Koira ihmisen paras ystävä

Liittynyt
08.10.2017
Viestejä
766
Tuosta meidän vanhemmasta koirasta on vanhemmiten (täyttää keväällä 10) tullut viime aikoina melkoinen nälkäinen ruokakerjäläinen. Tänään piti himoita uunissa olevaa paahtopaistia, josko siitä vahinogssa saisi palan jollain tavalla.

20231203_143223.jpg
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
8 609
Tuosta meidän vanhemmasta koirasta on vanhemmiten (täyttää keväällä 10) tullut viime aikoina melkoinen nälkäinen ruokakerjäläinen. Tänään piti himoita uunissa olevaa paahtopaistia, josko siitä vahinogssa saisi palan jollain tavalla.

Viime kesänä näin värivirheellisen dalmatialaisen. Virhe oli sellainen että värit oli vaihtaneet paikkaa - lähes musta pohjaväri valkoisilla pilkuilla, oli nimittäin erittäin hyvännäköinen yksilö, ja muutenkin mukava koira :)
 
Liittynyt
08.10.2017
Viestejä
766
Viime kesänä näin värivirheellisen dalmatialaisen. Virhe oli sellainen että värit oli vaihtaneet paikkaa - lähes musta pohjaväri valkoisilla pilkuilla, oli nimittäin erittäin hyvännäköinen yksilö, ja muutenkin mukava koira :)
Aika jännä, oli varmaan erikoisen näköinen.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
505
Oma dalmis vasta 7kk eikä onneksi osaa vielä kerjätä ruokaa. Kovapäinen kuin mikä, mutta osaa olla oikein suloinenkin kun sille päälle sattuu.
Ne oppivat sen, jos annetaan itse syödessä makupaloja. Jos et(te) anna ja käsket(te) pois kestävästi, lopulta koira lopettaa tai ei edes aloita.
 
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
46
Olen henkeen ja vereen koiraihminen. Täällä Laosissa on lukemattomia irtokoiria, joista ei huolehdita. Itse olen näitä ruokkinut ja pitänyt nälän loitolla.

Ehkä ei pitäisi, koska loputon suohan tämä on! On täällä eräs japanilainen tyttö, joka myös huolehtii näistä koirista ja yrittää etsiä adoptiokotia joukolle koiria. Välillä onnistuukin!

Huhu kertoo, että vietnamilaiset grillaavat koiria ja syövät aina silloin tällöin. Itsekin tiedän yhden bbq-paikan, jossa saisi koiran lihaa!
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
8 292
Harvemmin oma koira kerjää. No ei se mene myöskään sohvalle, vaikka joidenkin mielestä tuo on hankala opettaa.
 
Liittynyt
27.09.2023
Viestejä
90
Harvemmin oma koira kerjää. No ei se mene myöskään sohvalle, vaikka joidenkin mielestä tuo on hankala opettaa.
Yksi viikonloppu vanhemmilla/Appivanhemmilla hoidossa ja kyllä se nuo molemmat vielä oppii. Kyllä noi molemmat taidot on helposti opetettavissa.
 
Liittynyt
15.02.2017
Viestejä
491
Oma haittaeläin on skipannut kokonaan tuon kerjäämisen jalon taidon ja opetellut itse avaamaan jääkaapin oven. Ikävä kyllä erehtyy välillä ovesta joten pakastinta saa sulattaa vähän väliä.
 
Liittynyt
08.02.2020
Viestejä
81
Onko kellään kokemusta koiran äkillisestä eroahdistuksesta? Meillä vajaa 3 vuotias uros Corgi Cardigan, joka koko aikuisiän pärjännyt hyvin yksin kotona, mutta muutama viikko sitten tähän tuli äkillinen muutos ja koira ei enää ole rentona vaan ainoastaan läähättää paikallaan (katsomme kamerasta).

Samoihin aikoihin eroahdistuksen alkaessa koira vaikutti lenkeillä olevan entistä hullumpana hajuihin, joten oletimme eroahdistuksen liittyvän siihen, että lähistöllä on jollain nartulla juoksut, joka sitten aiheuttaa leikkaamattomalle koiralle stressiä ja kierroksia. Vastaava case on ollut meillä aiemminkin jossa koira jostain syystä oli muutaman päivän erittäin levoton yksinollessa ja samaan aikaan ulkona veti kuin höyryjuna nenä maassa nuuskuttaen ja pissoja lipittäen, mutta meni tuolloin todella nopeasti ohi.

On tällä hetkellä myös yksinolojen ulkopuolella levottomampi kuin normaalisti ja lepää kunnolla vasta jos minä ja puoliso ollaan molemmat kotona ja mieluiten samassa huoneessa. Huomiselle on varattu eläinlääkäri, jotta saataisiin poissuljettua mahdolliset terveysvaivat ja tuota ahdistuneisuutta lukuunottamatta koira kyllä syö, juo, leikkii, pissii ja kakkii normaalisti. Toivottavasti löytyisi jokin syy tai palaisi taas normaaliin piakkoin
 

Eräilves

Turrien turri
Tukijäsen
Liittynyt
18.01.2019
Viestejä
2 041
Ettei kai vaan lähistöllä joku narttu olisi kiimassa? Sehän laittaa hormonit hyrräämään ja käytös voi muuttua.
 

Eräilves

Turrien turri
Tukijäsen
Liittynyt
18.01.2019
Viestejä
2 041
Tätä juuri epäiltiinkin aluksi, mutta voisiko laittaa neljäksikin viikoksi koiran pääkopan sekaisin?
En varma ole, mutta koirasta riippuen aina vähän erilailla ja pitusesti voi vaikuttaa. Mutta ei se haittaakaan tee käydä eläinlääkärissä, varmistuupi ainakin mistä johtuu kun eläinlääkäri tietää paremmin asiat :tup:
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 149
Miten tuo aktivointi ja liikunta? Liian paljon aktiviteetteja voi johtaa mielenterveysongelmiin, kun koira ei rauhoitu kunnolla vaan käy kierroksilla koko ajan.
 
Liittynyt
30.04.2020
Viestejä
62
Torstaina tuli lähetettyä perheen 14,5-vuotias labbis viimeiselle matkalle. Niin paljon noihin vuosiin mahtuu asioita ja aina toi oli valopilkkuna pimeyden keskellä. Eläinlääkäri tuli kotiin hoitamaan toimenpiteen ja ei siinä itse saanut enää sanaakaan tulemaan ulos suusta. Sinäänsä kotona lopetus oli koiralle oikein rauhaisa kun sai olla perheen kanssa sekä tutussa turvallisessa miljöössä.
Kyllä tämä vaan tuntuu aivan saamarin pahalta ja tyhjältä.

Lepää rauhassa Elma.

GDQO1256.JPG
 
Liittynyt
29.06.2018
Viestejä
121
Torstaina tuli lähetettyä perheen 14,5-vuotias labbis viimeiselle matkalle. Niin paljon noihin vuosiin mahtuu asioita ja aina toi oli valopilkkuna pimeyden keskellä. Eläinlääkäri tuli kotiin hoitamaan toimenpiteen ja ei siinä itse saanut enää sanaakaan tulemaan ulos suusta. Sinäänsä kotona lopetus oli koiralle oikein rauhaisa kun sai olla perheen kanssa sekä tutussa turvallisessa miljöössä.
Kyllä tämä vaan tuntuu aivan saamarin pahalta ja tyhjältä.

Lepää rauhassa Elma.

Hyvää matkaa Elma ja voimia teille.

Oma koira täytti just 14 vuotta.
 
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
98
Nyt se on vissiin sitten alkanut, oma poikakoira täytti just 9kk ja toki hän on merkkaillut jo pitkään mutta nyt alkanut pää mennä ihan sekaisin oletuksena juoksussa olevien tyttäkoirien hajuista. Esimerkiksi tänään kesken iltapäivälenkin tuli Touki veti yhtäkkiä ihan sekoilumoden ja lähti vetään hulluna tiettyyn suntaan. Vähän aikaa mentiin sinne mutta poju oli niin rauhaton että piti repiä hänet kotia kohtia.

Vähemmän yllättäen sitten seuraavilla iltalenkeillä hirveällä innolla sama suunta ja kotona käyttäytyminen oli sellaista että meinasi mennä läpi eteisen ovesta sekä kitisi koko ajan rauhattomasti. Ei tunnu edes herkut maistuvan herralle.

Onkohan ihan toiveajattelua että ison kaupungin keskustassa selvittäisiin poikakoiran kansa ilman nips naps operaatiota? Koska täällä noita hajuja ja tyttökoiria tuntuu olevan ihan hitosti ja jos tää tästä vielä alkaa pahentua niin hermot menee kaikilta.

Kaikesta huolimatta joulukuvat ja toivottavasti rauhalliset uuden vuoden paukkujen osalta :

20231224_110622.jpg

 
Liittynyt
23.10.2016
Viestejä
939
Nyt se on vissiin sitten alkanut, oma poikakoira täytti just 9kk ja toki hän on merkkaillut jo pitkään mutta nyt alkanut pää mennä ihan sekaisin oletuksena juoksussa olevien tyttäkoirien hajuista. Esimerkiksi tänään kesken iltapäivälenkin tuli Touki veti yhtäkkiä ihan sekoilumoden ja lähti vetään hulluna tiettyyn suntaan. Vähän aikaa mentiin sinne mutta poju oli niin rauhaton että piti repiä hänet kotia kohtia.

Vähemmän yllättäen sitten seuraavilla iltalenkeillä hirveällä innolla sama suunta ja kotona käyttäytyminen oli sellaista että meinasi mennä läpi eteisen ovesta sekä kitisi koko ajan rauhattomasti. Ei tunnu edes herkut maistuvan herralle.

Onkohan ihan toiveajattelua että ison kaupungin keskustassa selvittäisiin poikakoiran kansa ilman nips naps operaatiota? Koska täällä noita hajuja ja tyttökoiria tuntuu olevan ihan hitosti ja jos tää tästä vielä alkaa pahentua niin hermot menee kaikilta.

Kaikesta huolimatta joulukuvat ja toivottavasti rauhalliset uuden vuoden paukkujen osalta :



No, jos vertaat omaan teini-aikaan, niin... Ei ne halut niiltä lähde sen enempäää kuin ihmisiltäkään, jos ei leikkauta.
Oman koiran leikkautin vasta joskus 3vuoden iässä, kun emäntä tuli raskaaksi ja tuo alkoi jo minulle näyttämäään hammasta, kun oli vissiin hormonin käryä ilmassa.

Kunnallisella ei edes ollut kallis leikkaus, oisko ollut 150€.
 
Liittynyt
18.03.2018
Viestejä
739
Nyt se on vissiin sitten alkanut, oma poikakoira täytti just 9kk ja toki hän on merkkaillut jo pitkään mutta nyt alkanut pää mennä ihan sekaisin oletuksena juoksussa olevien tyttäkoirien hajuista. Esimerkiksi tänään kesken iltapäivälenkin tuli Touki veti yhtäkkiä ihan sekoilumoden ja lähti vetään hulluna tiettyyn suntaan. Vähän aikaa mentiin sinne mutta poju oli niin rauhaton että piti repiä hänet kotia kohtia.

Vähemmän yllättäen sitten seuraavilla iltalenkeillä hirveällä innolla sama suunta ja kotona käyttäytyminen oli sellaista että meinasi mennä läpi eteisen ovesta sekä kitisi koko ajan rauhattomasti. Ei tunnu edes herkut maistuvan herralle.

Onkohan ihan toiveajattelua että ison kaupungin keskustassa selvittäisiin poikakoiran kansa ilman nips naps operaatiota? Koska täällä noita hajuja ja tyttökoiria tuntuu olevan ihan hitosti ja jos tää tästä vielä alkaa pahentua niin hermot menee kaikilta.

Kaikesta huolimatta joulukuvat ja toivottavasti rauhalliset uuden vuoden paukkujen osalta :



Helposti selviää.Meidän urpo(6 V) kanssa menee piparin perässä koko aika.Asustellaan tässä Vantaalla eli aika paljon on tyttöjä liikkellä.Kyllä se nartut haistaa vaikka Inarista.Kastraation saa nykyään kemiallisena...Jos haluu et on samanlaiset killuttimet kuin isännällä :) Se sun poika on niin nuori et älä nyt saatana sitä tossa iässä vielä kuohittavaksi vie.Lakujussi.jpg
Jos sille naaman eteen ilmestyy juoksuinen narttu millä ei ole ns.parhaat paivät kohdillaan niin kyllä poikaa viedään ja lujaa.....juokuset nartut on kyllä itse piruja kun juoksu on päällä.Mulla oli samaan aikaan kolme keskikokoista sanautseria(narttuja) ja voin sanoa et oli poika koirilla kovat ajat jos ei ollut parhaat päivät päällä.Meillä tää kaveri joka asuu täällä lopettaa syömisen jos oikein alkaa pipari liikaa tuoksua :lol: Tää (Lakujussi)voi olla helposti syömätttä parikin päivää kun luulee et pääsee pukille.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
8 609
Nyt se on vissiin sitten alkanut, oma poikakoira täytti just 9kk ja toki hän on merkkaillut jo pitkään mutta nyt alkanut pää mennä ihan sekaisin oletuksena juoksussa olevien tyttäkoirien hajuista. Esimerkiksi tänään kesken iltapäivälenkin tuli Touki veti yhtäkkiä ihan sekoilumoden ja lähti vetään hulluna tiettyyn suntaan. Vähän aikaa mentiin sinne mutta poju oli niin rauhaton että piti repiä hänet kotia kohtia.

Vähemmän yllättäen sitten seuraavilla iltalenkeillä hirveällä innolla sama suunta ja kotona käyttäytyminen oli sellaista että meinasi mennä läpi eteisen ovesta sekä kitisi koko ajan rauhattomasti. Ei tunnu edes herkut maistuvan herralle.

Onkohan ihan toiveajattelua että ison kaupungin keskustassa selvittäisiin poikakoiran kansa ilman nips naps operaatiota? Koska täällä noita hajuja ja tyttökoiria tuntuu olevan ihan hitosti ja jos tää tästä vielä alkaa pahentua niin hermot menee kaikilta.

Kaikesta huolimatta joulukuvat ja toivottavasti rauhalliset uuden vuoden paukkujen osalta :



Itsellä kun samanmoinen otus ja rodusta viis, niin kummankin puolen naapurilla on leikkaamaton narttu, ja n. 50m päässä leikkaamaton narttu x 2, toinen koira ja lopuista en edes tiedä kun täällä on koiria paljon. Niin kyllä varmaan olisin helisemässä jos en omalta herralta olisi leikkauttanut pallit pois. Tosin oli piilokives mikä olisi kuitenkin pitänyt hoitaa pois, niin se oli viimeinen varmistus. Eipä tarvi pelätä että karkaa piparin takia, ja muutenkin tulee toimeen muiden kanssa sukupuoleen tai juoksuun riippumatta.

Tietenkin jos pääsisi koiran aivoihin hetkeksi ennen ja jälkeen niin tietäsi miltä itsestä tuntuisi tuollainen toimenpide, mitä nyt en itselle ihan heti haluaisi...
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
820
Kastraation saa nykyään kemiallisena...
Meillä on ollut kaksi kemiallisen kastraation koiraa. Ensimmäinen ja viimeinen.

Lyhykäisyydessään tapaus meni näin:
Kasvattajalla (jolta meillä oli ollut jo ennestään koira ja anopilla kaksi) oli melkein 2v uros, joka oli hyvin menestynyt näyttelyissä. Jotain yhtä serttiä vaille joku suurmestari-muotovalio tms. Itse en näistä tajua mitään, koska meillä on koirat kotikoiria eikä käydä näyttelyissä.
Kasvattaja kysyi, että haluttaisiinko me ottaa koira itsellemme, koska koiran nykyisille omistajille tuli ero sekä terveyden kanssa oli myös vähän ongelmaa ja eivät sitä enää pysty pitämään. No me tietenkin oltiin halukkaita tähän, koska meidän kaikki koirat ovat tulleet meille tämmöisinä "muiden hylkääminä", värivirheellisinä tms. Tälläkin hetkellä talosta löytyy yksi värivirheellinen ja yksi 5kk ikäisenä kotia vaihtanut, koska omistaja ei tajunnut Irlannin susikoiran ja tanskandogin yhdistelmän kasvavan niin isoksi.
Koiralla oli todella suuri seksuaalinen vietti, yritti astua suurinpiirtein kaikkea mikä liikkui ja sen takia meidän ainut ehto oli vaan se, että napsastaan pallit veks kun tulee meille. Koska meillä oli jo koira ennestään ja riitojahan se olisi tuonut. Kasvattaja halusi kuitenkin koirasta ottaa spermaa jemmaan, jotta olisi käyttänyt sitä tulevissa astutuksissa. Joten sen takia päädyttiin kemialliseen kastraatioon.

Kemiallinen kastraatio sai koiran ihan sekaisin. Muuttui aggressiviseksi muita koiria (paitsi meidän toista koiraa) kohtaan ja eihän siinä mennyt kuin reilut kaksi kuukautta, kun kävi yhden meidän lapsen kimppuun. Tätä ennen edellisessä kodissa ja näyttelyissä koira oli ollut todella kiltti (samoin kuin meilläkin pl. se yllättävä aggressiivisuus muita koiria kohtaan). Ja ei se aggressiivisuutta meitä aikuisia kohtaan näyttänyt mitenkään.

Eipä siinä auttanut muu kuin samantien soittaa kasvattajalle, käydä tilanne läpi ja lähteä siltä istumalta viemään koiraa lopetettavaksi. Eläinlääkärissä kerroin tilanteen ja heidän kanssa käydyn keskustelun perusteella eivät olleet tilanteesta kovinkaan yllättyneitä ja vähän jopa syyttivät meitä siitä, että kemiallinen kastraatio oltiin koiralle tehty. Tämän lääkärin aika suora viesti oli se, että koskaan ei omalle koiralleen tämmöistä toimenpidettä tekisi.

No, lopputuloksena koiralle viimeinen piikki ja minua itseäni se suorastaan vitutti ihan älyttömästi. Koira oli mitä mahtavin koira, asettui meille ihan älyttömän hyvin ja esim. mökillä näki miten se elämästä nautti kun pääsi juoksemaan vapaana. Jos meillä ei olisi ollut lapsia, koira ei olisi kokenut tätä kohtaloa vaan oltaisiin taisteltu kemiallisen kastraation 6kk ohi ja sitten oltaisiin napsastu pallit veks. Ja katsottu tilannetta uudestaan.

Ja koti josta koira tuli meille oli taatusti hyvä. Koska se oli kasvattajan oma poika ja kasvattaja itse käytti koiraa näyttelyissä. Asuivat samalla pienehköllä paikkakunnalla aika lähekkäin jne, joten elinolot eivät koiralle tuota saaneet aikaiseksi.
 
Liittynyt
15.02.2017
Viestejä
491
Meilläkin huulet väpättää nyt lenkkeillessä ja koira on levoton. Itsellä on kolme vuotias.
En ole viitsinyt leikata kun myyn koiran spermaa eikä se ole koskaan ollut ketään kohtaan agressiivinen mutta vittumaistahan tuo lenkkeily välillä on.
Onneksi on uusi vuosi niin keskittyy tänään muuhun kuin tyttöihin.
 

Eräilves

Turrien turri
Tukijäsen
Liittynyt
18.01.2019
Viestejä
2 041
Meillä on ollut kaksi kemiallisen kastraation koiraa. Ensimmäinen ja viimeinen.

Lyhykäisyydessään tapaus meni näin:
Kasvattajalla (jolta meillä oli ollut jo ennestään koira ja anopilla kaksi) oli melkein 2v uros, joka oli hyvin menestynyt näyttelyissä. Jotain yhtä serttiä vaille joku suurmestari-muotovalio tms. Itse en näistä tajua mitään, koska meillä on koirat kotikoiria eikä käydä näyttelyissä.
Kasvattaja kysyi, että haluttaisiinko me ottaa koira itsellemme, koska koiran nykyisille omistajille tuli ero sekä terveyden kanssa oli myös vähän ongelmaa ja eivät sitä enää pysty pitämään. No me tietenkin oltiin halukkaita tähän, koska meidän kaikki koirat ovat tulleet meille tämmöisinä "muiden hylkääminä", värivirheellisinä tms. Tälläkin hetkellä talosta löytyy yksi värivirheellinen ja yksi 5kk ikäisenä kotia vaihtanut, koska omistaja ei tajunnut Irlannin susikoiran ja tanskandogin yhdistelmän kasvavan niin isoksi.
Koiralla oli todella suuri seksuaalinen vietti, yritti astua suurinpiirtein kaikkea mikä liikkui ja sen takia meidän ainut ehto oli vaan se, että napsastaan pallit veks kun tulee meille. Koska meillä oli jo koira ennestään ja riitojahan se olisi tuonut. Kasvattaja halusi kuitenkin koirasta ottaa spermaa jemmaan, jotta olisi käyttänyt sitä tulevissa astutuksissa. Joten sen takia päädyttiin kemialliseen kastraatioon.

Kemiallinen kastraatio sai koiran ihan sekaisin. Muuttui aggressiviseksi muita koiria (paitsi meidän toista koiraa) kohtaan ja eihän siinä mennyt kuin reilut kaksi kuukautta, kun kävi yhden meidän lapsen kimppuun. Tätä ennen edellisessä kodissa ja näyttelyissä koira oli ollut todella kiltti (samoin kuin meilläkin pl. se yllättävä aggressiivisuus muita koiria kohtaan). Ja ei se aggressiivisuutta meitä aikuisia kohtaan näyttänyt mitenkään.

Eipä siinä auttanut muu kuin samantien soittaa kasvattajalle, käydä tilanne läpi ja lähteä siltä istumalta viemään koiraa lopetettavaksi. Eläinlääkärissä kerroin tilanteen ja heidän kanssa käydyn keskustelun perusteella eivät olleet tilanteesta kovinkaan yllättyneitä ja vähän jopa syyttivät meitä siitä, että kemiallinen kastraatio oltiin koiralle tehty. Tämän lääkärin aika suora viesti oli se, että koskaan ei omalle koiralleen tämmöistä toimenpidettä tekisi.

No, lopputuloksena koiralle viimeinen piikki ja minua itseäni se suorastaan vitutti ihan älyttömästi. Koira oli mitä mahtavin koira, asettui meille ihan älyttömän hyvin ja esim. mökillä näki miten se elämästä nautti kun pääsi juoksemaan vapaana. Jos meillä ei olisi ollut lapsia, koira ei olisi kokenut tätä kohtaloa vaan oltaisiin taisteltu kemiallisen kastraation 6kk ohi ja sitten oltaisiin napsastu pallit veks. Ja katsottu tilannetta uudestaan.

Ja koti josta koira tuli meille oli taatusti hyvä. Koska se oli kasvattajan oma poika ja kasvattaja itse käytti koiraa näyttelyissä. Asuivat samalla pienehköllä paikkakunnalla aika lähekkäin jne, joten elinolot eivät koiralle tuota saaneet aikaiseksi.
Kiitos, tuollasia tuleekin välteltyä. Perinteisellä tyylillä tarvittaessa vua.
 
Liittynyt
15.07.2022
Viestejä
408
Kapselihommista.

Meillä on nykyään 8-vuotias uros. Vuonna 2022 kesäkuussa tuli meille uusi narttupentu.

Tämä uros ei ole ikinä ollut kova merkkailemaan tai muutenkaan osoittanut kiinnostusta narttuihin, yms. urosjuttuja. Pissiminen oli vaikeaa lenkillä, piti olla tietyt paikat mihin tekee, yms. Merkkailu oli lähinnä semmoista, että meni kusemaan aikuisten sänkyyn jos pääsi makkariin yksin. Sikäli erikoinen että koirat nukkuu myös tässä samassa tilassa(oletus mulla ollut, että omaan pesään ei kusta).
Sekä välillä saattoi losottaa vaikka jonkun vaatteen, tms. päälle joka oli jäänyt houkuttelevasti lojumaan. Luulen että kuseminen liittyi siihen, kun oli myös toinen uros (leikattu) ja leikattu narttu koko tämän uroksen meillä olo ajan. Molemmat vanhemmat koirat on jo edesmenneet.

Laitatettiin tälle urokselle kapseli alkusyksystä 2022. Meni vähän apaattiseksi ja entistä haastavampaa oli saada sitä lenkillä pissimään.

2023 alkukeväällä tuli ekat kunnon juoksut tälle uudelle nartulle. Kapseli vaikutti vielä vähän, kun pallit oli aika pienet ja ei osoittanut suurempaa kiinnostusta narttua kohtaan.
Nyt syksyllä tuli uudet juoksut ja jopas alkoikin urosta kiinnostamaan. Pidettiin koirat erossa, yms.

Mutta siitä lähtien tämän uroksen vauhti on vaan kiihtynyt. Kusee/merkkaa monta kertaa lenkillä ja pyytää pihalle päästä kuselle. Sisälle ei ole tehnyt pitkään aikaan, ehkä viime talvena viimeksi.
Piti aluksi käyttää eläinlääkärissäkin, kun epäiltiin että joku tulehdus.
Kuukausi sitten alkoi rynkkimään tuota narttua, vaikka narttu selvästi sitä kieltää ja näyttää vähän ahdistuvan asiasta. Rynkkii myös peittoja, tai sohvan reunaa siinä nartun lähellä ollessa.

Eli nyt 8 vuotiaana meillä on normaali, viriili uroskoira. En tiedä vaatiko tämä juoksussa oleva nartun, vai tuon kapselin loppumisen vaikutuksen. Mutta ihan eri koira, kuin vaikka kaksi vuotta sitten. Joskus vuosia sitten sillä yritettiin astua erästä narttua, mutta ei ymmärtänyt homman jujua, niin homma jäi. Luulin että on homo tai muuten viallinen yksilö. Nyt varmaan hyppäisi heti selkään jos olisi sama tilaisuus.


Nyt on mietinnässä mitä tehdä. Pallit pois vai kokeilee kapselia vielä kerran, että saa miettimisaikaa lisää. Vai leikkaako tuon nartun.
Jos leikkaa tuon uroksen, niin miten apaattinen siitä taas tulee ja vaikea saada pissimään, yms. Lisäksi olisi hyvä väri ja sukupuu (+tuontikoira), jos haluaisi pentuja teettää. Niin sekin mietityttää.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 149
Meillä on ollut kaksi kemiallisen kastraation koiraa. Ensimmäinen ja viimeinen.

Lyhykäisyydessään tapaus meni näin:
[snip]
Minulla on ollut kolmella koiralla kemiallinen kastraatio eikä ole ollut mitään ongelmaa siitä. Tuo koirasi ongelma johtui todennäköisesti kastraatiosta itsestään, ei siitä kemiallisesta puolesta. Kastraatio voi vaikuttaa koiran luonteeseen miten tahansa, vaikka tehdä koirasta aggressiivisen. Tai sitten taustalla oli joku muu ongelma.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
820
Kastraatio voi vaikuttaa koiran luonteeseen miten tahansa, vaikka tehdä koirasta aggressiivisen.
Tätä väitettä en osta tämmöisenään. Olisiko tästä jotain kirjoitettua faktaa?

Jokainenhan saa koiralleen tehdä (lain) sallimissa rajoissa mitä haluaa. Meidän perheen (ja kyseisen kasvattajan) kokemus kemiallisesta kastraatiosta on, että yksi kerta riitti sitä kokeilua.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 149
Tätä väitettä en osta tämmöisenään. Olisiko tästä jotain kirjoitettua faktaa?

Jokainenhan saa koiralleen tehdä (lain) sallimissa rajoissa mitä haluaa. Meidän perheen (ja kyseisen kasvattajan) kokemus kemiallisesta kastraatiosta on, että yksi kerta riitti sitä kokeilua.
Esimerkiksi
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1558787815001604?via=ihub
The main behavior problems reported by owners were excessive barking (82; 47.1% of all owners), inappropriate elimination (71; 40.8%), aggressive behavior (62; 35.6%), fearfulness (52; 29.9%), and separation anxiety (48; 27.6%). Male dogs were more likely to exhibit excessive barking and destructiveness than female dogs. Interestingly, neutered dogs showed more unacceptable behaviors than intact dogs, particularly excessive barking, aggression, and excessive activity.
Pointti on, että kastrointi saattaa vaikuttaa arvaamattomalla tavalla koiran käytökseen. Sitä ei varmaksi tiedä millainen lopputulos on. Joka tapauksessa tiedetään että, kastrointi voi tehdä koirasta pelokkaamman joka taas on selkeästi yhteydessä aggressiivisuuteen.
Kemiallisen kastraation voi sentään perua ja se menee itsestään ohi. Palleja ei saa laitettua takaisin. Sen vuoksi suosittelenkin kokeilemaan kemiallista kastraatiota, ennen kuin pilaa koiransa kastraatiolla.
 
Liittynyt
07.07.2017
Viestejä
446
Tätä väitettä en osta tämmöisenään. Olisiko tästä jotain kirjoitettua faktaa?

Jokainenhan saa koiralleen tehdä (lain) sallimissa rajoissa mitä haluaa. Meidän perheen (ja kyseisen kasvattajan) kokemus kemiallisesta kastraatiosta on, että yksi kerta riitti sitä kokeilua.

Esimerkiksi
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1558787815001604?via=ihub

Pointti on, että kastrointi saattaa vaikuttaa arvaamattomalla tavalla koiran käytökseen. Sitä ei varmaksi tiedä millainen lopputulos on. Joka tapauksessa tiedetään että, kastrointi voi tehdä koirasta pelokkaamman joka taas on selkeästi yhteydessä aggressiivisuuteen.
Kemiallisen kastraation voi sentään perua ja se menee itsestään ohi. Palleja ei saa laitettua takaisin. Sen vuoksi suosittelenkin kokeilemaan kemiallista kastraatiota, ennen kuin pilaa koiransa kastraatiolla.
Meillä oli yksi rauhallinen ja mukava koira, joka ei ollut juurikaan kiinnostunut vieraista koirista. Oletettavasti pienoisesta epävarmuudesta johtuen. Tämän veijarin kanssa pystyi lenkkeilemään ja harrastamaan vapanaa melkeimpä missä vaan, kun oli aina kuulolla. Terveydellisistä syistä tehdyn kastraation myötä tästä tyypistä tuli aikamoinen remmirähjä ja muutenkin arvaamaton, jonka kanssa täytyy olla varuillaan, kun outoja koiria on maisemissa. Hieman epävarmasta koirasta tuli killuttimien poiston myötä ilmeisen pelokas etenkin tiettyjä vieraita koiria kohtaan ja sen itse ratkaisee "hyökkämäällä". Oikea aikasella ohjaajan puuttumisella tämänkin kanssa pärjää. Vastaantulijat varmaan ihmettelee, että taas yksi huonotapainen ja huonosti koulutettu pikkurakki (8kg jässikkä). Oman lauman jäsenten kanssa ei edelleenkään mitään ongelmaa... on kaikkien kaveri.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
3 274
Tänään vietiin reilu 15v sprinkkutyttö kipeän jalan takia lääkäriin, palattiin ilman koiraa. Kyllä pisti aikuisen miehen itkemään ja mielen apeaksi, vaikka kuinka koitti tsempata ja järkeillä. Tyttö on ollut pois vasta vajaa 6h ja jumalaton ikävä. Lempeämpää kiristäjäkikkailijaa ei taatusti ole. Vielä viime päivinäkin jaksoi meille hömpötellä. :itku:

IMG-20240109-WA0001.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
11.05.2017
Viestejä
337
Olen henkeen ja vereen koiraihminen. Täällä Laosissa on lukemattomia irtokoiria, joista ei huolehdita. Itse olen näitä ruokkinut ja pitänyt nälän loitolla.

Ehkä ei pitäisi, koska loputon suohan tämä on! On täällä eräs japanilainen tyttö, joka myös huolehtii näistä koirista ja yrittää etsiä adoptiokotia joukolle koiria. Välillä onnistuukin!

Huhu kertoo, että vietnamilaiset grillaavat koiria ja syövät aina silloin tällöin. Itsekin tiedän yhden bbq-paikan, jossa saisi koiran lihaa!
Thaimaassa myös paljon katukoiria. Monet täällä kulkevat keppi kainalossa koirien varalta, eli pelkäävät koiria ja kotrat toki tietävät sen ja yleensä ärhentelevät noille keppiukoille.

Mulla ei ole ollut koskaan ongelmia koirien kanssa ja kaikki jämäruoka menee kerrostalon edessä elävälle kivalle koiralle. On kyllä mukava tapaus ja aina tulee moikkaamaan kun tulen ovesta ulos jos ei ole muualla häröilemässä.
 
Liittynyt
15.02.2017
Viestejä
491
Tämä saattaa kuulostaa kylmältä mutta minusta lemmikin omistajan tärkein työ on antaa lemmikille hyvä elämä. Siihen kuuluu myös se irti päästäminen jotta sen karvaisen ystävän ei tarvitse kärsiä turhaan. Se on kuin viimeinen palvelus.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
3 274
Tämä saattaa kuulostaa kylmältä mutta minusta lemmikin omistajan tärkein työ on antaa lemmikille hyvä elämä. Siihen kuuluu myös se irti päästäminen jotta sen karvaisen ystävän ei tarvitse kärsiä turhaan. Se on kuin viimeinen palvelus.
Tämähän se, vaikka se vaikeaa onkin, ja aika mahdotonta yrittää käsitellä tunteita järjellä. :(
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
749
Alkaa vähän ärsyttämän tossa meidän koirassa kun kattoo jotain telkkarista niin jos siellä vilahtaa joku koira tms niin heti ollaan mouruamassa ja tapittamassa ruutua...se vaan on pahentunu tässä ajan kuluessa, samoin jos tietsikalla kattelen jotain youtube videota jossa esikatselukuvassa koira niin senkin perkele huomaa vaikka tupakka-askin kokonen esikatselukuva on.

otin nyt puoliltaöin kuvan kun toi röhjottää sohvalla
 

Liitteet

Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
8 609
Alkaa vähän ärsyttämän tossa meidän koirassa kun kattoo jotain telkkarista niin jos siellä vilahtaa joku koira tms niin heti ollaan mouruamassa ja tapittamassa ruutua...se vaan on pahentunu tässä ajan kuluessa, samoin jos tietsikalla kattelen jotain youtube videota jossa esikatselukuvassa koira niin senkin perkele huomaa vaikka tupakka-askin kokonen esikatselukuva on.

otin nyt puoliltaöin kuvan kun toi röhjottää sohvalla
Heh, mun rekku saattaa välillä kattoa telkkua jos siellä näkyy koira, jaksaa katella vaan muutaman minuutin ilman sen ihmeempää ja sitten kyllästyy. Muut ohjelmat ei kiinnosta yhtään tai äänet mitä kuuluu.
 
Liittynyt
08.10.2017
Viestejä
766
Meidän vanhempi koira katsoo telkkaria hetken aikaa kunhan siellä on joku 4 jalkainen, mutta ei hauku eikä muitakaan ääniä päästä tuolloin.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
160
12.10-24 päättyi Viljon hupsuilu meidän kanssa. Reilu kolmen vuoden ikään vain pääsi. Akuutti agressiivinen leukemia vei Viljon.

Hoidoilla olisi saatu ehkä kaksi viikkoa lisää, mutta suotta toista olisi kärsimässä pitänyt.

Kaiffari etsii missä pieni tyyppi, vaan ei löydä. Ikäväänsä hänkin itkee ja möllöttää Viljon vakipaikan vieressä.

Sinänsä onni tässä oli että oireet alkoivat vain vuorokautta aikaisemmin kuin Viljon matka päättyi.
 

Liitteet

GGoljatti

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
17.03.2022
Viestejä
1 593
Eilen lähti tyttö :( Yksitoista ja puoli vuotta kovaa menoa, ikävä on.

Viikko sitten arveltiin että oisko flunssa. Vkonloppuna ei enää ruoka maistunut niin huolestuttiin. Maanantaina lääkäriin ja kasvain painaa keuhkoja. Tiistaiksi aika nukkumaan.

Kävi niin pirun nopeasti ettei ehtinyt ees tajuta. No, ei koske enää.

Hyvää yötä Pimppis.

20240129_135708.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
8 609
Eilen lähti tyttö :( Yksitoista ja puoli vuotta kovaa menoa, ikävä on.

Viikko sitten arveltiin että oisko flunssa. Vkonloppuna ei enää ruoka maistunut niin huolestuttiin. Maanantaina lääkäriin ja kasvain painaa keuhkoja. Tiistaiksi aika nukkumaan.

Kävi niin pirun nopeasti ettei ehtinyt ees tajuta. No, ei koske enää.

Hyvää yötä Pimppis.

Voi toista, vielä olisi voinut olla muutama vuosi jäljellä. Mutta koskas näistä tietää. Voimia sinne:itku:
 

Eräilves

Turrien turri
Tukijäsen
Liittynyt
18.01.2019
Viestejä
2 041
Eilen lähti tyttö :( Yksitoista ja puoli vuotta kovaa menoa, ikävä on.

Viikko sitten arveltiin että oisko flunssa. Vkonloppuna ei enää ruoka maistunut niin huolestuttiin. Maanantaina lääkäriin ja kasvain painaa keuhkoja. Tiistaiksi aika nukkumaan.

Kävi niin pirun nopeasti ettei ehtinyt ees tajuta. No, ei koske enää.

Hyvää yötä Pimppis.

Voimia, tuo on pahinta mitä voin itse kuvitella :shug:
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
234 447
Viestejä
4 120 836
Jäsenet
69 929
Uusin jäsen
Pouta

Hinta.fi

Ylös Bottom