Kokeista 9-10 saa valokuvamuistin lisäksi myös ymmärtämällä asioita ja niiden välisiä riippuvuuksia ja muita suhteita. Valokuvamuisti toki auttaa, jos ei tuo syvempi sisäistäminen onnistu. Tai toisaalta sellainen, joka kykenisi asioita oppimaan, saattaa vain luottaa hyvään ulkomuistiin, jos se on helpompaa.
Opettajana näen paljon oppilaita, jotka saavat fysiikassa kirjallisten tehtävien perusteella 9-10, mutta eivät pyydäpä liittämään lamppu tasavirtalähteeseen ja mittaamaan virta, niin ovat ihan sormi suussa. Ja toisaalta on paljon niitä, jotka eivät kokeessa saa paperille mitään, mutta annapa esim. läjä komponentteja ja piuhoja, niin kasaavat siitä vaikka mitä ja päässä laskevat likimääräiset jännitteet ja virrat kaikille johtimille.
Itse kuulun siihen porukkaan, joka pyrkii niitä asioita ymmärtämään. Niin huono ulkomuisti, että se on ainoa tapa mun oppia mitään. Esimerkkinä vaikkapa mainitsemani kandiopinnot vs maisteriopinnot fysiikasta. Kandiaikana mulla kaikki vaikutti toisistaan irrallisilta asioilta ja opeteltavaa tuntui olevan aivan helvetisti. Rämmin kaikesta läpi ilman isompia ongelmia, mutta syvempi ymmärrys jäi. Maisterivaiheessa jotenkin kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen ja mm. sähköoppi tai differentiaaliyhtälöt olivat yhtäkkiä aivan loogisia kokonaisuuksia toisiinsa liittyviä asioita.
Peruskoulussa näitä riippuvuuksia yritetään kyllä opettaa, mutta monille opettajillekin ne tuntuvat olevan vähän hakusessa ja opetustyyli tästä johtuen menee ulkoapaukuttamiseksi. Oppikirjatkin tuntuu kirjoittaneen joku, jolla on vain pintapuolinen käsitys asioista.
Taktiikka toimi, aikaa jäi illalla WoWiin ja satunnaisesti seurusteluun (11v yhdessä, tosin juuri eronnut). Yliopistoa ajatellen tuo on mahdollisimman huono taktiikka, tavallaan ongelma on se että keskityn tunnilla todella hyvin ja asiat jää päähän helposti, tämä sitten laiskistuttaa ja se yliopiston tarvitsema työnteko ei onnistu alkuunsa. Lukion pitkä matikka 9-10 arvosanoja kursseista, yliopiston eka perusmatikka = hylätty. GG. 
