Jaaaa... Kyllä työttömällä voi tuota myös rajoittaa tolkuton masennus, vitutus jne. Jos henkilön mielessä pyörii herätessä aamulla itsemurha/joukkomurha niin kyllä varmaan vitusti kiinnostaa ...
On se nyt sootana, en olisi uskonut että pääosa Suomen työttömistä on itsemurhatason masennuksesta kärsiviä.
Mutta käsitellään nyt tämänkin lillukanvarsi vaikka nyt mennään kyllä niin syvällä itsestäänselvyyksien valtameressä että oikeen hävettää. Joo, jos olet sairas niin silloin on ihan ymmärrettävää että ei ole työkykyinen. Silloin kuuluu hakea hoitoa eikä töitä ja sitten kuntoutuneena työelämään taikka jos ei auta niin sairaseläkettä. Myöskään ilman käsiä ei kannata haaveilla puusepän hommia eikä ilman silmiä hävittäjälentäjän ammatista jne.
Asian sivusta, mikä helvetin yksinoikeus muuten työttömillä on tähän masennushommaan? Tuntuu että jatkuvasti hoetaan työllistymisestä keskusteltaessa että työttömän stressi on kova ja masennus ja syrjäytiminens. Todennäköisesti suomessa on jokaista työtöntä kohden työssäkäyvä ihminen joka painii töissään vähintään yhtä kovan stressin tehtävien kanssa. Ja joskus työssäkäyväkin kärsii masennuksesta. Ihan diagnosoidusta eikä pelkästään "feels bad man" -tason mielipahasta ja henkisestä tylsyydestä. Mutta riskinä on että aihe karkaa väärille raiteille, käsiteltäköön niitä toisessa yhteydessä.
alkaa opiskelemaan sieltä netistä niitä lampaiden persekarvojen keräämisiä, varsinkin kun mitään oikeaa tutkintoa et sieltä netistä kuitenkaan saa eli se on yhtä tyhjän kanssa.
Höpöjä juttelet. Taito on aina taito. Ja ei todella ole yhtä tyhjän kanssa. _Huonoimmassa_ tapauksessa olet oppinut nyppimään lampaan perskarvoja. Ok tapauksessa olet lisäksi löytänyt uuden harrastuksen joka voi auttaa vaikkapa tuossa mainitsemassasi masennuksessa. Hyvässä skenaariossa pääset käymään Perähikiän lammasfarmilla ja voit isännälle kertoa että olet huikea lampaan perskarvankerääjä, voit esitellä taitojasi ja ehkä sopia isännälle että pääsisit kisälliksi vaikka pariksi kuukaudeksi soppapalkalla perskarvankerääjäksi ja jos homma lähtee sujumaan niin jos siitä jotain ihan työhommiakin irtoisi.
Mutta hei, tsemppiä ton asenteen kanssa. Varmaan justiinsa tolla elämänkatsomuksella ja yritteliäisyydellä hommia löytyy ja elo luistaa.
Ilman todistusta koulutuksesta et ole minkään arvoinen vaikka osaisit puolivillaisesti itseopiskellen jotain tehdäkin.
Tämä on sikäli surullista toki että ne itseopiskelleet työntekijät ovat yleensä huomattavasti parempia kuin koulun penkillä aikaansa tuhlanneet.
Mitä ihmettä sinä nyt jokellat? Tämä on tyypillistä Suomalaisen voittaja-asennetta. "Ei kannata, ei toimi Suomessa, kuitenkaan ei nappaa, leuka rintaan ja luukulle.". Nimenomaan sanoin että niistä opinnoista pitää tehdä jotain konkreettista näytettä. Sitä -ja oma-alotteisuutta- arvostetaan todella paljon pitemmälle kuin jotain tutkintoa. Tutkinto tarjoaa jonkinlaisen takuun, että hakija on ainankin teoriassa käynyt läpi asioita X, Y ja Z mutta jos vieressä on kaveri jolla on näyttää omatekemät jutut X:stä ja Z:sta niin se on työnantajalle huomattavasti varmempi valinta - vaikka Y jouduttaisiinkin opettamaan. Tämä useammassa rekryssä molemmilla puolilla pöytää olleena.
Putiikissa jossa olen töissä on koko ajan rekry päällä mutta Suomen AY-liike on ajanut firmat siihen pisteeseen että palkkaus on valtava riski joten hakijasta halutaan olla varmoja. Pelkän tutkinnon perusteella ei palkata ketään, mutta jos tulee haastatteluun ja pystyy näyttämään että on JavaEE tekniikoita hallussa ja on tehnyt tämän ja tuon ( vaikka esim. jonkun mainitsemat OS hommat ja GitHub -tunnukset ) niin todennäköisesti saa paikan ihan vaan sillä että halutaan osaajia firmaan vaikkei niin resurssitarvetta Just Nyt olekkaan. ( Pulahdus itsestäänselvyysmereen taas: myös jonkinlaiset sosiaaliset taidot tarvitaan - ei turhaa perseilyä ja perussiisteys ja etenkään missään nimessä ei saa olla tässä(kin) ketjussa ilmeistä "ei osaa ei onnistu" -asennevammaa ).
Mutta hei, taas asenne 5/5 ja ehdottomasti kannattaa justiinsa puolivillaisesti opetella asioita ja lähteä kilpailemaan paikasta koulutettujen kanssa.
Pienimuotoisen yrityksen perustaminen Suomessa tarkoittaa että olet automaattisesti kaiken sosiaaliturvan ulkopuolella. Mikäli Tammikuu on heikko eikä firmalla ole töitä niin TE-keskus, KELA, Sosiaalitoimisto neuvoo sinua lakkauttamaan yrityksen tai kuolemaan nälkään. Siinä ne vaihtoehdot ovat.
Joten älä helvetissä perusta mitään yritystä Suomeen ellet ole 100% varma että se todellakin menestyy.
Onko jotenkin erityisen yllättävää että et voi olla yrittäjä ja kuulua sosiaaliturvan alle samaan aikaan? Tai voit, onhan ainakin työmarkkinatuessa jokin suojaraja ( 300e/kk tms? ). Mutta eihän Suomalainen masentunut työhaluaja_mutta_ei_töihin_kelpaaja_marttyyri voi alle tonnin edes kääntyä sosiaalituilla hommatulla soffallaan.
Myönnän kyllä, että en ole perillä sosiaalitukijärjestelmän kiemuroista, mutta epäilen vahvasti että esimerkiksi toiminimen ja jotain omatekemiä puulusikoita saa jossain (kirpputorilla?) myydä tiettyyn rajaan asti ilman että se näkyy tuissa. Ja vaikkei voisikaan, niin on eriskummallinen olettamus, että ne tuet on joku oletusarvo ja mitään joka niistä syö ei kannata tehdä. Mitä tapahtui sille työhalukkuudelle? "Ei makseta kunnon palkkaa!" Aikalailla itsestä kiinni paljonko puulusikat vetää.
(Itsestäänselvyystarkistus: Puulusikan tilalle tilalle voi sijoittaa mitä tahansa arvoa tuottavaa työtä ja kirpputorin tilalle jotain kaupankäynnin mediaa )
Yrittäjyyteen kuuluu omat riskit, se nyt on selvä. Mutta jos sille tielle lähtee, niin on saatavilla opastusta, hautomoita, starttirahaa, yrityslainaa ja joka kaupungissa on varmasti joku nuorkauppakamari, yrittäjäyhdistys tai vaikka ihan kaupan alan opisto, jossa voi käydä kyselemässä ja ihmettelemässä yritysmaailmaa ja oman liikeidean kestävyyttä.
Siinä olen samaa mieltä, että jos selkäranka, oma-alotteisuus ja asenne on tuo niin ei kannata ehkä lähteä mitään kasvuyritystä havittelemaan.
EDIT: Turhanpäiväinen solvaus pois