Koira ihmisen paras ystävä

Jos tuo tötterö on hankala, niin löytyy myös sellaisia uimarengas tyyppisiä kaulureita jotka ajavat saman asian mutta saattavat olla mukavempia koiran käyttää (jos ette siis ole moisista tietoisia).
Tietoinen kyllä olen, mutta kokeillaan tuota perinteistä ensiksi
 
Jos tuo tötterö on hankala, niin löytyy myös sellaisia uimarengas tyyppisiä kaulureita jotka ajavat saman asian mutta saattavat olla mukavempia koiran käyttää (jos ette siis ole moisista tietoisia).

Meillä yhdellä notkealla vekkulilla laitettiin molemmat, ilmatäytteinen rengas ja sen jatkeeksi kauluri. Karvakaveri onnistui pelkän kaulurin kanssa nuolemaan hoidon kohteena ollutta hännänpäätä.
 
Työkaverilta sai täksi yöksi lainaan tuollase perinteise tötterö. Ei näytä tytteli arvostavan oikke :tongue:

1726142108590.jpeg
 
Kuvassa näyttää vähän liian isolta koiran kokoon nähden.
Eikös tuo ole aika helposti korjattavissa kunnon saksilla jos haluaa. Tosin jos ei ole oma niin ei ehkä tee mieli leikkoa hirveästi ettei joudu työkaveri ens kerralla teipin kanssa askartelemaan takaisin :D

Edit:
Säädin sitä pienemmäksi, ja kuten sanoin, niin seuraavan yön ainoastaan lainassa. Huomenna ostan omat
Jaa nii tämä.
 
Näkkyy haava parantuvan jarruanturassa, nyt näki jo hieman paremmin sitä. Mutta näkyy että olisi tuollanen "palanen"...? (tai palkeenkieli?)
Mitäs tuolle tekee?

1726368896968.jpeg
 
Ei mitään, kyllä se siitä lähtee pois ajallaan.

Ei tarvitse huolestua vaikka tuollanen palanen on? Ei tarvi leikata, tai lääkärille mennä näyttämään / tikkaamaan?
(eli uusiutuuko tuohon kohti ajallaan vaan uutta anturaa). Ei ennen ole anturoissa mitään ollunna, niin sen takia hieman varmistelee mieluummin.

1726370354110.png
 
Viimeksi muokattu:
Ei tarvitse huolestua vaikka tuollanen palanen on? Ei tarvi leikata, tai lääkärille mennä näyttämään / tikkaamaan?
(eli uusiutuuko tuohon kohti ajallaan vaan uutta anturaa). Ei ennen ole anturoissa mitään ollunna, niin sen takia hieman varmistelee mieluummin.

1726370354110.png
Se on palanen nahkaa, se lähtee itsestään irti. Ei sille tarvitse tehdä yhtään mitään.
 
Hmmh. Tänä yönä tuli herättyä siihen, kun tyttö vinkasi. Ihmettelin mitä oikeen teki, katsoin tarkemmin niin oli se side melkeen pois siitä jarruanturan päältä.. jotenkin siihen päässyt käsiksi, vaikka on tuo tötterö päässä? En tiedä miten ihmeessä.
Nyt on tuo oma tötterö päässä öisin, ettei ihan niin iso ole mitä se lainassa ollut. Varmaan laitettava työpäivien ajaksi myös, kun en kotosalla ole..

Edit. Tuli tilattua parikin erilaista tötteröä sitten. Ja ilman sidettä saa ollanna nytten

1726457108030.jpeg
 
Viimeksi muokattu:
Ihan helvetistä koko ämpärikaulurikeksintö, meidän koira haahuili yöisin kaulurin kanssa ja törmäili jatkuvasti johonkin. Mä heräilin kymmenen kertaa yössä siihen kolinaan, välillä se oli sängynpääty, oven karmi, kaapinovi ihan kaikkeen ja lopulta oksensi kaulurin sisään. Kaveri nosti katseensa muhun ja samalla oksennus valui kauluria pitkin koiran kaulaan ja rintaan, ikävältä varmaan tuntui koirasta joten päätti ravistella kunnolla olohuoneessa. Ei lentänyt laatta kattoon asti, muualle kyllä.
 
Meillä tää perkeleen säätäjä suursnautseri kyllä osaa mennä kaulurin kanssa nykyään.Alkuun kun jouduttiin käyttämään sitä niin myös kävi kolina yöllä.Sit kun menit komentamaan sitä niin se perkeleen raadonsyöjä alkoi murisemaan :D
 
Nuo kovasta muovista valmistetut kaulurit ovat kyllä helvetillisiä. Kolisevat joka paikkaan ja koira on hermoraunio kun ei saa nukuttua. Puhallettava malli on parempi, mutta ei sovi kaikille eikä kaikkiin tilanteisiin:

puhallettavakauluri2_9bc26e1c-f945-4ad9-a528-0c12b791d7fe_640x.jpg

Tai sitten ihan pehmeämmästä materiaalista valmistettu:


foampehmokauluribuster_800x.jpg
 
Kai se on ihan koirasta kiinni miten kauluriin tottuu. Ja kaulureista, toisaalta lukenut että nuo puhallettavat ei estä välttämättä mitään. Kaks kertaa joutunut käyttämään eri koirilla koska nips naps... tottuivat samana päivänä kun vähän törmäili ensin.. Syödessä ja lenkillä en edes käyttänyt kun oli siinä valvonnan alla kuitenkin.

Kolmas kaulurin käyttökohde tuli nykyiselle, kun pari vuotta syksyillalla repi reiän aitaan lenkin jälkeen ja löytyi naapurin pihalta, taas. Illalla en löytänyt mistä oli mennyt. Aamulla en jaksanut alkaa säätää yhtään mitään vaan muistin kaulurin ja pistin sen päälle, niin siinäpä sai seikkailla pihalla vapaana, eikä takuulla mahdu samasta reiästä minkä oli tehnyt. Päivänvalossa sitten löysin reiän ja lisää verkkoa vaan.
 
Nuo kovasta muovista valmistetut kaulurit ovat kyllä helvetillisiä. Kolisevat joka paikkaan ja koira on hermoraunio kun ei saa nukuttua. Puhallettava malli on parempi, mutta ei sovi kaikille eikä kaikkiin tilanteisiin:

puhallettavakauluri2_9bc26e1c-f945-4ad9-a528-0c12b791d7fe_640x.jpg

Tai sitten ihan pehmeämmästä materiaalista valmistettu:


foampehmokauluribuster_800x.jpg
Näitä juuri vertailinkin, ja päädyin tuon täytettävän tilaamaan + vielä tälläisenkin, jollei tuo täytettävä toimi (mietin pystyykö erutassuaan nuolemaan / sitä jarruanturaa) . Tämä pikkusen pitempi mitä nykyinen.


completekauluri1_f71388bd-a6ea-4338-892b-8dbc7773d60d_1000x.jpg



Tuon näkönen riekale siinä. Toivotaa ettei repiä mihkään.
IMG_20240916_173955_587.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Tuon näkönen riekale siinä. Toivotaa ettei repiä mihkään.
IMG_20240916_173955_587.jpg
Ei tuo ole mitenkään pahannäköinen. Omalla koiralla kuoriutui lähes koko varvas nahattomaksi kun osui hangen alla johonkin. Tuntuu että se oikea tapaturmamagneetti. Nykyään käytän koiralla aina nahkaisia jalkasuojia kun vähänkin juoksee vapaana jossain:
leather_stoppers_2_legs_.jpg
 
Juu meillä pärjäsi kaks koiraa kaks viikkoa noilla aika hyvin. Ulkoillessa nuo hinkkasi maahan haistellessa ja sisällä vähän kolisi nurkkiin mutta ei mitään suurempaa ongelmaa.
 
Kun tuo haava jarruanturassa onpi ummessa, niin kuinka pitkään pitää vielä varoa ettei nuoleskelisi sitä?
Iltavuoroja nyt töissä piisaa, niin päivisin yksin ollessaan on kauluri päällä. Ei kehtaisi sit perään koko yötäkin pittee, jollei pakko ole..
 
Meillä meni koiralta kesällä kynsi halki, se on kiva operaatio ja melkoisen kipeä pitkään.


Videosta näkee vastaavan, ei siis meidän tapaus
 
Pitkästä aikaa tänne juttua, meillä nyt menossa sellainen teinipoika from hell vaihe kun Touki pääsyt 1,5v ikään. Jokaisella poikakoiralle jotka 1-3v pitää äristä ja haastaa riitaa. Sitten vastaavasti jokaista tyttökoiraa mielistellään niin että....

Samoin perus Corgin "jumitan tähän jos siltä tuntuu" asenne on vahvasti menossa. Iskällä meinaa mennä hermot välillä ja usein mutta yritän uskotella että pian tämäkin vaihe loppuu ja pian neliveto rauhoittuu. Hyvänä puolena että ei enää tuhoa sisällä mitään ja muutenkin terveys ollut tosi hyvä viimeisen 6kk, kirjaimellisesti vain kerran tai kaksi ollut pakki sekaisin tai tullut sisälle puklut.

Työpäivän aikana osaa olla tosi kiltisti mutta aamulla ja illalla sitten puretaan sitä energiaa. Vielä jos ei joka ikinen aamu herättäisi 6:00 niin elämä olisi mukavampaa, jostain syystä koirat ei osaa erottaa Sunnuntai tai arkipyhiä työpäivistä :confused2:

20240716_221332.jpg

20240707_193908.jpg

20240610_181751.jpg

6:00 herätys
 
Meidän 3v koiralla todettiin paha nivelrikko oikeassa etujalassa. Mikä vitamiini olisi hyvä tuon hoitamiseen? Pieni googlettelu laittaisi tilaamaan joko TRM Stride Plus tai Arthroflex Omega -valmisteita, mutta suosituksia muista saa antaa.
 
Omega-3 ja glucosamiini sulphaatti molemmat ihan ihmispuolelta ostettuna kun vahvempia ja edullisemmin. Esim fortix merkki on hyvä puhdas ja riittoisa
Annostus 40mg/kg päivässä
(Esim 5kg koira teelusikan kärjellinen, 50kg 1/2 teelusikallista)

Toki jos on tosi paha, niin varmaan jotain kipulääkettä saattaa kaivata
 
Meidän 3v koiralla todettiin paha nivelrikko oikeassa etujalassa. Mikä vitamiini olisi hyvä tuon hoitamiseen? Pieni googlettelu laittaisi tilaamaan joko TRM Stride Plus tai Arthroflex Omega -valmisteita, mutta suosituksia muista saa antaa.
Mikä koira? Painoa pois ja kannattaa lääkärin kanssa enemmän keskustella kun kysellä foorumilta apuja.

Aivan liikaa näkee tuolla ulkona nivelrikosta kärsiviä koiria jotka nilkuttaa tuskissaan.

Meillä mäykky syö Gabapentin 100mg 2 x pvä, erinäisten nivelongelmien takia, hermokipulääke, mutta pitää kivut poissa.
 
Meidän 3v koiralla todettiin paha nivelrikko oikeassa etujalassa. Mikä vitamiini olisi hyvä tuon hoitamiseen? Pieni googlettelu laittaisi tilaamaan joko TRM Stride Plus tai Arthroflex Omega -valmisteita, mutta suosituksia muista saa antaa.
Onko lääkäri todennut tuon? Jos on, niin eikö ehdottanut mitään? Niitä on ihan hyviä piilitettäviä lääkkeitä.nivelrikkoa varten. Meilläkin annetaan meidän.vanhukselle kuukauden välein piikki niskaan.

Tuota samaa sai meidän pari edesmemmyttäkin koiraa, niin hyvin toimi. En nyt muista lääkkeen nimeä, kun emäntä hoitanut aina tuon puolen.
 
Tuota samaa sai meidän pari edesmemmyttäkin koiraa, niin hyvin toimi. En nyt muista lääkkeen nimeä, kun emäntä hoitanut aina tuon puolen.
Kenties Cartrophen? Meillä nelivuotias lonkkavaivainen saa sitä pistoksen kerran kuussa - on kyllä auttanut!

Librela toinen paljon käytetty, mutta on huomattavasti kalliimpi. Meidän hurtalla ei eroa cartropheniin huomannut, kun testailtiin hetki.
 
Onko lääkäri todennut tuon? Jos on, niin eikö ehdottanut mitään? Niitä on ihan hyviä piilitettäviä lääkkeitä.nivelrikkoa varten. Meilläkin annetaan meidän.vanhukselle kuukauden välein piikki niskaan.
Lääkäri todennut ja nyt piikitetty Cartropheniä viikon välein neljä kertaa.

Viikon tuo lääke piti kipuja poissa kerrallaan, joten nyt tuo kuukauden välein pistettävä ylläpitoannos ei oikein meinaa auttaa. Kipulääkkeitä menee, mutta niidenkin apu on vaihteleva.

Lääkäri ei mitään yksittäistä vitamiinia suositellut. Sanoi vaan, että vitamiinilisä kannattaa ottaa käyttöön.
 
Lääkäri todennut ja nyt piikitetty Cartropheniä viikon välein neljä kertaa.

Viikon tuo lääke piti kipuja poissa kerrallaan, joten nyt tuo kuukauden välein pistettävä ylläpitoannos ei oikein meinaa auttaa. Kipulääkkeitä menee, mutta niidenkin apu on vaihteleva.

Lääkäri ei mitään yksittäistä vitamiinia suositellut. Sanoi vaan, että vitamiinilisä kannattaa ottaa käyttöön.
Eipä nivelrikkoon mitkään lisäravinteet auta. Ihmisillä noita on tutkittu, joten eiköhän sama päde koirilla.
 
Lääkäri todennut ja nyt piikitetty Cartropheniä viikon välein neljä kertaa.

Viikon tuo lääke piti kipuja poissa kerrallaan, joten nyt tuo kuukauden välein pistettävä ylläpitoannos ei oikein meinaa auttaa. Kipulääkkeitä menee, mutta niidenkin apu on vaihteleva.

Lääkäri ei mitään yksittäistä vitamiinia suositellut. Sanoi vaan, että vitamiinilisä kannattaa ottaa käyttöön.
Annoin kanssa omalle koiralle lisäravinteita ym mutta ei niistä apua ollut.
Aikansa meilläkin pistettiin Carthopenia ja siirryttiin Librelaan, joka toiminut paremmmin.
Näitten lisäksi saa Gababentiiniä päivittäin ja Norocarp tarvittaessa.

Tuo Librela, gababentiini ja norocarp antanut parhaan vastineen toistaiseksi.
Vielä olisi joku uudempi lääkepistos tuon Librelan tilalle olemassa.
 
Perhana kun on kynsien leikkaus vaikeata. Koira vihaa sitä .
On etujalkojen kynnet päässeet aivan liian pitkiksi.
 
Perhana kun on kynsien leikkaus vaikeata. Koira vihaa sitä .
On etujalkojen kynnet päässeet aivan liian pitkiksi.

Hemmetisti aikaa, palkkaa ja apulainen avuksi. Leikkaa aluksi todella vähän ja itse asiassa voi vaan hämätä leikkaavansa. Meillä uusin tulokas nuoli mun normista maapähkinävoita hullunkiilto silmissä, kun parempi puolisko leikkasi kynsiä. Nyt vuoden myöhemmin on innosta soikeana, kun kynsisakset otetaan esiin. Yksi koiristamme ei kuitenkaan totuttelusta huolimatta ole tullut sinuiksi juurikin etujalkojen kynsien leikkaamisen kanssa. Sekin on kuitenkin sen verran nöyrä, että operaatio onnistuu. Jotkut myös käyttävät dremeliä sun muita käteviä pikkuvempaimia kynsien hiomiseksi leikkaamisen sijaan.
 
Vai että koirillekin on oma Dremel. Kaikea sitä.....
Kiitos vinkistä, pitänee hommata tuollainen ja kokeilla.
 
Perhana kun on kynsien leikkaus vaikeata. Koira vihaa sitä .
On etujalkojen kynnet päässeet aivan liian pitkiksi.

Siinä asia mitä en itse osaa. Stressaan koko hommaa niin paljon että koira ei voi olla huomaamatta sitä, ja eihän siitä mitään tule. Nykyisen kanssa oon ulkoistanut koko homman eläinkaupan tehtäväksi, maksan mielellään sen 5€ siitä että joku muu tekee asian parissa minuutissa, eikä koira ole moksiskaan koko asiasta.
 
Niinhän se taitaa olla että kynsien leikkauksen tms. ongelmat lähtee ihmisestä. Arka koira ja ihminen vielä pelkää päälle ja koheltaa niin ihmekös jos koira alkaa pelkäämään.

Tietyt asiat pitää alkaa opettamaan ennen kuin koira on edes syntymäkodista poistunut ja samaa käytäntöä pitää jatkaa koko loppu elämän.

Ei koiran tarvitse asiasta nauttia, mutta jos ihminen sanoo jotain, niin koira tottelee ja jos koira ei ekalla usko, niin ihmisen tehtävä on viedä käsky loppuun asti, eikä antaa periksi, koska silloin se koira juuri oppii väärän käyttäytymismallin.

Meillä uros koirat aiheuttaa aina rähinän jos tulee yllättäen liian lähelle, siksi välillä oikein tahalleen lähdetään seuraaman samoja jälkiä mennyttä uros koiraa koko ajan käskyttäen ja namittaen ja 15min jälkeen koira on niin väsynyt omaan sekoiluun ettei se jaksa enää reagoida toiseen koiraan ja sitten voikin lähteä kotiin.

Sama kun joskus lenkin alussa koiralla on valtava kiire repiä joka suuntaan, ei siinä huuto tai remmistä riuhtominen auta, alan kävelemään ympyrää ja sitten kun koira seuraa nätisti vierellä (ei yritä esim tiettyyn suuntaan) niin voi jatkaa matkaa. Välillä vaihdan vain suuntaa ja saatan kävellä edes takas sama pätkää 5min kunnes koira ymmärtää että tuota ihmistä mun pitää seurata.

Mitä voimakkaampi rotu sitä enemmän toistoa, toistoa ja toistoa se vaatii.

Ihmiset hyvin usein käy sen pentukurssin ja lopettaa siihen, koiraa saa ja kannattaa kouluttaa koko elämän.
 
Onko täällä kokemuksia tai hyviä vinkkejä kennelyskään? Täällä iski nyt tollanen Toukille ja nuori herra yskii ja röhii aika paljon.

Tuskin on enää vaarallista 1,5v koirulille jolla rokotukset kunnossa vielä kun ruoka maistuu mutta tosi ikävä kuunnella tuota ja katsoa kun toisella surkea olo eikä tähän taida olla oikein mitään millä helpottaa koiran oloa? Ja vielä pahinta että nyt pitää vissiin vähintään pari viikkoa vältellä muita koiria, tosi sydäntä särkevää repiä koira lenkillä sivuun kun kaverikoiria tulee vastaan ja niin kovasti haluaisi leikkiä. Eikä koira millään ymmärrä miksi ei nyt saa moikata kaveria. :cry:

20241005_122023.jpg

20241012_125333.jpg
 
Onko täällä kokemuksia tai hyviä vinkkejä kennelyskään? Täällä iski nyt tollanen Toukille ja nuori herra yskii ja röhii aika paljon.

Tuskin on enää vaarallista 1,5v koirulille jolla rokotukset kunnossa vielä kun ruoka maistuu mutta tosi ikävä kuunnella tuota ja katsoa kun toisella surkea olo eikä tähän taida olla oikein mitään millä helpottaa koiran oloa? Ja vielä pahinta että nyt pitää vissiin vähintään pari viikkoa vältellä muita koiria, tosi sydäntä särkevää repiä koira lenkillä sivuun kun kaverikoiria tulee vastaan ja niin kovasti haluaisi leikkiä. Eikä koira millään ymmärrä miksi ei nyt saa moikata kaveria. :cry:

20241005_122023.jpg

20241012_125333.jpg
Karmean kuuloista koiran rykiminen tosiaan on, mutta perusterveellä koiralla mennee ohi itsestään. Hoito pitkälti samantyyppistä kuin ihmisen lenssussakin eli riittävästi juotavaa, lepoa ja liikaa rasitusta kannattaa vältellä. Mahdollisesti voi jotain höyryhengitystyyppistäkin juttua kokeilla. Jos mahdollista, niin kaulapannan sijaan lenkeillä käyttöön valjaat, niin ei kurkku suotta rasitu, varsinkin koira on mallia nelivero kokoajan päällä. Koirakavereita ei tosiaan kannata moikkailla, kun leviää varsin herkästi.
 
Viimeksi muokattu:
Perheeseen haettiin uusi jäsen, pieni 9viikkoinen Glen of imaalinterrieri narttu. Reipas ja avoin tyttö, samalla aikamoinen termiitti.
Taloudesta löytyy jo toinen 4v rodun edustaja, pennun isäpappa. Hän ei ihan vielä ole vakuuttunut tästä lisäyksestä :lol:

IMG20241026140752.jpg
 
Meille on tulossa lähiaikoina labbispentu ja haluaisin varmistaa että koulutus hänen kanssaan lähtee heti alkuun oikealle tielle ja tukee myöhempää koulutusta mahdollisimman hyvin. Aikaisemman pentukoiran kouluttamisesta on jo niin pitkä aika että niksit ovat jo unohtuneet.

On selvää että koulutus on varmasti aloitettava oman nimen tunnistamisesta ja ruokailutapojen opettelusta ja niistä arjen käytöstavoista. Minua on kuitenkin mietityttänyt miten pentua voisi valmistaa rauhoittumaan itse ja valmistautumaan siihen että se joutuu väkisinkin olemaan pieniä aikoja yksin. Ei tietysti heti alkuun mutta kuitenkin jossain vaiheessa muutamia tunteja. Mikä tukisi näitä taitoja jo ihan pienenä pentuna? Ajatus olisi että työhuone olisi koiran oma tila, jossa saa olla rauhassa mutta pitäisikö se ihan pienestä pennusta laittaa sinne heti vai nukkua ensin sen kanssa muutamia öitä tai viikko samassa huoneessa?

Perheen aikuiset tekevät paljon töitä kotona ja myös tuo asia mietityttää, että miten pennulle osaisi kouluttaa että työaika on pennun lepoaikaa ja leikkiaika on sitten muu aika. Että huomiota ei ole rajattomasti tarjolla tuolloin. Tietysti välillä pennun kanssa ollaan päivälläkin mutta että tuo aika olisi pääasiassa rauhoittumisen aikaa. Vai olisiko hyvä järjestää esim jotain vessapaperirullien tuhoamista tms. työpäivälle? Vai vahvistaako se kuitenkin vääriä asoita siinä että päivälläkin tarjotaan jotain muita virikkeitä ihmisen toimesta?
 
Positiivinen vahvistaminen on se juttu koulutuksessa.
Rauhoittumista on hyvä vahvistaa joo, etenkin kun pieni pentu tarvitsee paljon unta. Se ei vaan aina itse tajua olevansa väsynyt. Jos joku huone tulee olemaan koiran niin sinne kaikkea mahdollista pehmeää vilttiä tai peti ja omia leluja. Sekä jos mahdollista laittaa pentuportti siihen, niin voi nostaa pennun sinne nukkumaan ilman että karkaa. On myös turvallinen tila yksin oloon.
Ensimmäisen yön voi toki nukkua pennun kanssa, varmaan kannattaisi nukkua siellä koiran tilassa niin tottuu heti ajatukseen että siellä nukutaan.

Me aloitettiin yksinolo harjoitukset aika nopeasti, lyhyillä pätkillä. Oltiin pari viikkoa kotona vuorotellen puolison kanssa, ja päivällä sitten poistuttiin ovesta jne. Sitten aikaa vain pidennettiin ja lopulta "cold turkey" kun molemmat sitten lähtikin aamulla töihin. Pentu jäi rajattuun tilaan alkuun, että vältettiin suurempia tuhoja ja vahinkoja. Ja siltä varalta että talon aikuinen koira ei olisi mitään ihmeellistä alkuun keksinyt. Pentu nyt 16viikkoa ja saa olla työpäivät vapaana koko talossa. Meillä kamera mistä vakoilla, yleensä nukkuu rauhalliseen tapaan, syö puruluita tai leikkii omilla leluilla.
Paperirullia mekin jätettiin/jätetään luvalliseksi tuhottavaksi, osaan välillä myös ruokaa piiloon aktivoinniksi. Nuuskuttelu on rauhoittavaa toimintaa ja nuoleminen, niin nuuskumatto ja liclimat märkäruoalla on toimivia jättää. Toki varmistaa ensin ettei ala niitä tuhoamaan.
Jos päivisin tekee kotoa töitä, niin silloin vain jätettävä pentu huomiotta jos tulee härväämään luo. Mielestäni se ei vahvista vääriä asioita jos tarjoaa päiväksi omatoimista aktiviteettia.

PXL_20241214_043904233.jpg
 
Meille on tulossa lähiaikoina labbispentu ja haluaisin varmistaa että koulutus hänen kanssaan lähtee heti alkuun oikealle tielle ja tukee myöhempää koulutusta mahdollisimman hyvin. Aikaisemman pentukoiran kouluttamisesta on jo niin pitkä aika että niksit ovat jo unohtuneet.

On selvää että koulutus on varmasti aloitettava oman nimen tunnistamisesta ja ruokailutapojen opettelusta ja niistä arjen käytöstavoista. Minua on kuitenkin mietityttänyt miten pentua voisi valmistaa rauhoittumaan itse ja valmistautumaan siihen että se joutuu väkisinkin olemaan pieniä aikoja yksin. Ei tietysti heti alkuun mutta kuitenkin jossain vaiheessa muutamia tunteja. Mikä tukisi näitä taitoja jo ihan pienenä pentuna? Ajatus olisi että työhuone olisi koiran oma tila, jossa saa olla rauhassa mutta pitäisikö se ihan pienestä pennusta laittaa sinne heti vai nukkua ensin sen kanssa muutamia öitä tai viikko samassa huoneessa?

Perheen aikuiset tekevät paljon töitä kotona ja myös tuo asia mietityttää, että miten pennulle osaisi kouluttaa että työaika on pennun lepoaikaa ja leikkiaika on sitten muu aika. Että huomiota ei ole rajattomasti tarjolla tuolloin. Tietysti välillä pennun kanssa ollaan päivälläkin mutta että tuo aika olisi pääasiassa rauhoittumisen aikaa. Vai olisiko hyvä järjestää esim jotain vessapaperirullien tuhoamista tms. työpäivälle? Vai vahvistaako se kuitenkin vääriä asoita siinä että päivälläkin tarjotaan jotain muita virikkeitä ihmisen toimesta?

Itselle kun tuli viimeksi pentu, niin varauduin siihen että voin olla kolme päivää poistumatta kotoa. Tottakai kun saavuttiin pennun kanssa kotiin ja annoin tutustua paikkoihin jne... Tajusin että yks asia kaupasta unohtui. Noniin, elikkäs oli pakko jättää pentu mikä oli ehkä vartin ollut uudessa paikassa - yksin. Sen että käväisen lähikaupassa sen 10 minuuttia. Itselle tämä oli varmaan pahempi paikka mitä pennulle.

Mutta parin päivän jälkeen aloin jättämään tuota yksin kotiin. En tehnyt mitään numeroa siitä että läksin johonkin (vaikkei ollut edes asiaa mihinkään), heipat ilman rapsutuksia, takaisin tullessa moikat ilman mitään showta. Eikä ole nykyäänkään mitään härdelliä josko tulen tai menen. Tuo vaan menee nukkumaan siksi aikaa kun oon poissa. Että se kokonaan yksin olo vähän kerrassaan tosiaan kannattaa, ettei tule mitään eroahdistuksia. Tämä ei ole mikään tae etteikö niin voisi käydä.

Taas sitten yks kaveri, duunien puolesta nyt 10kk pentu vietti yksinoloaikansa pentuaitauksessa, nyt aitausta ei ole, mutta menee omaan häkkiinsä, siis häkki kiinni. En nyt ite oikein tuota ymmärrä miksi häkitystä, mutta täyspäinen koira siitä kasvaa. Ollut kameravalvonnassa eikä muuta tee kun nukkuu siellä, toki purulejua on yms. Jokainen tyylillään.
 
Meillä aikaisempi koira kärsi pahasta eroahdistuksesta eikä se siitä koskaan päässyt eroon vaikka lopun aikaa oli vielä anopilla, jossa käytännössä kokoajan oli joku läsnä. Kun uusi koira varmistui niin nousi vaan nuo vanhat muistot pintaan.

Ajattelin heti alkuun yrittää luoda sellaisen rytmin että ensin heräämisen jälkeen pihalle n. 30 min, että pääsee tarpeille ja nuuskimaan ja vähän purkamaan energiaa. Siitä sitten syömään ja hetkeksi vaan oleilemaan kotiin (ehkä joku pieni temppu tms treeni 5-10 min) ja sitten työpäivä ihmisellä alkaa. Ajatuksissa on siis hommata portti tuohon työhuoneen ovelle että samalla alkaisi treenautumaan se yksinolo kun ihminen käy vessassa tai muualla pitkin päivää. Sitten alkuun ulos pitkin päivää ennen kun oppii pidättämään. Työpäivän jälkeen sitten uudet lenkit ja treenaukset, ei toki joka päivä täyttää treenausta. En vaan tiedä miten pentua pitäisi palkita tuosta yksinolosta päivällä kun ajattelen niin että se lähtö ja tulo pitäisi olla mahdollisimman neutraali.
 
Neutraali on se mitä haet. Itse en tosiaan tee mitään palkitsemisia on koira yksin 15 min tai useamman tunnin. Toki lässytän ja höpötän mitä sattuu, kuten nyt muutenkin... Pihalle toki pääsee about samantien, ja sisälle tullessa pari nappulaa palkaksi että edes tulee sisään. Tämä ei ole ihan aina ollut isestäänselvyys, tämän kohdalla, eikä kyllä sisäsiisteyskään pentuna.
Toisen aikuisen koiran malli jäi tältä puuttumaan, niin huomasin että nyt onkin itsellä miettimistä että mitenkäs nyt mitäkin.

Mä taas annan ruoan ensin, syömiseen menee 0,005 sekuntia, sitten aamulla pihalle tarpeilleen, omista kiireistä ja säästä riippuen on siellä minkä on, eli käväisee nopsaan koipea nostamassa.

Yksilöitähän nämä kaikki on, omalle kohdalle osui nyt mahdollisimman vaativa tapaus. Sillä että jokainen vähän tyylillään ja koiran ehdoilla myöskin. Yhtä ja oikeaa neuvoa ei ole, mutta aina voi vähän improvisoida.
 
Meillä aikaisempi koira kärsi pahasta eroahdistuksesta eikä se siitä koskaan päässyt eroon vaikka lopun aikaa oli vielä anopilla, jossa käytännössä kokoajan oli joku läsnä. Kun uusi koira varmistui niin nousi vaan nuo vanhat muistot pintaan.

Ajattelin heti alkuun yrittää luoda sellaisen rytmin että ensin heräämisen jälkeen pihalle n. 30 min, että pääsee tarpeille ja nuuskimaan ja vähän purkamaan energiaa. Siitä sitten syömään ja hetkeksi vaan oleilemaan kotiin (ehkä joku pieni temppu tms treeni 5-10 min) ja sitten työpäivä ihmisellä alkaa. Ajatuksissa on siis hommata portti tuohon työhuoneen ovelle että samalla alkaisi treenautumaan se yksinolo kun ihminen käy vessassa tai muualla pitkin päivää. Sitten alkuun ulos pitkin päivää ennen kun oppii pidättämään. Työpäivän jälkeen sitten uudet lenkit ja treenaukset, ei toki joka päivä täyttää treenausta. En vaan tiedä miten pentua pitäisi palkita tuosta yksinolosta päivällä kun ajattelen niin että se lähtö ja tulo pitäisi olla mahdollisimman neutraali.

Joka päivä harjoitusta, ruokailusta lähtien, meillä ei saa mitään ns. ilmaiseksi. Koiran koko elämä on jatkuvaa "koulua" ja juuri ruokaa kannattaa käyttää apuna. Meillä koira harvoin syö ruokaa kupista, vaan saa sen palkkana lenkillä tms.

Roskia kannattaa viedä monta kertaa päivässä, annat koiralle tekemistä ja poistut asunnosta, sitten tulet takaisin, etkä tee asiasta "numeroa".

Yksi mikä ärsyttää koirissa eniten on jatkuva hössötys ja varsinkin rodut jotka rakastaa kaikkia ja kaikkea, tempoo joka suuntaan vaikka ihminen haluaisi olla paikoillaan. Opeta sille koiralle että kun ihminen pysähtyy, niin koira pysähtyy ja vaikka kuka tahansa tulee juttelemaan, niin koira ei mene vieraan ihmisen luokse hyppimään.

Edellinen kultainennoutaja oli juuri tälläinen hössöttäjä, mutta sekin oppi lopulta. Nykyinen koira ei ole millään tavalla kiinnostunut muista ihmisitä ja istuu kuin tatti vieressä, mutta jos vieras ihminen tulee liian lähelle ja yrittää lähestyä koiraa "onpa suloisen näköinen, saako silittää ajatuksella" niin haukku alkaa heti.

Toinen mitä kannattaa treenata on erilaiset paikat, me mennään junassa, bussissa, lentoasemalla, autossa, kaikkialla missä on paljon meteliä ja ihmisiä. koira tottuu ääniin, hajuihin eikä saa paniikkia niistä. Kaikki pitää aloittaa heti, sillä se 7vko pentu oppii luottamaan omistajaansa heti.


Mutta jokainen on koira on erilainen ja hyvästä koulutuksesta huolimatta kenestäkään ei tule automaattia. Meillä pelätään raketteja ja oikeastaan kaikkea mikä paukkuu (pakoputki, maton tamppaus, vasarointi tms.) pentuna uutenavuotena raketti lensi suoraan koiran jalkoihin (klo 12.00 päivällä) ja räjähti siihen! :facepalm:

Nartut saa olla rauhassa, urokset tapetaan, jos saataisiin kiinni sillä pentuna metsässä irto koira yritti käydä pennun kimppuun ja vain mun väliin meno esti puremat tms.
 
Roskia kannattaa viedä monta kertaa päivässä, annat koiralle tekemistä ja poistut asunnosta, sitten tulet takaisin, etkä tee asiasta "numeroa".

Yksi mikä ärsyttää koirissa eniten on jatkuva hössötys ja varsinkin rodut jotka rakastaa kaikkia ja kaikkea, tempoo joka suuntaan vaikka ihminen haluaisi olla paikoillaan. Opeta sille koiralle että kun ihminen pysähtyy, niin koira pysähtyy ja vaikka kuka tahansa tulee juttelemaan, niin koira ei mene vieraan ihmisen luokse hyppimään.

Edellinen kultainennoutaja oli juuri tälläinen hössöttäjä, mutta sekin oppi lopulta. Nykyinen koira ei ole millään tavalla kiinnostunut muista ihmisitä ja istuu kuin tatti vieressä
Ensimmäistä mietin että mitenköhän tuo olisi helpoin järjestää kun perheessä on toki myös 2 lasta, että saisi treenattua tätä jotenkin järkevästi. Kaikki takit niskaan ja roskista viemään?

Miten tuon höseltämisen sait karsittua pois? Kaikki tuntemani kultaiset/labradorit on juuri sellaisia.
 
Ensimmäistä mietin että mitenköhän tuo olisi helpoin järjestää kun perheessä on toki myös 2 lasta, että saisi treenattua tätä jotenkin järkevästi. Kaikki takit niskaan ja roskista viemään?

Miten tuon höseltämisen sait karsittua pois? Kaikki tuntemani kultaiset/labradorit on juuri sellaisia.

Tärkeintä on että käsky viedään loppuun asti. Juna-asemat tms. missä paljon ihmisiä on hyviä paikkoja opetella sitä paikallaan oloa ja aina kun koira antaa katsekontaktia niin heti namia.

Palkka, palkka, toistoa, toistoa, ihan joka tilanteessa ja se että koira hössöttää, huutaa ja riehuu, niin se ei saa mitään. Ruokaa ei saa ennen kuin on rauhassa, ovesta ei mennä ulos ennen kuin ollaan rauhassa, ulkona vain pysähdytään keskelle tietä ja jos koira katsoo sinua "mikä juttu" niin heti namia.

Lapsille kannattaa opettaa ettei koiran kanssa olla koko ajan, laittaa vaikka syömään eri huoneeseen ja ovi kiinni. Me käytettiin pentuna häkkiä tilana missä pentu saa nukkua rauhassa ja syödä rauhassa, eikä muut koirat tms. sitä siellä häiritse.

Koiran kanssa saa varautua siihen että ensimmäiset 3-4v pitää olla aktiivista koulua ja se koulu ei lopu koskaan. Meillä nykyinen 3v alkaa pikku hiljaa rauhoittumaan ja kuuntelee jo tosi hyvin ja ennen kaikkea uskoo heti jos meinaa alkaa hihna kiristymään, mutta kyllä on ollut hermot riekaleina monta kertaa kun ei meinannut alussa millään ymmärtää, että omistaja on se ketä seurataan, toki tuolla on ongelmana tuo pelko ääniä ja muita koiria kohtaan.
 
Joo toisto ja järjestelmällinen käytös tilanteissa on avainasemassa. Meidän pentukoulun ohjaaja antaa aina läksyn uuden asian opetteluun sanoilla "kymmenen toistoa, kymmenessä eri paikassa" se että joku juttu onnistuu olohuoneessa virheettömästi, ei välttämättä ole yhtä varma kadulla.
Karkkia ja ruokaa aina taskussa niin voi palkata heti oikeasta käytöksestä. Ja selkeä palkkasana(meillä Jes!, tutuilla tsup), tai naksutin. Ehdollista ensin että kun tuo tietty äännähdys tulee, tulee heti perään jotain hyvää. Ja jos palkka sanaa käyttää, niin just mahdollisimman erilainen kuin muissa puheissa käytössä, siksi " hyvä/hienosti " on vähän huono kun lauseissa sitä usein muutoin käyttää.
 
On se helppoa.
Kolmesta jättiläisestä siirtymä yhteen (pienimpään) jättiläiseen oli harmittava, mutta lopulta helppo. Pari kuukautta sitten viimeksi puhuttiin, miten ei enää pentua todellakaan oteta ja yhden koiran kanssa on nyt hyvä mennä eteenpäin.
No itselleen valehteluahan tuo oli.
20241219-085218.jpg

Bernhardinkoira haettiin eilen kotia. Narttu haluttiin, koska tuo vanhaenglanninlammaskoira on uros ja jos se elo olisi rauhallisempaa näillä kuin urosten kesken.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
262 260
Viestejä
4 550 328
Jäsenet
74 950
Uusin jäsen
Kampamaneetti

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom