin loppujen lopuksi kesken ja suoritin ammattitutkinnon loppuun, totesin ettei töitä löydy kuin 600km päästä joten menin opiskelemaan toista ammattia, jonka jälkeen alkoi varsinainen työelämä. Ammattikoulussa tais aikoinaan olla arvosanat 1-5 asteikolla jossa 1 oli huonoin ja 5 paras. Ammattiin perehdyttävissä oppiaineissa arvosanat olivat melkein aina 4 tai 5. Yhteisaineet muutettiin lukion arvosanoista ja ne tais olla sitten 1-3 asteikolla. Periaatteessa ammattikoulussa olisin saanut noista yhteisistä aineista paljon paremman arvosanan, koska siellä koulutuksen taso oli paljon huonompi/helpompi verrattuna lukioon.

 

[Dzekoo]

Amiksessa sain kyllä huipputodistuksen 1.vuoden jälkeen

 

[David ":DA" Imodium]

Peruskoulu lukematta n. 8-9,
Lukio n. lukematta 7,9
- - välissä 2 keskeytettyä tutkintoa - -
Kandidaatin tutkinto, lukemalla 1,9
DI-tutkinto lukemalla ja tekemällä 4,5

Talentti loppui siis lukion jälkeen ja koulutyönteon opettelussa meni vuosia. Sit lähti taas rullaamaan.

 

[Dzekoo]

Valitettavasti 3.vuosi amiksessa meni persiilleen..tuli dokattua liikaa ja kävin sitten myöhemmin loppuun..ihan ok paperit tuli siltikin..

 

[Dzekoo]

Ala-asteella yleisurheilutunnit ja meidän 5A vastaan 5B futiksessa oli todella hienoja juttuja!!

Tulipa 2 otteeseen tehtyä voittomaalit luokkiksissa..

 

[Jurppii]

Tää ketku on tietyin osin kyllä melkoinen elämänkalluuden ABC. Onko tää nyt ylpeilyä vai katumusta aloittajan osalta?

 

[Dzekoo]

Tää ketku on tietyin osin kyllä melkoinen elämänkalluuden ABC. Onko tää nyt ylpeilyä vai katumusta aloittajan osalta?

Hmm..katumusta et oon munannu mm.lukion

 

[FireFly Renaissance]

Ollaan liikuttu selvästi eri piireissä. Meidän koulussa koodaajia oli kyl 80-luvulla jo useita. Kuusneloselle ja Amigalla lähinnä. 90-luvun puolella sitten vielä enemmän kun mentiin yläasteelle ja älliä oli enemmän.

Nörtin määrityksen ostan, siihen meni myös ne jotka vaan pelasi.

Tuskin ne mopopojat edes ymmärsi mitä eroa on pelaamisella ja koodaamisella...

 

[omena]

..äidinkieli oli ihme kyllä 9.

 

[Dzekoo]

Niin siis yläasteell..lukios muistaakseni 6..ja sittenku yritin iltalukioo= 6 taas

 

[atomi]

minunaikaan yläaste oli yks eläintarha ei tehty yhtään mitään kuin "sairaan kaunis maailma elokuvaa " . yläasteen päättötodistuksen keskiarvo 6. kauppiksen 4 maximihan oli 5 siihenaikaan. mitenlie nykyään numerot menee

 

[Dzekoo]

Ööö..en oo paras sanomaan..kai sillä käytökselläki on paljon merkitystä?

 

[Henkilöasiakas]

Peruskoulu 8,5-9 keskiarvolla tekemättä käytännössä yhtään mitään sen eteen. Läksyt aamulla ennen kouluunlähtöä, jos silloinkaan. Peruskoulun jälkeen kauppikseen josta ulos 4:n keskiarvolla samalla tyylillä. Lukio ei kiinnostanut, eikä opiskelu muutenkaan, koska ikinä en ole tiennyt mitä haluaisin tehdä työkseni. Nykyhommaan olen vain ajautunut ja tässä varmaan loppuelämä kivasti meneekin. Palkka riittää elämiseen.

 

[Dzekoo]

Olin kohtalainen urheilija-lahjakkuuskin,mutta 15-vuotiaana syksyllä sairastuin pahaan kilpirauhastulehdukseen..sittenku se parani tuli liitännäisenä hengenvaarallinen tulehdus ja sillon meni loputki halut opiskeluun kunnes tuli vuosi 2004..

 

[Pzaz]

Olin kohtalainen urheilija-lahjakkuuskin,mutta 15-vuotiaana syksyllä sairastuin pahaan kilpirauhastulehdukseen..sittenku se parani tuli liitännäisenä hengenvaarallinen tulehdus ja sillon meni loputki halut opiskeluun kunnes tuli vuosi 2004..

Aikasemmin kyse oli vanhempien panostuksesta ja nyt kilpparitulehdus. Kerrohan nyt vielä mitä 2004 tapahtu kun junassa pyytelit anteeksi nörteiltä ja into opiskeluun palasi?

 

[Dzekoo]

Aikasemmin kyse oli vanhempien panostuksesta ja nyt kilpparitulehdus. Kerrohan nyt vielä mitä 2004 tapahtu kun junassa pyytelit anteeksi nörteiltä ja into opiskeluun palasi?

Päätin vaan vähän ryhdistäytyä ja hankkia edes ammatin..tai siis käydä edes yhen koulun peruskoulun lisäks!