Koira ihmisen paras ystävä

[Knaldperlen]

Auttaisko vaikka paikallinen eläinsuojeluyhdistys asiassa?

Kolme kotia joissa omistajana mies ja pelkää miehiä, jotain surullistahan tuo kaveri on kokenut.

Itsellä ei koiraa ole (joskus ollut kyllä), koska en sitä tässä elämäntilanteessa saisi hoidettua.
Harmittaa tuolla kulkiessa kun koiria revitään hihnassa, eikä anneta edes haistella jälkiä joka niille tärkeää.
Sitten toiset ei jaksa ulkoiluttaa koiriansa, vaan kävellään taloyhtiön ympäri 100m ja sitä pari kertaa päivässä.
Parille olen sanonut että autan mielelläni etenkin nyt kun olen kotosalla, mutta ei ole apu kelvannut ja ymmärtää toki senkin kun perheenjäsenestä kyse, niin ei sitä voi vieraan ulkoilutettavaksi antaa.

Säälittää tietysti koira parka ja ajoitus meni pieleen kun sen otti, viimevuosi tuli lenkkeiltyä 7-10km joka päivä sen kanssa mutta jälkikasvun tulemisen jälkeen tuli realiteetit vastaan kun käyt töissä,siivoat,hoidat oktalon työt ja yrität lapsen kanssa olla niin ei vaan jaksa ja eikä koiraa voi monenkaan asiaan ottaa mukaan sen pelkojen takia , tietysti tuo käyttäytymis ongelma tuli esille vasta enemmän kun väkeä alkoi enemmän kulkeen talossa että alkaa komenteleen.
Kyllä hän edelleen saa lenkkeilyä 4 kertaa päivässä ja kokonais km pyörii 6-8km välillä,tiedän vaan tässä vaiheessa jo ettei se näin voi jatkua ja tilanne on epäreilu koiraa kohtaan
En kyllä ajatellut eläinsuojelua ,pitää tutkia asiaa

 

[KukkeliQ]

Onko koiralle inhimillisempää lopettaa se vai antaa uuteen tuntemattomaan kotiin jos on jo 3s koti menossa?
Asian pohjustus, n.4v ajokoira mix, ensimmäinen koti oli n.70v vanha herrasmies joka otti pennun metsästykseen muttei jaksanut enään metsästää sen kanssa ja myi eteenpäin 2.3vuotiaana ,seuraavassa kodissa oli 4kk kun se isäntä halusi metsästys koiran suomenajokoiran kaveriksi ja totesi ettei tätä ollut koulutettu eikä pysy jäljessä joten ei sopinut taloon. Minulle se tuli seurakoiraksi ja alusta asti todettu että hyvin arka äänille,paukkeille ja ihmismassoille,kiskoo valjaita vasten itseään pois tilanteista että meinas kynnetki lähteä.
Koira ollut nyt 1.4v minulla ja tuli perheenlisäystä johon koira suhtautu aluksi ihan hyvin mutta nyt lapsen mummot tietysti ramppaa enemmän niin koira stressaantuu ja härkkii kuonolla pitäen pienen äänenki,koira säikähtää kun keittiössä pamahtaa jokin kattila ja juoksee sohvalle karkuun niin se tulevaisuudessa tulee vielä kaatamaan tuon lapsen kun ei varo sitä. Eikä koiraa ole helppo lenkkeilyttää kun kiskoo ja tempoo hajujen perässä ja säikkyy jos potkaisen vaikka kiveä vahingossa niin se heti hyppää ja repaisee narusta (kaatanut minutkin 3 kertaa metsässä tämän takia) koiralla painoa n25 kiloa ja itsellä elopainoa melkein 4 kertainen määrä niin se on aika voimakas. Pitkä teksti mutta alun kysymys on varmaan se oleellisin
Lisätietona että koira on alusta asti pelännyt varsinki miehiä ja minua joten ei koskaan saatu sitä koiran ja isännän suhdetta semmoiseksi että se odottelee minua kotia kun ei tule edes ovelle vastaan.

Niin, eihän tämä kovinkaan hyvältä kuulosta. Ketään syyllistämättä, niin tässä on tainnut mennä monet asiat mahdollisimman huonosti, koiran perimän, sosiaalistamisen, kasvuympäristön ja jo koetun suhteen. Ajokoira mix ei liene muutenkaan helpoin seurakoirarotu. Tokihan on mahdollisesta, että koiralla on jotain kipuja ja senkin takia tilanteet eskaloituvat, perustaitojen opettamattomuuden lisäksi. Mahdollisesti lääkäristä saisi selvyyttä tähän tai jopa jotain rauhoittavaa ahdistuslääkitystä. Uudessa, häiriöttömässä ja osaavassa ympäristössä hommasta voi tullakin vielä jotain, mutta mistäpä sellaisen löytää ja sekään tie helppo ole…

Jos koira on edelleenkin teillä, niin järjestäisin koiralle kotona turvapaikan, jossa saa olla rauhassa ja lapsikin pysyy turvassa. Koiran pitää saada syödä ja nukkua rauhassa! Lapset on haastavia, kun liikkuvat matalalla, sinne ja tänne, sekä päästelevät kaikenlaisia outoja ääniä ja hajuja. Ulkona liikkuu sitten kaikenlaista hiihtajää kaikenmaailman päristimillä. Omat haasteensa on myös lässyttävissä mummeleissa, kun eivät selkeästikään ole teidänkään koiran mielestä omaa laumaa. Jälkimmäisille sentään saanee paremmin toimintaohjeita annettua. Yleisesti uusin ihmisiin ysi vähän tutumpiinkin voisi tutustua neutraalissa ympäristössä ja koiran ehdoilla. Paljon aikaa ja palkkaa.

Edit: itsäni ei haittaisi yhtään jos koiramme eivät huomioisia kotiintuloani. Vielä vaatii treeniä, kun välillä meinaa vaatia kuulosuojaimet.

 

[Knaldperlen]

Niin, eihän tämä kovinkaan hyvältä kuulosta. Ketään syyllistämättä, niin tässä on tainnut mennä monet asiat mahdollisimman huonosti, koiran perimän, sosiaalistamisen, kasvuympäristön ja jo koetun suhteen. Ajokoira mix ei liene muutenkaan helpoin seurakoirarotu. Tokihan on mahdollisesta, että koiralla on jotain kipuja ja senkin takia tilanteet eskaloituvat, perustaitojen opettamattomuuden lisäksi. Mahdollisesti lääkäristä saisi selvyyttä tähän tai jopa jotain rauhoittavaa ahdistuslääkitystä. Uudessa, häiriöttömässä ja osaavassa ympäristössä hommasta voi tullakin vielä jotain, mutta mistäpä sellaisen löytää ja sekään tie helppo ole…

Jos koira on edelleenkin teillä, niin järjestäisin koiralle kotona turvapaikan, jossa saa olla rauhassa ja lapsikin pysyy turvassa. Koiran pitää saada syödä ja nukkua rauhassa! Lapset on haastavia, kun liikkuvat matalalla, sinne ja tänne, sekä päästelevät kaikenlaisia outoja ääniä ja hajuja. Ulkona liikkuu sitten kaikenlaista hiihtajää kaikenmaailman päristimillä. Omat haasteensa on myös lässyttävissä mummeleissa, kun eivät selkeästikään ole teidänkään koiran mielestä omaa laumaa. Jälkimmäisille sentään saanee paremmin toimintaohjeita annettua. Yleisesti uusin ihmisiin ysi vähän tutumpiinkin voisi tutustua neutraalissa ympäristössä ja koiran ehdoilla. Paljon aikaa ja palkkaa.

Edit: itsäni ei haittaisi yhtään jos koiramme eivät huomioisia kotiintuloani. Vielä vaatii treeniä, kun välillä meinaa vaatia kuulosuojaimet.

Niin no otin koiran kaveriksi vähän sillä että edes joku olisi kotona iloinen kun tulen töistä
Eikä tässä puhuta mummon lässyttämisestä,koira on oppinut että se saa olla sohvalla ja olikin niinku me kaikki muut ja aloin lasta ojentaa sille mummolle että otapa sinä tämä niin se koira puuttu siinä vaiheessa peliin ja härkki kuonollaan sitä ja nosteli jopa suupieltä,ei kenelläkään pidä olla kotieläintä jota vieraat ja sukulaiset joutuu pelkäämään. Ja en enään luota tuohon koiraan.
Se meidän suhde lähti pieleen heti 4kk jälkeen kun hänelle puhkesi /oli allergia josta ei tietty ja se korva lääkitys kesti, 4 eri lääkäriä, 9 kuukautta, 1000euroa ja epämukavia hoitotoimenpiteitä kotona ja lääkärissä niin se ei varmaankaan helpottanut pelkotiloja kun kaksin käsin sitä sai aina lääkärin vastaanotolla pitää ja sattui kerran vielä mies hoitamaanki
Eikä tämä lapsi vielä liiku niin se koira ei vielä ole vaaraksi,lähinnä iso säikky koira kaataa sen joku päivä kun lapsi lähtee liikkeelle tai jos lapsi säikäyttää sen uniltaan. Pelokas eläin on arvaamaton se on vaan ikävä tosiasia
Editti rotuasiaan: koira on hyvä seurakoira , sosiaalinen minun puolisolle kyllä,isoin miinus ettei koira osaa leikkiä leluilla eikä koira puistoissa osaa toisten koirien kanssa leikkiä niin ainoa aktiviteetti on nappuloiden heittely ulkona että saa haistella ja kävelylenkit

 

[Dunlop]

Niin no otin koiran kaveriksi vähän sillä että edes joku olisi kotona iloinen kun tulen töistä
Eikä tässä puhuta mummon lässyttämisestä,koira on oppinut että se saa olla sohvalla ja olikin niinku me kaikki muut ja aloin lasta ojentaa sille mummolle että otapa sinä tämä niin se koira puuttu siinä vaiheessa peliin ja härkki kuonollaan sitä ja nosteli jopa suupieltä,ei kenelläkään pidä olla kotieläintä jota vieraat ja sukulaiset joutuu pelkäämään. Ja en enään luota tuohon koiraan.
Se meidän suhde lähti pieleen heti 4kk jälkeen kun hänelle puhkesi /oli allergia josta ei tietty ja se korva lääkitys kesti, 4 eri lääkäriä, 9 kuukautta, 1000euroa ja epämukavia hoitotoimenpiteitä kotona ja lääkärissä niin se ei varmaankaan helpottanut pelkotiloja kun kaksin käsin sitä sai aina lääkärin vastaanotolla pitää ja sattui kerran vielä mies hoitamaanki
Eikä tämä lapsi vielä liiku niin se koira ei vielä ole vaaraksi,lähinnä iso säikky koira kaataa sen joku päivä kun lapsi lähtee liikkeelle tai jos lapsi säikäyttää sen uniltaan. Pelokas eläin on arvaamaton se on vaan ikävä tosiasia
Editti rotuasiaan: koira on hyvä seurakoira , sosiaalinen minun puolisolle kyllä,isoin miinus ettei koira osaa leikkiä leluilla eikä koira puistoissa osaa toisten koirien kanssa leikkiä niin ainoa aktiviteetti on nappuloiden heittely ulkona että saa haistella ja kävelylenkit

Meillä koira on eri huoneessa kun vieraat tulee (on myös arka muita kohtaan ja pelkää pamahduksia ym.). Sinun tapauksessa en lopettaisi, vaan antaisin koiran pois jos siihen ei pysty luottamaan, joku eläinsuojeluyhdistys sen varmasti ottaisi ja kertoisin mahdollisimman tarkkaan haasteet, niin eiköhän se kodin vielä löydä.

Koirapuistot on koirille yleensä hyvin epämiellyttäviä paikkoja ja siellä voi nopeasti tapahtua pahoja asioita jos muita koiria, mistä sitten seuraa loppu elämän ongelmat. Me käytetään 20m liinaa pellolla tai ihan vuokrattavia koirametsiä, missä ei ole muita ja saa erilaista ja positiivista aktiviteettia.

Perheellisenä se on varmasti haastavaa löytää koiralle aikaa, meilläkin 4v Amstaffin kanssa jokainen lenkki on koulutusta (vaikka kävelee remmissä todella nätisti ja uskoo puhetta jos tulee muita koiria) ja tähän päälle ne oikeat treenit 2-3krt/vko missä sitten oikeasti vaaditaan koiralta jatkuvaa keskittymistä, mutta kotona tuo on sitten rauhallinen ja treenin ansioista on alkanut sietämään ärsykkeitä ulkopuolisista ihmisistä lähtien, mutta vartiovietti on vahva mikä pitää aina tuon kanssa ymmärtää. Esimerkiksi eläinlääkäriin on pakko viedä kuonokopan kanssa, koska siellä on niin paljon ärsykkeitä (hajuja, ääniä, koiria, ihmisiä jotka haluaa koskea), niin ei haluta mitään vahinkoja aikaiseksi, eikä niitä ole tapahtunutkaan ja lähinnä istuu rauhassa alku sekoilun (innostuksen) jälkeen.

 

[Knaldperlen]

Meillä koira on eri huoneessa kun vieraat tulee (on myös arka muita kohtaan ja pelkää pamahduksia ym.). Sinun tapauksessa en lopettaisi, vaan antaisin koiran pois jos siihen ei pysty luottamaan, joku eläinsuojeluyhdistys sen varmasti ottaisi ja kertoisin mahdollisimman tarkkaan haasteet, niin eiköhän se kodin vielä löydä.

Koirapuistot on koirille yleensä hyvin epämiellyttäviä paikkoja ja siellä voi nopeasti tapahtua pahoja asioita jos muita koiria, mistä sitten seuraa loppu elämän ongelmat. Me käytetään 20m liinaa pellolla tai ihan vuokrattavia koirametsiä, missä ei ole muita ja saa erilaista ja positiivista aktiviteettia.

Perheellisenä se on varmasti haastavaa löytää koiralle aikaa, meilläkin 4v Amstaffin kanssa jokainen lenkki on koulutusta (vaikka kävelee remmissä todella nätisti ja uskoo puhetta jos tulee muita koiria) ja tähän päälle ne oikeat treenit 2-3krt/vko missä sitten oikeasti vaaditaan koiralta jatkuvaa keskittymistä, mutta kotona tuo on sitten rauhallinen ja treenin ansioista on alkanut sietämään ärsykkeitä ulkopuolisista ihmisistä lähtien, mutta vartiovietti on vahva mikä pitää aina tuon kanssa ymmärtää. Esimerkiksi eläinlääkäriin on pakko viedä kuonokopan kanssa, koska siellä on niin paljon ärsykkeitä (hajuja, ääniä, koiria, ihmisiä jotka haluaa koskea), niin ei haluta mitään vahinkoja aikaiseksi, eikä niitä ole tapahtunutkaan ja lähinnä istuu rauhassa alku sekoilun (innostuksen) jälkeen.

No tässä tapauksessa kun sukua käy toisesta päästä suomea niin ei voi koiraa moneksi päiväksi eristää muualle ja häkissä pitkän päälle alkaa uliseen ja uikuttaan jos pitkän aikaa pitää yksin eikä ymmärrä koppiin mennä.
Koira metsässä on käytetty mutta se haistelee sen 10 minuutissa läpi ja tulee viereen kyttään mitä me täällä tehdään kun ei täällä ole riistaeläimiä narun kanssa koitettu käydä mutta tiheässä metsässä ei pysty meneen kun sotkee itsensä joka puuhun, jäällä ei päästy viime vuonna kun ohi ajavat rekat pelotti kun kaiku sinne ja tänä vuonna jäät pamahti just kun sai tassunsa sinne niin ei tarvi jäälläkään hänen kanssa harrastaa kun sekin pelottaa.
Hyviä pointteja kuitenki mutta ehkä tässä kävi kuitenki niin ettei oikea isäntä löytäny sitä oikeaa koiraa ja perheenlisäyksen jälkeen oireilu syöny sen vähänkin motivaation. Harmittaa tietysti ja jos olis 2.5kk malttanut odottaa ettei ota koiraa ja puoliso olis kertonut raskaudestaan niin en olisi koiraa hankkinut missään tapauksessa kun se on haastava rahareikä lapsiarjen keskellä